Salix lanata – villapaju

  • Salix lanata L. – villapaju
  • var. lanata – lumivillapaju
  • var. glandulosa Wahlenb. – nystyvillapaju
  • Salix L. – pajut
  • Salicaceae – pajukasvit

Villapajusta esiintyy Suomessa kaksi muunnosta, nimimuunnos, lumivillapaju, var. lanata ja nystyvillapaju, var. glandulosa. Villapaju on pysty- tai kohenevavartinen ja tavallisesti noin 0,8-1 m korkea pensas. Se kukkii ennen lehtien puhkeamista tai juuri niiden puhjetessa. Varret, päähaarat ja oksat ovat tanakat, yleensä levittäytyvät ja usein runsaahkosti sekä haarajatkoisesti haarovat. Varret, haarat ja vanhemmat oksat ovat harmaan- tai punertavanruskeat. Edellisen vuoden vuosikasvaimet ovat vihertävänruskeat – punaruskeat, tiheästi mutta jo alempaa kaljuuntuen vaalean villakarvaiset ja 2-4 mm paksut. Uudet vuosikasvaimet ovat tiheäkarvaiset ja aluksi vihertävät mutta tummuvat loppukesään mennessä edellisen vuoden vuosikasvainten kaltaisiksi.

Silmut ovat lähinnä munamaiset, karvaiset ja kaljuuntuvat. Silmusuomu on yhdiskasvuinen, huppumainen ja kellan- tai punaruskea. Lehtisilmuja suojaava suomu on noin 4-5 mm pitkä ja norkkoja suojaava suomu noin 6-10 mm pitkä. Lehdet ovat ruodilliset, korvakkeelliset ja oksissa kierteisesti. Lehtiruoti on yleensä noin 5-10 mm pitkä ja tiheästi pitkän hapsikarvainen. Lumivillapajun lehtikorvakkeet ovat puikeat, suippokärkiset, ehytlaitaiset ja tiheäkarvaiset sekä yleensä noin 4-6 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 3-4 mm leveät. Ne useimmiten karisevat myöhemmin kesällä. Nystyvillapajun korvakkeet ovat puikeat, pitkän suippokärkiset, laidoiltaan pyöreänystyiset ja karvaiset sekä useimmiten noin 7-12 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 4-6 mm leveät. Ne ovat koko kasvukauden pysyvät.

Lehtilapa on sulkasuoninen (suonipareja on tavallisesti 8-10), ehyt, paksu ja lähinnä soikea, leveän vastapuikea tai lähes pyöreä sekä lyhyen suippo- tai tylpähkökärkinen ja leveän kiila-, pyöreähkö- tai tylppätyvinen. Lehtilaita on litteä tai jossain määrin alaspäin kiertynyt ja lumivillapajulla ehyt ja nystytön sekä nystyvillapajulla nimen mukaisesti nystyinen. Nystyt ovat pallomaiset, perättömät ja keltaiset. Lumivillapajun lehtilapa on päältä vihreä, himmeä ja yleensä pysyvästi tiheän, vaalean ja pitkän hapsikarvainen. Alapuoli on vaalean- tai sinertävänvihreä, korkosuoninen ja yläpuolen tavoin tiheän ja pitkän hapsikarvainen. Nystyvillapajun lehtilapa on päältä vaaleahkonvihreä, himmeä, kohtalaisen tiheästi – harvahkosti pitkän hapsikarvainen ja toisinaan myöhemmin kesällä kaljuuntuva. Alapuoli on vaalean- tai harmaanvihreä, enintään hiukan korkosuoninen ja tiheähkösti – kohtalaisesti hapsikarvainen. Villapajun lehtilapa on täysikasvuisena tavallisesti noin 3-8 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 1,5-5 cm leveä.

Villapaju on hyönteispölytteinen ja kaksikotinen. Se kukkii kevääntulosta riippuen toukokuun loppupuolelta heinäkuun alkupäiviin. Kukinnot ovat yksineuvoisia, eli hede- ja emikukat ovat eri kukinnoissa ja yksilöissä. Kukinnot ovat kukkiessaan kapeansoikeahkoja tai lähes tasaleveitä ja pystyjä tai yläviistoja norkkoja, jotka ovat edellisen vuoden vuosikasvainten kärjessä tai sivulla kierteisesti. Norkkoperä on hyvin lyhyt (-5 mm) tai lähes puuttuva ja tiheäkarvainen. Siinä on 1-3 lehteä, jotka ovat kukintavaiheessa vain noin 3-10 mm pitkiä ja noin 2-5 mm leveitä sekä peittävästi pitkän ja kellertävän hapsikarvaisia. Hede- ja eminorkot ovat kukkiessaan hyvin tiheät, samannäköiset ja -kokoiset sekä keltasävyiset. Ne ovat tavallisesti noin 25-60 mm pitkät ja heteineen sekä emeineen noin 15-18 mm leveät. Norkkoranka on tiheäkarvainen. Norkkosuomut ovat lähinnä soikeat, pyöreä-, tylppä- tai suippokärkiset, tummanruskeat tai mustahkot ja molemmilta sivuiltaan pitkän hapsikarvaiset. Ne ovat noin 2,5-3,5 mm pitkät ja noin 1-1,5 mm leveät. Hapsikarvat ovat noin 2,5-3,5 mm pitkät ja kukintavaiheessa keltaiset tai kellertävät sekä myöhemmin vaaleiksi haalistuvat.

Hede- ja emikukat ovat kehättömät, mesinystyiset ja sijaitsevat norkkosuomujen hangassa. Heteitä on 2. Palhot ovat keltaiset tai valkoiset, kaljut ja noin 6-8 mm pitkät. Soikeahkot ponnet ovat aluksi keltaiset ja myöhemmin ruskehtavat. Emikukan sikiäin on perätön, noin 4-5 mm pitkä, kapea, kärkeä kohti suippeneva ja kalju. Sen kärjessä on yleensä noin 1,8-2,5 mm pitkä emin vartalo, jonka päässä on 2 luottia. Luotit ovat noin 0,4-0,7 mm pitkät ja ehyet tai 2-jakoiset. Vartalo ja luotit ovat keltaiset ja myöhemmin ruskehtavat. Hedenorkot varisevat kukinnan jälkeen kokonaisina pois. Eminorkot ovat hedelmävaiheessa noin 50-100(-120) mm pitkät ja noin 18-20 mm leveät. Hedelmöityneestä sikiäimestä kehittyy tyveltään pullea ja kärkeä kohti pitkäkaulaisesti kapeneva kota, joka on perätön, yksilokeroinen ja monisiemeninen. Se on vihreä, vaaleanvihreä tai vaaleanruskehtava ja kalju sekä noin 6-9 mm pitkä ja tyviosastaan noin 2,5-3 mm leveä. Kota avautuu kärjestään 2-liuskaisesti. Siemenet ovat lähinnä sauvamaisen tasasoukat, noin 1,5 mm pitkät ja vihertävänruskehtavat. Niiden tyvellä on joukko noin 5-8 mm pitkiä, valkoisia ja tuulen mukana leviämistä helpottavia haivenia.

Villapaju on Suomessa alkuperäinen. Sen esiintymisalue yltää viiteen pohjoisimpaan eliömaakuntaan. Lajia esiintyy kohtalaisesti Enontekiön Lapin ja Inarin Lapin eliömaakunnissa sekä harvinaisena tai hyvin harvinaisena Kittilän Lapin, Sompion Lapin ja Koillismaan eliömaakunnissa. Nystyvillapajua esiintyy aika harvinaisena vain Inarin Lapin eliömaakunnassa. Lajin kasvupaikkoina ovat lähinnä tuntureiden lumenviipymäalueet, kosteat tai valuvetiset tunturirinteet ja -painanteet, puronvarret ja lähteiköt sekä vesistörannat. Nystyvillapaju kasvaa lähinnä rannoilla ja alemmilla tunturirinteillä kuin lumivillapaju. Laji on enemmän tai vähemmän kalkinsuosija. Sitä kasvatetaan jossain määrin myös koristekasvina luontaista esiintymisaluetta etelämpänä. Molemmat muunnokset kasvavat muissa Pohjoismaissa Ruotsissa ja Norjassa sekä lumivillapaju myös Islannissa, Norjan Huippuvuorilla ja Tanskan Färsaarilla.

Selkeimmän ja helpoimmin havaittavan eron villapajun muunnosten välillä ilmoittaa jo toisen muunnoksen suomalainen ja tieteellinen nimi, nystyvillapaju, var. glandulosa (= nystyinen). Sen lehtien ja lehtikorvakkeiden laidat ovat pallukkanystyiset. Lumivillapajulta ne puuttuvat kokonaan. Lumivillapajun korvakkeet ovat lisäksi pienikokoiset ja yleensä lehtiruotia lyhyemmät, kun ne nystyvillapajulla ovat ehkä useimmiten ruotia pitemmät. Lumivillapajun lehdet ovat päältä tavallisesti nystyvillapajua tiheämmin ja pysyvämmin karvaiset. Inarin Lapissa muunnokset kasvavat usein sen verran lähekkäin, että välimuotoiset yksilöt ovat jopa puhdasta nystyvillapajua yleisempiä.

Pajut ovat yksi vaikeimpia Pohjoismaissa esiintyviä kasvisukuja, ja vaikea se on myös maailmanlaajuisesti. Lajit risteytyvät herkästi keskenään ja lisäävät näin niiden tunnistamisen hankaluutta. Sanotaan, että suvun lajiutuminen on edelleen kesken. Niinpä lajien määrästä maailmanlaajuisesti ja Euroopan sisällä on vaihtelevia käsityksiä. Rajauksista riippuen maailman pajulajien määrä asettunee noin 300-500 lajin haarukkaan. Suomessa alkuperäisiä pajulajeja on nykynäkemyksen mukaan 21.

Villapajun esiintymisalueella kasvaa kaksi muutakin pajulajia, joiden vuosikasvaimet ja lehdet ovat yleensä runsaskarvaiset niin, että voidaan puhua harmaapajukolmikosta. Kolmikossa on villapajun lisäksi pohjanpaju, S. lapponum ja tunturipaju, S. glauca kaksine alalajeineen. Nimialalajilla, norotunturipajulla, subsp. glauca, ei ole lehtikorvakkeita, kun taas korvaketunturipajulla, subsp. stipulifera, jo nimenkin perusteella ne ovat. Tunturipajun lehdet ovat yleensä kapean vastapuikeat ja norkkoperä on noin 10-30 mm pitkä sekä iso- ja monilehtinen. Lisäksi sikiäin ja kota ovat peittävästi huopakarvaiset. Pohjanpajun lehtien yläpinta on jossain määrin kurttuinen, alapinta harmaanvalkoinen ja lehtilaita kiertynyt alaspäin. Korvakkeita ei ole. Kukintavaiheessa norkot ovat perättömät tai hyvin lyhytperäiset kuten villapajulla, mutta sikiäin ja kota ovat karvaiset.

Villapaju risteytyy ainakin kahden muun pajulajin kanssa, kalvaspajun, S. hastata ja vaivaispajun, S. herbacea. Kalju- tai lähes kaljulehtisen kalvaspajun kanssa risteytyminen on niin yleistä, että risteymä lienee jo puhdasta villapajua yleisempi.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle villapajun esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle nystyvillapajun esiintymiskartalle Suomessa. Vain osa havainnoista on viety muunnostasolle.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (Euro+Med Plantbase).

Alla oleva kuvasarja esittää kokonaisuudessaan nimimuunnosta, lumivillapajua.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Salix lanata - villapaju on pysty- tai kohenevavartinen ja tavallisesti noin 0,8-1 m korkea pensas. Siitä esiintyy Suomessa kaksi muunnosta, kuvassa oleva nimimuunnos, lumivillapaju, var. lanata ja nystyvillapaju, var. glandulosa. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Kilpisjärven ranta Retkeilykeskuksen venelaiturin pohjoispuolella, lähellä vesirajaa, 475 m mpy, 10.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix lanata – villapaju on pysty- tai kohenevavartinen ja tavallisesti noin 0,8-1 m korkea pensas. Siitä esiintyy Suomessa kaksi muunnosta, kuvassa oleva nimimuunnos, lumivillapaju, var. lanata ja nystyvillapaju, var. glandulosa. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Kilpisjärven ranta Retkeilykeskuksen venelaiturin pohjoispuolella, lähellä vesirajaa, 475 m mpy, 10.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix lanata - villapajun varret, päähaarat ja oksat ovat tanakat, yleensä levittäytyvät ja usein runsaahkosti sekä haarajatkoisesti haarovat. Varret, haarat ja vanhemmat oksat ovat harmaan- tai punertavanruskeat. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Kilpisjärven ranta Retkeilykeskuksen venelaiturin pohjoispuolella, lähellä vesirajaa, 475 m mpy, 10.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix lanata – villapajun varret, päähaarat ja oksat ovat tanakat, yleensä levittäytyvät ja usein runsaahkosti sekä haarajatkoisesti haarovat. Varret, haarat ja vanhemmat oksat ovat harmaan- tai punertavanruskeat. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Kilpisjärven ranta Retkeilykeskuksen venelaiturin pohjoispuolella, lähellä vesirajaa, 475 m mpy, 10.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix lanata - villapajun edellisen vuoden vuosikasvaimet ovat vihertävänruskeat - punaruskeat ja 2-4 mm paksut. Uudet vuosikasvaimet ovat tiheäkarvaiset ja aluksi vihertävät mutta tummuvat loppukesään mennessä edellisen vuoden vuosikasvainten kaltaisiksi. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Mallan luonnonpuisto, Iso-Mallan eteläinen alarinne, Kitsijoen Kitsiputouksen tyvirotkon suualue, uoman laide, 645 m mpy, 9.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Salix lanata – villapajun edellisen vuoden vuosikasvaimet ovat vihertävänruskeat – punaruskeat ja 2-4 mm paksut. Uudet vuosikasvaimet ovat tiheäkarvaiset ja aluksi vihertävät mutta tummuvat loppukesään mennessä edellisen vuoden vuosikasvainten kaltaisiksi. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Mallan luonnonpuisto, Iso-Mallan eteläinen alarinne, Kitsijoen Kitsiputouksen tyvirotkon suualue, uoman laide, 645 m mpy, 9.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Salix lanata - villapaju kukkii kevääntulosta riippuen toukokuun loppupuolelta heinäkuun alkupäiviin ennen lehtien puhkeamista tai juuri niiden puhjetessa. Kukinnot ovat yksineuvoisia, eli hede- ja emikukat ovat eri kukinnoissa ja kaksikotisesti eri yksilöissä. Kukinnot ovat pystyjä tai yläviistoja norkkoja, jotka ovat edellisen vuoden vuosikasvainten kärjessä tai sivulla kierteisesti. Hede- ja eminorkot ovat kukkiessaan hyvin tiheät, samannäköiset ja -kokoiset sekä keltasävyiset. Ne ovat tavallisesti noin 25-60 mm pitkät ja heteineen sekä emeineen noin 15-18 mm leveät. Heteitä on kaksi. Palhot ovat keltaiset tai valkoiset, kaljut ja noin 6-8 mm pitkät. Norkkoja suojaava silmusuomu on noin 6-10 mm pitkä, huppumainen, karvainen ja kellan- tai punaruskea. EnL, Enontekiö, Muotkatakka, Kilpisjärven eteläpään Muotkatakanlahden eteläpuolella olevan Leutsuvaaran koillinen ylärinne, kosteahko, osin tihkuvetinen ja kivikkoinen rinne lumenviipymäalueiden vieressä, 670 m mpy, 9.7.1990. Kuva skannattu diasta. Copyright Hannu Kämäräinen.
Salix lanata – villapaju kukkii kevääntulosta riippuen toukokuun loppupuolelta heinäkuun alkupäiviin ennen lehtien puhkeamista tai juuri niiden puhjetessa. Kukinnot ovat yksineuvoisia, eli hede- ja emikukat ovat eri kukinnoissa ja kaksikotisesti eri yksilöissä. Kukinnot ovat pystyjä tai yläviistoja norkkoja, jotka ovat edellisen vuoden vuosikasvainten kärjessä tai sivulla kierteisesti. Hede- ja eminorkot ovat kukkiessaan hyvin tiheät, samannäköiset ja -kokoiset sekä keltasävyiset. Ne ovat tavallisesti noin 25-60 mm pitkät ja heteineen sekä emeineen noin 15-18 mm leveät. Heteitä on kaksi. Palhot ovat keltaiset tai valkoiset, kaljut ja noin 6-8 mm pitkät. Norkkoja suojaava silmusuomu on noin 6-10 mm pitkä, huppumainen, karvainen ja kellan- tai punaruskea. EnL, Enontekiö, Muotkatakka, Kilpisjärven eteläpään Muotkatakanlahden eteläpuolella olevan Leutsuvaaran koillinen ylärinne, kosteahko, osin tihkuvetinen ja kivikkoinen rinne lumenviipymäalueiden vieressä, 670 m mpy, 9.7.1990. Kuva skannattu diasta. Copyright Hannu Kämäräinen.
Salix lanata - villapajun norkkoperä on hyvin lyhyt (-5 mm) tai lähes puuttuva. Siinä on yhdestä kolmeen lehteä, jotka ovat kukintavaiheessa vain noin 3-10 mm pitkiä ja noin 2-5 mm leveitä. Hedenorkot varisevat kukinnan jälkeen kokonaisina pois. Norkon tyvellä olevat pienet lehdetkin näyttävät lakastuvan yhdessä norkon kanssa. Edellisen vuoden vuosikasvaimet, joissa norkot ovat, ovat tiheästi vaalean villakarvaiset mutta alkavat kesän kuluessa kaljuuntua tyveltä alkaen. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Kilpisjärven ranta Retkeilykeskuksen venelaiturin pohjoispuolella, lähellä vesirajaa, 475 m mpy, 10.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix lanata – villapajun norkkoperä on hyvin lyhyt (-5 mm) tai lähes puuttuva. Siinä on yhdestä kolmeen lehteä, jotka ovat kukintavaiheessa vain noin 3-10 mm pitkiä ja noin 2-5 mm leveitä. Hedenorkot varisevat kukinnan jälkeen kokonaisina pois. Norkon tyvellä olevat pienet lehdetkin näyttävät lakastuvan yhdessä norkon kanssa. Edellisen vuoden vuosikasvaimet, joissa norkot ovat, ovat tiheästi vaalean villakarvaiset mutta alkavat kesän kuluessa kaljuuntua tyveltä alkaen. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Kilpisjärven ranta Retkeilykeskuksen venelaiturin pohjoispuolella, lähellä vesirajaa, 475 m mpy, 10.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix lanata - villapajun emikukan sikiäin on perätön, noin 4-5 mm pitkä, kapea, kärkeä kohti suippeneva ja kalju. Sen kärjessä on yleensä noin 1,8-2,5 mm pitkä emin vartalo, jonka päässä on kaksi luottia. Luotit ovat noin 0,4-0,7 mm pitkät ja ehyet tai kaksijakoiset. Norkkosuomut ovat lähinnä soikeat, pyöreä-, tylppä- tai suippokärkiset (kuvan norkossa näkyvät kaikki kolme kärkivaihtoehtoa), tummanruskeat tai mustahkot ja molemmilta sivuiltaan pitkän hapsikarvaiset. Ne ovat noin 2,5-3,5 mm pitkät ja noin 1-1,5 mm leveät. Hapsikarvat ovat noin 2,5-3,5 mm pitkät ja kukintavaiheessa keltaiset tai kellertävät. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan lounainen alarinne, Käsivarrentien (tie 21) itäpuolella, Siilaskosken kohdalla olevan P-alueen tasalla, laskupuron varsi, 485 m mpy, 7.7.1997. Kuva näytteestä , copyright Hannu Kämäräinen.
Salix lanata – villapajun emikukan sikiäin on perätön, noin 4-5 mm pitkä, kapea, kärkeä kohti suippeneva ja kalju. Sen kärjessä on yleensä noin 1,8-2,5 mm pitkä emin vartalo, jonka päässä on kaksi luottia. Luotit ovat noin 0,4-0,7 mm pitkät ja ehyet tai kaksijakoiset. Norkkosuomut ovat lähinnä soikeat, pyöreä-, tylppä- tai suippokärkiset (kuvan norkossa näkyvät kaikki kolme kärkivaihtoehtoa), tummanruskeat tai mustahkot ja molemmilta sivuiltaan pitkän hapsikarvaiset. Ne ovat noin 2,5-3,5 mm pitkät ja noin 1-1,5 mm leveät. Hapsikarvat ovat noin 2,5-3,5 mm pitkät ja kukintavaiheessa keltaiset tai kellertävät. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan lounainen alarinne, Käsivarrentien (tie 21) itäpuolella, Siilaskosken kohdalla olevan P-alueen tasalla, laskupuron varsi, 485 m mpy, 7.7.1997. Kuva näytteestä , copyright Hannu Kämäräinen.
Salix lanata - villapajun eminorkot ovat hedelmävaiheessa noin 50-100(-120) mm pitkät ja noin 18-20 mm leveät. Myös norkkoperän lehdet kasvavat kukinnan jälkeen vähän isommiksi. Norkkoperä ja -ranka ovat tiheäkarvaiset. Hedelmöityneestä sikiäimestä kehittyy tyveltään pullea ja kärkeä kohti pitkäkaulaisesti kapeneva kota, joka on perätön, yksilokeroinen ja monisiemeninen. Se on vihreä, vaaleanvihreä tai vaaleanruskehtava ja kalju sekä noin 6-9 mm pitkä ja tyviosastaan noin 2,5-3 mm leveä. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Kilpisjärven ranta Retkeilykeskuksen venelaiturin pohjoispuolella, lähellä vesirajaa, 475 m mpy, 10.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Salix lanata – villapajun eminorkot ovat hedelmävaiheessa noin 50-100(-120) mm pitkät ja noin 18-20 mm leveät. Myös norkkoperän lehdet kasvavat kukinnan jälkeen vähän isommiksi. Norkkoperä ja -ranka ovat tiheäkarvaiset. Hedelmöityneestä sikiäimestä kehittyy tyveltään pullea ja kärkeä kohti pitkäkaulaisesti kapeneva kota, joka on perätön, yksilokeroinen ja monisiemeninen. Se on vihreä, vaaleanvihreä tai vaaleanruskehtava ja kalju sekä noin 6-9 mm pitkä ja tyviosastaan noin 2,5-3 mm leveä. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Kilpisjärven ranta Retkeilykeskuksen venelaiturin pohjoispuolella, lähellä vesirajaa, 475 m mpy, 10.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Salix lanata - villapajun norkkosuomujen karvat haalistuvat kukinnan jälkeen yleensä aivan vaaleiksi. Kuvassa olevan lumivillapajun lehtikorvakkeet ovat pienikokoiset ja yleensä lehtiruotia lyhyemmät. Vain Inarin Lapin eliömaakunnassa kasvavalla nystyvillapajulla korvakkeet ovat ehkä useimmiten ruotia pitemmät. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan lounainen alarinne, Käsivarrentien (tie 21) laide Retkeilykeskuksen ja Siilaskosken välillä, 485 m mpy, 5.7.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix lanata – villapajun norkkosuomujen karvat haalistuvat kukinnan jälkeen yleensä aivan vaaleiksi. Kuvassa olevan lumivillapajun lehtikorvakkeet ovat pienikokoiset ja yleensä lehtiruotia lyhyemmät. Vain Inarin Lapin eliömaakunnassa kasvavalla nystyvillapajulla korvakkeet ovat ehkä useimmiten ruotia pitemmät. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan lounainen alarinne, Käsivarrentien (tie 21) laide Retkeilykeskuksen ja Siilaskosken välillä, 485 m mpy, 5.7.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix lanata - villapajun kota avautuu kärjestään kaksiliuskaisesti, ja kotapuoliskot kiertyvät voimakkaasti alaspäin. Siemenet ovat lähinnä sauvamaisen tasasoukat, noin 1,5 mm pitkät ja vihertävänruskehtavat. Kuvassa voi juuri ja juuri erottaa muutaman siemenen. Niiden tyvellä on joukko noin 5-8 mm pitkiä ja valkoisia haivenia, joiden avulla siemenet voivat leijailla tuulen mukana kauaksikin. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Kilpisjärven ranta Retkeilykeskuksen venelaiturin pohjoispuolella, lähellä vesirajaa, 475 m mpy, 10.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix lanata – villapajun kota avautuu kärjestään kaksiliuskaisesti, ja kotapuoliskot kiertyvät voimakkaasti alaspäin. Siemenet ovat lähinnä sauvamaisen tasasoukat, noin 1,5 mm pitkät ja vihertävänruskehtavat. Kuvassa voi juuri ja juuri erottaa muutaman siemenen. Niiden tyvellä on joukko noin 5-8 mm pitkiä ja valkoisia haivenia, joiden avulla siemenet voivat leijailla tuulen mukana kauaksikin. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Kilpisjärven ranta Retkeilykeskuksen venelaiturin pohjoispuolella, lähellä vesirajaa, 475 m mpy, 10.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix lanata - villapajun lehdet ovat oksissa kierteisesti. Lehtilapa on lähinnä soikea, leveän vastapuikea tai lähes pyöreä ja lyhyen suippo- tai tylpähkökärkinen sekä leveän kiila-, pyöreähkö- tai tylppätyvinen. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Kilpisjärven ranta Retkeilykeskuksen venelaiturin pohjoispuolella, lähellä vesirajaa, 475 m mpy, 10.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix lanata – villapajun lehdet ovat oksissa kierteisesti. Lehtilapa on lähinnä soikea, leveän vastapuikea tai lähes pyöreä ja lyhyen suippo- tai tylpähkökärkinen sekä leveän kiila-, pyöreähkö- tai tylppätyvinen. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Kilpisjärven ranta Retkeilykeskuksen venelaiturin pohjoispuolella, lähellä vesirajaa, 475 m mpy, 10.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix lanata - villapajun lehtilapa on täysikasvuisena tavallisesti noin 3-8 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 1,5-5 cm leveä. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Kilpisjärven ranta Retkeilykeskuksen venelaiturin pohjoispuolella, lähellä vesirajaa, 475 m mpy, 10.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix lanata – villapajun lehtilapa on täysikasvuisena tavallisesti noin 3-8 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 1,5-5 cm leveä. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Kilpisjärven ranta Retkeilykeskuksen venelaiturin pohjoispuolella, lähellä vesirajaa, 475 m mpy, 10.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix lanata - villapajun lehtilapa on paksu ja sulkasuoninen. Suonipareja on tavallisesti 8-10. Lumivillapajun (kuvassa) lehtikorvakkeet ovat puikeat, suippokärkiset, ehytlaitaiset ja yleensä noin 4-6 mm pitkät sekä leveimmältä kohtaa noin 3-4 mm leveät. Ne useimmiten karisevat myöhemmin kesällä. Nystyvillapajun korvakkeet ovat puikeat, pitkän suippokärkiset, laidoiltaan pyöreänystyiset ja useimmiten noin 7-12 mm pitkät sekä leveimmältä kohtaa noin 4-6 mm leveät. Ne ovat koko kasvukauden pysyvät. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan lounainen alarinne, Käsivarrentien (tie 21) laide Retkeilykeskuksen ja Siilaskosken välillä, 485 m mpy, 5.7.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix lanata – villapajun lehtilapa on paksu ja sulkasuoninen. Suonipareja on tavallisesti 8-10. Lumivillapajun (kuvassa) lehtikorvakkeet ovat puikeat, suippokärkiset, ehytlaitaiset ja yleensä noin 4-6 mm pitkät sekä leveimmältä kohtaa noin 3-4 mm leveät. Ne useimmiten karisevat myöhemmin kesällä. Nystyvillapajun korvakkeet ovat puikeat, pitkän suippokärkiset, laidoiltaan pyöreänystyiset ja useimmiten noin 7-12 mm pitkät sekä leveimmältä kohtaa noin 4-6 mm leveät. Ne ovat koko kasvukauden pysyvät. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan lounainen alarinne, Käsivarrentien (tie 21) laide Retkeilykeskuksen ja Siilaskosken välillä, 485 m mpy, 5.7.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix lanata - villapajun nimimuunnoksen, lumivillapajun (kuvassa) lehtilapa on päältä vihreä, himmeä ja yleensä pysyvästi tiheän, vaalean ja pitkän hapsikarvainen. Nystyvillapajun lehtilapa on päältä vaaleahkonvihreä, himmeä, kohtalaisen tiheästi - harvahkosti pitkän hapsikarvainen ja toisinaan myöhemmin kesällä kaljuuntuva. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Kilpisjärven ranta Retkeilykeskuksen venelaiturin pohjoispuolella, lähellä vesirajaa, 475 m mpy, 10.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix lanata – villapajun nimimuunnoksen, lumivillapajun (kuvassa) lehtilapa on päältä vihreä, himmeä ja yleensä pysyvästi tiheän, vaalean ja pitkän hapsikarvainen. Nystyvillapajun lehtilapa on päältä vaaleahkonvihreä, himmeä, kohtalaisen tiheästi – harvahkosti pitkän hapsikarvainen ja toisinaan myöhemmin kesällä kaljuuntuva. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Kilpisjärven ranta Retkeilykeskuksen venelaiturin pohjoispuolella, lähellä vesirajaa, 475 m mpy, 10.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix lanata - villapajun lehtilaita on litteä tai jossain määrin alaspäin kiertynyt ja lumivillapajulla ehyt ja nystytön sekä nystyvillapajulla nimen mukaisesti nystyinen. Nystyt ovat pallomaiset, perättömät ja keltaiset. Lumivillapajun lehtilavan alapuoli on vaalean- tai sinertävänvihreä ja korkosuoninen Nystyvillapajun lehtilapa on alta vaalean- tai harmaanvihreä ja enintään hiukan korkosuoninen. Villapajun lehtiruoti on yleensä noin 5-10 mm pitkä ja tiheästi pitkän hapsikarvainen. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Kilpisjärven ranta Retkeilykeskuksen venelaiturin pohjoispuolella, lähellä vesirajaa, 475 m mpy, 10.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix lanata – villapajun lehtilaita on litteä tai jossain määrin alaspäin kiertynyt ja lumivillapajulla ehyt ja nystytön sekä nystyvillapajulla nimen mukaisesti nystyinen. Nystyt ovat pallomaiset, perättömät ja keltaiset. Lumivillapajun lehtilavan alapuoli on vaalean- tai sinertävänvihreä ja korkosuoninen Nystyvillapajun lehtilapa on alta vaalean- tai harmaanvihreä ja enintään hiukan korkosuoninen. Villapajun lehtiruoti on yleensä noin 5-10 mm pitkä ja tiheästi pitkän hapsikarvainen. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Kilpisjärven ranta Retkeilykeskuksen venelaiturin pohjoispuolella, lähellä vesirajaa, 475 m mpy, 10.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix lanata - villapajun nimimuunnoksen, lumivillapajun (kuvassa) lehtilapa on alta tiheän ja pitkän hapsikarvainen. Nystyvillapajun lehden alapuoli on tiheähkösti - kohtalaisesti hapsikarvainen. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Mallan luonnonpuisto, Iso-Mallan eteläinen alarinne, Kitsijoen Kitsiputouksen tyvirotkon suualue, uoman laide, 645 m mpy, 9.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix lanata – villapajun nimimuunnoksen, lumivillapajun (kuvassa) lehtilapa on alta tiheän ja pitkän hapsikarvainen. Nystyvillapajun lehden alapuoli on tiheähkösti – kohtalaisesti hapsikarvainen. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Mallan luonnonpuisto, Iso-Mallan eteläinen alarinne, Kitsijoen Kitsiputouksen tyvirotkon suualue, uoman laide, 645 m mpy, 9.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix lanata - villapaju on Suomessa alkuperäinen. Sen esiintymisalue yltää viiteen pohjoisimpaan eliömaakuntaan. Lajia esiintyy kohtalaisesti Enontekiön Lapin ja Inarin Lapin eliömaakunnissa sekä harvinaisena tai hyvin harvinaisena Kittilän Lapin, Sompion Lapin ja Koillismaan eliömaakunnissa. Nystyvillapajua esiintyy aika harvinaisena vain Inarin Lapin eliömaakunnassa. Lajin kasvupaikkoina ovat lähinnä tuntureiden lumenviipymäalueet, kosteat tai valuvetiset tunturirinteet ja -painanteet, puronvarret ja lähteiköt sekä vesistörannat. Nystyvillapaju kasvaa lähinnä rannoilla ja alemmilla tunturirinteillä kuin lumivillapaju. Laji on enemmän tai vähemmän kalkinsuosija. Sitä kasvatetaan jossain määrin myös koristekasvina luontaista esiintymisaluetta etelämpänä. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Kilpisjärven ranta Retkeilykeskuksen venelaiturin pohjoispuolella, lähellä vesirajaa, 475 m mpy, 10.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix lanata – villapaju on Suomessa alkuperäinen. Sen esiintymisalue yltää viiteen pohjoisimpaan eliömaakuntaan. Lajia esiintyy kohtalaisesti Enontekiön Lapin ja Inarin Lapin eliömaakunnissa sekä harvinaisena tai hyvin harvinaisena Kittilän Lapin, Sompion Lapin ja Koillismaan eliömaakunnissa. Nystyvillapajua esiintyy aika harvinaisena vain Inarin Lapin eliömaakunnassa. Lajin kasvupaikkoina ovat lähinnä tuntureiden lumenviipymäalueet, kosteat tai valuvetiset tunturirinteet ja -painanteet, puronvarret ja lähteiköt sekä vesistörannat. Nystyvillapaju kasvaa lähinnä rannoilla ja alemmilla tunturirinteillä kuin lumivillapaju. Laji on enemmän tai vähemmän kalkinsuosija. Sitä kasvatetaan jossain määrin myös koristekasvina luontaista esiintymisaluetta etelämpänä. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Kilpisjärven ranta Retkeilykeskuksen venelaiturin pohjoispuolella, lähellä vesirajaa, 475 m mpy, 10.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto