• Salix myrsinifolia Salisb. – mustuvapaju
• subsp. borealis (Fr.) Hyl. – oudanmustuvapaju
• Salix L. – pajut
• Salicaceae – pajukasvit

Mustuvapajusta esiintyy Suomessa kolme alalajia, vallitseva nimialalaji, etelänmustuvapaju, subsp. myrsinifolia ja kaksi Pohjois-Suomeen rajoittuvaa alalajia, tässä esiteltävä oudanmustuvapaju, subsp. borealis ja kuolanmustuvapaju, subsp. kolaënsis.

Oudanmustuvapaju, aikaisemmalta nimeltään outapaju, on usein noin 4-8 m korkea, tavallisesti yksirunkoinen puu tai kookas, 2-3 m korkea pensas. Se kukkii lehtien puhkeamisen jälkeen. Päähaarat ovat yleensä vankat ja edelleen haarajatkoisesti haarovat. Ne ovat haarojensa kanssa enimmäkseen yläviistot tai sivulle levittäytyvät. Runko, haarat ja vanhemmat oksat ovat harmaat tai ruskeanharmaat. Iän myötä erityisesti puumaisten yksilöiden rungon ja päähaarojen pinta voi muuttua uurteiseksi. Vuosikasvaimet eivät ole kovin pitkät. Nuoremmat oksat ja edellisen vuoden vuosikasvaimet ovat useimmiten vaaleanruskeat, punaruskeat tai tummanruskeat ja himmeät. Oksat kaljuuntuvat vanhetessaan, mutta edellisen vuoden vuosikasvaimet ovat vielä tiheän valkokarvaiset. Karvat ovat 0,2-0,4 mm pitkät ja alaskaartuvat tai lähes pinnanmyötäiset. Uudet vuosikasvaimet ovat tiheäkarvaiset ja aluksi vihertävät mutta tummuvat loppukesään mennessä edellisen vuoden vuosikasvainten kaltaisiksi. Puumaisen yksilön rungon läpimitta on nuoruusvaiheen jälkeen useimmiten noin 10-25 cm.

Silmut ovat lähinnä munamaiset, usein pitkäkarvaiset mutta myöhemmin lähes tai aivan kaljuuntuvat. Silmusuomu on yhdiskasvuinen, huppumainen ja punaruskea. Lehtisilmuja suojaava suomu on noin 2-3 mm pitkä ja norkkoja suojaava suomu noin 3,5-5 mm pitkä. Lehdet ovat ruodilliset ja oksissa kierteisesti. Lehtiruoti on yleensä noin 5-8 mm pitkä ja tiheäkarvainen. Lehtien korvakkeet ovat vinon puikeat tai munuaismaiset, yleensä nystyhampaiset, karvaiset tai toisinaan kaljuhkot ja noin 1-7 mm pitkät. Lehtilapa on sulkasuoninen (suonipareja on yleensä 10-17), ehyt, paksu ja lähinnä kapeamman tai leveämmän vastapuikea tai soikea sekä lyhyen tai pitkäsuippuisemman teräväkärkinen ja kiila- tai pyöreähkötyvinen. Lehtilaita on litteä ja tavallisesti matalan nystyhampainen tai nyhäinen. Lapa on päältä vihreä tai tummahkonvihreä, kiilloton tai hieman kiiltävä ja tiheäkarvainen, harvahkokarvainen tai toisinaan lopulta lähes kalju. Alapuoli on vaalean- tai kirkkaanvihreä tai harvoin sinertävänvihreä, himmeä ja useimmiten tiheästi harmaan hapsikarvainen tai joskus ruskeakarvainen. Alapuolen suonet ovat hieman koholla. Lehtilapa on täysikasvuisena yleensä noin 4-7 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 1,5-3 cm leveä. Lehtien syysväri on keltasävyinen. Näytteeksi kuivattavien oksien lehdet eivät mustu niin herkästi kuivuessaan kuin nimialalajilla, etelänmustuvapajulla.

Oudanmustuvapaju on hyönteispölytteinen ja kaksikotinen. Se kukkii kesäkuussa, ja viileinä keväinä ja alkukesinä kukinta voi yltää heinäkuun alkupuolelle. Kukinnot ovat yksineuvoisia, eli hede- ja emikukat ovat eri kukinnoissa ja yksilöissä. Kukinnot ovat etelänmustuvapajua pitempiperäisiä, kukkiessaan soikeahkoja ja yläviistoja tai sivulle siirottavia norkkoja, jotka ovat edellisen vuoden vuosikasvaimissa kierteisesti. Norkkoperä on tiheäkarvainen, isohkolehtinen ja yleensä noin 15-25 mm pitkä. Norkkoperässä on tavallisesti 2-4 lehteä, jotka kukintavaiheessa ovat lähinnä kapeanpuikeat, matalan nystyhampaiset ja harvahkosti – tiheästi lyhytkarvaiset sekä usein erityisesti laidoiltaan pitempikarvaiset. Ne ovat yleensä noin 20-50 mm pitkät ja noin 7-15 mm leveät. Hedenorkot ovat tavallisesti noin 18-35 mm pitkät ja heteineen noin 13-18 mm leveät. Eminorkot ovat kukkiessaan useimmiten noin 20-30 mm pitkät ja noin 8-12 mm leveät. Norkkoranka on tiheäkarvainen. Norkkosuomut ovat lähinnä kielimäiset tai kapean vastapuikeat, kokonaan tummanruskeat tai lähes mustat ja kauttaaltaan pitkän hapsikarvaiset. Ne ovat noin 1,5-2 mm pitkät ja noin 0,7-1 mm leveät.

Hede- ja emikukat ovat kehättömät, mesinystyiset ja sijaitsevat norkkosuomujen hangassa. Heteitä on 2. Palhot ovat valkoiset, kaljut tai tyviosastaan karvaiset ja noin 4-8 mm pitkät. Pyöreähköt ponnet ovat keltaiset. Emikukassa on noin 1 mm pitkä perä, jonka kärjessä on noin 3-4,5 mm pitkä, kapea, kärkeä kohti suippeneva ja kalju sikiäin. Sen kärjessä on noin 0,6-0,8 mm pitkä vartalo ja 2 yleensä vaaleankeltaista, noin 0,4-0,6 mm pitkää ja 2-jakoista luottia. Hedenorkot varisevat kukinnan jälkeen kokonaisina pois. Eminorkot ovat hedelmävaiheessa noin 30-40(-80) mm pitkät ja noin 15-18 mm leveät. Hedelmöityneestä sikiäimestä kehittyy tyveltään pullea ja kärkeä kohti pitkäkaulaisesti kapeneva kota, joka on yksilokeroinen ja monisiemeninen. Se on vaaleanvihreä tai vihreänruskehtava, Suomen kasvustoissa kalju, noin 7-9 mm pitkä ja tyviosastaan noin 2 mm leveä. Kotaperä on noin 1-2 mm pitkä. Kota avautuu kärjestään 2-liuskaisesti. Siemenet ovat lähinnä kapeansuikeat, teräväkärkiset, noin 1,5 mm pitkät ja vihertävät tai ruskehtavat. Niiden tyvellä on joukko noin 6-8 mm pitkiä, valkoisia ja tuulen mukana leviämistä helpottavia haivenia.

Oudanmustuvapaju on Suomessa alkuperäinen ja tähänastisen käsityksen mukaan Pohjois-Suomeen rajautuva alalaji. Se on yleinen Enontekiön Lapin ja Inarin Lapin eliömaakunnissa sekä harvinaisehko tai harvinainen pohjoisesta etelään päin Oulun Pohjanmaan ja Koillismaan eliömaakuntiin saakka. Oudanmustuvapajun kaltaisista yksilöistä on aikojen kuluessa otettu joitakin näytteitä myös eteläisemmistä eliömaakunnista, mutta ainakaan tähän mennessä (2025) ei ole saatu täyttä varmuutta siitä, kuuluvatko ne vain etelänmustuvapajun aika laajan vaihtelun piiriin, vai ovatko ne alalajien välimuotoja tai puhtaita oudanmustuvapajuja. Kasvupaikkoina ovat lähinnä lehdot ja lehtomaiset metsät, rehevät korvet, tunturikoivikot ja rannat. Oudanmustuvapaju kasvaa muissa Pohjoismaissa Ruotsissa ja Norjassa sekä harvinaisena kotiutuneena karkulaisena Islannissa.

Mustuvapajun kahta Pohjois-Suomeen rajautuvaa alalajia, oudanmustuvapajua ja kuolanmustuvapajua ei ole kovin helppo erottaa toisistaan tai etelänmustuvapajusta, joka kasvaa myös Pohjois-Suomessa. Harvinaisin ja pohjoisin alalaji, kuolanmustuvapaju, on yleensä pensasmainen ja harvoin puumainen. Kuori on harmaa, ja vanhoissa yksilöissä syväuurteinen. Oksat ovat lyhyet ja usein muhkuraiset. Nuoret oksat ja vuosikasvaimet ovat valkoisen hapsikarvaiset. Silmut ovat nuorina pitkäkarvaiset, ja lehdet päältä harvakseen tai tiheästi hapsikarvaiset sekä alta yleensä silkkisen hapsikarvaiset. Kukinta on vasta lehtien puhjettua. Sikiäin ja kota ovat hapsikarvaiset. Oudanmustuvapaju on usein yksirunkoisen puumainen, ja sen oksat ovat tanakat. Nuoret oksat ja vuosikasvaimet ovat hyvin tiheästi vaaleakarvaiset. Silmut ovat nuorina pitkäkarvaiset, ja lehdet ovat molemmin puolin selvästi karvaisemmat kuin etelänmustuvapajulla. Kukinta on vasta lehtien puhjettua. Norkkoperät ovat isolehtiset, ja norkkosuomut ovat tavallisesti kokonaan tummanruskeat tai mustahkot. Sikiäin ja kota ovat kaljut. Etelänmustuvapaju on noin lehtien puhkeamisen aikaan kukkiva. Lehdet ovat molemmin puolin harvakarvaiset tai kaljut, päältä syvänvihreät ja kiiltävähköt sekä alapuolelta vihreät tai kärkiosaa lukuun ottamatta sinertävät. Norkkoperä on lyhyt ja pienilehtinen. Sikiäin ja kota ovat kaljut.

Pajut ovat yksi vaikeimpia Pohjoismaissa esiintyviä kasvisukuja, ja vaikea se on myös maailmanlaajuisesti. Lajit risteytyvät herkästi keskenään ja lisäävät näin niiden tunnistamisen hankaluutta. Sanotaan, että suvun lajiutuminen on edelleen kesken. Niinpä lajien määrästä maailmanlaajuisesti ja Euroopan sisällä on vaihtelevia käsityksiä. Rajauksista riippuen maailman pajulajien määrä asettunee noin 300-500 lajin haarukkaan. Suomessa alkuperäisiä pajulajeja on nykynäkemyksen mukaan 21.

Mustuvapajun lisäksi Suomessa kasvaa pari muuta alkuperäistä, yleistä ja puuksikin yltävää pajulajia, raita, S. caprea ja halava, S. pentandra. Raidasta kasvaa Suomessa kaksi alalajia, koko maassa vallitseva nimialalaji, metsäraita, subsp. caprea ja pohjoisimpaan Suomeen rajoittuva alalaji, vuonoraita, subsp. sphacelata. Metsäraita kukkii ennen lehtien puhkeamista ja vuonoraita vasta lehtien puhkeamisen jälkeen. Raidan lehdet ovat lavaltaan noin 5-16 cm pitkät, laidoiltaan pienihampaiset, nyhäiset tai ehyet, alta usein tiheästi lyhytkarvaiset ja korkosuoniset. Vuonoraidan lehdet ovat päältä pysyvästi harmaakarvaiset. Raidan norkkosuomut ovat tummanruskeat tai mustat. Sikiäin ja kota ovat karvaiset. Metsäraidan norkkoperä on lyhyt ja pienilehtinen. Vuonoraidalla se on pitkä ja isolehtinen. Halava kukkii vasta lehtien tultua melkein täysikasvuisiksi. Oksat, vuosikasvaimet, silmut ja lehdet ovat kiiltävät ja kaljut. Norkot ovat nuokkuvat ja norkkoperät pitkät. Norkkosuomut ovat kellanvalkoiset ja aikaisin varisevat. Sikiäin ja kota ovat kaljut.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle mustuvapajun esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle oudanmustuvapajun esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (Euro+Med Plantbase).

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Salix myrsinifolia subsp. borealis – oudanmustuvapaju on usein noin 4-8 m korkea, tavallisesti yksirunkoinen puu kuten kuvassa tai kookas, 2-3 m korkea pensas. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Pikku-Mallan itäpuoli, Kalottireitin varsi Siilasjärven eteläpäässä, Siilaskosken kivikko sen ylittävän sillan kohdalla, 485 m mpy, 9.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix myrsinifolia subsp. borealis – oudanmustuvapajun runko, haarat ja vanhemmat oksat ovat harmaat tai ruskeanharmaat. Iän myötä erityisesti puumaisten yksilöiden rungon ja päähaarojen pinta voi muuttua uurteiseksi. Puumaisen yksilön rungon läpimitta on nuoruusvaiheen jälkeen useimmiten noin 10-25 cm. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Pikku-Mallan itäpuoli, Kalottireitin varsi Siilasjärven eteläpäässä, Siilaskosken kivikko sen ylittävän sillan kohdalla, 485 m mpy, 9.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix myrsinifolia subsp. borealis – oudanmustuvapajun päähaarat ovat yleensä vankat ja edelleen haarajatkoisesti haarovat. Ne ovat haarojensa kanssa enimmäkseen yläviistot tai sivulle levittäytyvät. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Pikku-Mallan itäpuoli, Kalottireitin varsi Siilasjärven eteläpäässä, Siilaskosken kivikko sen ylittävän sillan kohdalla, 485 m mpy, 9.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix myrsinifolia subsp. borealis – oudanmustuvapajun vuosikasvaimet eivät ole kovin pitkät. Nuoremmat oksat ja edellisen vuoden vuosikasvaimet ovat useimmiten vaaleanruskeat, punaruskeat tai tummanruskeat ja himmeät. Oksat kaljuuntuvat vanhetessaan, mutta edellisen vuoden vuosikasvaimet ovat vielä tiheän valkokarvaiset. Karvat ovat 0,2-0,4 mm pitkät ja alaskaartuvat tai lähes pinnanmyötäiset. Uudet vuosikasvaimet ovat tiheäkarvaiset ja aluksi vihertävät mutta tummuvat loppukesään mennessä edellisen vuoden vuosikasvainten kaltaisiksi. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Kilpisjärven ranta Retkeilykeskuksen venerannan kohdalla, rantaan laskevan tien lounaispuolella, 475 m mpy, 10.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix myrsinifolia subsp. borealis – oudanmustuvapaju on hyönteispölytteinen ja kaksikotinen, kuten muutkin pajut. Se kukkii kesäkuussa, ja viileinä keväinä ja alkukesinä kukinta voi yltää heinäkuun alkupuolelle. Kukinnot ovat yksineuvoisia, eli hede- ja emikukat ovat eri kukinnoissa ja yksilöissä. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Pikku-Mallan itäpuoli, Kalottireitin varsi Siilasjärven eteläpäässä, Siilaskosken kivikko sen ylittävän sillan kohdalla, 485 m mpy, 9.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix myrsinifolia subsp. borealis – oudanmustuvapajun kukinnot ovat kukkiessaan soikeahkoja ja yläviistoja tai sivulle siirottavia norkkoja, jotka ovat edellisen vuoden vuosikasvaimissa kierteisesti. Norkkoperä on isohkolehtinen. Hedenorkot (kuvassa jo kukintansa loppusuoralla) ovat tavallisesti noin 18-35 mm pitkät ja heteineen noin 13-18 mm leveät. Hede- ja emikukat ovat kehättömät, mesinystyiset ja sijaitsevat norkkosuomujen hangassa. Heteitä on kaksi. Palhot ovat kaljut tai tyviosastaan karvaiset ja noin 4-8 mm pitkät. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Pikku-Mallan itäpuoli, Kalottireitin varsi Siilasjärven eteläpäässä, Siilaskosken kivikko sen ylittävän sillan kohdalla, 485 m mpy, 9.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix myrsinifolia subsp. borealis – oudanmustuvapajun norkkoperässä on tavallisesti kahdesta neljään lehteä, jotka kukintavaiheessa ovat lähinnä kapeanpuikeat, matalan nystyhampaiset ja harvahkosti – tiheästi lyhytkarvaiset sekä usein erityisesti laidoiltaan pitempikarvaiset. Ne ovat yleensä noin 20-50 mm pitkät ja noin 7-15 mm leveät. Etelänmustuvapajun norkkoperien lehdet ovat useimmiten noin 10-20 mm pitkät. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Kilpisjärven ranta Retkeilykeskuksen venerannan kohdalla, rantaan laskevan tien lounaispuolella, 475 m mpy, 10.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix myrsinifolia subsp. borealis – oudanmustuvapajun hedelmöityneestä sikiäimestä kehittyy tyveltään pullea ja kärkeä kohti pitkäkaulaisesti kapeneva kota, joka on yksilokeroinen ja monisiemeninen. Se on vaaleanvihreä tai vihreänruskehtava, Suomen kasvustoissa kalju, noin 7-9 mm pitkä ja tyviosastaan noin 2 mm leveä. Kodan kärjessä säilyy kuivuneena lähes avautumiseen asti noin 0,6-0,8 mm pitkä vartalo ja kaksi noin 0,4-0,6 mm pitkää ja kaksijakoista luottia. Kotaperä on noin 1-2 mm pitkä. Kota avautuu kärjestään kaksiliuskaisesti. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Kilpisjärven ranta Retkeilykeskuksen venerannan kohdalla, rantaan laskevan tien lounaispuolella, 475 m mpy, 10.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix myrsinifolia subsp. borealis – oudanmustuvapajun lehtilapa on ehyt, paksu ja lähinnä kapeamman tai leveämmän vastapuikea tai soikea sekä lyhyen tai pitkäsuippuisemman teräväkärkinen ja kiila- tai pyöreähkötyvinen. Se on päältä vihreä tai tummahkonvihreä ja kiilloton tai hieman kiiltävä. Lapa on täysikasvuisena yleensä noin 4-7 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 1,5-3 cm leveä. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan jyrkkä lounaisrinne, luoteispää, ensimmäisen, matalan pahtaseinämän tyven tunturikoivikko retkeilykeskuksen kohdalla, luonnonsuojelualue, 600 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix myrsinifolia subsp. borealis – oudanmustuvapajun lehtilapa on päältä tiheäkarvainen, harvahkokarvainen tai toisinaan lopulta lähes kalju. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Kilpisjärven ranta Retkeilykeskuksen venerannan kohdalla, rantaan laskevan tien lounaispuolella, 475 m mpy, 10.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix myrsinifolia subsp. borealis – oudanmustuvapajun lehtilavan alapinta on useimmiten tiheästi harmaan hapsikarvainen tai joskus ruskeakarvainen. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan jyrkkä lounaisrinne, luoteispää, ensimmäisen, matalan pahtaseinämän tyven tunturikoivikko retkeilykeskuksen kohdalla, luonnonsuojelualue, 600 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix myrsinifolia subsp. borealis – oudanmustuvapajun lehtien korvakkeet ovat vinon puikeat tai munuaismaiset, yleensä nystyhampaiset, karvaiset tai toisinaan kaljuhkot ja noin 1-7 mm pitkät. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Kilpisjärven ranta Retkeilykeskuksen venerannan kohdalla, rantaan laskevan tien lounaispuolella, 475 m mpy, 10.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix myrsinifolia subsp. borealis – oudanmustuvapaju on Suomessa alkuperäinen ja tähänastisen käsityksen mukaan Pohjois-Suomeen rajautuva alalaji. Se on yleinen Enontekiön Lapin ja Inarin Lapin eliömaakunnissa sekä harvinaisehko tai harvinainen pohjoisesta etelään päin Oulun Pohjanmaan ja Koillismaan eliömaakuntiin saakka. Kasvupaikkoina ovat lähinnä lehdot ja lehtomaiset metsät, rehevät korvet, tunturikoivikot ja rannat. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Kilpisjärven ranta Retkeilykeskuksen venerannan kohdalla, rantaan laskevan tien lounaispuolella, 475 m mpy, 9.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto