- Samolus valerandi L. – (valko)suolapunka
- Samolus L. – suolapungat
- Primulaceae – esikkokasvit
(Valko)suolapunka, Samolus valerandi, on monivuotinen, pysty tai kaarevasti koheneva ja haaraton tai niukkahaarainen sekä kalju ruoho, joka on tavallisesti noin 3-40 cm korkea. Varsia on yleensä yksi, mutta toisinaan niitä voi olla 2-5. Juurakko on lyhyt, pysty ja monijuurinen. Varsi on liereä ja yleensä vaaleanvihreä. Varren tyvellä on monilehtinen ruusuke, jonka lehdet ovat vaalean- tai harmahtavanvihreät, paksuhkot ja vastapuikean lusikkamaiset sekä ehytlaitaiset ja pyöreäpäiset. Ruoti on siipipalteinen ja useimmiten noin 10-15 mm pitkä. Lehtilapa on tavallisesti noin 10-40 mm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 5-20 mm leveä. Varsilehdet ovat varrella kierteisesti. Ne ovat ruusukelehtien kaltaiset, mutta lapa on usein enemmän soikeanpyöreä ja ruoti lyhenee asteittain ylemmissä lehdissä.
Kukinto on varren tai sen haaran kärkiosassa oleva harsu latvaterttu, jossa on yleensä noin 5-30 pitkäperäistä kukkaa. Kukintohaarat ovat lehtihankaisia. Kukkaperä on tavallisesti noin 5-15 mm pitkä eikä sen tyvellä ole tukilehteä. Sen sijaan sen puolivälissä tai ylempänä on kukkaperän kanssa yhdiskasvuinen ylälehti, jonka kohdalla perässä on usein mutka. Ylälehti on soikea tai suikeahko ja yleensä noin 2-5 mm pitkä ja noin 1-2 mm leveä. Verhiö on kellomainen, vihreä ja 5-liuskainen sekä kukintavaiheessa noin 2 mm pitkä. Liuskat ovat tummemman tiheäpilkkuiset, leveän kolmiomaiset ja noin 1 mm pitkät sekä tyveltään noin pituutensa levyiset.
Teriö on valkoinen, kellomainen ja yhdislehtinen sekä 5-liuskainen. Se on tavallisesti noin 3-3,5 mm pitkä ja kärjestään noin 2-4 mm leveä. Teriönliuskat ovat pyöreä- tai tylppäkärkiset ja tyveä kohti hieman kapenevat sekä yleensä noin 1,5 mm pitkät ja kärjestään noin 1-1,5 mm leveät. Keltaponsisia heteitä on 5. Ne eivät aivan yllä teriönliuskojen tyven tasolle. Lisäksi kukassa on useimmiten 1-2 piiloon jäävää joutohedettä. Emi on 1-vartaloinen ja -luottinen sekä yltää noin heteiden tasalle. Hedelmä on pallomainen ja tavallisesti noin 3 mm läpimitaltaan oleva kota, joka avautuu kärjestään 5-liuskaisesti. Liuskat ovat kolmiomaiset ja noin 1 mm pitkät. Syyskuussa kypsyvät siemenet ovat lähes mustia ja särmikkäitä sekä läpimitaltaan noin 0,5 mm. Normaali kukinta-aika on heinä-elokuu.
(Valko)suolapunka on alkuperäinen laji Suomessa. Se kasvaa harvinaisena tai hyvin harvinaisena vain kolmessa eteläisessä eliömaakunnassa, Ahvenanmaalla, Uudellamaalla ja Etelä-Karjalassa. Sen kasvupaikkoina ovat yleensä kivikkoiset lieju- ja savipohjaiset merenrantaniityt erityisesti lahdenpoukamissa. Laji on rauhoitettu Manner-Suomessa mutta ei Ahvenanmaalla. Vuonna 2019 julkaistussa uhanalaisuusarvioinnissa se on todettu erittäin uhanalaiseksi (EN). Luokitukseen ovat vaikuttaneet lähinnä suppea, pirstoutunut esiintymisalue, taantuminen ja suuret kannanvaihtelut. Uhkatekijöinä ovat avoimien alueiden sulkeutuminen, rakentaminen, kemialliset haittavaikutukset ja ilmastonmuutos. Laji kasvaa muissa Pohjoismaissa Etelä-Ruotsissa ja Tanskassa.
(Valko)suolapunka ei helposti kiinnitä ulkonäöllään rantojen kulkijan huomiota varsinkaan, kun sen varret harvoin ylittävät 15 cm:n korkeutta. Lajin tarkkailijan on myös syytä varautua kumisaappailla, sillä kasvupaikat ovat usein liejuiset ja sijaitsevat enimmäkseen vesirajan tuntumassa niin, että yksilöt ovat ainakin ajoittain matalassa vedessä. Korkeamman veden aikana ne voivat myös peittyä kokonaan veden alle. Hyönteisetkään eivät kovin innokkaasti suolapunkaa etsiskele, joten itsepölytyskin on lajilla tavallista. Se on kärsinyt suuresti rantalaidunnuksen voimakkaasta vähenemisestä ja sen myötä rantojen umpeenkasvusta. Varsinkin järviruoko, Phragmites australis, valtaa yhä enemmän alaa ja on tuhoisa monille rantaniittyjen lajeille. Suolapunka kykenee jonkin aikaa kasvamaan ruokojen tyvellä, mutta suuri, kuoleva ja kasautuva kasvimassa hautaa vääjäämättä kasvupaikat alleen. Siemenet voivat säilyä maaperässä pitempäänkin ja synnyttää uuden kasvuston, jos olosuhteet olennaisesti paranevat. Ahvenanmaalta tunnetaan nelisenkymmentä kasvupaikkaa, joista osasta laji on selvästi hävinnyt. Vastaavasti uusia löytöjäkin on tehty. Porvoon ja Haminan väliseltä rannikkoalueelta on tuoreempia tietoja noin kymmenestä esiintymästä.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle (valko)suolapungan esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 