• Saussurea alpina (L.) DC. – (tunturi)lääte
• Saussurea DC. – siniläätteet
• Asteraceae – asterikasvit

(Tunturi)lääte, Saussurea alpina, on monivuotinen, pysty ja tavallisesti noin 10-60 cm korkea ruoho. Juurakko on vino, tummanruskeasuomuinen ja lyhytrönsyinen. Varsi on haaraton, punaruskea tai harmaanvihreä ja lyhytkarvainen sekä varsinkin yläosastaan myös vanukkeinen. Se on liereähkö tai särmikäs.

Lehdet ovat kierteisesti. Ruusuke- ja varren tyvilehdet sekä alemmat varsilehdet ovat ruodilliset ja ylemmät lehdet ruodittomat. Ruusuke- ja tyvilehtien ruoti on yleensä karvainen, kouru ja noin 3-6 cm pitkä. Alempien varsilehtien ruoti on lyhyempi ja kapeasti siipipalteinen. Ruusuke- ja tyvilehtien lapa on suikea tai soikeahko sekä varsilehtien lapa suikea tai kapeanpuikea, pitkäsuippuisen teräväkärkinen ja suippotyvinen. Lehdet ovat ehyet ja ehytlaitaiset tai harva- ja pienihampaiset. Hampaiden kärki on usein piikkimäisen kapea ja terävä. Yläpinta on vihreä tai jossain määri sinipunainen ja kaljuhko. Alapinta on vihreä tai harmaanvihreä ja vaihtelevasti harmaan seitti- tai vanukekarvainen. Ruusuke ja aluslehtien lapa on tavallisesti noin 5-12 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 1,5-3 cm leveä. Varsilehtien lapa on ylöspäin pieneten yleensä noin 3-9 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 0,3-1,5 cm leveä.

Kukinnot muodostuvat kukkamaisista mykeröistä, jotka ovat tiheänä, huiskilomaisena ryhmänä varren kärjessä ja yksittäin – kolmittain sen alapuolisissa lehtihangoissa sekä joskus alempanakin. Kärkihuiskilon mykeröperät ovat enintään 1 cm pitkät ja peittävästi vanuke- tai seittikarvaiset. Lehtihankaisten mykeröiden perät tai 2-3 mykerön ryhmäperät ovat paljon pitemmät, enimmillään jopa 8 cm pitkät. Kaikkiaan mykeröitä on versoa kohti tavallisesti 5-15. Monikukkainen mykerö on kukkineen yleensä noin 15-20 mm pitkä ja kärjestään noin 10 mm leveä. Mykerön uloimman kerroksen muodostavat pienet ylälehdet eli kehtosuomut, jotka ympäröivät monikerroksisena, tiiviin sukkulamaisena tai lieriömäisenä suojuksena eli kehtona varsinaista kukintoa. Kehto on tavallisesti noin 10-12 mm korkea ja noin 5-7 mm leveä. Kehtosuomut ovat pystyt ja ulommat niistä ovat lähinnä leveän kolmiomaiset tai leveänsoikeat ja yleensä vihreät sekä laidoiltaan sinimustat. Sisemmät suomut pitenevät ja kapenevat kerros kerrokselta suikeiksi tai lähes tasasoukiksi. Ne ovat tummanvihreät tai sinimustat ja tiheästi valkokarvaiset. Kehtosuomut ovat tavallisesti noin 3-11 mm pitkät sekä leveimmältä kohtaa noin 1-2,5 mm leveät. Lyhimmät suomut ovat uloimpana kehdon tyvellä ja pisimmät suomut sisimpänä kukintoa vasten.

Mykerössä on tavallisesti noin 15-20 kukkaa. Neuvottomat, kookkaammat laitakukat puuttuvat. Mykerön kaikki kukat ovat kaksineuvoisia, torvimaisia kehräkukkia. Niiden tyvellä on vaalea, lähes koko mitaltaan pitkittäisesti liuskainen ja noin 5-6 mm pitkä tukisuomu. Verhiö on noin 10-12 mm pitkä ja muuntunut sulkahaiveniksi ja sukasmaisiksi hapsihaiveniksi. Hapsihaivenet ovat ulompana kehänä ja ne ovat em. mittaa lyhyemmät. Pelkkä teriö on yleensä noin 10-13 mm pitkä ja nousee kehdon yläpuolelle. Sen tyviosa on rihmamaisen tasasoukka, noin 5-6 mm pitkä ja jää kehdon sisään. Teriön kärkiosa on torvimainen, kapean 5-liuskainen ja sinipunainen. Pituutta kärkiosalla on noin 5-7 mm. Liuskat ovat siitä noin 4-5 mm. Heteitä on 5. Niiden siniset tai sinipunaiset ja myöhemmin vaaleanpunaiset sekä kapean tasasoukat ponnet ovat lieriömäisen yhdiskasvuisesti emin vartalon ympärillä. Emiö on 2-lehtinen, 1-vartaloinen ja luotiltaan 2-liuskainen.  Vartalo luotteineen nousee selvästi teriönliuskoja pitemmäksi ja se on kärkiosastaan vaaleanpunertava tai vaalean sinipunainen. Hedelmä on pitkulainen, kärjestään levein, litteähkö ja sileä sekä kellanruskehtava pohjuspähkylä, joka on tavallisesti noin 3-4 mm pitkä ja noin 1-1,5 mm leveä. Sen kärjessä on leviämistä helpottava, valkoinen ja valtaosin sulkahaivenista muodostunut, noin 10-12 mm pitkä pappus eli kehräkukan verhiön muutunnainen. Normaali kukinta-aika on heinä-syyskuu.

(Tunturi)lääte on Suomessa alkuperäinen laji, jonka esiintymisalue kattaa pohjoisimman Suomen etelärajan kulkiessa Perä-Pohjanmaan ja Koillismaan eliömaakunnissa. Se on yleisehkö kasvaen lähinnä tunturikoivikoissa, -niityillä ja -kankailla, letoilla, lettokorvissa, -rämeillä ja -niityillä sekä puronvarsilla ja lähteiköissä. Laji on kalkinsuosija. Muissa Pohjoismaissa lääte kasvaa Ruotsissa ja Norjassa.

Metsävyöhykkeessä lääte on vaatelias lettolaji, mutta tuntureilla se kasvaa puurajan yläpuolen kankaillakin, varsinkin, jos kalkkia on saatavilla. Pohjolassa se yltää jopa yli kahden kilometrin korkeuteen, vaikka jääkin ylärinteillä yleensä kitukasvuiseksi tai kukkimattomaksi. Laji on hyvä mesikasvi ja houkuttelee hyönteisiä myös kukkiensa vaniljamaisella tuoksulla. (Tunturi)lääte on sukunsa ainoa edustaja Pohjoismaissa. Se muistuttaa eniten ohdakkeita, Cirsium, mutta on niistä poiketen piikitön.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle (tunturi)läätteen esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (The Euro+Med Plantbase).

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto