- Sibbaldia procumbens L. – tunturinärvänä
- Sibbaldia L. – närvänät
- Rosaceae – ruusukasvit
Tunturinärvänä Sibbaldia procumbens, on monivuotinen, ruusukelehtinen ja monivartinen ruoho, joka on tavallisesti noin 3-10 cm korkea. Juurakko on puutunut, paksu, vaakasuoraan suikertava ja haarova sekä entisten lehtien ruskeiden korvakkeiden peittämä. Se synnyttää pieniä kasvustolaikkuja. Kukintovarret ovat yleensä lehdettömät, kukintoon saakka haarattomat, vihreäsävyiset tai punertavat ja liereät sekä tiheästi myötäkarvaiset.
Ruusukelehdet ovat ruodilliset ja korvakkeelliset. Lehtiruoti on yleensä noin 1-6 cm pitkä, varsien värinen ja myötäkarvainen. Maarajassa olevat korvakkeet ovat suurimman osan pituudestaan yhdiskasvuiset ruodin kanssa. Vapaa yläosa on puikea tai kolmiomainen ja teräväksi kärjeksi suippeneva. Korvakkeet ovat kapeahkot, ehytlaitaiset, vaihtelevasti karvaiset ja noin 0,5-2 cm pitkät. Lehtilapa on 3-lehdykkäinen, yleensä noin 1-2,5 cm pitkä ja noin 1,5-4 cm leveä. Keskimmäisen lehdykän ruoti on enimmillään noin 2 mm, ja muut lehdykät ovat lähes tai aivan ruodittomat. Kaikki lehdykät ovat kapean vastakolmiomaiset tai vastapuikeat, kiilatyviset ja lähes tasakärkiset. Ne ovat muuten ehytlaitaiset, mutta kärki on useimmiten 3-hampainen. Lehdykät ovat päältä vihreät, alta harmaanvihreät ja molemmin puolin pitkän myötäkarvaiset sekä tavallisesti noin 1-2 cm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 0,5-1 cm leveät. Harvemmin kehittyvä, yksittäinen, lyhyehköruotinen ja 3-lehdykkäinen varsilehti on lavaltaan ruusukelehtien kaltainen mutta pienempi.
Kukinto on varsipäätteinen, haaraton tai haarova ja tiheä huiskilo. Kukintohaarojen ja kukkien tyvellä on yleensä korvakkeellinen, lyhytruotinen ja 1-lehdykkäinen tukilehti, joka on suikea ja hampaaton tai ruusukelehtien lehdykän kaltainen ja kärkihampainen sekä noin 3-10 mm pitkä. Kukkaperä on useimmiten noin 2-10 mm pitkä ja myötäkarvainen. Kukat ovat ulkoverhiöllisiä. Varsinaisia verholehtiä on 5. Ne ovat kapean kolmiomaiset tai puikeat, suippokärkiset, tavallisesti noin 3-3,5 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1,5-2 mm leveät. Myös ulkoverhiön lehtiä on 5. Ne ovat suikeat, yleensä noin 1,8-2,5 mm pitkät ja noin 0,5-0,8 mm leveät. Sekä varsinaisen verhiön että ulkoverhiön lehdet ovat vihreät tai ainakin osittain punertavat ja pitkän myötäkarvaiset. Kukintavaiheessa ne ovat siirottavat tai leveän kellomaiset ja kukinnan jälkeen yleensä pystyt tai suppuun painuneet.
Kukan leveys määrittyy terälehtiä laajemman ja sivulle siirottavan verhiön mukaan ja on tavallisesti noin 6-8 mm. Terälehtiä on useimmiten 5, ja ne ovat keltaiset tai kalpeankeltaiset, suikeat tai kapeansoikeat, pyöreä- tai suippopäiset sekä yleensä noin 1,5-2 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 0,6-1 mm leveät. Terälehdet sijoittuvat varsinaisten verholehtien rajalle, ulkoverhiön lehtien kohdalle. Toisinaan ne voivat puuttua kokonaan. Heteitä on 5, ja palhot ovat keltaiset sekä noin 0,5 mm pitkät. Ponnet ovat keltaiset, myöhemmin ruskeat ja noin 0,2 mm pitkät. Emejä on noin 10, ja niiden vartalot ovat lyhyiden ja hieman niitä leveämpien luottien kanssa noin 0,5 mm pitkät. Hedelmistö muodostuu kukkapohjuksen pinnalle kehittyvistä pähkylöistä, jotka ovat pyöreähköt, ruskeat, kiiltävät ja läpimitaltaan noin 1-1,5 mm. Normaali kukinta-aika on heinä-elokuu.
Tunturinärvänä on alkuperäinen laji Suomessa. Sen esiintymisalue rajautuu Enontekiön Lapin, Inarin Lapin, Kittilän Lapin ja Sompion Lapin eliömaakuntiin sekä Koillismaan eliömaakunnan pohjoisosaan. Yleinen se on Käsivarren Lapin suurtunturialueella ja Inarin Lapin pohjoisosissa. Muualla esiintymisalueellaan se on harvinainen. Kasvupaikkoina ovat lähinnä tunturiniityt, paljakan kiviset kankaat, tunturipurojen varret ja lumenviipymäalueet. Vuonna 2019 julkaistussa uhanalaisuusarvioinnissa tunturinärvänä on todettu silmälläpidettäväksi (NT). Luokkaan johtaneena kriteerinä on yksilöiden määrän merkittävä vähentyminen. Uhkana on ilmastonmuutos. Muissa Pohjoismaissa laji kasvaa Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja Islannissa sekä Norjan Huippuvuorilla ja Tanskan Färsaarilla.
Tunturinärvänä on vaatimaton ja helposti huomaamattakin jäävä tunturikasvi, joka kasvaa matalana ja maanmyötäisenä. Kukkavarret ja lehdet nousevat usein vain muutamia senttejä maanpintaa korkeammalle. Kuitenkin sen suikertava, puutunut juuristo on kasvin maanpäällisiin osiin verrattuna järeä ja vakaasti paikalleen ankkuroitunut. Hitaasti laajeneva juuristo mahdollistaa myös paikallisen kasvullisen levittäytymisen. Hyönteispölytys tuottaa runsaahkosti pähkylöitä, jotka leviävät mm. tuulen ja rinnettä valuvan veden mukana uusille kasvupaikoille. Närvänän tyypillinen elinpiiri on matalakasvuinen, kivikkoinen ja avoin. Hitaasti supistuvat lumenviipymät varmistavat sen, ettei kasvupohja ehdi umpeutua kilpailijoiden toimesta. Vahvasti kiven- ja kallionkoloihin kiinnittyneet juuret tuovat etua myös rapautuvilla rinteillä, joihin monet lajit eivät kykene pysyvämmin kiinnittymään.
Tunturinärvänä on sukunsa ainoa laji Pohjoismaissa. Kasvupaikoillaan sitä ei sotke muihin lajeihin. Ehkä eniten samankaltaisuutta on tunturipoimulehden, Alchemilla alpina, kanssa, joka on samanlainen, joskin Suomessa harvinaisempi tunturilaji. Sen lehdet ovat kuitenkin 5-7-lehdykkäiset ja alta tiheän silkkikarvaiset.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle tunturinärvänän esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Sibbaldia procumbens – tunturinärvänä on monivuotinen, ruusukelehtinen ja monivartinen ruoho, joka on tavallisesti noin 3-10 cm korkea. Sen puutunut, paksu, vaakasuoraan suikertava ja haarova juurakko synnyttää pieniä kasvustolaikkuja. Suojaisemmalla ja kalkkipitoisella rinteellä kasvusto näyttää jopa rehevältä. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Mallan luonnonpuisto, Pikku-Mallan kivikkoinen, rapautuva koillisrinne Kilpisjärven pohjoispään tasalla, 675 m mpy, 19.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Sibbaldia procumbens – tunturinärvänä näyttää kovin erilaiselta kuin edellisessä kuvassa, kun kasvupaikkana on karunoloinen lakipaljakkakivikko, josta lumet ovat väistyneet vasta myöhemmin kesällä. Kukkavarret kukintoineen yltävät vain juuri ja juuri kasvukivikon yläpuolelle. Myös ruusukelehdet ovat pienet ja vasta kasvunsa alussa, vaikka heinäkuun puoliväli on jo ylitetty. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saana, Saanan lakialuepaljakka, 1 015 m mpy, 17.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Sibbaldia procumbens – tunturinärvänä on alkuperäinen laji Suomessa. Sen esiintymisalue rajautuu Enontekiön Lapin, Inarin Lapin, Kittilän Lapin ja Sompion Lapin eliömaakuntiin sekä Koillismaan eliömaakunnan pohjoisosaan. Yleinen se on Käsivarren Lapin suurtunturialueella ja Inarin Lapin pohjoisosissa. Muualla esiintymisalueellaan se on harvinainen. Kasvupaikkoina ovat lähinnä tunturiniityt, paljakan kiviset kankaat, tunturipurojen varret ja lumenviipymäalueet. Laji on todettu silmälläpidettäväksi (NT). Luokkaan johtaneena kriteerinä on yksilöiden määrän merkittävä vähentyminen. Kuvan vasemmassa yläkulmassa näkyy seuralaisena varrettomana kukkiva lumijäkkärä, Omalotheca supina. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saana, Saanan lakialuepaljakka, 1 015 m mpy, 17.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Sibbaldia procumbens – tunturinärvänän kukintohaarojen ja kukkien tyvellä on yleensä korvakkeellinen ja yksilehdykkäinen tukilehti, joka on suikea ja hampaaton tai ruusukelehtien lehdykän tavoin vastapuikea ja kärkihampainen sekä noin 3-10 mm pitkä. Varsiin kasvaa toisinaan yksittäinen, lyhyehköruotinen ja kolmilehdykkäinen varsilehti, joka on lavaltaan ruusukelehtien kaltainen mutta pienempi. Tällainen varsilehti näkyy kuvassa oikeassa alakulmassa. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Mallan luonnonpuisto, Pikku-Mallan kivikkoinen, rapautuva koillisrinne Kilpisjärven pohjoispään tasalla, 675 m mpy, 19.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Sibbaldia procumbens – tunturinärvänän kukinto näyttää hyvin lehtevältä tukilehtien ja kookkaiden verhiöiden vuoksi. Kukan leveys määrittyykin terälehtiä laajemman ja sivulle siirottavan verhiön mukaan ja on tavallisesti noin 6-8 mm. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Korkea-Jehkasin eteläinen alarinne, Skirhasgaska, saksalaisten sota-aikana venäläisvangeilla rakennuttama, tunturille nouseva tieura, 675 m mpy, 10.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Sibbaldia procumbens – tunturinärvänän kukat ovat ulkoverhiöllisiä ja useimmiten viisiterälehtisiä. Terälehdet ovat keltaiset tai kalpeankeltaiset, suikeat tai kapeansoikeat, pyöreä- tai suippopäiset ja yleensä noin 1,5-2 mm pitkät sekä leveimmältä kohtaa noin 0,6-1 mm leveät. Heteitä on viisi, ja ne ovat ponsineen noin 0,7 mm pitkät. Emejä on noin 10, ja niiden vartalot ovat luottien kanssa noin 0,5 mm pitkät. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saana, Saanan lakialuepaljakka, 1 015 m mpy, 17.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Sibbaldia procumbens – tunturinärvänän verholehdet ovat pitkän myötäkarvaiset. Hedelmistö muodostuu kukkapohjuksen pinnalle kehittyvistä pähkylöistä, jotka ovat pyöreähköt, ruskeat, kiiltävät ja läpimitaltaan noin 1-1,5 mm. Ne leviävät mm. tuulen ja rinnettä valuvan veden mukana uusille kasvupaikoille. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saana, Saanan lakialuepaljakka, 1 015 m mpy, 17.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Sibbaldia procumbens – tunturinärvänän ruusukelehtien ruoti on yleensä noin 1-6 cm pitkä ja vihreäsävyinen tai punertava. Lehtilapa on kolmilehdykkäinen, yleensä noin 1-2,5 cm pitkä ja noin 1,5-4 cm leveä. Lehdet ovat usein kukkavarsia pitempiä. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan pitkä ja loivahko luoteisrinne, keskiosa, rinteen poikki kulkeva, matalahko, tihkuvetinen kallioseinämä, 720 m mpy, 18.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Sibbaldia procumbens – tunturinärvänän ruusukelehtien maarajassa olevat korvakkeet ovat suurimman osan pituudestaan yhdiskasvuiset ruodin kanssa. Vapaa yläosa on puikea tai kolmiomainen ja teräväksi kärjeksi suippeneva. Korvakkeet ovat kapeahkot, ehytlaitaiset, vaihtelevasti karvaiset ja noin 0,5-2 cm pitkät. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Korkea-Jehkasin eteläinen alarinne, Skirhasgaska, saksalaisten sota-aikana venäläisvangeilla rakennuttama, tunturille nouseva tieura, 675 m mpy, 10.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Sibbaldia procumbens – tunturinärvänän ruusukelehtien keskimmäisen lehdykän ruoti on enimmillään noin 2 mm pitkä, ja muut lehdykät ovat lähes tai aivan ruodittomat. Lehdykät ovat kapean vastakolmiomaiset tai vastapuikeat, kiilatyviset ja lähes tasakärkiset. Ne ovat muuten ehytlaitaiset, mutta kärki on useimmiten kolmihampainen. Lehdykät ovat päältä vihreät, alta harmaanvihreät ja molemmin puolin pitkän myötäkarvaiset sekä tavallisesti noin 1-2 cm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 0,5-1 cm leveät. Myös lehtiruoti on myötäkarvainen. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saana, Saanan lakialuepaljakka, 1 015 m mpy, 17.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 