• Salix myrtilloides L. – juolukkapaju
• Salix L. – pajut
• Salicaceae – pajukasvit

Juolukkapaju, Salix myrtilloides, on tavallisesti noin 0,2-0,8 m korkea, harvahkohaarainen pensas, joka on kasvutavaltaan pysty tai koheneva. Se kukkii lehtien puhjetessa. Varret, haarat ja vanhemmat oksat ovat noin 3-5 mm paksut ja harmaanruskeat tai tumman punaruskeat. Edellisen vuoden vuosikasvaimet ovat tummahkon punaruskeat ja kaljut. Uudet vuosikasvaimet ovat aluksi vihreät ja kesän edetessä kellanruskeat – punaruskeat sekä kaljut tai vaihtelevasti karvaiset.

Silmut ovat lähinnä kapean munamaiset, kiiltävät ja kaljut. Silmusuomu on yhdiskasvuinen, huppumainen, punaruskea ja noin 1,5-2 mm pitkä. Lehdet ovat ruodilliset, korvakkeettomat ja oksissa kierteisesti. Lehtiruoti on yleensä noin 2-4 mm pitkä ja kalju. Lehtilapa on sulkasuoninen (suonipareja on tavallisesti 5-11), ehyt ja lähinnä soikea tai hieman vastapuikea sekä lyhyen suippo- tai pyöreähkökärkinen ja lyhyen kiila- tai pyöreähkötyvinen. Lehtilaita on ehyt. Lapa on päältä vihreä tai sinivihreä, aluksi kalju tai harvakarvainen ja myöhemmin kaljuuntuva. Alapuoli on vaaleammanvihreä tai vaalean sinivihreä ja puhjetessaan yleensä yläpuolta tiheämmin karvainen sekä myöhemmin kalju. Keskisuoni on alapuolella koholla ja sivusuonten välinen verkkosuonitus hyvin näkyvillä. Lehdissä on niiden puhjetessa ja kehittyessä enemmän tai vähemmän sinipunaisia vyöhykkeitä. Lehtilapa on täysikasvuisena tavallisesti noin 1,5-3,5 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 0,8-1,7 cm leveä. Juolukkapaju muistuttaa lehdiltään (taiga)juolukkaa, Vaccinium uliginosum, mihin sen suomalainen nimikin viittaa.

Juolukkapaju on hyönteispölytteinen ja kaksikotinen. Se kukkii touko-kesäkuussa. Kukinnot ovat yksineuvoisia, eli hede- ja emikukat ovat eri kukinnoissa ja yksilöissä. Kukinnot ovat kukkiessaan soikeita tai kapeansoikeita ja pystyjä tai yläviistoja norkkoja, jotka ovat edellisen vuoden vuosikasvainten sivulla kierteisesti. Norkkoperä on kalju tai kaljuhko, noin 4-7-lehtinen ja kukintavaiheessa pituudeltaan yleensä noin 10-15 mm. Norkkoperän lehdet ovat muiden lehtien kaltaiset ja kukintavaiheessa yleensä noin 5-10 mm pitkät ja noin 2-5 mm leveät. Hedenorkot ovat tavallisesti noin 10-15 mm pitkät ja heteineen noin 4-6 mm leveät. Eminorkot ovat kukkiessaan useimmiten noin 5-10 mm pitkät ja noin 5-6 mm leveät. Norkkoranka on kalju tai harvakarvainen. Norkkosuomut ovat lähinnä kapeamman tai leveämmän vastapuikeat, tylpähkökärkiset, vaihtelevasti ja etenkin reunoistaan karvaiset. Niiden väri muuntelee vihreästä kellertävään, punaiseen ja ruskehtavaan. Pituutta niillä on noin 1-1,7 mm ja leveyttä noin 0,7-1 mm.

Hede- ja emikukat ovat kehättömät, mesinystyiset ja sijaitsevat norkkosuomujen hangassa. Heteitä on 2. Palhot ovat valkoiset, kaljut ja noin 3-3,5 mm pitkät. Pyöreät ponnet ovat aluksi punaiset, myöhemmin keltaiset ja lopulta ruskeat. Emikukassa on noin 0,5-1 mm pitkä perä, jonka kärjessä on noin 2-2,5 mm pitkä, kapea, kärkeä kohti suippeneva ja kalju sikiäin. Sen kärjessä on noin 0,3-0,5 mm pitkä emin vartalo. Sen kärjessä on 2 luottia, jotka ovat noin 0,2-0,3 mm pitkät ja kärkiosastaan enemmän tai vähemmän 2-jakoiset. Vartalo ja luotit ovat vaaleat tai punertavat. Hedenorkot varisevat kukinnan jälkeen kokonaisina pois. Eminorkot ovat hedelmävaiheessa tavallisesti noin 20-40 mm pitkät ja noin 10-15 mm leveät. Hedelmöityneestä sikiäimestä kehittyy tyveltään pullea ja kärkeä kohti kapeneva kota, joka on yksilokeroinen ja monisiemeninen. Se on vihertäväsävyinen tai punaruskea, kalju, noin 5-6 mm pitkä ja tyviosastaan noin 2-2,5 mm leveä. Kotaperä on noin 2-3,5 mm pitkä ja selvästi norkkosuomua pitempi. Kota avautuu kärjestään 2-liuskaisesti. Siemenet ovat lähinnä sauvamaisen tasasoukat, noin 1-1,5 mm pitkät ja vihertävänruskehtavat. Niiden tyvellä on joukko noin 4-5 mm pitkiä, valkoisia ja tuulen mukana leviämistä helpottavia haivenia.

Juolukkapaju on Suomessa alkuperäinen, ja sen esiintymisalue kattaa Ahvenanmaata lukuun ottamatta koko maan. Laji on yleinen pohjoisesta päin Oulun Pohjanmaan ja Kainuun eliömaakuntiin saakka sekä enemmän tai vähemmän harvinainen etelämpänä. Kasviatlaksen havaintojen mukaan esiintyminen on niukinta maan kaakkoisosassa. Kasvupaikkoina ovat lähinnä nevat, rämeet, korvet ja soistuvat rannat. Juolukkapaju kasvaa muissa Pohjoismaissa Ruotsissa ja Norjassa.

Pajut ovat yksi vaikeimpia Pohjoismaissa esiintyviä kasvisukuja, ja vaikea se on myös maailmanlaajuisesti. Lajit risteytyvät herkästi keskenään ja lisäävät näin niiden tunnistamisen hankaluutta. Sanotaan, että suvun lajiutuminen on edelleen kesken. Niinpä lajien määrästä maailmanlaajuisesti ja Euroopan sisällä on vaihtelevia käsityksiä. Rajauksista riippuen maailman pajulajien määrä asettunee noin 300-500 lajin haarukkaan. Suomessa alkuperäisiä pajulajeja on nykynäkemyksen mukaan 21.

Juolukkapajulle sopivilla kasvupaikoilla kasvaa pari muuta jossain määrin sitä muistuttavaa, pientä pajua, jotka varsinkin lehdellisinä on helpompi erottaa juolukkapajusta. Toinen niistä, siropaju, S. repens, esiintyy vain Suomen eteläpuoliskossa. Siihen on nykytietämyksen mukaan yhdistetty omaksi alalajikseen aikaisemmin itsenäisenä lajina käsitelty kapealehtipaju, S. rosmarinifolia, jonka nimi on nyt kaitasiropaju, subsp. rosmarinifolia. Sen lehtilapa on kapeanpuikea tai lähes tasasoukka ja noin 5-10 kertaa leveyttään pitempi, kun juolukkapajun lehdet ovat soikeat tai hieman vastapuikeat ja noin 2-3 kertaa leveyttään pitemmät. Lehtien muodon osalta on enemmän yhdennäköisyyttä siropajun nimialalajin, hanhensiropajun, subsp. repens, kanssa. Sen nimimuunnos, tihkusiropaju, var. repens, voi kasvaa yhtä märillä paikoilla kuin juolukkapaju. Tihkusorapaju tosin on suikertava tai koheneva ja vain noin 10-50 cm pitkä varpumainen pensas, jonka lehtien laita on alaspäin kiertynyt ja alapinnaltaan usein silkkikarvainen. Siropajun sikiäin ja kota ovat karvaiset, kun ne juolukkapajulla ovat kaljut. Pohjoisessa samankaltaisilla paikoilla voi kasvaa lettopaju, S. myrsinites. Sen lehtilaidat ovat kuitenkin koko mitaltaan nystyhampaiset, ja sikiäin sekä kota ovat useimmiten karvaiset.

Juolukkapaju risteytyy ainakin viiden muun pajulajin kanssa. Risteymäkumppaneina ovat virpapaju, S. aurita, kangaspaju, S. bebbiana, tuhkapaju, S. cinerea, kalvaspaju, S. hastata ja pohjanpaju, S. lapponum,.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle juolukkapajun esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (Euro+Med Plantbase).

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Salix myrtilloides – juolukkapaju on pajujen tapaan hyönteispölytteinen ja kaksikotinen. Se kukkii touko-kesäkuussa. Kukinnot ovat yksineuvoisia, eli hede- ja emikukat ovat eri kukinnoissa ja yksilöissä. Kukinnot ovat kukkiessaan soikeita tai kapeansoikeita ja pystyjä tai yläviistoja norkkoja, jotka ovat edellisen vuoden vuosikasvainten sivulla kierteisesti. 21.5.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix myrtilloides – juolukkapajun norkkoperä on kalju tai kaljuhko, noin 4-7-lehtinen ja kukintavaiheessa pituudeltaan yleensä noin 10-15 mm. Norkkoperän lehdet ovat muiden lehtien kaltaiset ja kukintavaiheessa yleensä noin 5-10 mm pitkät ja noin 2-5 mm leveät. Silmut ovat lähinnä kapean munamaiset, kiiltävät ja kaljut. Silmusuomu on yhdiskasvuinen, huppumainen, punaruskea ja noin 1,5-2 mm pitkä. 21.5.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix myrtilloides – juolukkapajun hedenorkot ovat tavallisesti noin 10-15 mm pitkät ja heteineen noin 4-6 mm leveät. Norkkoranka on kalju tai harvakarvainen. Lehdissä on niiden puhjetessa ja kehittyessä enemmän tai vähemmän sinipunaisia vyöhykkeitä. 21.5.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix myrtilloides – juolukkapajun hede- ja emikukat ovat kehättömät, mesinystyiset ja sijaitsevat norkkosuomujen hangassa. Heteitä on kaksi. Palhot ovat valkoiset, kaljut ja noin 3-3,5 mm pitkät. Pyöreät ponnet ovat aluksi punaiset, myöhemmin keltaiset ja lopulta ruskeat. Norkkosuomut ovat lähinnä kapeamman tai leveämmän vastapuikeat, tylpähkökärkiset, vaihtelevasti ja etenkin reunoistaan karvaiset. Niiden väri muuntelee vihreästä kellertävään, punaiseen ja ruskehtavaan. Pituutta niillä on noin 1-1,7 mm ja leveyttä noin 0,7-1 mm. 21.5.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix myrtilloides – juolukkapajun eminorkot ovat kukkiessaan useimmiten noin 5-10 mm pitkät ja noin 5-6 mm leveät. Emikukkien sikiäimet ovat vihreät – punaruskeat, ja niiden perä on kukintavaiheessa noin 0,5-1 mm pitkä. 21.5.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix myrtilloides – juolukkapajun lehtilapa on sulkasuoninen ja suonipareja on tavallisesti 5-11. Lehtilaita on ehyt. Lapa on alta vaaleammanvihreä tai vaalean sinivihreä ja täysin kehittyneenä kalju. Keskisuoni on alapuolella koholla ja sivusuonten välinen verkkosuonitus hyvin näkyvillä. Lehtiruoti on yleensä noin 2-4 mm pitkä ja kalju. 12.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix myrtilloides – juolukkapaju on Suomessa alkuperäinen, ja sen esiintymisalue kattaa Ahvenanmaata lukuun ottamatta koko maan. Laji on yleinen pohjoisesta päin Oulun Pohjanmaan ja Kainuun eliömaakuntiin saakka sekä enemmän tai vähemmän harvinainen etelämpänä. 12.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix myrtilloides – juolukkapajun kasvupaikkoina ovat lähinnä nevat, rämeet, korvet ja soistuvat rannat. 21.5.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto