aikaisemmin Suomessa käytetty nimiSilene furcata Raf. subsp. angustiflora (Rupr.) Walters
SileneL. – kohokit
Caryophyllaceae – kohokkikasvit
Pohjankehtoailakki, Silene involucrata subsp. tenella, aikaisemmalta nimeltään pohjanailakki, S. furcata subsp. angustiflora, on monivuotinen, noin 10-30(-40) cm korkea, pysty ja usein yksittäisvartinen ruoho. Sen juurakko on pysty tai vino ja voi haaroa yläpäästään. Varren tyvellä olevat lehdet ovat noin 3-5 cm pitkät ja ruodilliset siten, että ruoti vaihtuu ilman leveyseroa kapeansuikeaksi tai -vastapuikeaksi lehtilavaksi, joka on leveimmältä kohtaa 1,5-4 mm leveä. Tyvilehdet ovat pinnoiltaan muuten kaljuhkot, mutta niiden laita on ripsireunainen. Varsi on haaraton, eripituisesti hapsikarvainen ja etenkin latvaosasta myös nystykarvainen sekä kukinnon alapuolelta tahmea. Vastakkaisia, ruodittomia varsilehtipareja on 2-4. Varsilehdet ovat kapeita, tasasoukkia tai kapeansuikeita, 2-5 cm pitkiä, ripsireunaisia (ripset 0,2-1 mm pitkiä) ja nystykarvaisia. Ylin varsilehtipari on usein pieni ja kukan tukilehtien kaltainen.
Varren latvassa on yleensä yksi, harvoin kaksi tai kolme pystyä, 5-lukuista kukkaa. Kukat ovat kaksineuvoisia tai emikukkia, joissa heteet ovat kehittymättömiä. Kukkaperä, joka ei juurikaan eroa muusta varresta, on tiheään hapsi- ja nystykarvainen sekä noin 25 mm pitkä, mutta pitenee selvästi hedelmävaiheessa. Yhdislehtinen verhiö on kapean kellomainen, suonikas ja 9-13 mm pitkä, tiheäkarvainen sekä nystykarvainen. Sen kärkiliuskat ovat 2-3 mm pitkät ja leveyttään pitemmät. Pohjaväriltään verhiö on harmahtavan vihreä ja siinä on usein, erityisesti kärkiosassa, myös sinipunaista väritystä. Suonet (10 kpl) ovat muuta verhiötä tummemmat.
Terälehdet ovat valkoisia tai punertavia ja lovipäisiä, 11-14 mm pitkiä sekä yltävät noin 2,5-5 mm verhiönkärkiä pitemmälle. Heteitä on 10 ja emin vartaloita ja luotteja on 5. Hedelmä on kärkeä kohti suippeneva, noin 12-17 mm pitkä ja tyviosastaan noin 5-9 mm paksu kota, jonka kärki pistää esiin verhiöstä. Kota avautuu 5-liuskaisesti. Siemenet ovat munuaismaisia, siipipalteisia, ruskeita ja läpimitaltaan noin 1,5 mm. Normaali kukinta-aika on nykyään kesäkuu – heinäkuun alkupuoli. Eräissä lähteissä kukinta-ajaksi mainitaan heinä-elokuu, joka on aivan liian myöhäinen ajankohta, kuten alla oleva kuvasarja osoittaa.
Pohjankehtoailakki on alkuperäinen laji Suomessa ja sillä on vain yksi tunnettu kasvupaikka Koillismaan eliömaakunnassa, Kuusamossa, Kitkajoen laaksossa. Vuonna 2006 tehdyssä laskennassa löytyi 295 yksilöä. Laji löydettiin 1917 myös Sallan puolelta, Oulankajoen varrelta, mutta tämä esiintymä on myöhemmin hävinnyt. Pohjankehtoailakki on kalkinvaatija ja se kasvaa joenrantakallioiden pengermillä, hyllyillä ja raoissa. Se on rauhoitettu. Vuonna 2019 julkaistussa uhanalaisuusarvioinnissa se on todettu äärimmäisen uhanalaiseksi (CR). Luokitukseen ovat vaikuttaneet erityisesti suppea esiintymisalue, pieni populaatiokoko ja taantuminen. Uhkatekijöinä ovat avoimien alueiden sulkeutuminen, satunnaistekijät sekä keräily ja poiminta.
Muissa Pohjoismaissa pohjankehtoailakilla on Pohjois-Ruotsissa ja -Norjassa yhteensä neljä kasvualuetta. Suomen kasvustot poikkeavat jonkin verran mm. karvoitukseltaan muista Fennoskandian kasvustoista. Kuusamossa pohjankehtoailakin varret ovat tiheämpikarvaiset ja lehtien laitaripset pitemmät. Myös verhiön karvoitus on pitempää ja runsaampaa sekä nystykarvojen osuudeltaan suurempaa. Lisäksi on arvioitu, että siementen siipipalle olisi mahdollisesti Suomessa keskimäärin kapeampi. Kuusamon kasvupaikkaa lähinnä taksoni esiintyy Venäjällä, entisen rajan takana Kutsassa.
Silene involucrata subsp. tenella – kehtoailakki subsp. pohjankehtoailakki on äärimmäisen uhanalainen kasvi Suomessa, koska sillä on nykyisin vain yksi tunnettu kasvupaikka. Juurakon sijaksi riittää pienikin kallioseinämän uloke tai halkeama. Kuvassa seuralaisena kultarikko, Saxifraga aizoides. Ks, Kuusamo 14.6.2019. Gopyright Hannu Kämäräinen.Silene involucrata subsp. tenella – kehtoailakki subsp. pohjankehtoailakki viihtyy aution ja karun näköisillä kallioseinämillä, kunhan niistä löytyy kalkkia. Se ei heikohkona kilpailijana kestäkään pitkään muiden lajien varjostusta ja umpeutunutta kasvupohjaa. Ks, Kuusamo 14.6.2019. Gopyright Hannu Kämäräinen.Silene involucrata subsp. tenella – kehtoailakin subsp. pohjankehtoailakin verhiö on pitkä, suonikas ja kapean kellomainen. Teriö on valkoinen, kuten kuvassa tai punertava. Ks, Kuusamo 14.6.2019. Gopyright Hannu Kämäräinen.Silene involucrata subsp. tenella – kehtoailakin subsp. pohjankehtoailakin verhiö on 9-13 mm pitkä ja kärkihampaiden osuus pituudesta on 2-3 mm. Verhiö ja kukkaperä ovat tiheään karvaiset ja nystykarvaiset. Terälehdet ovat lovipäisiä ja yltävät noin 2,5-5 mm verhiönkärkiä pitemmälle. Ks, Kuusamo 14.6.2019. Gopyright Hannu Kämäräinen.Silene involucrata subsp. tenella – kehtoailakin subsp. pohjankehtoailakin pituus vaihtelee yleensä välillä 10-30 cm. Kuvan yksilön pituus on noin 10 cm. Kuten kuivuneista varsista näkyy, edellisvuonna yksilö on ollut monivartinen. Ks, Kuusamo 14.6.2019. Gopyright Hannu Kämäräinen.Silene involucrata subsp. tenella – kehtoailakin subsp. pohjankehtoailakin kukinta-ajaksi on pääsivulla mainituissa lähteissä ilmoitettu heinäkuu tai heinä-elokuu. Tämä tieto on nykyisen ilmastonmuutoksen aikana jo vanhentunut. Ainakin vuonna 2019 kukinta ajoittui kesäkuun puoliväliin ja kuvan kukan verhiö on jo pullistunut kohti kodan muodostumista. Kuten alempana olevat kuvat osoittavat, koko kasvustoalue oli hedelmillä jo ennen heinäkuun puoltaväliä. Ks, Kuusamo 14.6.2019. Gopyright Hannu Kämäräinen.Silene involucrata subsp. tenella – kehtoailakin subsp. pohjankehtoailakin kuvan vasemmassa laidassa oleva ruusuke oli kukkinut edellisvuonna, mutta jätti kukkimisen väliin kuvausvuonna. Aikaisempien kukintojen vaikutukset näkyvät oikealla siementaimina. Ks, Kuusamo 14.6.2019. Gopyright Hannu Kämäräinen.Silene involucrata subsp. tenella – kehtoailakin subsp. pohjankehtoailakin tyvilehdet ovat ruodillisia, kapeansuikeita tai -vastapuikeita ja noin 3-5 cm pitkiä. Pinnoiltaan ne ovat kaljuhkoja mutta ripsilaitaisia. Kukkavartisen tyven vieressä olevat ruusukkeet ovat todennäköisesti samaa yksilöä, sillä juurakko usein haaroo yläosastaan. Ks, Kuusamo 14.6.2019. Gopyright Hannu Kämäräinen.Silene involucrata subsp. tenella – kehtoailakin subsp. pohjankehtoailakin varsilehdet ovat pareittain vastakkain. Ne ovat ruodittomat tyven kiertyessä varren ympärille. Lehdet ovat malliltaan kapeita, tasasoukkia tai kapeansuikeita ja 2-5 cm pitkiä. Ks, Kuusamo 11.7.2019. Gopyright Hannu Kämäräinen.Silene involucrata subsp. tenella – kehtoailakin subsp. pohjankehtoailakin varsilehdet ovat ripsilaitaiset ja pinnaltaan nystykarvaiset. Ks, Kuusamo 14.6.2019. Gopyright Hannu Kämäräinen.Silene involucrata subsp. tenella – kehtoailakin subsp. pohjankehtoailakin hedelmäasteella oleva, hoikka, pysty ja hieman yli 30 cm pitkä kukkavarsi kallioseinämällä. Varsilehtiparien määrä vaihtelee kasvin pituuden mukaan kahdesta neljään. Ks, Kuusamo 11.7.2019. Gopyright Hannu Kämäräinen.Silene involucrata subsp. tenella – kehtoailakki subsp. pohjankehtoailakki, joka edeltävissä kuvissa kukki 14.6.2019 yksikukkaisena ja verhiö jo hieman pullistuneena, on myöhemmin kasvattanut toisenkin kukan. Sekin on jo kotavaiheessa. Ks, Kuusamo 11.7.2019. Gopyright Hannu Kämäräinen.Silene involucrata subsp. tenella – kehtoailakin subsp. pohjankehtoailakin kukkien verhiöt ovat pohjaväriltään harmaanvihreät. Suonet näkyvät tummemman vihreinä raitoina. Yleensä verhiöissä, erityisesti kärkiosassa, on myös sinipunaista väritystä. Ks, Kuusamo 11.7.2019. Gopyright Hannu Kämäräinen.Silene involucrata subsp. tenella – kehtoailakin subsp. pohjankehtoailakin kotahedelmä on kalju ja sileäpintainen sekä kärkeään kohti suippeneva. Ks, Kuusamo 11.7.2019. Gopyright Hannu Kämäräinen.Silene involucrata subsp. tenella – kehtoailakin subsp. pohjankehtoailakin kota on 12-17 mm pitkä ja ulottuu verhiön ulkopuolelle. Viisivartaloisen emin luotit näkyvät vielä kodan kärjessä, joka myöhemmin avautuu viisiliuskaisesti. Ks, Kuusamo 11.7.2019. Gopyright Hannu Kämäräinen.
Pohjolan kasvien pauloissa 