• Salix repens L. – siropaju
• subsp. rosmarinifolia (L.) Andersson – kaitasiropaju
• aikaisemmin Suomessa käytetty nimi Salix rosmarinifolia L. – kapealehtipaju
• Salix L. – pajut
• Salicaceae – pajukasvit

Siropajuun, Salix repens, sisältyy nykytietämyksen mukaan kaksi alalajia, nimialalaji hanhensiropaju, subsp. repens ja tässä artikkelissa käsiteltävä kaitasiropaju, subsp. rosmarinifolia. Hanhensiropaju jakautuu vielä kahteen muunnokseen, tihkusiropajuun, var. repens ja hietikkosiropajuun, var. argentea.

Kaitasiropaju on tavallisesti noin 0,3-1,5 m korkea, pysty pensas, joka kukkii noin lehtien puhjetessa tai hieman aikaisemmin. Varret, haarat ja vanhemmat oksat ovat noin 3-5 mm paksut ja harmaanvihertävät, harmaanruskeat tai ruskeat. Edellisen vuoden vuosikasvaimet ovat noin 1-2 mm paksut, kellan-, harmaan- tai punaruskeat ja kohtalaisesti – tiheästi silkkikarvaiset sekä tyveltä alkaen kaljuuntuvat. Uudet vuosikasvaimet ovat yleensä tiheästi silkkikarvaiset ja aluksi vihreät sekä kesän edetessä edellisen vuoden vuosikasvainten kaltaisiksi tummenevat.

Silmut ovat lähinnä munamaiset – sukkulamaiset ja ensimmäisenä vuotena yleensä karvaiset sekä toisena vuotena kaljuuntuvat. Silmusuomu on yhdiskasvuinen, huppumainen, punaruskea ja noin 2-4 mm pitkä. Lehdet ovat ruodilliset, korvakkeettomat ja oksissa kierteisesti. Lehtiruoti on yleensä noin 1-3 mm pitkä ja yleensä karvainen. Lehtilapa on sulkasuoninen (suonipareja on tavallisesti 8-13), ehyt ja lähinnä kapeanpuikea tai lähes tasasoukka ja noin 5-10 kertaa leveyttään pitempi sekä kapean suippokärkinen ja kiilatyvinen. Lehtilaita on ehyt, litteä tai erittäin kapeasti alaspäin kiertynyt ja erityisesti nuorena harvanystyinen. Lapa on päältä vihreä, varsinkin laidoistaan tiheästi lyhyen silkkikarvainen ja muuten vaihtelevasti karvainen tai kaljuhko. Alapuoli on useimmiten harmaanvihreä ja vaihtelevasti pinnanmyötäisesti silkkikarvainen. Lehtilapa on täysikasvuisena tavallisesti noin 2-5,5 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 0,2-0,9 cm leveä.

Kaitasiropaju on hyönteispölytteinen ja kaksikotinen. Se kukkii toukokuussa. Kukinnot ovat yksineuvoisia, eli hede- ja emikukat ovat eri kukinnoissa ja yksilöissä. Kukinnot ovat kukkiessaan soikeita tai pitkänpyöreitä ja pystyjä tai yläviistoja norkkoja, jotka ovat edellisen vuoden vuosikasvainten sivulla kierteisesti. Norkkoperä on karvainen, noin 2-4-lehtinen ja kukintavaiheessa pituudeltaan yleensä noin 1-4 mm. Norkkoperän lehdet ovat muiden lehtien kaltaiset ja kukintavaiheessa yleensä noin 4-8 mm pitkät ja noin 1-2 mm leveät. Hedenorkot ovat tavallisesti noin 7-15 mm pitkät ja heteineen noin 6-8 mm leveät. Eminorkot ovat kukkiessaan useimmiten noin 5-10 mm pitkät ja noin 4-7 mm leveät. Norkkoranka on karvainen. Norkkosuomut ovat lähinnä vastapuikeat tai kielimäiset, tylppä- tai suippokärkiset, pitkä- ja tiheähkökarvaiset sekä ruskeat ja kärkiosastaan lähes mustat. Ne ovat noin 1,5-2 mm pitkät ja noin 0,5-1 mm leveät.

Hede- ja emikukat ovat kehättömät, mesinystyiset ja sijaitsevat norkkosuomujen hangassa. Heteitä on 2. Palhot ovat valkoiset, kaljut tai tyveltään lyhyt- ja harvakarvaiset sekä noin 3-5 mm pitkät. Pyöreähköt ponnet ovat aluksi keltaiset ja lopulta ruskeat. Emikukassa on noin 0,5-1 mm pitkä perä, jonka kärjessä on noin 2-3 mm pitkä, kapea, kärkeä kohti suippeneva ja silkkikarvainen sikiäin. Sen kärjessä on noin 0,2-0,4 mm pitkä emin vartalo, jonka päässä on 2 luottia. Ne ovat noin 0,2-0,5 mm pitkät ja ehyet tai 2-jakoiset. Vartalo ja luotit ovat punaiset tai keltaiset. Hedenorkot varisevat kukinnan jälkeen kokonaisina pois. Eminorkot ovat hedelmävaiheessa tavallisesti noin 10-15 mm pitkät ja noin pituutensa levyiset. Hedelmöityneestä sikiäimestä kehittyy tyveltään pullea ja kärkeä kohti kapeneva kota, joka on yksilokeroinen ja monisiemeninen. Se on vihertäväsävyinen tai ruskeahko, silkkikarvainen, noin 4,5-6 mm pitkä ja tyviosastaan noin 1,5-2 mm leveä. Kotaperä on noin 1,5-2,5 mm pitkä ja suunnilleen norkkosuomun pituinen. Kota avautuu kärjestään 2-liuskaisesti. Siemenet ovat lähinnä sauvamaisen tasasoukat, noin 1-1,5 mm pitkät ja vihertävänruskehtavat. Niiden tyvellä on joukko noin 3-5 mm pitkiä, valkoisia ja tuulen mukana leviämistä helpottavia haivenia.

Kaitasiropaju on Suomessa alkuperäinen, ja sen esiintymisalue yltää etelästä päin Oulun Pohjanmaan ja Kainuun eliömaakuntiin saakka. Se on yleisehkö Varsinais-Suomen, Uudenmaan, Satakunnan ja Etelä-Hämeen eliömaakunnissa sekä harvinainen muualla esiintymisalueellaan. Kasvupaikkoina ovat lähinnä rämeitten ja korpien reuna- alueet, soistuvat rannat, suoniityt sekä erilaiset pientareet. Kaitasiropaju kasvaa muissa Pohjoismaissa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.

Lehdellisenä kaitasiropaju on aika helppo erottaa nimialalajista, hanhensiropajusta, jonka lehdet ovat lähinnä soikeat ja noin 2-4 kertaa leveyttään pitemmät, kun ne kaitasiropajulla ovat lähinnä kapeanpuikeat tai lähes tasasoukat ja noin 5-10 kertaa leveyttään pitemmät. Lisäksi hanhensiropajun norkkosuomut ovat kokonaan tumman- tai mustanruskeat, kun ne kaitasiropajulla ovat vain kärkiosastaan näin tummat.

Pajut ovat yksi vaikeimpia Pohjoismaissa esiintyviä kasvisukuja, ja vaikea se on myös maailmanlaajuisesti. Lajit risteytyvät herkästi keskenään ja lisäävät näin niiden tunnistamisen hankaluutta. Sanotaan, että suvun lajiutuminen on edelleen kesken. Niinpä lajien määrästä maailmanlaajuisesti ja Euroopan sisällä on vaihtelevia käsityksiä. Rajauksista riippuen maailman pajulajien määrä asettunee noin 300-500 lajin haarukkaan. Suomessa alkuperäisiä pajulajeja on nykynäkemyksen mukaan 21.

Kaitasiropajua ei lehdellisenä kovin helposti sekoita muihin alkuperäisiin pajulajeihin, niin hyvä tuntomerkki huomiota herättävän kapeat lehdet ovat. Märillä kasvupaikoilla voi seuralaisena olla toinen pieni pajulaji, juolukkapaju, Salix myrtilloides, jonka lehdet ovat kuitenkin soikeat tai hieman vastapuikeat ja vain noin 2-3 kertaa leveyttään pitemmät. Jos lehdet ovat vielä kovin keskeneräiset, eroja löytyy myös norkoista. Juolukkapajun norkkoperät ovat kukintavaiheessa noin 10-15 mm pitkät, kun ne kaitasiropajulla ovat vain noin 1-4 mm pitkät. Juolukkapajun norkkosuomujen väri muuntelee vihreästä kellertävään, punaiseen ja ruskehtavaan, kun ne kaitasiropajulla ovat ruskeat ja kärkiosastaan lähes mustat. Lisäksi juolukkapajun sikiäin ja kota ovat kaljut ja kaitasiropajulla karvaiset.

Siropaju risteytyy ainakin yhdeksän muun pajulajin kanssa. Risteymäkumppaneina ovat virpapaju, S. aurita, raita, S. caprea, tuhkapaju, S. cinerea, kalvaspaju, S. hastata, pohjanpaju, S. lapponum, mustuvapaju, S. myrsinifolia, juolukkapaju, S. myrtilloides, kiiltopaju, S. phylicifolia ja ahopaju, S. starkeana. Risteymien tunnistamisen vaikeutta lisää vielä entisestään jopa kolmen lajin perimäaineksen sekoittuminen samaan risteymäyksilöön.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle siropajun esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle kaitasiropajun esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (Euro+Med Plantbase).

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Salix repens subsp. rosmarinifolia – kaitasiropaju kukkii toukokuussa noin lehtien puhjetessa tai hieman aikaisemmin. Se on hyönteispölytteinen ja kaksikotinen. Kukinnot ovat edellisen vuoden vuosikasvainten sivulla kierteisesti. 21.5.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix repens subsp. rosmarinifolia – kaitasiropajun emikukassa on noin 0,5-1 mm pitkä perä, jonka kärjessä on noin 2-3 mm pitkä, kapea ja kärkeä kohti suippeneva sikiäin. Sen kärjessä on noin 0,2-0,4 mm pitkä emin vartalo, jonka päässä on kaksi luottia. Ne ovat noin 0,2-0,5 mm pitkät ja ehyet tai kaksijakoiset. Vartalo ja luotit ovat punaiset tai edellisen kuvan tavoin keltaiset. Norkkojen kasvupaikat, edellisen vuoden vuosikasvaimet, ovat kohtalaisesti – tiheästi silkkikarvaiset. EH, Hämeenlinna, Luhtiala, Aulangonjärven koillispuoli, Aulangon Heikkilän tien päässä olevan niittyalueen laitapensaikko, 12.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix repens subsp. rosmarinifolia – kaitasiropajun hedelmöityneestä sikiäimestä kehittyy tyveltään pullea ja kärkeä kohti kapeneva kota, joka on yksilokeroinen ja monisiemeninen. Se on vihertäväsävyinen tai ruskeahko, silkkikarvainen, noin 4,5-6 mm pitkä ja tyviosastaan noin 1,5-2 mm leveä. Kotaperä on noin 1,5-2,5 mm pitkä ja suunnilleen norkkosuomun pituinen. Kota avautuu kärjestään kaksiliuskaisesti. 12.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix repens subsp. rosmarinifolia – kaitasiropajun lehtilapa on sulkasuoninen, ja suonipareja on tavallisesti 8-13. Lehtilaita on ehyt, litteä tai erittäin kapeasti alaspäin kiertynyt ja erityisesti nuorena harvanystyinen. Lapa on päältä vihreä, varsinkin laidoistaan tiheästi lyhyen silkkikarvainen ja muuten vaihtelevasti karvainen tai kaljuhko. Alapuoli on useimmiten harmaanvihreä ja vaihtelevasti pinnanmyötäisesti silkkikarvainen. Lehtiruoti on yleensä noin 1-3 mm pitkä. 12.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix repens subsp. rosmarinifolia – kaitasiropaju on Suomessa alkuperäinen, ja sen esiintymisalue yltää etelästä päin Oulun Pohjanmaan ja Kainuun eliömaakuntiin saakka. Se on yleisehkö Varsinais-Suomen, Uudenmaan, Satakunnan ja Etelä-Hämeen eliömaakunnissa sekä harvinainen muualla esiintymisalueellaan. Kasvupaikkoina ovat lähinnä rämeitten ja korpien reuna- alueet, soistuvat rannat, suoniityt sekä erilaiset pientareet. 12.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto