Salix reticulata – verkkolehtipaju

  • Salix reticulata L. – verkkolehtipaju
  • Salix L. – pajut
  • Salicaceae – pajukasvit

Verkkolehtipaju, Salix reticulata, on varpumainen, maata myöten suikertava ja juurehtiva kääpiöpensas, jonka noin 5-10 mm paksut päävarret ovat maarajassa tai osittain – kokonaan maanpinnan alapuolella tai sammaleen ja karikkeen joukossa. Ne ovat harmaan- tai punaruskeat. Päävarsista suikertaen tai kohenevasti lähtevät haarat ovat kellanvihertävät, kellanruskeat tai punaruskeat, kaljut ja usein kiiltävät sekä tavallisesti noin 5-15 cm pitkät. Vuosikasvaimet ovat hyvin lyhyet, punaiset, punaruskeat tai sinipunaiset ja kaljut tai aluksi harvakarvaiset. Verkkolehtipaju kukkii lehtien puhkeamisen jälkeen.

Silmut ovat lähinnä kapean munamaiset, kiiltävät ja kaljut tai aluksi kärjestään karvaiset. Silmusuomu on yhdiskasvuinen, huppumainen, yleensä kellan- tai punaruskea ja noin 2,5-7 mm pitkä. Lehdet ovat ruodilliset ja oksissa kierteisesti. Lehtikorvakkeet useimmiten puuttuvat, mutta toisinaan joissakin lehdissä voi olla hyvin pienet, kapeanpuikeat ja noin 1-2 mm pitkät korvakkeet. Lehtiruoti on yleensä noin 5-17 mm pitkä, punainen tai punaruskea ja kalju tai harvakarvainen. Lehtilapa on pääsuoniltaan kaarevan sulkasuoninen (suonipareja on tavallisesti 2-4), ehyt, paksuhko ja lähinnä soikea, leveän vastapuikea tai pyöreähkö sekä kärjestään pyöreä, hyvin lyhyen suippo, tylppä tai hieman lantto ja tyvestään pyöreä, suora tai hyvin lyhyen kiilamainen. Lehtilaita on hieman alaspäin kiertynyt ja ehyt tai epäsäännöllisesti matalan nyhäinen. Lapa on päältä yleensä tummanvihreä, enemmän tai vähemmän kiiltävä ja kalju tai erityisesti suonistaan ja laidoiltaan harvahkon pitkäkarvainen. Yläpuolen pääsuonet ja niiden voimakkaasti erottuvat, verkkomaiset välisuonet ovat pintaa selvästi syvemmissä uurroksissa. Lehtisuonien näkyvä verkkomaisuus on antanut aiheen niin tieteelliseen kuin suomalaiseenkin lajinimeen. Lehtien alapuoli on vaaleanharmaa, korkosuoninen ja kalju tai erityisesti suonistaan pitkäkarvainen tai paikoin jopa lähes vanukkeinen. Lehtilapa on täysikasvuisena tavallisesti noin 1,5-4 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 1-3,5 cm leveä.

Verkkolehtipaju on hyönteispölytteinen ja kaksikotinen. Se kukkii kesä-heinäkuussa. Kukinnot ovat yksineuvoisia, eli hede- ja emikukat ovat eri kukinnoissa ja yksilöissä. Kukinnot ovat kukkiessaan lähes tasaleveitä ja pystyjä norkkoja, jotka ovat edellisen vuoden vuosikasvainten kärjessä, ylimmän lehden hangassa. Norkkoperä on lehdetön, punainen tai punaruskea, kokonaan tai erityisesti yläosastaan harvakseen – hyvin tiheästi, jopa lähes huopamaisesti lyhytkarvainen ja kukintavaiheessa yleensä noin 15-40 mm pitkä. Hedenorkot ovat tavallisesti noin 10-20 mm pitkät ja heteineen noin 6-10 mm leveät. Eminorkot ovat kukkiessaan useimmiten noin 15-25 mm pitkät ja noin 4-5 mm leveät. Norkkoranka on lähes huopamaisen tiheästi lyhytkarvainen. Norkkosuomut ovat lähinnä vastapuikeat tai soikeahkot, tylppäkärkiset, useimmiten punaruskeat ja tiheästi lyhyehkökarvaiset sekä noin 1,2-2 mm pitkät ja noin 0,8-1 mm leveät.

Hede- ja emikukat ovat kehättömät, mesinystyiset ja sijaitsevat norkkosuomujen hangassa. Heteitä on 2. Palhot ovat aluksi punaiset, kukintavaiheessa valkoiset, tyviosastaan karvaiset ja noin 2-4 mm pitkät. Pyöreät ponnet ovat aluksi punaiset, myöhemmin keltaiset ja lopulta ruskeat. Emikukan sikiäin on lähes tai aivan perätön, noin 2-2,5 mm pitkä, alaosastaan pullea ja kärkeä kohti suippeneva sekä useimmiten tiheästi lyhyen harmaakarvainen. Sen kärjessä on noin 0,1-0,3 mm pitkä emin vartalo ja 2 luottia, jotka ovat noin 0,2-0,3 mm pitkät ja kärkiosastaan enemmän tai vähemmän 2-jakoiset. Vartalo ja luotit ovat punasävyiset. Eminorkot ovat hedelmävaiheessa tavallisesti noin 20-30 mm pitkät ja noin 8-10 mm leveät. Hedelmöityneestä sikiäimestä kehittyy tyveltään pullea ja kärkeä kohti kapeneva kota, joka on yksilokeroinen ja monisiemeninen. Se on lähes tai aivan perätön, punertavanharmaa – punaruskea, useimmiten tiheäkarvainen ja noin 3-4,5 mm pitkä sekä tyviosastaan noin 1,5-2 mm leveä. Kota avautuu kärjestään 2-liuskaisesti. Siemenet ovat lähinnä sauvamaisen tasasoukat, noin 1 mm pitkät ja ruskehtavat. Niiden tyvellä on joukko noin 3-5 mm pitkiä, valkoisia ja tuulen mukana leviämistä helpottavia haivenia.

Verkkolehtipaju on Suomessa alkuperäinen. Se kasvaa harvinaisena Enontekiön Lapin, Inarin Lapin ja Koillismaan eliömaakunnissa. Kasvupaikkoina ovat lähinnä tunturikankaat ja -niityt, tuntureiden valuvetiset kalliorinteet, puronvarret ja lumenviipymäalueet sekä metsävyöhykkeessä lettorämeiden tihkupinnat, lähdepurojen laiteet ja kalliorinteiden hyllyt. Laji on kalkinvaatija. Vuonna 2019 julkaistussa uhanalaisuusarvioinnissa se on todettu silmälläpidettäväksi (NT). Luokkaan johtaneena kriteerinä on yksilöiden määrän merkittävä vähentyminen. Uhkatekijänä on ilmastonmuutos. Verkkolehtipaju kasvaa muissa Pohjoismaissa Ruotsissa ja Norjassa sekä Norjan Huippuvuorilla.

Pajut ovat yksi vaikeimpia Pohjoismaissa esiintyviä kasvisukuja, ja vaikea se on myös maailmanlaajuisesti. Lajit risteytyvät herkästi keskenään ja lisäävät näin niiden tunnistamisen hankaluutta. Sanotaan, että suvun lajiutuminen on edelleen kesken. Niinpä lajien määrästä maailmanlaajuisesti ja Euroopan sisällä on vaihtelevia käsityksiä. Rajauksista riippuen maailman pajulajien määrä asettunee noin 300-500 lajin haarukkaan. Suomessa alkuperäisiä pajulajeja on nykynäkemyksen mukaan 21.

Verkkolehtipajun esiintymisalueella ja vastaavilla kasvupaikoilla kasvaa kaksi muuta, vielä pienempää pajua, vaivaispaju, S. herbacea ja napapaju, S. polaris, jotka lehtivinä on kuitenkin aika helppo erottaa verkkolehtipajusta. Molempien lehdet ovat enemmän tai vähemmän pyöreähköt, ohuet ja yleensä noin 0,5-2 cm läpimitaltaan. Vaivaispajun lehtilaita on nystyhampainen tai nyhäinen, ja napapajulla se on lähes tai aivan ehyt. Lehden yläpinnan suonet eivät ole verkkolehtipajun tavoin syvissä uurroksissa. Päävarsista lähtevät haarat ovat yleensä vain noin 1-5 cm pitkät. Sikiäin ja kota ovat vaivaispajulla kaljut ja napapajulla tiheäkarvaiset. Verkkolehtipaju voi risteytyä ainakin vaivaispajun kanssa.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle verkkolehtipajun esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (Euro+Med Plantbase).

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Salix reticulata - verkkolehtipaju on varpumainen, maata myöten suikertava ja juurehtiva kääpiöpensas, jonka noin 5-10 mm paksut päävarret ovat maarajassa tai osittain - kokonaan maanpinnan alapuolella tai sammaleen ja karikkeen joukossa. Ne ovat harmaan- tai punaruskeat ja näkyvät hieman kuvan oikeassa alaosassa. Kuvassa on seuralaisena tunturikohokki, Silene acaulis. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan jyrkkä lounaisrinne, luoteisosa, ensimmäisen, matalan kallioseinämän yläpuolinen, jyrkkä, kallioinen paljakkarinne retkeilykeskuksen kohdalla, luonnonsuojelualue, 630 m mpy, 17.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix reticulata – verkkolehtipaju on varpumainen, maata myöten suikertava ja juurehtiva kääpiöpensas, jonka noin 5-10 mm paksut päävarret ovat maarajassa tai osittain – kokonaan maanpinnan alapuolella tai sammaleen ja karikkeen joukossa. Ne ovat harmaan- tai punaruskeat ja näkyvät hieman kuvan oikeassa alaosassa. Kuvassa on seuralaisena tunturikohokki, Silene acaulis. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan jyrkkä lounaisrinne, luoteisosa, ensimmäisen, matalan kallioseinämän yläpuolinen, jyrkkä, kallioinen paljakkarinne retkeilykeskuksen kohdalla, luonnonsuojelualue, 630 m mpy, 17.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix reticulata - verkkolehtipajun päävarsista suikertaen tai kohenevasti lähtevät haarat ovat tavallisesti noin 5-15 cm pitkät. Pajut ovat hyönteispölytteisiä ja kaksikotisia. Verkkolehtipaju kukkii kesä-heinäkuussa. Kukinnot ovat yksineuvoisia, eli hede- ja emikukat ovat eri kukinnoissa ja yksilöissä. Kukintonorkot ovat edellisen vuoden vuosikasvainten kärjessä, ylimmän lehden hangassa. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan jyrkkä lounaisrinne, luoteisosa, ensimmäisen, matalan kallioseinämän yläpuolinen, osin valu- ja tihkuvesien kostuttama avokalliojuotti retkeilykeskuksen kohdalla, nykyisin osa laajennettua luonnonsuojelualuetta, 625 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix reticulata – verkkolehtipajun päävarsista suikertaen tai kohenevasti lähtevät haarat ovat tavallisesti noin 5-15 cm pitkät. Pajut ovat hyönteispölytteisiä ja kaksikotisia. Verkkolehtipaju kukkii kesä-heinäkuussa. Kukinnot ovat yksineuvoisia, eli hede- ja emikukat ovat eri kukinnoissa ja yksilöissä. Kukintonorkot ovat edellisen vuoden vuosikasvainten kärjessä, ylimmän lehden hangassa. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan jyrkkä lounaisrinne, luoteisosa, ensimmäisen, matalan kallioseinämän yläpuolinen, osin valu- ja tihkuvesien kostuttama avokalliojuotti retkeilykeskuksen kohdalla, nykyisin osa laajennettua luonnonsuojelualuetta, 625 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix reticulata - verkkolehtipajun kukintonorkot ovat kukkiessaan lähes tasaleveitä ja pystyjä. Hedenorkot ovat tavallisesti noin 10-20 mm pitkät ja heteineen noin 6-10 mm leveät. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan pitkä ja loivahko luoteisrinne, lounaislaita lähellä pahtaseinämää, tunturikankaan paljakkarinne, 720 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix reticulata – verkkolehtipajun kukintonorkot ovat kukkiessaan lähes tasaleveitä ja pystyjä. Hedenorkot ovat tavallisesti noin 10-20 mm pitkät ja heteineen noin 6-10 mm leveät. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan pitkä ja loivahko luoteisrinne, lounaislaita lähellä pahtaseinämää, tunturikankaan paljakkarinne, 720 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix reticulata - verkkolehtipajun heteiden palhot ja pyöreät ponnet ovat aluksi punaiset. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan pitkä ja loivahko luoteisrinne, lounaislaita lähellä pahtaseinämää, tunturikankaan paljakkarinne, 720 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix reticulata – verkkolehtipajun heteiden palhot ja pyöreät ponnet ovat aluksi punaiset. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan pitkä ja loivahko luoteisrinne, lounaislaita lähellä pahtaseinämää, tunturikankaan paljakkarinne, 720 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix reticulata - verkkolehtipajun hede- ja emikukat ovat kehättömät, mesinystyiset ja sijaitsevat norkkosuomujen hangassa. Heteitä on kaksi. Palhot ovat kukintavaiheessa valkoiset, tyviosastaan karvaiset ja noin 2-4 mm pitkät. Ponnet ovat siitepölyä luovuttaessaan keltaiset ja lopulta ruskeat. Norkkosuomut ovat lähinnä vastapuikeat tai soikeahkot, tylppäkärkiset, useimmiten punaruskeat ja tiheästi lyhyehkökarvaiset sekä noin 1,2-2 mm pitkät ja noin 0,8-1 mm leveät. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan pitkä ja loivahko luoteisrinne, lounaislaita lähellä pahtaseinämää, tunturikankaan paljakkarinne, 720 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Salix reticulata – verkkolehtipajun hede- ja emikukat ovat kehättömät, mesinystyiset ja sijaitsevat norkkosuomujen hangassa. Heteitä on kaksi. Palhot ovat kukintavaiheessa valkoiset, tyviosastaan karvaiset ja noin 2-4 mm pitkät. Ponnet ovat siitepölyä luovuttaessaan keltaiset ja lopulta ruskeat. Norkkosuomut ovat lähinnä vastapuikeat tai soikeahkot, tylppäkärkiset, useimmiten punaruskeat ja tiheästi lyhyehkökarvaiset sekä noin 1,2-2 mm pitkät ja noin 0,8-1 mm leveät. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan pitkä ja loivahko luoteisrinne, lounaislaita lähellä pahtaseinämää, tunturikankaan paljakkarinne, 720 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Salix reticulata - verkkolehtipajun eminorkot ovat kukkiessaan useimmiten noin 15-25 mm pitkät ja noin 4-5 mm leveät. Hede- ja eminorkkojen perä on lehdetön, punainen tai punaruskea, kokonaan tai erityisesti yläosastaan harvakseen - hyvin tiheästi, jopa lähes huopamaisesti lyhytkarvainen ja kukintavaiheessa yleensä noin 15-40 mm pitkä. Myös norkkoranka on perän tavoin karvainen. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan jyrkkä lounaisrinne, luoteisosa, ensimmäisen, matalan kallioseinämän yläpuolinen, osin valu- ja tihkuvesien kostuttama avokalliojuotti retkeilykeskuksen kohdalla, luonnonsuojelualue, 635 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix reticulata – verkkolehtipajun eminorkot ovat kukkiessaan useimmiten noin 15-25 mm pitkät ja noin 4-5 mm leveät. Hede- ja eminorkkojen perä on lehdetön, punainen tai punaruskea, kokonaan tai erityisesti yläosastaan harvakseen – hyvin tiheästi, jopa lähes huopamaisesti lyhytkarvainen ja kukintavaiheessa yleensä noin 15-40 mm pitkä. Myös norkkoranka on perän tavoin karvainen. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan jyrkkä lounaisrinne, luoteisosa, ensimmäisen, matalan kallioseinämän yläpuolinen, osin valu- ja tihkuvesien kostuttama avokalliojuotti retkeilykeskuksen kohdalla, luonnonsuojelualue, 635 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix reticulata - verkkolehtipajun emikukan sikiäin on lähes tai aivan perätön, noin 2-2,5 mm pitkä, alaosastaan pullea ja kärkeä kohti suippeneva sekä useimmiten tiheästi lyhyen harmaakarvainen. Sen kärjessä on noin 0,1-0,3 mm pitkä emin vartalo ja kaksi luottia, jotka ovat noin 0,2-0,3 mm pitkät ja kärkiosastaan enemmän tai vähemmän kaksijakoiset. Vartalo ja luotit ovat punasävyiset. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan jyrkkä lounaisrinne, luoteisosa, ensimmäisen, matalan kallioseinämän yläpuolinen, osin valu- ja tihkuvesien kostuttama avokalliojuotti retkeilykeskuksen kohdalla, luonnonsuojelualue, 635 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Salix reticulata – verkkolehtipajun emikukan sikiäin on lähes tai aivan perätön, noin 2-2,5 mm pitkä, alaosastaan pullea ja kärkeä kohti suippeneva sekä useimmiten tiheästi lyhyen harmaakarvainen. Sen kärjessä on noin 0,1-0,3 mm pitkä emin vartalo ja kaksi luottia, jotka ovat noin 0,2-0,3 mm pitkät ja kärkiosastaan enemmän tai vähemmän kaksijakoiset. Vartalo ja luotit ovat punasävyiset. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan jyrkkä lounaisrinne, luoteisosa, ensimmäisen, matalan kallioseinämän yläpuolinen, osin valu- ja tihkuvesien kostuttama avokalliojuotti retkeilykeskuksen kohdalla, luonnonsuojelualue, 635 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Salix reticulata - verkkolehtipajun eminorkot ovat hedelmävaiheessa tavallisesti noin 20-30 mm pitkät ja noin 8-10 mm leveät. Kuvassa on seuralaisena mm. (tunturi)kurjenkanerva, Phyllodoce caerulea. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan koillispuoli, Saanajärven pohjoispäähän laskevan puron isojen kivien peittämä uoma ja laiteet noin 150 metrin päässä rannasta, n. 700 m mpy, 18.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix reticulata – verkkolehtipajun eminorkot ovat hedelmävaiheessa tavallisesti noin 20-30 mm pitkät ja noin 8-10 mm leveät. Kuvassa on seuralaisena mm. (tunturi)kurjenkanerva, Phyllodoce caerulea. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan koillispuoli, Saanajärven pohjoispäähän laskevan puron isojen kivien peittämä uoma ja laiteet noin 150 metrin päässä rannasta, n. 700 m mpy, 18.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix reticulata - verkkolehtipajun hedelmöityneestä sikiäimestä kehittyy tyveltään pullea ja kärkeä kohti kapeneva kota, joka on yksilokeroinen ja monisiemeninen. Se on lähes tai aivan perätön, punertavanharmaa - punaruskea, useimmiten tiheäkarvainen ja noin 3-4,5 mm pitkä sekä tyviosastaan noin 1,5-2 mm leveä. Päävarsista lähtevät haarat ovat kellanvihertävät, kellanruskeat tai punaruskeat, kaljut ja usein kiiltävät. Vuosikasvaimet ovat hyvin lyhyet, punaiset, punaruskeat tai sinipunaiset ja kaljut tai aluksi harvakarvaiset. Silmut ovat lähinnä kapean munamaiset, kiiltävät ja kaljut tai aluksi kärjestään karvaiset. Silmusuomu on yhdiskasvuinen, huppumainen, yleensä kellan- tai punaruskea ja noin 2,5-7 mm pitkä. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan jyrkkä lounaisrinne, luoteisosa, ensimmäisen, matalan kallioseinämän yläpuolinen, jyrkkä, kallioinen paljakkarinne retkeilykeskuksen kohdalla, tunturikoivikon yläraja, puroputouksen vierus, nykyisin osa laajennettua luonnonsuojelualuetta, n. 600 m mpy, 16.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix reticulata – verkkolehtipajun hedelmöityneestä sikiäimestä kehittyy tyveltään pullea ja kärkeä kohti kapeneva kota, joka on yksilokeroinen ja monisiemeninen. Se on lähes tai aivan perätön, punertavanharmaa – punaruskea, useimmiten tiheäkarvainen ja noin 3-4,5 mm pitkä sekä tyviosastaan noin 1,5-2 mm leveä. Päävarsista lähtevät haarat ovat kellanvihertävät, kellanruskeat tai punaruskeat, kaljut ja usein kiiltävät. Vuosikasvaimet ovat hyvin lyhyet, punaiset, punaruskeat tai sinipunaiset ja kaljut tai aluksi harvakarvaiset. Silmut ovat lähinnä kapean munamaiset, kiiltävät ja kaljut tai aluksi kärjestään karvaiset. Silmusuomu on yhdiskasvuinen, huppumainen, yleensä kellan- tai punaruskea ja noin 2,5-7 mm pitkä. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan jyrkkä lounaisrinne, luoteisosa, ensimmäisen, matalan kallioseinämän yläpuolinen, jyrkkä, kallioinen paljakkarinne retkeilykeskuksen kohdalla, tunturikoivikon yläraja, puroputouksen vierus, nykyisin osa laajennettua luonnonsuojelualuetta, n. 600 m mpy, 16.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix reticulata - verkkolehtipajun kota avautuu kärjestään kaksiliuskaisesti. Siemenet ovat lähinnä sauvamaisen tasasoukat, noin 1 mm pitkät ja ruskehtavat. Niiden tyvellä on joukko noin 3-5 mm pitkiä ja valkoisia haivenia, joihin tarttuva tuuli voi avoimella tunturipaljakalla kuljettaa siemeniä vaikka naapuritunturiin. Kuvassa näkyy norkon alaosassa haiventen keskellä yksi siemen ja joukko siementen päitä. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan jyrkkä lounaisrinne, luoteisosa, ensimmäisen, matalan kallioseinämän yläpuolinen, jyrkkä, kallioinen paljakkarinne retkeilykeskuksen kohdalla, tunturikoivikon yläraja, puroputouksen vierus, nykyisin osa laajennettua luonnonsuojelualuetta, n. 600 m mpy, 16.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix reticulata – verkkolehtipajun kota avautuu kärjestään kaksiliuskaisesti. Siemenet ovat lähinnä sauvamaisen tasasoukat, noin 1 mm pitkät ja ruskehtavat. Niiden tyvellä on joukko noin 3-5 mm pitkiä ja valkoisia haivenia, joihin tarttuva tuuli voi avoimella tunturipaljakalla kuljettaa siemeniä vaikka naapuritunturiin. Kuvassa näkyy norkon alaosassa haiventen keskellä yksi siemen ja joukko siementen päitä. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan jyrkkä lounaisrinne, luoteisosa, ensimmäisen, matalan kallioseinämän yläpuolinen, jyrkkä, kallioinen paljakkarinne retkeilykeskuksen kohdalla, tunturikoivikon yläraja, puroputouksen vierus, nykyisin osa laajennettua luonnonsuojelualuetta, n. 600 m mpy, 16.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix reticulata - verkkolehtipajun lehdet ovat ruodilliset ja oksissa kierteisesti. Lehtilapa on lähinnä soikea, leveän vastapuikea tai pyöreähkö sekä kärjestään pyöreä, hyvin lyhyen suippo, tylppä tai hieman lantto ja tyvestään pyöreä, suora tai hyvin lyhyen kiilamainen. Se on täysikasvuisena tavallisesti noin 1,5-4 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 1-3,5 cm leveä. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan jyrkkä lounaisrinne, luoteisosa, ensimmäisen, matalan kallioseinämän yläpuolinen, jyrkkä, kallioinen paljakkarinne retkeilykeskuksen kohdalla, luonnonsuojelualue, 630 m mpy, 17.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix reticulata – verkkolehtipajun lehdet ovat ruodilliset ja oksissa kierteisesti. Lehtilapa on lähinnä soikea, leveän vastapuikea tai pyöreähkö sekä kärjestään pyöreä, hyvin lyhyen suippo, tylppä tai hieman lantto ja tyvestään pyöreä, suora tai hyvin lyhyen kiilamainen. Se on täysikasvuisena tavallisesti noin 1,5-4 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 1-3,5 cm leveä. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan jyrkkä lounaisrinne, luoteisosa, ensimmäisen, matalan kallioseinämän yläpuolinen, jyrkkä, kallioinen paljakkarinne retkeilykeskuksen kohdalla, luonnonsuojelualue, 630 m mpy, 17.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix reticulata - verkkolehtipajun lehtilapa on pääsuoniltaan kaarevan sulkasuoninen. Suonipareja on tavallisesti 2-4. Lapa on ehyt, paksuhko ja päältä yleensä tummanvihreä, enemmän tai vähemmän kiiltävä sekä kalju tai erityisesti suonistaan ja laidoiltaan harvahkon pitkäkarvainen. Yläpuolen pääsuonet ja niiden voimakkaasti erottuvat, verkkomaiset välisuonet ovat pintaa selvästi syvemmissä uurroksissa. Lehtiruoti on yleensä noin 5-17 mm pitkä, punainen tai punaruskea ja kalju tai harvakarvainen. Lehtikorvakkeet useimmiten puuttuvat. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan koillispuoli, Saanajärven pohjoispäähän laskevan puron isojen kivien peittämä uoma ja laiteet noin 150 metrin päässä rannasta, n. 700 m mpy, 18.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix reticulata – verkkolehtipajun lehtilapa on pääsuoniltaan kaarevan sulkasuoninen. Suonipareja on tavallisesti 2-4. Lapa on ehyt, paksuhko ja päältä yleensä tummanvihreä, enemmän tai vähemmän kiiltävä sekä kalju tai erityisesti suonistaan ja laidoiltaan harvahkon pitkäkarvainen. Yläpuolen pääsuonet ja niiden voimakkaasti erottuvat, verkkomaiset välisuonet ovat pintaa selvästi syvemmissä uurroksissa. Lehtiruoti on yleensä noin 5-17 mm pitkä, punainen tai punaruskea ja kalju tai harvakarvainen. Lehtikorvakkeet useimmiten puuttuvat. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan koillispuoli, Saanajärven pohjoispäähän laskevan puron isojen kivien peittämä uoma ja laiteet noin 150 metrin päässä rannasta, n. 700 m mpy, 18.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix reticulata - verkkolehtipajun lehtien alapuoli on vaaleanharmaa, korkosuoninen ja kalju tai erityisesti suonistaan pitkäkarvainen tai paikoin jopa lähes vanukkeinen. Lehtilaita on hieman alaspäin kiertynyt ja ehyt tai epäsäännöllisesti matalan nyhäinen. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan pitkä ja loivahko luoteisrinne, lounaislaita lähellä pahtaseinämää, tunturikankaan paljakkarinne, 720 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix reticulata – verkkolehtipajun lehtien alapuoli on vaaleanharmaa, korkosuoninen ja kalju tai erityisesti suonistaan pitkäkarvainen tai paikoin jopa lähes vanukkeinen. Lehtilaita on hieman alaspäin kiertynyt ja ehyt tai epäsäännöllisesti matalan nyhäinen. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan pitkä ja loivahko luoteisrinne, lounaislaita lähellä pahtaseinämää, tunturikankaan paljakkarinne, 720 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix reticulata - verkkolehtipaju on Suomessa alkuperäinen. Se kasvaa harvinaisena Enontekiön Lapin, Inarin Lapin ja Koillismaan eliömaakunnissa. Vuonna 2019 julkaistussa uhanalaisuusarvioinnissa laji on todettu silmälläpidettäväksi (NT). Luokkaan johtaneena kriteerinä on yksilöiden määrän merkittävä vähentyminen. Uhkatekijänä on ilmastonmuutos. Kuvassa ovat seuralaisina mm. tunturilapinvuokko, Dryas octopetala (aluslehtiä) ja oikeassa laidassa (tunturi)liekovarpio, Cassiope tetragona. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan jyrkkä ja kallioinen koillisrinne lähellä pahtaseinämän tyveä, Saanajärven luoteisosan kohdalla, 790 m mpy, 6.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix reticulata – verkkolehtipaju on Suomessa alkuperäinen. Se kasvaa harvinaisena Enontekiön Lapin, Inarin Lapin ja Koillismaan eliömaakunnissa. Vuonna 2019 julkaistussa uhanalaisuusarvioinnissa laji on todettu silmälläpidettäväksi (NT). Luokkaan johtaneena kriteerinä on yksilöiden määrän merkittävä vähentyminen. Uhkatekijänä on ilmastonmuutos. Kuvassa ovat seuralaisina mm. tunturilapinvuokko, Dryas octopetala (aluslehtiä) ja oikeassa laidassa (tunturi)liekovarpio, Cassiope tetragona. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan jyrkkä ja kallioinen koillisrinne lähellä pahtaseinämän tyveä, Saanajärven luoteisosan kohdalla, 790 m mpy, 6.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix reticulata - verkkolehtipaju on kalkinvaatija. Kasvupaikkoina ovat lähinnä tunturikankaat ja -niityt, tuntureiden valuvetiset kalliorinteet, puronvarret ja lumenviipymäalueet sekä metsävyöhykkeessä lettorämeiden tihkupinnat, lähdepurojen laiteet ja kalliorinteiden hyllyt. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan jyrkkä lounaisrinne, luoteisosa, ensimmäisen, matalan kallioseinämän yläpuolinen, jyrkkä, kallioinen paljakkarinne retkeilykeskuksen kohdalla, tunturikoivikon yläraja, puroputouksen vierus, nykyisin osa laajennettua luonnonsuojelualuetta, n. 600 m mpy, 16.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Salix reticulata – verkkolehtipaju on kalkinvaatija. Kasvupaikkoina ovat lähinnä tunturikankaat ja -niityt, tuntureiden valuvetiset kalliorinteet, puronvarret ja lumenviipymäalueet sekä metsävyöhykkeessä lettorämeiden tihkupinnat, lähdepurojen laiteet ja kalliorinteiden hyllyt. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan jyrkkä lounaisrinne, luoteisosa, ensimmäisen, matalan kallioseinämän yläpuolinen, jyrkkä, kallioinen paljakkarinne retkeilykeskuksen kohdalla, tunturikoivikon yläraja, puroputouksen vierus, nykyisin osa laajennettua luonnonsuojelualuetta, n. 600 m mpy, 16.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto