Silene ×hampeana – rusoailakki | Pohjolan kasvien pauloissa

Silene xhampeana Meusel & K. Werner – rusoailakki
risteymän kantalajit Silene dioica (L.) Clairv. – puna-ailakki ja S. latifolia Poir. subsp. alba (Mill.) Greuter & Burdet – ilta-ailakki subsp. valkoailakki
Silene L. – kohokit
Caryophyllaceae – kohokkikasvit

Puna-ailakin, Silene dioica ja valkoailakin, S. latifolia subsp. alba, risteymä, rusoailakki, S. xhampeana, on yksi- tai kaksivuotinen tai lyhytikäinen monivuotinen ruoho, joka on kaksikotinen. Se on usein kantalajejaan kookkaampi, noin 50-120 cm korkea, pysty, roteva ja yksi- tai monivartinen sekä lyhyesti pehmeäkarvainen. Sen juurakko on vahva ja yläpäästään haarova. Haaroista kohoavat kukintovarret ja ruusukelehdet, joita usein on. Ruusukelehdet ovat noin 10-20 cm pitkät, ehytlaitaiset ja pehmeäkarvaiset. Noin puolet pituudesta on kapeaa lehtiruotia, joka vähitellen, ilman selvää rajaa vaihtuu soikeaksi, lyhyesti teräväkärkiseksi lehtilavaksi, joka on leveimmältä kohtaa noin 2-4 cm leveä. Varret ovat liereät ja harvakseen pitkähaaraiset sekä toisinaan yläosastaan tummanpunertavat tai ruskehtavat. Varsikarvoitus vaihtelee kantalajien välillä ollen pituudeltaan noin 0,7-1,5 mm. Vastakkaisia varsilehtipareja on yleensä 5-8. Niistä alemmat ovat ruodillisia. Ruoti on enimmillään noin 2 cm ja lyhenee ylempänä loppuen sitten kokonaan. Lehdet ovat ehytlaitaisia, soikeita, yläosassa suikeita, teräväkärkisiä ja hyvin lyhytkarvaisia. Keskisuoni ja sen pitkittäiset laitasuonet ovat koholla. Lehtilapa on tavallisesti noin 3-10 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa 1-3 cm leveä.

Kukinto-osa on noin 20-60 cm pitkä ja sen lehtihankaiset haarat ovat pystyt tai yläviistoon siirottavat, Kukat ovat ryhminä haarojen kärjissä. Teriön leveys vaihtelee ollen noin 25-40 mm. Kukkaperät ovat tavallisesti noin 10-20 mm pitkiä, tiheästi lyhytkarvaisia ja nystykarvaisia. Kukkien tukilehdet ovat kapean kolmiomaisia, pitkäsuippuisen teräväkärkisiä tai lähes tasasoukkia, karvoitukseltaan varsilehtien kaltaisia sekä noin 10-20 mm pitkiä. Kukat ovat enemmän tai vähemmän sivulle siirottavia. Ne ovat yksineuvoisia ja sijaitsevat kaksikotisesti eri yksilöissä. Yhdislehtinen verhiö on emikukissa yleensä pullean ruukkumainen ja noin 20-suoninen sekä hedekukissa kapean kellomainen ja noin 10-suoninen. Verhiö on kärkihampaineen noin 15-25 mm pitkä ja 6-12 mm leveä. Kärkihampaita on 6 ja ne ovat kolmiomaiset ja noin 3-5 mm pitkät. Verhiön väri vaihtelee vihreästä tummanpunaiseen suonten ollessa muuta väritystä tummempaa. Pinta on tiheästi pehmeäkarvainen ja myös nystykarvainen.

Terälehdet ovat vaaleanpunaiset, selvästi puna-ailakkia vaaleammat ja joskus valkoisehkot. Niitä on 5 ja ne ovat yleensä 30-40 mm pitkiä ja päästään syvään kaksihalkoisia. Sivulle taittuva kärkiosa on noin 8-15 mm pitkä ja sen liuskat ovat noin 3-6 mm leveitä. Kukka on lisäteriöllinen. Lisäteriö on noin 1,5-3 mm pitkä, terälehtien tavoin viisilehtinen ja päästään kaksihalkoinen tai pienihampainen sekä väriltään vaaleanpunainen ja toisinaan terälehtiä vaaleampi. Heteitä on 10 ja emin vartaloita ja luotteja on 5. Risteymä on hedelmällinen ja lisääntymiskykyinen. Hedelmä on munamainen tai leveän munamainen, kärkeä kohti kapeneva ja vihertävä tai kellanruskea kota, jonka pituus on noin 15-20 mm ja leveys 9-15 mm. Se on noin verhiön mittainen. Kota avautuu 10-liuskaisesti. Siemenet ovat pyöreähköjä tai munuaismaisia, nystermäisiä ja kypsinä tummia tai lähes mustia sekä läpimitaltaan noin 1-1,5 mm. Normaali kukinta-aika on kesä-elokuu.

Kokonaisuutena voi todeta, että rusoailakki on yleensä kasvutavaltaan ja yleishabitukseltaan valkoailakin näköinen, paitsi että sen terälehdet ovat vaaleanpunaiset ja sen tyvellä on yleensä ruuusukelehtiä.

Rusoailakkia on tavattu harvinaisehkona etelästä Perä-Pohjanmaan ja Koillismaan eliömaakuntiin saakka. Se on tavattu 1950-luvulla myös Enontekiön Lapin eliömaakunnasta. Kaiken kaikkiaan pohjoisesta Suomesta on hyvin vähän tuoreempia havaintoja. Eniten niitä on Varsinais-Suomen, Uudenmaan, Etelä-Karjalan ja Etelä-Hämeen eliömaakunnista. Risteymä kasvaa usein valkoailakin seurassa ja näin ollen kasvupaikatkin ovat samanlaisia. Niitä ovat lähinnä pellon- ja tienpientareet, radanvarret, satama-, teollisuus- ja joutomaa-alueet sekä asutuskeskusten pihat, seinustat ja puistojen laiteet. Muissa Pohjoismaissa rusoailakkia tavataan Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle rusoailakin esiintymiskartalle Suomessa.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto