Mätäsrikko, Saxifraga cespitosa, on monivuotinen ja nimensä mukaisesti tiheitä, runsaslehtisiä pikku mättäitä muodostava ruoho. Juurakko on pitkä ja kärjestään haarova. Kukintovarret ovat pystyt tai toisinaan kohenevat, yleensä haarattomat ja harvakseen lehdekkäät sekä yleensä punaruskeat. Korkeutta niillä on tavallisesti noin 5-15 cm. Koko kasvi on terälehtiä lukuun ottamatta tiheästi nystykarvainen.
Ruusukelehdet ovat leveäruotiset ja ulkokehältään vastapuikeat. Ruoti muuttuu ilman rajaa lehtilavaksi, jonka kärki on tylpähkösti yleensä 3-5-liuskainen tai toisinaan isohampainen. Pituutta ruusukelehdillä on ruotineen tavallisesti 5-20 mm ja liuskainen pää on noin 3-10 mm leveä. Varsilehtiä on useimmiten 1-5 ja ne ovat kierteisesti harvakseen. Alemmat niistä ovat liuskaisia ja ylemmät yleensä liuskattomia. Pituutta varsilehdillä on noin 3-10 mm. Kaikki lehdet ovat möyheähköjä ja vaaleahkon vihreitä tai punasävyisiä.
Kukinto on tavallisesti 1-kukkainen tai 2-6-kukkainen huiskilo, jonka kukat ovat yksittäin lehtihangoissa. Kukkaperä on latvassa yleensä lyhyt, usein vain 1-2 mm ja alempana huomattavasti pitempi, noin 10-25 mm. Pitemmissä perissä on yksi tai useampi, jouhimaisen kapea ja noin 3-5 mm pitkä kukintolehti. Verhiö on kellomainen, alaosastaan yhdislehtinen ja vihreä tai ainakin osittain punasävyinen sekä tavallisesti noin 5-7 mm pitkä. Verhiönliuskoja on 5 ja ne ovat kapeahkon tai leveän kolmiomaisia ja tylpähköjä. Pituutta niillä on yleensä noin 2-3 mm ja leveyttä tyven leveimmältä kohtaa noin 1,5-2,5 mm.
Teriö on säteittäinen ja tavallisesti noin 8-12 mm leveä. Terälehtiä on 5. Ne ovat yläviistot, yleensä soikean vastapuikeat ja pyöreäpäiset sekä useimmiten noin 5-7 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 2,5-3,5 mm leveät. Ne ulottuvat noin verhiönliuskojen mitan verran niiden yläpuolelle. Terälehdet ovat valkoiset ja joskus kellanvalkoiset tai punertavat sekä vihertäväsuoniset. Heteitä on 10 ja niiden ponnet ovat keltaiset. Emiö on tyveltään yhdislehtinen sekä 2-vartaloinen ja -luottinen. Hedelmä on pysty, kaksiosainen, kaljuhko kota, joka on tavallisesti noin 7-8 mm pitkä ja noin 5-6 mm paksu. Verhiönliuskat ja heteiden palhot jäävät ja kuivuvat kodan ympärille. Normaali kukinta-aika on heinä-elokuu.
Mätäsrikko on alkuperäinen laji Suomessa ja se on esiintymisalueellaan harvinainen. Pääesiintymisalue on Enontekiön Lapin ja Inarin Lapin eliömaakunnissa. Lisäksi erillisesiintymiä on Kittilän Lapin, Koillismaan, Pohjois-Karjalan ja Uudenmaan eliömaakunnissa. Se on kalkinsuosija ja kasvaa lähinnä tuntureiden kalliohyllyillä, pahdoilla ja kivikoissa sekä muualla mm. kalkkikallioilla, rantakallioilla, kallionraoissa ja soraikoilla. Vuonna 2019 julkaistussa uhanalaisuusarvioinnissa se on todettu silmälläpidettäväksi (NT). Luokitukseen on vaikuttanut yksilöiden määrän merkittävä vähentyminen. Uhkatekijöinä ovat keräily ja poiminta sekä tulevaisuudessa ilmastonmuutos. Laji on rauhoitettu Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun maakuntien eteläpuolella. Muissa Pohjoismaissa lajia esiintyy Ruotsissa, Norjassa ja Islannissa sekä Norjan arktisilla saarilla, Huippuvuorilla, Karhusaarella ja Jan Mayenilla.
Saxifraga cespitosa – mätäsrikko muodostaa nimensä mukaisesti tiheitä, runsaslehtisiä pikku mättäitä. Kukintovarret ovat yleensä pystyt ja haarattomat sekä yleensä punaruskeat. Korkeutta niillä on tavallisesti noin 5-15 cm. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan jyrkkä, kivikkoinen koillisrinne pahtaseinämän alapuolella, Saanajärven luoteispään kohdalla, 745 m mpy, 6.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.Saxifraga cespitosa – mätäsrikon varret voivat joskus olla kuvan tavoin myös enemmän tai vähemmän kohenevat. Laji menestyy myös muuten lähes kasvittomilla vierinkivikoilla. Se onnistuu ujuttamaan kasvin kokoon nähden pitkän juurakkonsa kivenraoista maaperään ja saa lisäravinnetta myös omista, maatuvista lehdistään. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan jyrkkä, kivikkoinen koillisrinne pahtaseinämän alapuolella, Saanajärven luoteispään kohdalla, 745 m mpy, 6.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.Saxifraga cespitosa – mätäsrikko on tyypillinen kivikkokasvi. Se on erikoistunut kasvamaan kalkkipitoisten kallioiden ja kivien raoissa omassa, pienialaisessa yksityisyydessään. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan jyrkkä lounaisrinne, ensimmäisen, matalan pahtaseinämän yläpuolinen kalliojuotti retkeilykeskuksen kohdalla, luonnonsuojelualue, 630 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.Saxifraga cespitosa – mätäsrikon liuskaisissa ruusukelehdissä on toisinaan vihreän lisäksi punasävyä. Varsilehtiä on useimmiten 1-5 ja ne ovat kierteisesti harvakseen sekä varren tavoin usein punasävyiset. Alemmat niistä ovat liuskaisia ja ylemmät yleensä liuskattomia. Pituutta varsilehdillä on noin 3-10 mm. Kukat näyttävät kiinnostavan ainakin kärpäsiä. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan jyrkkä lounaisrinne, ensimmäisen, matalan pahtaseinämän yläpuolinen kalliojuotti retkeilykeskuksen kohdalla, luonnonsuojelualue, 630 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.Saxifraga cespitosa – mätäsrikon kukinto on tavallisesti yksikukkainen tai useampikukkainen huiskilo. Tuntureiden ankarammissa olosuhteissa varret ovat yleensä 1-2-kukkaisia. Erityisesti etelämpänä kukkia voi olla varsissa viisi tai kuusikin. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan jyrkkä lounaisrinne, ensimmäisen, matalan pahtaseinämän yläpuolinen kalliojuotti retkeilykeskuksen kohdalla, luonnonsuojelualue, 630 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.Saxifraga cespitosa – mätäsrikon kukka on tavallisesti noin 8-12 mm leveä. Verhiö on vahva ja ahtaan kellomainen, joten terälehdet jäävät yläviistoiksi. Ne yltävät pitkälle verhiönliuskojen yläpuolelle. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan jyrkkä lounaisrinne, ensimmäisen, matalan pahtaseinämän yläpuolinen kalliojuotti retkeilykeskuksen kohdalla, luonnonsuojelualue, 630 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.Saxifraga cespitosa – mätäsrikon kukassa on viisi valkoista ja joskus kellanvalkoista tai punertavaa terälehtiä. Ne ovat yleensä soikean vastapuikeat ja pyöreäpäiset sekä useimmiten noin 5-7 mm pitkät ja. vihertäväsuoniset. Heteitä on kymmenen ja emiö on kaksivartaloinen ja -luottinen. Jos hyönteispölytystä ei tapahdu, heteet kääntyvät, kuten kuvassa, kiinni luotteihin ja varmistavat itsepölytyksen. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan jyrkkä lounaisrinne, ensimmäisen, matalan pahtaseinämän yläpuolinen kalliojuotti retkeilykeskuksen kohdalla, luonnonsuojelualue, 630 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.Saxifraga cespitosa – mätäsrikon varret, varsilehdet, kukkaperät ja verhiöt ovat tiheään nystykarvaiset. Verhiö on alaosastaan yhdislehtinen ja vihreä tai ainakin osittain punasävyinen sekä tavallisesti noin 5-7 mm pitkä. Verhiönliuskoja on viisi ja ne ovat noin 2-3 mm pitkät. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan jyrkkä lounaisrinne, ensimmäisen, matalan pahtaseinämän yläpuolinen kalliojuotti retkeilykeskuksen kohdalla, luonnonsuojelualue, 630 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.Saxifraga cespitosa – mätäsrikon kota on kaksiosainen ja tavallisesti noin 7-8 mm pitkä. Verhiönliuskat ja heteiden palhot jäävät ja kuivuvat kodan ympärille. KiL, Muonio, Olostunturi, lakialueen länsiosa, luonnonsuojelualue, 480 m mpy, 11.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.Saxifraga cespitosa – mätäsrikon ruusukelehdet ovat leveäruotiset ja ulkokehältään vastapuikeat. Ruoti muuttuu ilman rajaa lehtilavaksi, jonka kärki on yleensä 3-5-liuskainen tai toisinaan isohampainen. Pituutta ruusukelehdillä on ruotineen tavallisesti 5-20 mm. Lehdet ovat tiheään nystykarvaiset. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan jyrkkä lounaisrinne, ensimmäisen, matalan pahtaseinämän yläpuolinen kalliojuotti retkeilykeskuksen kohdalla, luonnonsuojelualue, 630 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Pohjolan kasvien pauloissa 