Saxifraga rivularis – purorikko

  • Saxifraga rivularis L. – purorikko
  • Saxifraga L. – lehtirikot
  • Saxifragaceae – rikkokasvit

Purorikko, Saxifraga rivularis, on monivuotinen, hento ja hauras sekä kohenevasti monivartinen ruoho, jonka varret ovat tavallisesti noin 3-10 cm pitkiä. Kohenevan kasvutapansa vuoksi varret eivät yleensä nouse kasvualustastaan kovinkaan monta senttimetriä. Juurakko on lyhyt ja rönsyämällä pieniä kasvustoja muodostava. Kukintovarret ovat haarattomat tai haarovat, vihreät ja harvakseen lehdekkäät. Ne ovat ainakin yläosastaan nystykarvaiset.

Lehdet ovat vihreät ja kaljuhkot. Tyven ja varren alaosan lehtien ruoti on yleensä noin 20-50 mm ja ylempänä noin 2-15 mm pitkä. Lehtilapa on varren ylintä lehteä lukuun ottamatta ulkokehältään lähinnä munuaismainen tai pyöreähkö ja pyöreämuotoisesti 3-5-halkoinen tai isohampainen. Alempien lehtien tyvi on kapean tai leveän herttamainen. Ylempien lehtien tyvi on usein suora, pyöreä tai kiilamainen. Lapa on tavallisesti noin 3-12 mm pitkä ja noin 5-17 mm leveä. Ylin varsilehti on useimmiten puikea tai lähes soikeahko ja yleensä noin 4-7 mm pitkä sekä noin 2-5 mm leveä.

Kukinnossa on tavallisesti 1-3(-5) kukkaa. Ne ovat varren kärjessä ja latvaosan sivuilla lehtihankaisesti. Hankalehden ja kukan välinen perä on tiheästi nystykarvainen ja yleensä noin 1-25 mm pitkä. Lyhimmillään perä on varren kärkiosassa. Kukkapohjus ja sen jatkeena oleva verhiö on kellomainen, alaosastaan yhdislehtinen ja vihreä sekä tavallisesti noin 3-5 mm pitkä. Kukkapohjus on nystykarvainen. Verhiönliuskoja on 5 ja ne ovat lähes tasalevyiset tai kapeanpuikeat ja yleensä noin 2-2,5 mm pitkät sekä noin 1,5-2 mm leveät.

Teriö on säteittäinen, valkoinen tai punertava ja tavallisesti noin 6-10 mm leveä. Terälehtiä on 5. Ne ovat yläviistot, yleensä soikean vastapuikeat ja pyöreäpäiset sekä tavallisesti noin 3,5-5 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1,5-2 mm leveät. Ne ulottuvat useimmiten noin 1,5-2,5 mm verhiönliuskoja pitemmälle. Sikiäimestä noin kaksi kolmasosaa on kehän päällä ja yksi kolmasosa kehän alapuolella. Heteitä on 10 ja niiden ponnet ovat keltaiset. Emiö on tyveltään yhdislehtinen sekä 2-vartaloinen ja -luottinen. Hedelmä on pysty, kaksiosainen, kaljuhko kota, joka on tavallisesti noin 5-6 mm pitkä ja noin 3-3,5 mm paksu. Verhiönliuskat ja heteiden palhot jäävät ja kuivuvat kodan ympärille. Siemenet ovat pitkänomaiset, tummanruskeat ja hieman siipipalteiset sekä hienonystermäiset ja läpimitaltaan noin 0,8 mm. Normaali kukinta-aika on heinä-elokuu.

Purorikko on alkuperäinen Suomessa ja esiintymisalueellaan harvinainen. Sen pääesiintymisalueet ovat Kasviatlastietojen mukaan Enontekiön Lapin eliömaakunnassa, Käsivarren kärkiosassa ja Inarin Lapin eliömaakunnan luoteisosassa. Muualta näistä eliömaakunnista se näyttää puuttuvan. Laji on tavattu myös Sompion Lapin koilliskulmasta, Urho Kekkosen kansallispuistosta ja  Koillismaan eliömaakunnan pohjoiskärjestä, Sallasta, Värriön luonnonpuistosta. Laji on kalkinsuosija ja kasvaa suomalaisen ja tieteellisen lajinimensä mukaisesti lähinnä tuntureiden puronvarsilla, valuvetisillä kallioseinämillä ja -rinteillä sekä lumenviipymäalueilla. Vuonna 2019 julkaistussa uhanalaisuusarvioinnissa se on todettu silmälläpidettäväksi (NT). Luokitukseen on vaikuttanut yksilöiden määrän merkittävä vähentyminen. Uhkatekijänä nähdään ilmastonmuutos. Muissa Pohjoismaissa purorikkoa esiintyy Ruotsissa, Norjassa ja Islannissa sekä Norjan Huippuvuorilla ja Tanskan Färsaarilla.

Purorikkoa ei sotke muihin Suomen rikkolajeihin. Tietyssä vaiheessa sekaannusta voi kuitenkin aiheuttaa aivan toisen kasviheimon edustaja, pikkuleinikki, Ranunculus pygmaeus. Sen lehdet ovat hyvin samannäköiset ja samaa kokoluokkaa kuin purorikolla. Lajit voivat myös kasvaa samoilla kasvupaikoilla. Ennen kukintavaihetta sekaantumisvaara on siis olemassa.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle purorikon esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (The Euro+Med Plantbase).

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Saxifraga rivularis - purorikko on monivuotinen, hento ja hauras sekä kohenevasti monivartinen ruoho, Sen juurakko on lyhyt ja rönsyämällä pieniä kasvustoja muodostava. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan loivahkon luoteisrinteen keskiosa, rinteen poikki kulkeva, matalahko, tihkuvetinen kallioseinämä, 720 m mpy, 18.7.2023. Koko kuvasarja on samalta kasvupaikalta. Copyright Hannu Kämäräinen.

Saxifraga rivularis – purorikko on monivuotinen, hento ja hauras sekä kohenevasti monivartinen ruoho, Sen juurakko on lyhyt ja rönsyämällä pieniä kasvustoja muodostava. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan loivahkon luoteisrinteen keskiosa, rinteen poikki kulkeva, matalahko, tihkuvetinen kallioseinämä, 720 m mpy, 18.7.2023. Koko kuvasarja on samalta kasvupaikalta. Copyright Hannu Kämäräinen.

Saxifraga rivularis - purorikon varret ovat tavallisesti noin 3-10 cm pitkiä. Kohenevan kasvutapansa vuoksi ne eivät yleensä nouse kasvualustastaan kovinkaan monta senttimetriä. Kukintovarret ovat haarattomat tai haarovat, vihreät ja harvakseen lehdekkäät. Kukinnossa on tavallisesti yhdestä kolmeen kukkaa. Joskus kukkia voi olla pari enemmänkin. Ne ovat varren kärjessä ja latvaosan sivuilla lehtihankaisesti. 18.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Saxifraga rivularis – purorikon varret ovat tavallisesti noin 3-10 cm pitkiä. Kohenevan kasvutapansa vuoksi ne eivät yleensä nouse kasvualustastaan kovinkaan monta senttimetriä. Kukintovarret ovat haarattomat tai haarovat, vihreät ja harvakseen lehdekkäät. Kukinnossa on tavallisesti yhdestä kolmeen kukkaa. Joskus kukkia voi olla pari enemmänkin. Ne ovat varren kärjessä ja latvaosan sivuilla lehtihankaisesti. 18.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Saxifraga rivularis - purorikon tyven ja varren alaosan lehdet ovat pitkäruotisia. Ruoti on yleensä noin 20-50 mm. Kukkaperän pituus vaihtelee reilusti. Se on useimmiten noin 1-25 mm. Perä ja kukkapohjus ovat tiheästi nystykarvaisia. 18.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.

Saxifraga rivularis – purorikon tyven ja varren alaosan lehdet ovat pitkäruotisia. Ruoti on yleensä noin 20-50 mm. Kukkaperän pituus vaihtelee reilusti. Se on useimmiten noin 1-25 mm. Perä ja kukkapohjus ovat tiheästi nystykarvaisia. 18.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.

Saxifraga rivularis - purorikko on harvinainen tunturikasvi. Se on kalkinsuosija ja kasvaa lähinnä tuntureiden puronvarsilla, valuvetisillä kallioseinämillä ja -rinteillä sekä lumenviipymäalueilla. Teriö on säteittäinen, valkoinen tai punertava ja tavallisesti noin 6-10 mm leveä. Terälehtiä on viisi. 18.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.

Saxifraga rivularis – purorikko on harvinainen tunturikasvi. Se on kalkinsuosija ja kasvaa lähinnä tuntureiden puronvarsilla, valuvetisillä kallioseinämillä ja -rinteillä sekä lumenviipymäalueilla. Teriö on säteittäinen, valkoinen tai punertava ja tavallisesti noin 6-10 mm leveä. Terälehtiä on viisi. 18.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.

Saxifraga rivularis - purorikon terälehdet ovat yläviistot, yleensä soikean vastapuikeat ja pyöreäpäiset sekä tavallisesti noin 3,5-5 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1,5-2 mm leveät. Ne ulottuvat useimmiten noin 1,5-2,5 mm verhiönliuskoja pitemmälle. Heteitä on kymmenen ja emi on kaksivartaloinen ja -luottinen. 18.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Saxifraga rivularis – purorikon terälehdet ovat yläviistot, yleensä soikean vastapuikeat ja pyöreäpäiset sekä tavallisesti noin 3,5-5 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1,5-2 mm leveät. Ne ulottuvat useimmiten noin 1,5-2,5 mm verhiönliuskoja pitemmälle. Heteitä on kymmenen ja emi on kaksivartaloinen ja -luottinen. 18.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Saxifraga rivularis - purorikon kukkapohjus ja sen jatkeena oleva verhiö on kellomainen, alaosastaan yhdislehtinen ja vihreä sekä tavallisesti noin 3-5 mm pitkä. Verhiönliuskoja on viisi ja ne ovat lähes tasalevyiset tai kapeanpuikeat ja yleensä noin 2-2,5 mm pitkät sekä noin 1,5-2 mm leveät. 18.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Saxifraga rivularis – purorikon kukkapohjus ja sen jatkeena oleva verhiö on kellomainen, alaosastaan yhdislehtinen ja vihreä sekä tavallisesti noin 3-5 mm pitkä. Verhiönliuskoja on viisi ja ne ovat lähes tasalevyiset tai kapeanpuikeat ja yleensä noin 2-2,5 mm pitkät sekä noin 1,5-2 mm leveät. 18.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Saxifraga rivularis - purorikon lehtilapa on molemmin puolin vihreä ja kaljuhko. Se on varren ylintä lehteä lukuun ottamatta ulkokehältään lähinnä munuaismainen tai pyöreähkö ja pyöreämuotoisesti liuskainen tai isohampainen. Liuskojen määrä vaihtelee useimmiten kolmesta viiteen. Lapa on tavallisesti noin 3-12 mm pitkä ja noin 5-17 mm leveä. Ylin varsilehti on useimmiten puikea tai lähes soikeahko ja yleensä noin 4-7 mm pitkä sekä noin 2-5 mm leveä. Kuvassa ylimmät lehdet näkyvät molempien kukkien alapuolella. 18.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.

Saxifraga rivularis – purorikon lehtilapa on molemmin puolin vihreä ja kaljuhko. Se on varren ylintä lehteä lukuun ottamatta ulkokehältään lähinnä munuaismainen tai pyöreähkö ja pyöreämuotoisesti liuskainen tai isohampainen. Liuskojen määrä vaihtelee useimmiten kolmesta viiteen. Lapa on tavallisesti noin 3-12 mm pitkä ja noin 5-17 mm leveä. Ylin varsilehti on useimmiten puikea tai lähes soikeahko ja yleensä noin 4-7 mm pitkä sekä noin 2-5 mm leveä. Kuvassa ylimmät lehdet näkyvät molempien kukkien alapuolella. 18.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto