• Salix herbacea L. – vaivaispaju
• Salix L. – pajut
• Salicaceae – pajukasvit

Vaivaispaju, Salix herbacea, on varpumainen, suikertava ja tavallisesti vain noin 1-5 cm maanpinnasta kohoava kääpiöpensas, jonka enintään noin 6 mm paksut, monihaaraiset, tummanruskeat ja juurehtivat päävarret ovat enimmäkseen maanpinnan alapuolella tai sammaleen ja karikkeen joukossa näkymättömissä. Päävarsista suikertaen tai kohenevasti lähtevät maanpäälliset, vanhemmat haarat ovat vaihtelevasti punaruskeat, kiiltävät ja kaljut. Nuoret haarat ovat vaaleanruskeat, kellanruskeat tai vihertävänruskeat ja kaljut tai karvaiset. Vuosikasvaimet ovat vihreäsävyiset tai punertavat ja myöhemmin puutuessaan pinnaltaan ruskistuvat. Vaivaispaju kukkii lehtien puhkeamisen jälkeen.

Silmut ovat lähinnä kapean munamaiset, kiiltävähköt ja kaljut. Silmusuomu on yhdiskasvuinen, huppumainen, yleensä vaaleamman tai tummemman punaruskea ja noin 2-3 mm pitkä. Lehdet ovat ruodilliset ja oksissa kierteisesti. Lehtikorvakkeet puuttuvat. Lehtiruoti on yleensä noin 3-6 mm pitkä, kellanruskea – punaruskea ja kalju tai karvainen. Lehtilapa on pääsuoniltaan kaarevan sulkasuoninen (suonipareja on tavallisesti 3-5), ehyt, ohut ja lähes tai aivan pyöreämuotoinen. Se on pyöreä-, tylppä- tai lanttokärkinen ja tyvestään pyöreähkö tai herttamainen. Lehtilaita on litteä tai litteähkö ja nyhämäisesti matalahampainen. Lapa on päältä vihreä, sileä, kiiltävä ja kalju sekä alta vaaleahkonvihreä, kiiltävähkö, hieman korkosuoninen ja kalju tai tyveltään sekä suonistaan vaihtelevasti karvainen. Lehdissä myös pääsuonten välinen, verkkomainen välisuonitus on selvästi näkyvillä. Lehtilapa on täysikasvuisena tavallisesti noin 0,8-2 cm pitkä ja suunnilleen pituutensa levyinen.

Vaivaispaju on hyönteispölytteinen ja kaksikotinen. Se kukkii kesä-heinäkuussa. Kukinnot ovat yksineuvoisia, eli hede- ja emikukat ovat eri kukinnoissa ja yksilöissä. Kukinnot ovat kukkiessaan soikeahkoja tai pitkänpyöreitä ja pystyjä norkkoja, jotka ovat edellisen vuoden vuosikasvainten kärjessä, ylimmän lehden hangassa. Norkkoperä on lehdetön, vihreä- tai punertavasävyinen, kaljuhko tai vaalean hapsikarvainen ja kukintavaiheessa yleensä noin 2-5 mm pitkä. Hedenorkot ovat tavallisesti noin 5-10 mm pitkät ja heteineen noin 3-7 mm leveät. Eminorkot ovat yleensä noin 3-15-kukkaiset sekä kukkiessaan useimmiten noin 3-10 mm pitkät ja noin 3-6 mm leveät. Norkkoranka on kalju tai hieman karvainen. Norkkosuomut ovat lähinnä vastapuikeat, tylppäkärkiset, kellanvihreät – vaaleanruskeat ja yleensä kärjestään tummemmat. Ne ovat erityisesti sisäpinnaltaan ja laidoiltaan karvaiset sekä noin 1,3-2,2 mm pitkät ja noin 0,7-1 mm leveät.

Hede- ja emikukat ovat kehättömät, mesinystyiset ja sijaitsevat norkkosuomujen hangassa. Heteitä on 2. Palhot ovat yleensä lähes valkoiset, kaljut ja noin 2-4,5 mm pitkät. Pyöreät ponnet ovat aluksi punaiset, myöhemmin keltaiset ja lopulta ruskeat. Emikukan sikiäin on lähes perätön, useimmiten punainen – punaruskea, noin 1,8-2,5 mm pitkä ja alaosastaan pullea sekä kärkeä kohti suippeneva ja kalju. Sen kärjessä on noin 0,5-1,2 mm pitkä emin vartalo ja 2 luottia, jotka ovat noin 0,3-0,5 mm pitkät ja kärkiosastaan selvästi 2-jakoiset. Vartalo ja luotit ovat yleensä punasävyiset. Eminorkot ovat hedelmävaiheessa tavallisesti noin 10-20 mm pitkät ja noin 9-15 mm leveät. Hedelmöityneestä sikiäimestä kehittyy tyveltään pullea ja kärkeä kohti kapeneva kota, joka on yksilokeroinen ja monisiemeninen. Se on yleensä punaruskea, kalju ja noin 4-6 mm pitkä sekä tyviosastaan noin 1,5-2 mm leveä. Kota avautuu kärjestään 2-liuskaisesti. Siemenet ovat lähinnä sauvamaisen tasasoukat, noin 1-1,5 mm pitkät ja vaaleanruskehtavat tai kellertävät. Niiden tyvellä on joukko noin 4-6 mm pitkiä, valkoisia ja tuulen mukana leviämistä helpottavia haivenia.

Vaivaispaju on Suomessa alkuperäinen, ja se kasvaa yleisenä tai yleisehkönä suuressa osassa Enontekiön Lapin ja Inarin Lapin eliömaakuntia sekä hyvin harvinaisena Kittilän Lapin ja Sompion Lapin eliömaakunnissa. Kasvupaikkoina ovat lähinnä tunturipaljakan kalliorinteet, kivikot, lumenviipymäpaikat ja norojen sekä purojen laiteet ja hyvin harvoin havumetsävyöhykkeen jokivarret. Laji kasvaa muissa Pohjoismaissa Ruotsissa, Norjassa ja Islannissa sekä Norjan Huippuvuorilla ja Tanskan Färsaarilla.

Pajut ovat yksi vaikeimpia Pohjoismaissa esiintyviä kasvisukuja, ja vaikea se on myös maailmanlaajuisesti. Lajit risteytyvät herkästi keskenään ja lisäävät näin niiden tunnistamisen hankaluutta. Sanotaan, että suvun lajiutuminen on edelleen kesken. Niinpä lajien määrästä maailmanlaajuisesti ja Euroopan sisällä on vaihtelevia käsityksiä. Rajauksista riippuen maailman pajulajien määrä asettunee noin 300-500 lajin haarukkaan. Suomessa alkuperäisiä pajulajeja on nykynäkemyksen mukaan 21.

Vaivaispajun esiintymisalueella ja vastaavilla kasvupaikoilla kasvaa kaksi muuta suvun varpumaista ja suikertavaa kääpiöpensasta, verkkolehtipaju, S. reticulata ja napapaju, S. polaris, jotka lehtivinä on kuitenkin aika helppo erottaa vaivaispajusta. Selkeimmin eroaa verkkolehtipaju, jonka lehdet ovat selvästi isommat, noin 1,5-4 cm pitkät ja paksut. Yläpuolen pääsuonet ja niiden voimakkaasti erottuvat, verkkomaiset välisuonet ovat pintaa selvästi syvemmissä uurroksissa. Lehtien alapuoli on vaaleanharmaa. Napapaju on muuten lähes identtinen vaivaispajun kanssa, mutta sen lehdet ovat lähinnä soikeat, puikeat tai pyöreähköt ja useimmiten aivan ehyet. Lisäksi napapajun sikiäin ja kota ovat karvaiset.

Vaivaispaju risteytyy ainakin kuuden muun pajulajin kanssa. Risteymäkumppaneina ovat tunturipaju, S. glauca, kalvaspaju, S. hastata, villapaju, S. lanata, pohjanpaju, S. lapponum, napapaju, S. polaris ja verkkolehtipaju, S. reticulata.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle vaivaispajun esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (Euro+Med Plantbase).

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Salix herbacea – vaivaispajun enintään noin 6 mm paksut, monihaaraiset, tummanruskeat ja juurehtivat päävarret ovat enimmäkseen maanpinnan alapuolella tai sammaleen ja karikkeen joukossa näkymättömissä. Päävarsista suikertaen tai kohenevasti lähtevät maanpäälliset, vanhemmat haarat ovat vaihtelevasti punaruskeat, kiiltävät ja kaljut. Silmut ovat lähinnä kapean munamaiset, kiiltävähköt ja kaljut. Silmusuomu on yhdiskasvuinen, huppumainen, yleensä vaaleamman tai tummemman punaruskea ja noin 2-3 mm pitkä. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan koillispuolen tunturikangasta kulkevan Saanajärven polun laide, n. 695 m mpy, 10.7.2026. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix herbacea – vaivaispajun laajahkokin kasvusto on usein yhtä ja samaa yksilöä, jonka massasta valtaosa on vaakatasoisessa, haarovassa päävarsikossa, joka vain pilkahtelee siellä täällä maanpinnan tuntumassa. Kasvutapa on oivallinen sopeutuma ääreviin ja karuihin kasvuolosuhteisiin. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan pitkä ja loivahko luoteisrinne n. 80 m lounaisenpahtaseinämän reunasta, avokallioinen ja louhikkoinen rinne huipulle nousevan kulku-uran koillispuolella, 945 m mpy, 10.7.2026. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix herbacea – vaivaispajun nuoret haarat ovat vaaleanruskeat, kellanruskeat tai vihertävänruskeat ja kaljut tai karvaiset. Vuosikasvaimet ovat vihreäsävyiset tai punertavat ja myöhemmin puutuessaan pinnaltaan ruskistuvat. Vaivaispaju kukkii lehtien puhkeamisen jälkeen kesä-heinäkuussa. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan pitkä ja loivahko luoteisrinne n. 80 m lounaisenpahtaseinämän reunasta, avokallioinen ja louhikkoinen rinne huipulle nousevan kulku-uran koillispuolella, 945 m mpy, 10.7.2026. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix herbacea – vaivaispaju on hyönteispölytteinen ja pajujen tapaan kaksikotinen. Kukinnot ovat yksineuvoisia, eli hede- ja emikukat ovat eri kukinnoissa ja yksilöissä. Kukinnot ovat kukkiessaan soikeahkoja tai pitkänpyöreitä ja pystyjä norkkoja, jotka ovat edellisen vuoden vuosikasvainten kärjessä, ylimmän lehden hangassa. Kuvan yksilö on hedekukkainen. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Korkea-Jehkasin eteläinen alarinne, Skirhasgaska, luontopolun varsi lähellä kohtaa, jossa polku yhtyy sodanaikaiseen saksalaistien uraan, 675 m mpy, 10.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix herbacea – vaivaispajun norkkoperä on lehdetön, vihreä- tai punertavasävyinen, kaljuhko tai vaalean hapsikarvainen ja kukintavaiheessa yleensä noin 2-5 mm pitkä. Kuvassa olevat hedenorkot ovat tavallisesti noin 5-10 mm pitkät ja heteineen noin 3-7 mm leveät. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Korkea-Jehkasin eteläinen alarinne, Skirhasgaska, luontopolun varsi lähellä kohtaa, jossa polku yhtyy sodanaikaiseen saksalaistien uraan, 675 m mpy, 10.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix herbacea – vaivaispajun norkkosuomut ovat lähinnä vastapuikeat, tylppäkärkiset, kellanvihreät – vaaleanruskeat ja yleensä kärjestään tummemmat. Ne ovat noin 1,3-2,2 mm pitkät ja noin 0,7-1 mm leveät. Hedekukat ovat kehättömät, mesinystyiset ja sijaitsevat norkkosuomujen hangassa. Heteitä on kaksi. Palhot ovat yleensä lähes valkoiset, kaljut ja noin 2-4,5 mm pitkät. Pyöreät ponnet ovat aluksi punaiset, myöhemmin keltaiset ja lopulta ruskeat. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan pitkä ja loivahko luoteisrinne n. 80 m lounaisenpahtaseinämän reunasta, avokallioinen ja louhikkoinen rinne huipulle nousevan kulku-uran koillispuolella, 945 m mpy, 10.7.2026. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix herbacea – vaivaispajun eminorkot ovat yleensä noin 3-15-kukkaiset sekä kukkiessaan useimmiten noin 3-10 mm pitkät ja noin 3-6 mm leveät. Norkkoranka on kalju tai hieman karvainen. Emikukat ovat hedekukkien tavoin kehättömät ja mesinystyiset. Sikiäin on lähes perätön, useimmiten punainen – punaruskea, noin 1,8-2,5 mm pitkä ja alaosastaan pullea sekä kärkeä kohti suippeneva ja kalju. Sen kärjessä on noin 0,5-1,2 mm pitkä emin vartalo ja kaksi luottia, jotka ovat noin 0,3-0,5 mm pitkät ja kärkiosastaan selvästi kaksijakoiset. Vartalo ja luotit ovat yleensä punasävyiset. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan pitkä ja loivahko luoteisrinne n. 80 m lounaisenpahtaseinämän reunasta, avokallioinen ja louhikkoinen rinne huipulle nousevan kulku-uran koillispuolella, 945 m mpy, 10.7.2026. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix herbacea – vaivaispajun lehdet ovat alta vaaleahkonvihreät, kiiltävähköt, hieman korkosuoniset ja kaljut tai tyveltään sekä suonistaan vaihtelevasti karvaiset. Lehtilaita on litteä tai litteähkö ja nyhämäisesti matalahampainen. Lavassa on suonipareja tavallisesti kolmesta viiteen. Myös pääsuonten välinen, verkkomainen välisuonitus on selvästi näkyvillä. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Korkea-Jehkasin eteläinen alarinne, Skirhasgaska, luontopolun varsi lähellä kohtaa, jossa polku yhtyy sodanaikaiseen saksalaistien uraan, 675 m mpy, 10.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix herbacea – vaivaispajun lehtilapa on täysikasvuisena tavallisesti noin 0,8-2 cm pitkä ja suunnilleen pituutensa levyinen. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan pitkä ja loivahko luoteisrinne n. 80 m lounaisenpahtaseinämän reunasta, avokallioinen ja louhikkoinen rinne huipulle nousevan kulku-uran koillispuolella, 945 m mpy, 10.7.2026. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix herbacea – vaivaispaju saattaa kasvaa jopa sekakasvustona napapajun kanssa, ja lajit voivat tällöin myös risteytyä. Kuvasta on helppo vertailla vaivaispajun pyöreitä ja hammaslaitaisia lehtiä napapajun soikeampiin ja ehytlaitaisiin lehtiin. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan jyrkkä, kallioinen ja kivikkoinen koillisrinne Saanajärven luoteisosan kohdalla, 735 m mpy, 6.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix herbacea – vaivaispaju on Suomessa alkuperäinen, ja se kasvaa yleisenä tai yleisehkönä suuressa osassa Enontekiön Lapin ja Inarin Lapin eliömaakuntia sekä hyvin harvinaisena Kittilän Lapin ja Sompion Lapin eliömaakunnissa. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Korkea-Jehkasin eteläinen alarinne, Skirhasgaska, luontopolun varsi lähellä kohtaa, jossa polku yhtyy sodanaikaiseen saksalaistien uraan, 675 m mpy, 10.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix herbacea – vaivaispajun kasvupaikkoina ovat lähinnä tunturipaljakan kalliorinteet, kivikot, lumenviipymäpaikat ja norojen sekä purojen laiteet ja hyvin harvoin havumetsävyöhykkeen jokivarret. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan pitkä ja loivahko luoteisrinne n. 80 m lounaisenpahtaseinämän reunasta, avokallioinen ja louhikkoinen rinne huipulle nousevan kulku-uran koillispuolella, 945 m mpy, 10.7.2026. Copyright Hannu Kämäräinen.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto