Silene dioica – puna-ailakki

  • Silene dioica (L.) Clairv. – puna-ailakki
  • Silene L. – kohokit
  • Caryophyllaceae – kohokkikasvit

Puna-ailakki, Silene dioica, on monivuotinen, kaksikotinen ja tavallisesti noin 30-75 cm korkea ruoho. Se on pysty tai koheneva, yksi- tai monivartinen ja pehmeäkarvainen tai hyvin harvoin kalju. Sen juurakko on vahva ja yläpäästään haarova. Haaroista kohoavat lehtiruusukkeet ja kukintovarret. Ruusukelehdet ovat noin 5-20 cm pitkät, ehytlaitaiset ja pehmeäkarvaiset. Yleensä yli puolet pituudesta on kapeaa lehtiruotia, joka vähitellen, ilman selvää rajaa vaihtuu puikeaksi tai soikeaksi, lyhyesti teräväkärkiseksi lehtilavaksi, joka on leveimmältä kohtaa noin 1-4 cm leveä. Varret ovat tanakat, liereät ja haarattomat tai yläosastaan harvahaaraiset sekä tiheään ja eripituisesti pehmeäkarvaiset. Varsikarvoituksen pituus on enimmillään 1-2 mm. Varsien yläosat lehtineen ovat toisinaan tummanpunertavat. Vastakkaisia varsilehtipareja on yleensä 3-5. Niistä alemmat ovat tavallisesti pitkäruotisia. Ruoti lyhenee ylempänä ja loppuu sitten kokonaan. Varsilehdet ovat ehytlaitaisia, soikeita tai leveänsoikeita, alempana toisinaan vastapuikeita, lyhyesti teräväkärkisiä ja pehmeäkarvaisia. Varsilehden lapa on tavallisesti noin 2,5-7 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa 1-4 cm leveä.

Kukinto-osa on yleensä noin 5-20 cm pitkä ja sen haarat ovat pystyt tai yläviistoon siirottavat, Kukat ovat ryhminä varsien ja haarojen kärjissä tai yleensä yksittäin lehtihangoissa. Teriön leveys on tavallisesti 20-30 mm. Kukkaperät ovat noin 3-10 mm pitkiä ja tiheäkarvaisia. Toisinaan seassa on myös nystykarvoja. Kukan tukilehdet ovat kapean kolmiomaisia tai puikeita, karvoitukseltaan varsilehtien kaltaisia ja noin 10-15 mm pitkiä. Kukat ovat enemmän tai vähemmän sivulle siirottavia. Ne ovat yksineuvoisia ja sijaitsevat kaksikotisesti eri yksilöissä. Yhdislehtinen verhiö on emikukissa yleensä pullean ruukkumainen ja noin 20-suoninen sekä hedekukissa kapean kellomainen ja noin 10-suoninen. Kärkihampaineen se on noin 13-17 mm pitkä ja 3-8 mm leveä. Kärkihampaita on 6 ja ne ovat kolmiomaiset ja noin 3-4 mm pitkät. Verhiön väritys vaihtelee vihreästä tummanpunaiseen ja sen pinta on tiheästi pehmeäkarvainen ja yleensä myös nystykarvainen.

Terälehdet ovat punaiset ja hyvin harvoin valkoiset, Ilmari Hiitosen vuoden 1933 Suomen kasviossa valkoisen muodon nimenä oli f. lacteum. Terälehtiä on 5 ja hyvin harvoin 6. Ne ovat yleensä 20-30 mm pitkiä ja päästään syvään kaksihalkoisia. Sivulle taittuva kärkiosa on noin 8-12 mm pitkä ja sen liuskat ovat noin 2-6 mm leveitä. Kukka on lisäteriöllinen. Lisäteriö on noin 1-2 mm pitkä, terälehtien tavoin viisilehtinen ja syvään kaksihalkoinen sekä väriltään valkoinen, punainen tai näiden värien kirjava. Heteitä on 10 ja emin vartaloita ja luotteja on 5. Hedelmä on leveän munamainen, kärkeä kohti kapeneva ja vihertävä tai kellanruskea kota, jonka pituus on noin 15-18 mm ja leveys 9-12 mm. Se on noin verhiön mittainen tai hieman sitä pitempi. Kota avautuu 10-liuskaisesti. Siemenet ovat pyöreähköjä tai munuaismaisia, tiheään nystermäisiä ja tummanvioletteja, tummanruskeita tai mustia sekä läpimitaltaan noin 1-1,5 mm. Normaali kukinta-aika on kesä-elokuu.

Puna-ailakki on alkuperäinen laji osassa Suomea ja uustulokas muualla Suomessa. Alkuperäisenä ja yleisenä sitä esiintyy eteläisimmissä eliömaakunnissa Ahvenanmaalta Etelä-Karjalaan ja läntisimmissä eliömaakunnissa Varsinais-Suomesta Enontekiön Lappiin saakka sekä Inarin Lapissa. Kaikkiin muihin eliömaakuntiin se levisi heinänviljelyn myötä 1900-luvulla ja on nykyisin hyvin yleinen. Lajin alkuperäisiä kasvupaikkoja ovat mm. rannikon tervaleppäkorvet ja -lehdot, lehtoniityt, jokivarret ja metsänreunat sekä Lapin rannat, puronvarret, kosteat niityt, tunturikoivikot ja -rinteet. Lisäksi se on levittäytynyt mm. viljelyalueille, kaikenlaisille niityille ja pientareille, pihoihin, puistoihin, joutomaille sekä tien- ja radanvarsiin. Muissa Pohjoismaissa puna-ailakkia esiintyy Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja Tanskan Färsaarilla sekä harvinaisena tulokkaana Islannissa.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle puna-ailakin esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (The Euro+Med Plantbase Projekt).

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto

Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Silene dioica - puna-ailakki kasvaa yleisenä kaikkialla Suomessa. Se on alkuperäinen rannikkoalueilla ja on levinnyt sieltä 1900-luvulla sisämaahan mm. viljelyalueille, niityille, pihoille, pientareille ja metsänlaiteisiin. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, ulkoilureitin laitaruohikko, 5.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Silene dioica – puna-ailakki kasvaa yleisenä kaikkialla Suomessa. Se on alkuperäinen rannikkoalueilla ja on levinnyt sieltä 1900-luvulla sisämaahan mm. viljelyalueille, niityille, pihoille, pientareille ja metsänlaiteisiin. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, ulkoilureitin laitaruohikko, 5.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Silene dioica - puna-ailakki on alkuperäinen laji mm. merenrantojen tervalepikoissa ja lehtoniityillä. Sen tavallisesti noin 30-75 cm korkeat varret ovat haarattomia tai harvahaaraisia. Kukat ovat ryhminä versojen kärjissä tai yleensä yksittäin lehtihangoissa. A, Lemland, eteläpää, Björkö, Herröskatan, 1.6.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Silene dioica – puna-ailakki on alkuperäinen laji mm. merenrantojen tervalepikoissa ja lehtoniityillä. Sen tavallisesti noin 30-75 cm korkeat varret ovat haarattomia tai harvahaaraisia. Kukat ovat ryhminä versojen kärjissä tai yleensä yksittäin lehtihangoissa. A, Lemland, eteläpää, Björkö, Herröskatan, 1.6.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Silene dioica - puna-ailakki on alkuperäinen laji myös Enontekiön Lapin ja Inarin Lapin eliömaakunnissa, joissa se kasvaa mm. rannoilla, puronvarsissa, niityillä, tunturikoivikoissa ja jonkin verran myös niiden yläpuolella, kuten kuvassa. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan jyrkkä lounaisrinne retkeilykeskuksen kohdalla, luonnonsuojelualue, 620 m mpy, 17.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Silene dioica – puna-ailakki on alkuperäinen laji myös Enontekiön Lapin ja Inarin Lapin eliömaakunnissa, joissa se kasvaa mm. rannoilla, puronvarsissa, niityillä, tunturikoivikoissa ja jonkin verran myös niiden yläpuolella, kuten kuvassa. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan jyrkkä lounaisrinne retkeilykeskuksen kohdalla, luonnonsuojelualue, 620 m mpy, 17.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Silene dioica - puna-ailakin lehdet ja varret ovat pehmeäkarvaisia. Ylemmät varsilehdet ovat aivan ruodittomia, leveänsoikeita ja lyhyesti teräväkärkisiä. Niiden lapa on noin 2,5-7 cm pitkä ja 1-4 cm leveä. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, ulkoilureitin laitaruohikko, 5.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Silene dioica – puna-ailakin lehdet ja varret ovat pehmeäkarvaisia. Ylemmät varsilehdet ovat aivan ruodittomia, leveänsoikeita ja lyhyesti teräväkärkisiä. Niiden lapa on noin 2,5-7 cm pitkä ja 1-4 cm leveä. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, ulkoilureitin laitaruohikko, 5.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Silene dioica - puna-ailakin nimensä mukainen teriö on läpimitaltaan yleensä 20-30 mm leveä. Kuvan hedekukkien lisäteriö on terälehtien tavoin viisilehtinen ja syvään kaksihalkoinen, valkoinen ja noin 2 mm pitkä. Kuvan vasemman alalaidan kukkia vaivaa tuhkio-mikrosienilaji Microbotryum lychnidis-dioicae. A, Lemland, eteläpää, Björkö, Herröskatan, 1.6.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Silene dioica – puna-ailakin nimensä mukainen teriö on läpimitaltaan yleensä 20-30 mm leveä. Kuvan hedekukkien lisäteriö on terälehtien tavoin viisilehtinen ja syvään kaksihalkoinen, valkoinen ja noin 2 mm pitkä. Kuvan vasemman alalaidan kukkia vaivaa tuhkio-mikrosienilaji Microbotryum lychnidis-dioicae. A, Lemland, eteläpää, Björkö, Herröskatan, 1.6.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Silene dioica - puna-ailakin kukkien ulkomuoto vaihtelee jonkin verran. Yllä olevaan kuvaan verrattuna tämän kuvan hedekukkien terälehtien pään lovi on paljon leveämpi ja lisäteriö on punainen tai hieman kirjava. Puna-ailakin terälehtien sivulle taittunut kärkiosa on noin 8-12 mm pitkä ja sen liuskat ovat noin 2-6 mm leveitä. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, ulkoilureitin laitaruohikko, 10.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Silene dioica – puna-ailakin kukkien ulkomuoto vaihtelee jonkin verran. Yllä olevaan kuvaan verrattuna tämän kuvan hedekukkien terälehtien pään lovi on paljon leveämpi ja lisäteriö on punainen tai hieman kirjava. Puna-ailakin terälehtien sivulle taittunut kärkiosa on noin 8-12 mm pitkä ja sen liuskat ovat noin 2-6 mm leveitä. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, ulkoilureitin laitaruohikko, 10.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Silene dioica - puna-ailakin emikukan luotit ovat kiemuraiset, karvaiset ja tulevat pitkälle ulos kukasta. Kukka sinällään on harvinaisuus, sillä siinä on normaalin viiden sijaan kuusi terälehteä. EH, Hämeenlinna, Majalahti, Hirsimäki, metsässä kulkevan maakaasulinjan laitaruohikko, 8.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Silene dioica – puna-ailakin emikukan luotit ovat kiemuraiset, karvaiset ja tulevat pitkälle ulos kukasta. Kukka sinällään on harvinaisuus, sillä siinä on normaalin viiden sijaan kuusi terälehteä. EH, Hämeenlinna, Majalahti, Hirsimäki, metsässä kulkevan maakaasulinjan laitaruohikko, 8.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Silene dioica - puna-ailakin verhiö on laitahampaineen noin 13-17 mm pitkä, hapsi- ja tavallisesti myös nystykarvainen. Sen väri vaihtelee vihreästä tummanpunaiseen. Kuvan hedekukilla verhiö on kapean kellomainen ja noin 10-suoninen. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, tienlaitaruohikko, 12.6.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.
Silene dioica – puna-ailakin verhiö on laitahampaineen noin 13-17 mm pitkä, hapsi- ja tavallisesti myös nystykarvainen. Sen väri vaihtelee vihreästä tummanpunaiseen. Kuvan hedekukilla verhiö on kapean kellomainen ja noin 10-suoninen. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, tienlaitaruohikko, 12.6.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.
Silene dioica - puna-ailakin emikukan verhiö on ruukkumainen, pullea ja noin 20-suoninen. Verhiön ja varsien hapsikarvat ovat enimmillään noin 1-2 mm pitkiä. EH, Hämeenlinna, Majalahti, Hirsimäki, metsässä kulkevan maakaasulinjan laitaruohikko, 8.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Silene dioica – puna-ailakin emikukan verhiö on ruukkumainen, pullea ja noin 20-suoninen. Verhiön ja varsien hapsikarvat ovat enimmillään noin 1-2 mm pitkiä. EH, Hämeenlinna, Majalahti, Hirsimäki, metsässä kulkevan maakaasulinjan laitaruohikko, 8.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Silene dioica - puna-ailakki voi hyvin harvoin olla suomalaisesta nimestään poiketen myös valkokukkainen (f. lacteum). Tällaiset kasvit ovat yleensä muutenkin punakukkaisia lajitovereitaan vaaleampia. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, retkeilykeskuksen pohjoispuolinen tunturikoivikko, 520 m mpy, 19.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Silene dioica – puna-ailakki voi hyvin harvoin olla suomalaisesta nimestään poiketen myös valkokukkainen (f. lacteum). Tällaiset kasvit ovat yleensä muutenkin punakukkaisia lajitovereitaan vaaleampia. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, retkeilykeskuksen pohjoispuolinen tunturikoivikko, 520 m mpy, 19.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Silene dioica - puna-ailakin valkokukkaisen hedeyksilön kukka on jo lakastumassa ja viimeiset heteet kuivuneine ponsineen roikkuvat siitä. Kukan tukilehdet ovat kapean kolmiomaisia tai puikeita, karvoitukseltaan varsilehtien kaltaisia ja noin 10-15 mm pitkiä. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, retkeilykeskuksen pohjoispuolinen tunturikoivikko, 520 m mpy, 19.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Silene dioica – puna-ailakin valkokukkaisen hedeyksilön kukka on jo lakastumassa ja viimeiset heteet kuivuneine ponsineen roikkuvat siitä. Kukan tukilehdet ovat kapean kolmiomaisia tai puikeita, karvoitukseltaan varsilehtien kaltaisia ja noin 10-15 mm pitkiä. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, retkeilykeskuksen pohjoispuolinen tunturikoivikko, 520 m mpy, 19.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Silene dioica - puna-ailakin kota on verhiön pituinen tai hieman sitä pitempi. Se on leveän munamainen, kärkeä kohti suippeneva ja noin 15-18 mm pitkä. Kehittyvät siemenet näyttävät olevan mieluista ruokaa myös hyönteistoukalle. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, ulkoilureitin laitaruohikko, 16.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Silene dioica – puna-ailakin kota on verhiön pituinen tai hieman sitä pitempi. Se on leveän munamainen, kärkeä kohti suippeneva ja noin 15-18 mm pitkä. Kehittyvät siemenet näyttävät olevan mieluista ruokaa myös hyönteistoukalle. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, ulkoilureitin laitaruohikko, 16.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Silene dioica - puna-ailakin kota avautuu 10-liuskaisesti. Siemenet ovat tiheään nystermäisiä ja tummanvioletteja, tummanruskeita tai mustia. Läpimitaltaan ne ovat noin 1-1,5 mm. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, ulkoilureitin laitaruohikko, 16.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Silene dioica – puna-ailakin kota avautuu 10-liuskaisesti. Siemenet ovat tiheään nystermäisiä ja tummanvioletteja, tummanruskeita tai mustia. Läpimitaltaan ne ovat noin 1-1,5 mm. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, ulkoilureitin laitaruohikko, 16.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto

Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto