• Salix phylicifolia L. – kiiltopaju
• Salix L. – pajut
• Salicaceae – pajukasvit

Kiiltopaju, Salix phylicifolia, on yleensä noin 1,5-3 m korkea, pysty ja tiheän monivartinen pensas, joka voi muodostaa laajojakin pensaikkoja. Se kukkii ennen lehtien puhkeamista. Varret ja päähaarat ovat tanakat, sileähköt, vihertävänharmaat tai -ruskeahkot ja edelleen haarajatkoisesti haarovat. Nuoret oksat ja edellisen vuoden vuosikasvaimet ovat useimmiten kellan- tai punaruskeat, kiiltävät ja kaljut. Vuosikasvaimet ovat tavallisesti pitkät, suorat, hoikat ja kaljut sekä aluksi vihertävät mutta tummuvat loppukesään mennessä edellisen vuoden vuosikasvainten kaltaisiksi. Kiiltopaju on pajujen tapaan nopeakasvuinen, mutta yksittäiset varret eivät ole kovin pitkäikäisiä. Juuristo sen sijaan elää huomattavasti pitempään ja tuottaa uusia versoja sekä kestää hyvin toistuvaa alasleikkausta.

Silmut ovat lähinnä munamaiset, aluksi hiukan karvaiset mutta pian kaljuuntuvat. Silmusuomu on yhdiskasvuinen, huppumainen ja kellan-, puna- tai tummanruskea. Lehtisilmuja suojaava suomu on noin 3-4 mm pitkä ja kukintanorkkoja suojaava suomu noin 5-7 mm pitkä. Lehdet ovat ruodilliset ja oksissa kierteisesti. Lehtiruoti on yleensä noin 4-8 mm pitkä ja kalju. Lehtien korvakkeet tavallisesti puuttuvat, mutta toisinaan niissä voi olla pieni, puikea ja noin 1-2 mm pitkä korvakepari, joka karisee varhain. Lehtilapa on sulkasuoninen (suonipareja on yleensä 8-12), ehyt, lähinnä soikea – kapeamman tai leveämmän vastapuikea ja lyhyen tai pitkäsuippuisemman teräväkärkinen sekä kiilatyvinen. Lehtilaita on litteä, kärki- ja tyviosastaan usein ehyt mutta muuten yleensä nyhäinen tai matalan nystyhampainen. Lapa on puhjetessaan erityisesti laidoiltaan ja alapuolen keskisuonestaan karvainen mutta kaljuuntuu jo kehityksensä alkuvaiheessa. Se on päältä tummahkonvihreä ja kiiltävä sekä alta vaalean sinivihreä ja himmeä. Lapa on täysikasvuisena tavallisesti noin 3-8 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 1-3 cm leveä. Lehtien syysväri on keltasävyinen.

Kiiltopaju on hyönteispölytteinen ja kaksikotinen. Se kukkii huhti-toukokuussa. Kukinnot ovat yksineuvoisia, eli hede- ja emikukat ovat eri kukinnoissa ja yksilöissä. Kukinnot ovat lyhytperäisiä, kukkiessaan soikeahkoja ja yläviistoja tai sivulle siirottavia norkkoja, jotka ovat edellisen vuoden vuosikasvaimissa kierteisesti. Norkkoperä on useimmiten tiheäkarvainen ja noin 1-8 mm pitkä. Norkkoperässä on tavallisesti 2-4 pientä lehteä, jotka kukintavaiheessa ovat lähes huomaamattomat, suikeat tai kapeanpuikeat, ehytreunaiset ja pitkän silkkikarvaiset sekä yleensä noin 3-6 mm pitkät ja noin 1-2 mm leveät. Hedenorkot ovat tavallisesti noin 18-35 mm pitkät ja heteineen noin 15-20 mm leveät. Eminorkot ovat kukkiessaan useimmiten noin 20-50 mm pitkät ja noin 10-13 mm leveät. Norkkoranka on yleensä tiheästi hapsikarvainen. Norkkosuomut ovat lähinnä kielimäiset tai kapean vastapuikeat, tylppä- tai suippokärkiset ja ainakin kärkiosastaan tummanruskeat tai lähes mustat sekä tiheästi pitkän ja valkoisen hapsikarvaiset. Ne ovat noin 2,5-5 mm pitkät ja noin 0,8-1,3 mm leveät. Suomujen tiheä karvoitus tekee norkoista ennen kukintaa tiiviin valkokarvaisia ja pitkulaisia pallukoita, perinteisiä pääsiäisen seudun pajunkissoja, joiden koristamia oksia kerätään suuret määrät maljakoihin ja virpomavitsoihin.

Hede- ja emikukat ovat kehättömät, mesinystyiset ja sijaitsevat norkkosuomujen hangassa. Heteitä on 2. Palhot ovat valkoiset, kaljut ja noin 5-9 mm pitkät. Pyöreähköt ponnet ovat keltaiset. Emikukassa on noin 1 mm pitkä perä, jonka kärjessä on noin 2,5-3 mm pitkä, kapea, kärkeä kohti suippeneva ja useimmiten tiheäkarvainen sikiäin. Sen kärjessä on noin 0,6-1,5 mm pitkä vartalo ja 2 yleensä vaaleankeltaista, noin 0,3-0,6 mm pitkää ja 2-jakoista luottia. Hedenorkot varisevat kukinnan jälkeen kokonaisina pois. Eminorkot ovat hedelmävaiheessa yleensä noin 40-70 mm pitkät ja noin 15-20 mm leveät. Hedelmöityneestä sikiäimestä kehittyy tyveltään pullea ja kärkeä kohti pitkäkaulaisesti kapeneva kota, joka on yksilokeroinen ja monisiemeninen. Se on kellanvihreä tai harmaanvihreä, useimmiten tiheäkarvainen ja harvoin lähes tai aivan kalju, sekä noin 4-9 mm pitkä ja tyviosastaan noin 2-2,5 mm leveä. Kotaperä on noin 1-2 mm pitkä. Kota avautuu kärjestään 2-liuskaisesti. Siemenet ovat kapeansuikeat tai lähes tasasoukat, noin 1-1,5 mm pitkät ja vihertävän ruskehtavat. Niiden tyvellä on joukko noin 6-8 mm pitkiä, valkoisia ja tuulen mukana leviämistä helpottavia haivenia.

Kiiltopaju on Suomessa alkuperäinen ja esiintyy yleisenä sekä runsaana kaikissa eliömaakunnissa. Kasvupaikkoina ovat lähinnä rannat, korvet, soiden reunamat, ojat laiteineen, pensoittuvat niityt ja entiset pellot, viljely- ja laidunmaitten reunamat sekä tienvarret ja erilaiset linjakäytävät sekä joutomaat. Kiiltopaju kasvaa muissa Pohjoismaissa Ruotsissa, Norjassa ja Islannissa.

Pajut ovat yksi vaikeimpia Pohjoismaissa esiintyviä kasvisukuja, ja vaikea se on myös maailmanlaajuisesti. Lajit risteytyvät herkästi keskenään ja lisäävät näin niiden tunnistamisen hankaluutta. Sanotaan, että suvun lajiutuminen on edelleen kesken. Niinpä lajien määrästä maailmanlaajuisesti ja Euroopan sisällä on vaihtelevia käsityksiä. Rajauksista riippuen maailman pajulajien määrä asettunee noin 300-500 lajin haarukkaan. Suomessa alkuperäisiä pajulajeja on nykynäkemyksen mukaan 21. Kiiltopaju on niistä yleisin ja laaja-alaisin.

Kiiltopaju muistuttaa aika paljon pensasmaista etelänmustuvapajua, S. myrsinifolia subsp. myrsinifolia, jonka kanssa se usein kasvaa jopa sekakasvustoina erityisesti ojanlaiteilla sekä niittyjen ja viljelyalueiden reunamilla. Etelänmustuvapaju kuitenkin aloittaa kukintansa vähän myöhemmin, ja kukkivien norkkojen kera oksissa näkyy myös puhjenneita lehtiä. Sikiäimet ja kodat ovat kaljut. Vuosikasvainten lehdissä ovat aika usein näkyvillä vinon puikeat tai munuaismaiset korvakkeet. Lapa on päältä vihreä tai tummahkonvihreä, hieman kiiltävä ja niukahkosti lyhytkarvainen tai kalju sekä alta vihreä tai sinertävänvihreä ja kaljuhko, harvakarvainen tai usein hieman koholla olevista suonistaan tiheämmin karvainen. Lehtilaita on tavallisesti koko matkaltaan matalahampainen tai nyhäinen mutta voi harvoin olla myös lähes ehyt.

Kiiltopaju risteytyy ainakin kahdentoista muun pajulajin kanssa. Risteymäkumppaneina ovat virpapaju, S. aurita, kangaspaju, S. bebbiana, raita, S. caprea, tuhkapaju, S. cinerea, tunturipaju, S. glauca, kalvaspaju, S. hastata, pohjanpaju, S. lapponum, mustuvapaju, S. myrsinifolia, lettopaju, S. myrsinites, juolukkapaju, S. myrtilloides, siropaju, S. repens ja ahopaju, S. starkeana. Risteymien tunnistamisen vaikeutta lisää vielä entisestään jopa kolmen lajin perimäaineksen sekoittuminen samaan risteymäyksilöön.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle kiiltopajun esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (Euro+Med Plantbase).

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Salix phylicifolia – kiiltopaju on yleensä noin 1,5-3 m korkea, pysty ja tiheän monivartinen pensas, joka voi muodostaa laajojakin pensaikkoja. Se kukkii ennen lehtien puhkeamista huhti-toukokuussa. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Sampo, Sammonojantien koillispuolen pensoittunut joutomaaniitty, 26.4.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix phylicifolia – kiiltopajun hede- ja emikukat ovat kehättömät, mesinystyiset ja sijaitsevat norkkosuomujen hangassa. Hedekukissa on kaksi hedettä. Palhot ovat valkoiset, kaljut ja noin 5-9 mm pitkät. Pyöreähköt ponnet ovat keltaiset. Norkkoperä on useimmiten tiheäkarvainen ja noin 1-8 mm pitkä. Norkkoperässä on tavallisesti kahdesta neljään pientä lehteä, jotka kukintavaiheessa ovat lähes huomaamattomat, suikeat tai kapeanpuikeat, ehytreunaiset ja pitkän silkkikarvaiset sekä yleensä noin 3-6 mm pitkät ja noin 1-2 mm leveät. EH, Hämeenlinna, Luolaja, Hattelmalanjärven luoteispään pitkän rantaneva- ja rämekaistan pohjoispuolinen, pensoittunut joutomaaniitty, 30.4.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix phylicifolia – kiiltopajun emikukassa on noin 1 mm pitkä perä, jonka kärjessä on noin 2,5-3 mm pitkä, kapea, kärkeä kohti suippeneva ja useimmiten tiheäkarvainen sikiäin. Sen kärjessä on noin 0,6-1,5 mm pitkä vartalo ja kaksi yleensä vaaleankeltaista, noin 0,3-0,6 mm pitkää ja kaksijakoista luottia. Norkkosuomut ovat lähinnä kielimäiset tai kapean vastapuikeat, tylppä- tai suippokärkiset ja ainakin kärkiosastaan tummanruskeat tai lähes mustat sekä tiheästi pitkän ja valkoisen hapsikarvaiset. Ne ovat noin 2,5-5 mm pitkät ja noin 0,8-1,3 mm leveät. EH, Hämeenlinna, Luolaja, Hattelmalanjärven luoteispään pitkän rantaneva- ja rämekaistan pohjoispuolinen, pensoittunut joutomaaniitty, 30.4.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix phylicifolia – kiiltopajun eminorkot ovat hedelmävaiheessa yleensä noin 40-70 mm pitkät ja noin 15-20 mm leveät. Kota on tyveltään pullea ja kärkeä kohti pitkäkaulaisesti kapeneva, yksilokeroinen ja monisiemeninen. Se on kellanvihreä tai harmaanvihreä, useimmiten tiheäkarvainen ja harvoin lähes tai aivan kalju, sekä noin 4-9 mm pitkä ja tyviosastaan noin 2-2,5 mm leveä. Kotaperä on noin 1-2 mm pitkä. EH, Hämeenlinna, Majalahti, metsänlaide Louhoksentien varressa, maanläjitysalueen kohdalla, 12.5.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix phylicifolia – kiiltopajun kota avautuu kärjestään kaksiliuskaisesti. Siemenet (eivät näy kuvassa) ovat kapeansuikeat tai lähes tasasoukat ja noin 1-1,5 mm pitkät. Niiden tyvellä on joukko noin 6-8 mm pitkiä, valkoisia ja tuulen mukana leviämistä helpottavia haivenia. EH, Hämeenlinna, Keinusaari, Varikonniemi, niemen tyvialueen laitametsikkö lähellä radanvartta, 30.5.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix phylicifolia – kiiltopajun vuosikasvaimet ovat aluksi vihertävät mutta tummuvat loppukesään mennessä edellisen vuoden vuosikasvainten kaltaisiksi. Lehdet ovat ruodilliset ja oksissa kierteisesti. Niiden korvakkeet tavallisesti puuttuvat, mutta toisinaan niissä voi olla pieni, puikea ja noin 1-2 mm pitkä korvakepari, joka karisee varhain. Lehtilapa on kalju, lähinnä soikea – kapeamman tai leveämmän vastapuikea ja lyhyen tai pitkäsuippuisemman teräväkärkinen sekä kiilatyvinen. Lehtilaita on kärki- ja tyviosastaan usein ehyt mutta muuten yleensä nyhäinen tai matalan nystyhampainen. Se on päältä tummahkonvihreä ja kiiltävä. EH, Hämeenlinna, Keinusaari, Varikonniemi, niemen tyvialueen laitametsikkö lähellä radanvartta, 30.5.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix phylicifolia – kiiltopajun lehtilapa on sulkasuoninen, täysikasvuisena tavallisesti noin 3-8 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 1-3 cm leveä. Suonipareja on yleensä 8-12. Lapa on alta vaalean sinivihreä ja himmeä. Lehtiruoti on yleensä noin 4-8 mm pitkä ja kalju. EH, Hämeenlinna, Keinusaari, Varikonniemi, niemen tyvialueen laitametsikkö lähellä radanvartta, 30.5.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix phylicifolia – kiiltopaju on Suomessa alkuperäinen ja esiintyy yleisenä sekä runsaana kaikissa eliömaakunnissa. Se on yleisin ja laaja-alaisin pajulaji. Kasvupaikkoina ovat lähinnä rannat, korvet, soiden reunamat, ojat laiteineen, pensoittuvat niityt ja entiset pellot, viljely- ja laidunmaitten reunamat sekä tienvarret ja erilaiset linjakäytävät sekä joutomaat. EH, Hämeenlinna, Keinusaari, Varikonniemi, niemen tyvialueen laitametsikkö lähellä radanvartta, 30.5.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto