Ruskoruosteheinä, Schoenus ferrugineus, on monivuotinen ja tiiviisti mätästävä ruoho. Juurakko on pysty ja runsaasti haarova. Mättään tyvi on vanhojen, punaruskeiden lehdentyvien peittämä ja edellisvuoden varret ovat pitkälle kesään kuihtuneina ja lakoontuneina mättään ympärillä. Tähkävarret ovat pystyt, tavallisesti noin 15-30 cm korkeat ja noin 1 mm paksut sekä liereät, uurteiset ja vihreät tai harmaanvihreät. Varren tyvellä on pieni lehti, jonka tuppi on noin 30 mm pitkä, toiselta sivulta syvästi avoin, kova ja kiiltävä sekä tummanpunaruskea. Lehtilapa on jäykkä, kouruinen ja malliltaan äimämäinen, teräväkärkinen sekä yleensä noin 5-20 mm pitkä. Varsi on muuten kukintoon asti lehdetön.
Kukinto on tavallisesti tiivis ja 2- 3-tähkäinen sekä väritykseltään tummanruskea tai tummanpunaruskea. Tieteellinen ja suomalainen nimi juontuvat tähkistön väristä. Alimman tähkän tukilehti on alaosastaan suikeahko ja kärkiosastaan äimämäinen, pysty ja jäykkä sekä tavallisesti noin 10-15 mm pitkä. Sen terävä kärki ulottuu tähkistön kärjen tasolle. Tähkät ovat sukkulamaisia, litteitä ja yleensä noin 7-8 mm pitkiä sekä 2-3-kukkaisia. Tähkäsuomut ovat vastakkaiset ja kiiltävät. Alimmat suomut ovat noin 3 mm ja ylemmät noin 6 mm pitkät. Kaksineuvoiset kukat ovat suomujen hangassa. Kehäsukasia on 3-6 ja ne ovat noin 2 mm pitkiä. Heteitä on 3. Ponnet ovat keltaiset ja noin 2-3 mm pitkät. Emi on 3-luottinen. Pähkylä on lähes pyöreä ja läpimitaltaan noin 1-1,5 mm. Normaali kukinta-aika on heinäkuu.
Ruskoruosteheinä on alkuperäinen laji Suomessa ja se on hajanaisella esiintymisalueellaan harvinainen. Lajia esiintyy Ahvenanmaan, Pohjois-Karjalan ja Koillismaan eliömaakunnissa. Ylivoimaisesti eniten havaintoja on kertynyt Kuusamosta. Laji on kalkinvaatija ja kasvaa lähinnä lettojen rimpi- ja välikköpinnoilla. Vuonna 2019 julkaistussa uhanalaisuusarvioinnissa se on todettu erittäin uhanalaiseksi (EN). Luokitukseen ovat vaikuttaneet mm. suppea esiintymisalue ja taantuminen sekä esiintymisen voimakas pirstoutuminen. Uhkatekijöinä ovat ojitus, turpeenotto, pellonraivaus ja rakentaminen. Laji on rauhoitettu. Muissa Pohjoismaissa sitä esiintyy Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.
Schoenus ferrugineus – ruskoruosteheinän noin 30 m x 50 m:n kokoinen tiheähkö mättäikkö kalkkipitoisella ja rimpisellä rantaletolla. Kuvan oikeassa laidassa häämöttää punertavana myös lapinkämmekkä, Dactylorhiza majalis subsp. lapponica. Ks, Kuusamo, Käylä, Oulangan kansallispuisto, Rytilampi, rantasuo, 10.7.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.Schoenus ferrugineus – ruskoruosteheinän hyvin tiheät mättäät kohoavat vetistä suonpintaa hieman korkeammalle. Pysty ja runsashaarainen juurakko sitoo kasvin tiukasti turpeeseen. Edellisen kasvukauden alaspäin taipuneet ja lakastuneet varret kehystävät mättäitä. Ks, Kuusamo, Käylä, Oulangan kansallispuisto, Rytilampi, rantasuo, 10.7.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.Schoenus ferrugineus – ruskoruosteheinä kykenee mätästämään ja kukoistamaan välikköpintojen lisäksi myös avovetisissä rimmissä. Ks, Kuusamo, Käylä, Oulangan kansallispuisto, Rytilammen länsipuolinen, pieni suoalue, jonka luontopolku ylittää pitkospuin, 10.7.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.Schoenus ferrugineus – ruskoruosteheinän varsikko on noin 15-30 cm korkea. Varret ovat vain noin millimetrin paksuiset ja tähkistöön saakka lehdettömät. Ks, Kuusamo, Käylä, Oulangan kansallispuisto, Rytilampi, rantasuo, 10.7.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.Schoenus ferrugineus – ruskoruosteheinä on saanut tieteellisen ja suomalaisen nimensä tummanruskeista tähkistään. Ks, Kuusamo, Käylä, Oulangan kansallispuisto, Rytilampi, rantasuo, 10.7.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.Schoenus ferrugineus – ruskoruosteheinän kukinto on tavallisesti tiivis ja kaksi- tai kolmetähkäinen. Tähkät ovat sukkulamaisia, litteitä ja yleensä noin 7-8 mm pitkiä sekä kaksi- tai kolmekukkaisia. Tähkäsuomut ovat vastakkain. Alimmat suomut ovat noin 3 mm ja ylemmät noin 6 mm pitkät. Mittakaavana sormet, joiden leveys on noin 2 cm. Ks, Kuusamo, Käylä, Oulangan kansallispuisto, Rytilampi, rantasuo, 10.7.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.Schoenus ferrugineus – ruskoruosteheinän alimman tähkän tukilehti on alaosastaan suikeahko ja kärkiosastaan äimämäinen, pysty ja jäykkä sekä tavallisesti noin 10-15 mm pitkä. Sen terävä kärki ulottuu tähkistön kärjen tasolle. Ks, Kuusamo, Käylä, Oulangan kansallispuisto, Rytilampi, rantasuo, 10.7.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.Schoenus ferrugineus – ruskoruosteheinän kaksineuvoiset kukat ovat suomujen hangassa. Heteitä on kolme ja emi on kolmeluottinen. Kuvasta voi päätellä, että heteet ja vasemmassa laidassa näkyvät luotit ovat esillä yleensä eri aikaan. Tämä edistää tuulipölytteisen kasvin ristipölytystä. Ks, Kuusamo, Käylä, Oulangan kansallispuisto, Rytilampi, rantasuo, 10.7.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.Schoenus ferrugineus – ruskoruosteheinän varret ovat liereät ja uurteiset. Kuvassa on edellisen kasvukauden kuivuneita varsia ja tähkiä, joista pähkylät ovat jo varisseet, mutta tähkäsuomut ovat yhä paikoillaan. Ks, Kuusamo, Käylä, Oulangan kansallispuisto, Rytilampi, rantasuo, 14.6.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.Schoenus ferrugineus – ruskoruosteheinän mättään tyvi on tiivis ja vanhojen varsien ryydittämä. Lehtiä ei ainakaan nopeammalla vilkaisulla näy missään. Ks, Kuusamo, Käylä, Oulangan kansallispuisto, Rytilampi, rantasuo, 10.7.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.Schoenus ferrugineus – ruskoruosteheinän tyvilehtien havaitseminen vaatii tarkkaavaisuutta ja suon pintaan kyyristymistä mahdollisista sääski- ja mäkäräparvista huolimatta. Lehdet ovatkin pienet. Niiden tuppi on noin 30 mm pitkä ja se jää tyvelle piiloon. Lehtilapa on jäykkä, äimämäinen ja teräväkärkinen sekä yleensä vain 5-20 mm pitkä. Kuvan nuolet helpottavat lehtien havaitsemista. Ks, Kuusamo, Käylä, Oulangan kansallispuisto, Rytilampi, rantasuo, 10.7.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Pohjolan kasvien pauloissa 