Salix myrsinites – lettopaju

  • Salix myrsinites L. – lettopaju
  • Salix L. – pajut
  • Salicaceae – pajukasvit

Lettopaju, Salix myrsinites, on tavallisesti noin 0,2-1 m korkea pensas, joka on kasvutavaltaan pysty, koheneva tai maata myöten suikertava. Se kukkii lehtien puhjetessa tai jonkin verran sen jälkeen. Varret, haarat ja vanhemmat oksat ovat pensaan kokoon nähden paksuhkot, harmaanruskeat tai tumman punaruskeat ja pinnaltaan usein epätasaiset. Edellisen vuoden vuosikasvaimet ovat punaruskeat tai tummanruskeat, paksuhkot, vaihtelevasti karvaiset ja kaljuuntuvat. Uudet vuosikasvaimet ovat harva- tai tiheäkarvaiset ja tummuvat loppukesään mennessä edellisen vuoden vuosikasvainten kaltaisiksi.

Silmut ovat lähinnä munamaiset ja aluksi vaihtelevasti karvaiset sekä myöhemmin kaljut ja kiiltävät. Silmusuomu on yhdiskasvuinen, huppumainen ja punaruskea. Lehtisilmuja suojaava suomu on noin 1-2 mm pitkä ja norkkoja suojaava suomu noin 3-5 mm pitkä. Lehdet ovat ruodilliset, korvakkeelliset ja oksissa kierteisesti. Lehtiruoti on yleensä noin 1-4 mm pitkä ja karvainen tai kalju. Lehtien korvakkeet ovat suikeat tai puikeahkot, laidoiltaan nystyhampaiset, kaljut ja pysyvät sekä yleensä noin 2-6 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1,5-3 mm leveät. Lehtilapa on sulkasuoninen (suonipareja on tavallisesti 5-10), ehyt, jäykän paksuhko ja lähinnä soikea sekä lyhyen suippokärkinen ja lyhyen kiila- tai pyöreähkötyvinen. Lehtilaita on koko mitaltaan nystyhampainen. Lapa on päältä tummahkonvihreä, rasvankiiltoinen ja puhjetessaan harvakseen tai tiheämmin pitkäkarvainen sekä myöhemmin kalju. Alapuoli on vaaleammanvihreä, korkosuoninen ja puhjetessaan yläpuolta tiheämmin pitkäkarvainen sekä myöhemmin kalju. Joissakin yksilöissä lehdet ovat jo puhkeamisestaan saakka kaljut. Lehtilapa on täysikasvuisena tavallisesti noin 1,5-3,5 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 0,7-1,5 cm leveä. Kuivuneet lehdet jäävät suurelta osin pensaisiin talven yli, ja niitä on oksissa harvakseen vielä seuraavan kesän lehtimiskaudella.

Lettopaju on hyönteispölytteinen ja kaksikotinen. Se kukkii kesäkuusta heinäkuun alkupuolelle. Kukinnot ovat yksineuvoisia, eli hede- ja emikukat ovat eri kukinnoissa ja yksilöissä. Kukinnot ovat kukkiessaan kapeansoikeahkoja tai lähes tasaleveitä ja pystyjä tai yläviistoja norkkoja, jotka ovat edellisen vuoden vuosikasvainten kärjessä tai sivulla kierteisesti. Norkkoperä on harvakseen – tiheästi karvainen tai harvoin kaljuhko, noin 2-5-lehtinen ja yleensä noin 5-20 mm pitkä. Norkkoperän lehdet ovat muiden lehtien kaltaiset ja korvakkeelliset mutta keskimäärin pienemmät, yleensä noin 7-20 mm pitkät ja noin 3-10 mm leveät. Hedenorkot ovat tavallisesti noin 15-35 mm pitkät ja heteineen noin 8-13 mm leveät. Eminorkot ovat kukkiessaan useimmiten noin 15-30 mm pitkät ja noin 8-10 mm leveät. Norkkoranka on harvakseen – tiheästi karvainen tai harvoin kalju. Norkkosuomut ovat lähinnä vastapuikeat tai kielimäiset, tylpähkökärkiset, ainakin kärjestään punaruskeat tai melkein mustat ja kauttaaltaan pitkän hapsikarvaiset. Hapsikarvat ovat valkoiset, suorat ja noin 1-3 mm pitkät. Norkkosuomut ovat noin 1-2 mm pitkät ja noin 1 mm leveät.

Hede- ja emikukat ovat kehättömät, mesinystyiset ja sijaitsevat norkkosuomujen hangassa. Heteitä on 2. Palhot ovat valkoiset, vaaleankellertävät tai punertavat, kaljut ja noin 3-5 mm pitkät. Pyöreät tai pitkänpyöreät ponnet ovat aluksi punaiset, myöhemmin keltaiset ja lopulta ruskeat. Emikukassa on noin 0,5-1 mm pitkä perä, jonka kärjessä on noin 2,5-4 mm pitkä, kapea, kärkeä kohti suippeneva ja vaaleakarvainen tai harvoin kalju sikiäin. Sen kärjessä on noin 0,5-1 mm pitkä emin vartalo, joka on kärkiosastaan 2-liuskainen. Liuskojen päissä olevat luotit ovat noin 0,3-0,5 mm pitkät ja kärkiosastaan 2-jakoiset. Vartalo ja luotit ovat punaiset. Hedenorkot varisevat kukinnan jälkeen kokonaisina pois. Eminorkot ovat hedelmävaiheessa tavallisesti noin 30-55 mm pitkät ja noin 15-20 mm leveät. Hedelmöityneestä sikiäimestä kehittyy tyveltään pullea ja kärkeä kohti pitkäkaulaisesti kapeneva kota, joka on yksilokeroinen ja monisiemeninen. Se on vihertäväsävyinen tai punaruskea, karvainen tai harvoin kalju, noin 5-6 mm pitkä ja tyviosastaan noin 2-2,5 mm leveä. Kotaperä on noin 1-2 mm pitkä. Kota avautuu kärjestään 2-liuskaisesti. Siemenet ovat lähinnä sauvamaisen tasasoukat, noin 1,5 mm pitkät ja vihertävänruskehtavat. Niiden tyvellä on joukko noin 5-7 mm pitkiä, valkoisia ja tuulen mukana leviämistä helpottavia haivenia.

Lettopaju on Suomessa alkuperäinen. Sen esiintymisalue yltää pohjoisesta päin Oulun Pohjanmaan ja Kainuun eliömaakuntiin. Se on yleisin Inarin Lapin eliömaakunnassa, kohtuullisen yleinen etelään päin Perä-Pohjanmaan ja Koillismaan eliömaakuntiin saakka sekä harvinainen Oulun Pohjanmaan ja Kainuun eliömaakunnissa. Kasvupaikkoina ovat lähinnä letot, tihkuvesijuotit, lähteiköt, jokivarret ja tunturipajukot sekä tuntureiden valuvetiset kalliorinteet. Laji on kalkinsuosija. Lettopaju kasvaa muissa Pohjoismaissa Ruotsissa ja Norjassa.

Pajut ovat yksi vaikeimpia Pohjoismaissa esiintyviä kasvisukuja, ja vaikea se on myös maailmanlaajuisesti. Lajit risteytyvät herkästi keskenään ja lisäävät näin niiden tunnistamisen hankaluutta. Sanotaan, että suvun lajiutuminen on edelleen kesken. Niinpä lajien määrästä maailmanlaajuisesti ja Euroopan sisällä on vaihtelevia käsityksiä. Rajauksista riippuen maailman pajulajien määrä asettunee noin 300-500 lajin haarukkaan. Suomessa alkuperäisiä pajulajeja on nykynäkemyksen mukaan 21.

Lettopajun esiintymisalueella ja vastaavilla kasvupaikoilla kasvaa pari muuta, pientä pajua, jotka lehtivinä on kuitenkin aika helppo erottaa lettopajusta. Tunturipajun, S. glauca, alalajit norotunturipaju, subsp. glauca ja korvaketunturipaju, subsp. stipulifera, ovat lehdiltään ehytlaitaiset, nystyttömät ja huomattavasti karvaisemmat. Norotunturipajulla ei ole myöskään lehtikorvakkeita. Juolukkapajun, S. myrtilloides, lehdet ovat korvakkeettomat, ehytlaitaiset ja nystyttömät. Varsinkin Lapissa myös kiiltopaju, S. phylicifolia, voi toisinaan olla pienikokoinen ja alle metrin mittainen. Se kukkii jo ennen lehtien puhkeamista. Lehdet ovat tavallisesti korvakkeettomat, kärki- ja tyviosastaan usein ehytlaitaiset mutta muuten yleensä nyhäiset tai matalan nystyhampaiset sekä alta vaalean sinivihreät ja himmeät.

Lettopaju risteytyy ainakin viiden muun pajulajin kanssa. Risteymäkumppaneina ovat tunturipaju, S. glauca, vaivaispaju, S. herbacea, mustuvapaju, S. myrsinifolia, kiiltopaju, S. phylicifolia ja napapaju, S. polaris.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle lettopajun esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (Euro+Med Plantbase).

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Salix myrsinites- lettopaju on tavallisesti noin 0,2-1 m korkea pensas, joka on kasvutavaltaan pysty, koheneva tai maata myöten suikertava. Se kukkii lehtien puhjetessa tai jonkin verran sen jälkeen. Lettopaju on pajujen tapaan hyönteispölytteinen ja kaksikotinen. Se kukkii kesäkuusta heinäkuun alkupuolelle. Kukinnot ovat yksineuvoisia, eli hede- ja emikukat ovat eri kukinnoissa ja yksilöissä. Kukinnot ovat kukkiessaan kapeansoikeahkoja tai lähes tasaleveitä ja pystyjä tai yläviistoja norkkoja, jotka ovat edellisen vuoden vuosikasvainten kärjessä tai sivulla kierteisesti. Vuosikasvaimet ovat punaruskeat tai tummanruskeat. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan jyrkkä lounaisrinne, luoteisosa, ensimmäisen, matalan kallioseinämän yläpuolinen, jyrkkä varvikkorinne retkeilykeskuksen kohdalla, tunturikoivikon yläraja, nykyisin osa laajennettua luonnonsuojelualuetta, 620 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix myrsinites- lettopaju on tavallisesti noin 0,2-1 m korkea pensas, joka on kasvutavaltaan pysty, koheneva tai maata myöten suikertava. Se kukkii lehtien puhjetessa tai jonkin verran sen jälkeen. Lettopaju on pajujen tapaan hyönteispölytteinen ja kaksikotinen. Se kukkii kesäkuusta heinäkuun alkupuolelle. Kukinnot ovat yksineuvoisia, eli hede- ja emikukat ovat eri kukinnoissa ja yksilöissä. Kukinnot ovat kukkiessaan kapeansoikeahkoja tai lähes tasaleveitä ja pystyjä tai yläviistoja norkkoja, jotka ovat edellisen vuoden vuosikasvainten kärjessä tai sivulla kierteisesti. Vuosikasvaimet ovat punaruskeat tai tummanruskeat. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan jyrkkä lounaisrinne, luoteisosa, ensimmäisen, matalan kallioseinämän yläpuolinen, jyrkkä varvikkorinne retkeilykeskuksen kohdalla, tunturikoivikon yläraja, nykyisin osa laajennettua luonnonsuojelualuetta, 620 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix myrsinites- lettopajun hedenorkot ovat tavallisesti noin 15-35 mm pitkät ja heteineen noin 8-13 mm leveät. Norkkosuomut ovat lähinnä vastapuikeat tai kielimäiset, tylpähkökärkiset, ainakin kärjestään punaruskeat tai melkein mustat. Norkkoperä on yleensä noin 5-20 mm pitkä, ja siinä on noin kahdesta viiteen lehteä. Norkkoperän lehdet ovat muiden lehtien kaltaiset mutta keskimäärin pienemmät, yleensä noin 7-20 mm pitkät ja noin 3-10 mm leveät. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan jyrkkä lounaisrinne, luoteisosa, ensimmäisen, matalan kallioseinämän yläpuolinen, jyrkkä varvikkorinne retkeilykeskuksen kohdalla, tunturikoivikon yläraja, nykyisin osa laajennettua luonnonsuojelualuetta, 620 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Salix myrsinites- lettopajun hedenorkot ovat tavallisesti noin 15-35 mm pitkät ja heteineen noin 8-13 mm leveät. Norkkosuomut ovat lähinnä vastapuikeat tai kielimäiset, tylpähkökärkiset, ainakin kärjestään punaruskeat tai melkein mustat. Norkkoperä on yleensä noin 5-20 mm pitkä, ja siinä on noin kahdesta viiteen lehteä. Norkkoperän lehdet ovat muiden lehtien kaltaiset mutta keskimäärin pienemmät, yleensä noin 7-20 mm pitkät ja noin 3-10 mm leveät. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan jyrkkä lounaisrinne, luoteisosa, ensimmäisen, matalan kallioseinämän yläpuolinen, jyrkkä varvikkorinne retkeilykeskuksen kohdalla, tunturikoivikon yläraja, nykyisin osa laajennettua luonnonsuojelualuetta, 620 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Salix myrsinites- lettopajun hedenorkoista osa aloitteli vasta kukintaansa heinäkuun alkupuolella kylmän alkukesän vuoksi. Heteiden pyöreät tai pitkänpyöreät ponnet ovat aluksi punaiset. Norkkosuomut ovat kauttaaltaan pitkän hapsikarvaiset. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan kaakkoispään eteläpuolinen alarinne, karttaan merkitty lähdealue, josta laskee purouoma, 645 m mpy, 6.7.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.
Salix myrsinites- lettopajun hedenorkoista osa aloitteli vasta kukintaansa heinäkuun alkupuolella kylmän alkukesän vuoksi. Heteiden pyöreät tai pitkänpyöreät ponnet ovat aluksi punaiset. Norkkosuomut ovat kauttaaltaan pitkän hapsikarvaiset. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan kaakkoispään eteläpuolinen alarinne, karttaan merkitty lähdealue, josta laskee purouoma, 645 m mpy, 6.7.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.
Salix myrsinites- lettopajun hede- ja emikukat ovat kehättömät, mesinystyiset ja sijaitsevat norkkosuomujen hangassa. Heteitä on kaksi. Palhot ovat valkoiset, vaaleankellertävät tai punertavat, kaljut ja noin 3-5 mm pitkät. Silmusuomut ovat yhdiskasvuiset, huppumaiset, punaruskeat ja noin 1-4 mm pitkät. Kuivuneet edellisen vuoden lehdet jäävät suurelta osin pensaisiin talven yli, ja niitä on oksissa harvakseen vielä seuraavan kesän lehtimiskaudella. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan kaakkoispään eteläpuolinen alarinne, karttaan merkitty lähdealue, josta laskee purouoma, 645 m mpy, 6.7.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix myrsinites- lettopajun hede- ja emikukat ovat kehättömät, mesinystyiset ja sijaitsevat norkkosuomujen hangassa. Heteitä on kaksi. Palhot ovat valkoiset, vaaleankellertävät tai punertavat, kaljut ja noin 3-5 mm pitkät. Silmusuomut ovat yhdiskasvuiset, huppumaiset, punaruskeat ja noin 1-4 mm pitkät. Kuivuneet edellisen vuoden lehdet jäävät suurelta osin pensaisiin talven yli, ja niitä on oksissa harvakseen vielä seuraavan kesän lehtimiskaudella. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan kaakkoispään eteläpuolinen alarinne, karttaan merkitty lähdealue, josta laskee purouoma, 645 m mpy, 6.7.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix myrsinites- lettopajun eminorkot ovat kukkiessaan useimmiten noin 15-30 mm pitkät ja noin 8-10 mm leveät. Norkkoperä ja -ranka ovat harvakseen - tiheästi karvaiset tai harvoin kaljut. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan kaakkoispään eteläpuolinen alarinne, karttaan merkitty lähdealue, josta laskee purouoma, 645 m mpy, 6.7.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix myrsinites- lettopajun eminorkot ovat kukkiessaan useimmiten noin 15-30 mm pitkät ja noin 8-10 mm leveät. Norkkoperä ja -ranka ovat harvakseen – tiheästi karvaiset tai harvoin kaljut. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan kaakkoispään eteläpuolinen alarinne, karttaan merkitty lähdealue, josta laskee purouoma, 645 m mpy, 6.7.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix myrsinites- lettopajun emikukassa on noin 0,5-1 mm pitkä perä, jonka kärjessä on noin 2,5-4 mm pitkä, kapea, kärkeä kohti suippeneva ja vaaleakarvainen tai harvoin kalju sikiäin. Sen kärjessä on noin 0,5-1 mm pitkä emin vartalo, joka on kärkiosastaan kaksiliuskainen. Liuskojen päissä olevat luotit ovat noin 0,3-0,5 mm pitkät ja kärkiosastaan kaksijakoiset. Vartalo ja luotit ovat punaiset. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan kaakkoispään eteläpuolinen alarinne, karttaan merkitty lähdealue, josta laskee purouoma, 645 m mpy, 6.7.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.
Salix myrsinites- lettopajun emikukassa on noin 0,5-1 mm pitkä perä, jonka kärjessä on noin 2,5-4 mm pitkä, kapea, kärkeä kohti suippeneva ja vaaleakarvainen tai harvoin kalju sikiäin. Sen kärjessä on noin 0,5-1 mm pitkä emin vartalo, joka on kärkiosastaan kaksiliuskainen. Liuskojen päissä olevat luotit ovat noin 0,3-0,5 mm pitkät ja kärkiosastaan kaksijakoiset. Vartalo ja luotit ovat punaiset. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan kaakkoispään eteläpuolinen alarinne, karttaan merkitty lähdealue, josta laskee purouoma, 645 m mpy, 6.7.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.
Salix myrsinites- lettopajun eminorkot ovat hedelmävaiheessa tavallisesti noin 30-55 mm pitkät ja noin 15-20 mm leveät. Ne ovat väriltään yleisimmin punaruskeaan vivahtavat. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan jyrkkä lounaisrinne, luoteisosa, ensimmäisen, matalan kallioseinämän yläpuolinen, jyrkkä varvikkorinne retkeilykeskuksen kohdalla, tunturikoivikon yläraja, nykyisin osa laajennettua luonnonsuojelualuetta, 620 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix myrsinites- lettopajun eminorkot ovat hedelmävaiheessa tavallisesti noin 30-55 mm pitkät ja noin 15-20 mm leveät. Ne ovat väriltään yleisimmin punaruskeaan vivahtavat. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan jyrkkä lounaisrinne, luoteisosa, ensimmäisen, matalan kallioseinämän yläpuolinen, jyrkkä varvikkorinne retkeilykeskuksen kohdalla, tunturikoivikon yläraja, nykyisin osa laajennettua luonnonsuojelualuetta, 620 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix myrsinites- lettopajun hedelmävaiheiset eminorkot voivat varjoisammalla paikalla kasvaessaan olla pääosin myös vihreäsävyiset. Varret, haarat ja vanhemmat oksat ovat pensaan kokoon nähden paksuhkot, harmaanruskeat tai tumman punaruskeat ja pinnaltaan usein epätasaiset. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan jyrkkä ja kallioinen koillisrinne lähellä pahtarinteen ja -seinämän tyveä, Saanajärven luoteispään tasalla, 800 m mpy, 4.7.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix myrsinites- lettopajun hedelmävaiheiset eminorkot voivat varjoisammalla paikalla kasvaessaan olla pääosin myös vihreäsävyiset. Varret, haarat ja vanhemmat oksat ovat pensaan kokoon nähden paksuhkot, harmaanruskeat tai tumman punaruskeat ja pinnaltaan usein epätasaiset. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan jyrkkä ja kallioinen koillisrinne lähellä pahtarinteen ja -seinämän tyveä, Saanajärven luoteispään tasalla, 800 m mpy, 4.7.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix myrsinites- lettopajun hedelmöityneestä sikiäimestä kehittyy tyveltään pullea ja kärkeä kohti pitkäkaulaisesti kapeneva kota, joka on yksilokeroinen ja monisiemeninen. Se on usein punaruskea, melkein aina karvainen, noin 5-6 mm pitkä ja tyviosastaan noin 2-2,5 mm leveä. Kotaperä on noin 1-2 mm pitkä. Norkkosuomujen hapsikarvat ovat valkoiset, suorat ja noin 1-3 mm pitkät. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan jyrkkä lounaisrinne, luoteisosa, ensimmäisen, matalan kallioseinämän yläpuolinen, jyrkkä varvikkorinne retkeilykeskuksen kohdalla, tunturikoivikon yläraja, nykyisin osa laajennettua luonnonsuojelualuetta, 620 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Salix myrsinites- lettopajun hedelmöityneestä sikiäimestä kehittyy tyveltään pullea ja kärkeä kohti pitkäkaulaisesti kapeneva kota, joka on yksilokeroinen ja monisiemeninen. Se on usein punaruskea, melkein aina karvainen, noin 5-6 mm pitkä ja tyviosastaan noin 2-2,5 mm leveä. Kotaperä on noin 1-2 mm pitkä. Norkkosuomujen hapsikarvat ovat valkoiset, suorat ja noin 1-3 mm pitkät. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan jyrkkä lounaisrinne, luoteisosa, ensimmäisen, matalan kallioseinämän yläpuolinen, jyrkkä varvikkorinne retkeilykeskuksen kohdalla, tunturikoivikon yläraja, nykyisin osa laajennettua luonnonsuojelualuetta, 620 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Salix myrsinites- lettopajun sikiäin ja siitä kehittyvä kota voivat harvoin olla myös aivan kaljut. Norkkosuomut ovat kuitenkin tavalliseen tapaan tiheän ja pitkän valkokarvaiset. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan jyrkkä ja kallioinen koillisrinne lähellä pahtarinteen ja -seinämän tyveä, Saanajärven luoteispään tasalla, 800 m mpy, 4.7.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.
Salix myrsinites- lettopajun sikiäin ja siitä kehittyvä kota voivat harvoin olla myös aivan kaljut. Norkkosuomut ovat kuitenkin tavalliseen tapaan tiheän ja pitkän valkokarvaiset. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan jyrkkä ja kallioinen koillisrinne lähellä pahtarinteen ja -seinämän tyveä, Saanajärven luoteispään tasalla, 800 m mpy, 4.7.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.
Salix myrsinites- lettopajun lehtilapa on puhjetessaan päältä harvakseen tai tiheämmin pitkäkarvainen ja myöhemmin kalju. Alapuoli on puhjetessaan yläpuolta tiheämmin pitkäkarvainen ja myöhemmin kalju. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan jyrkkä lounaisrinne, luoteisosa, ensimmäisen, matalan kallioseinämän yläpuolinen, jyrkkä varvikkorinne retkeilykeskuksen kohdalla, tunturikoivikon yläraja, nykyisin osa laajennettua luonnonsuojelualuetta, 620 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix myrsinites- lettopajun lehtilapa on puhjetessaan päältä harvakseen tai tiheämmin pitkäkarvainen ja myöhemmin kalju. Alapuoli on puhjetessaan yläpuolta tiheämmin pitkäkarvainen ja myöhemmin kalju. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan jyrkkä lounaisrinne, luoteisosa, ensimmäisen, matalan kallioseinämän yläpuolinen, jyrkkä varvikkorinne retkeilykeskuksen kohdalla, tunturikoivikon yläraja, nykyisin osa laajennettua luonnonsuojelualuetta, 620 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix myrsinites- lettopajun lehdet ovat oksissa kierteisesti. Vuosikasvaimet ovat aluksi karvaiset ja myöhemmin kaljuuntuvat. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan jyrkkä lounaisrinne, luoteisosa, ensimmäisen, matalan kallioseinämän yläpuolinen, jyrkkä varvikkorinne retkeilykeskuksen kohdalla, tunturikoivikon yläraja, nykyisin osa laajennettua luonnonsuojelualuetta, 620 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix myrsinites- lettopajun lehdet ovat oksissa kierteisesti. Vuosikasvaimet ovat aluksi karvaiset ja myöhemmin kaljuuntuvat. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan jyrkkä lounaisrinne, luoteisosa, ensimmäisen, matalan kallioseinämän yläpuolinen, jyrkkä varvikkorinne retkeilykeskuksen kohdalla, tunturikoivikon yläraja, nykyisin osa laajennettua luonnonsuojelualuetta, 620 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix myrsinites- lettopajun lehtilapa on jäykän paksuhko ja lähinnä soikea sekä lyhyen suippokärkinen ja lyhyen kiila- tai pyöreähkötyvinen. Lehtilaita on koko mitaltaan nystyhampainen. Lapa on päältä tummahkonvihreä ja rasvankiiltoinen. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan jyrkkä lounaisrinne, luoteisosa, ensimmäisen, matalan kallioseinämän yläpuolinen, jyrkkä varvikkorinne retkeilykeskuksen kohdalla, tunturikoivikon yläraja, nykyisin osa laajennettua luonnonsuojelualuetta, 620 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Salix myrsinites- lettopajun lehtilapa on jäykän paksuhko ja lähinnä soikea sekä lyhyen suippokärkinen ja lyhyen kiila- tai pyöreähkötyvinen. Lehtilaita on koko mitaltaan nystyhampainen. Lapa on päältä tummahkonvihreä ja rasvankiiltoinen. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan jyrkkä lounaisrinne, luoteisosa, ensimmäisen, matalan kallioseinämän yläpuolinen, jyrkkä varvikkorinne retkeilykeskuksen kohdalla, tunturikoivikon yläraja, nykyisin osa laajennettua luonnonsuojelualuetta, 620 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Salix myrsinites- lettopajun lehdet ovat korvakkeelliset ja sulkasuoniset. Suonipareja on useimmiten 5-10. Lehtilapa on täysikasvuisena tavallisesti noin 1,5-3,5 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 0,7-1,5 cm leveä. Lapa on alapuolelta yläpuolta vaaleammanvihreä ja korkosuoninen. Lehtiruoti on yleensä noin 1-4 mm pitkä. Korvakkeet ovat suikeat tai puikeahkot, laidoiltaan nystyhampaiset, kaljut ja pysyvät sekä yleensä noin 2-6 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1,5-3 mm leveät. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan jyrkkä lounaisrinne, luoteisosa, ensimmäisen, matalan kallioseinämän yläpuolinen, jyrkkä varvikkorinne retkeilykeskuksen kohdalla, tunturikoivikon yläraja, nykyisin osa laajennettua luonnonsuojelualuetta, 620 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Salix myrsinites- lettopajun lehdet ovat korvakkeelliset ja sulkasuoniset. Suonipareja on useimmiten 5-10. Lehtilapa on täysikasvuisena tavallisesti noin 1,5-3,5 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 0,7-1,5 cm leveä. Lapa on alapuolelta yläpuolta vaaleammanvihreä ja korkosuoninen. Lehtiruoti on yleensä noin 1-4 mm pitkä. Korvakkeet ovat suikeat tai puikeahkot, laidoiltaan nystyhampaiset, kaljut ja pysyvät sekä yleensä noin 2-6 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1,5-3 mm leveät. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan jyrkkä lounaisrinne, luoteisosa, ensimmäisen, matalan kallioseinämän yläpuolinen, jyrkkä varvikkorinne retkeilykeskuksen kohdalla, tunturikoivikon yläraja, nykyisin osa laajennettua luonnonsuojelualuetta, 620 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Salix myrsinites- lettopaju on Suomessa alkuperäinen. Sen esiintymisalue yltää pohjoisesta päin Oulun Pohjanmaan ja Kainuun eliömaakuntiin. Se on yleisin Inarin Lapin eliömaakunnassa, kohtuullisen yleinen etelään päin Perä-Pohjanmaan ja Koillismaan eliömaakuntiin saakka sekä harvinainen Oulun Pohjanmaan ja Kainuun eliömaakunnissa. Kasvupaikkoina ovat lähinnä letot, tihkuvesijuotit, lähteiköt, jokivarret ja tunturipajukot sekä tuntureiden valuvetiset kalliorinteet. Laji on kalkinsuosija. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan kaakkoispään eteläpuolinen alarinne, karttaan merkitty lähdealue, josta laskee purouoma, 645 m mpy, 6.7.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix myrsinites- lettopaju on Suomessa alkuperäinen. Sen esiintymisalue yltää pohjoisesta päin Oulun Pohjanmaan ja Kainuun eliömaakuntiin. Se on yleisin Inarin Lapin eliömaakunnassa, kohtuullisen yleinen etelään päin Perä-Pohjanmaan ja Koillismaan eliömaakuntiin saakka sekä harvinainen Oulun Pohjanmaan ja Kainuun eliömaakunnissa. Kasvupaikkoina ovat lähinnä letot, tihkuvesijuotit, lähteiköt, jokivarret ja tunturipajukot sekä tuntureiden valuvetiset kalliorinteet. Laji on kalkinsuosija. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan kaakkoispään eteläpuolinen alarinne, karttaan merkitty lähdealue, josta laskee purouoma, 645 m mpy, 6.7.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto