• Sium latifolium L. – (iso)sorsanputki
• Sium L. – sorsanputket
• Apiaceae – sarjakukkaiskasvit

Sorsanputki tai tarkemmin isosorsanputki, Sium latifolium, on monivuotinen, hyvin myrkyllinen, pysty ja kalju ruoho, joka on tavallisesti noin 100-150 cm korkea. Juurakko on lyhyt, enemmän tai vähemmän vaakatasoinen, nivelikäs ja ohuehkon sivujuurinen. Varsi on alaosastaan yleensä noin 8-16 mm paksu, yläosastaan haarova, vihreä tai tyveltään punertava ja särmikäs sekä ontto mutta nivelten kohdalta täyteinen.

Sorsanputki on erilaislehtinen. Vedessä tai vesivaikutteisella kasvupaikalla alimmista lehdistä, usein uposlehdistä, kehittyy täysin erinäköisiä kuin ilmalehdistä. Lehdet ovat ruodilliset, ja niitä on varren tyvellä yleensä noin 1-2 ja varrella kierteisesti noin 6-8. Lehtituppi on kouru, ulkoneva ja leveätyvinen mutta ei pullea. Aluslehtien ruoti on noin 15-30 cm pitkä. Alempien varsilehtien ruoti on tuppi mukaan lukien usein noin 5-20 cm pitkä. Varren yläosassa kaikki lehdet ovat ruodittomia niin, että niiden lapa kasvaa suoraan lehtitupen reunasta. Ilmalehtien lapa on lähes tasaleveästi kertaalleen parilehdykkäinen, ylimpiä lehtiä lukuun ottamatta tavallisesti noin 10-35 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 7-20 cm leveä. Ruodillisen kärkilehdykän lisäksi ruodittomia lehdykkäpareja on useimmiten noin 3-9. Lehdykät ovat soikeat tai kapeanpuikeat, suippo-, tylppä- tai pyöreäkärkiset ja tylppä- tai lyhyen kiilatyviset sekä yleensä noin 40-100 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 10-40 mm leveät. Varren ylimmissä lehdissä ainakin lavan kärkiosan lehdykät ovat edellä mainittuja mittoja pienemmät. Lehdykät ovat päältä vihreät ja alta vihreät tai sinertävänvihreät sekä laidoiltaan pienihampaiset. Hampaat ovat terävät – lähes nyhäiset, mutta niissä on muotovaihtelusta huolimatta useimmiten uloimpana kapea, terävä ja nipukkamainen kärki.

Uposlehdet ovat ulkokehältään yleensä kapeanpuikeat, ulkomitoiltaan alimpien ilmalehtien kokoluokkaa ja 3 kertaa parilehdykkäiset. Uloimmat pikkulehdykät ovat laidoiltaan kapealiuskaiset ja/tai -hampaiset sekä noin 5-10 mm pitkät ja noin 2-5 mm leveät. Kertaalleen parilehdykkäisten ilmalehtien ja kolmeen kertaan parilehdykkäisten, kapealiuskaisten uposlehtien lisäksi sorsanputkella voi olla lähes liukuvasti välimuotoisia lehtiä. Lähimpänä tavallisia ilmalehtiä ovat vedenpinnan yläpuolella pystyhkössä pysyvät lehdet, joiden lapa on lähinnä kapean kolmiomainen sekä ala- ja keskiosastaan kahteen kertaan parilehdykkäinen. Niiden lehdykät ovat samanlaisia kuin tavallisissa ilmalehdissä mutta pienempiä. Lähempänä uposlehtiä ovat rennohkot, kelluvat tai juuri pinnan yläpuolelle kaartuvat ja ulkokehältään ilmalehtien malliset lehdet, joiden sivulehdykät ovat ilmalehtien kokoiset mutta toiseen kertaan hammaslaitaisesti kapealehdykkäiset, pariosaiset tai parijakoiset.

Kukinto on varren ja haarojen kärjessä oleva, laaja ja kupera kerrannaissarja, joka on kehitysvaiheestakin riippuen läpimitaltaan useimmiten noin 6-15 cm. Pääsarja on pysyvästi suojuksellinen. Suojuslehtiä on noin 6-12, ja ne ovat erilliset tai tyvestään yhdiskasvuiset, riippuvat, ulkokehältään suikeahkot – soikeahkot ja tyviosastaan vaalean kalvolaitaiset. Suojuslehdet ovat ehyet, hampaiset tai liuskaiset ja keskenään usein hyvinkin erikokoiset sekä noin 10-30 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1-10 mm leveät. Pikkusarjoja on yleensä noin 20-35. Ne ovat pääsarjan tavoin hieman kuperia, kukkiessaan yleisväriltään valkoisia ja läpimitaltaan noin 10-15 mm. Niiden perä on suora tai hiukan ylöspäin kaareva, matalasärmäinen tai lähes liereä ja noin 3-6 cm pitkä. Pikkusarjojen tyvellä on noin 5-12 pääsarjan suojusten kaltaista suojuslehteä, jotka ovat noin 2-10 mm pitkiä ja noin 0,4-1,5 mm leveitä sekä säilyviä. Pikkusarjassa on yleensä noin 20-35 kukkaa. Kukkaperä on samassa pikkusarjassa vaihdellen noin 1,5-7 mm pitkä. Verhiö on vähäinen, kärjestään kapean kolmiomaisesti 5-hampainen ja 0,4-1 mm pitkä.

Teriö on säteittäinen, valkoinen ja ilman heteitä noin 2,5-4 mm leveä. Terälehtiä on 5, ja ne ovat symmetriset, pyöreähköt sekä noin 1-1,8 mm pitkät ja noin 1-1,5 mm leveät. Kärki on tylppä ja lovipäinen johtuen pituuteen vaikuttamattomasta kärkinipukasta, joka on kääntynyt tiiviisti tyveen päin. Heteitä on 5, ja niiden palhot ovat noin 1,6-2,5 mm pitkät sekä ponnet pyöreähköt. Palhot ovat valkoiset ja ponnet aluksi kellanvihertävät ja lopulta ruskeat. Sikiäin on kehänalainen ja 2-lokeroinen. Emiö on tyveltään pullea, kellanvihertävä sekä 2-vartaloinen ja -luottinen. Hedelmä on 2-lohkoinen lohkohedelmä, joka on soikeahko, litteähkö, noin 3-4 mm pitkä ja leveämmältä sivultaan noin 2,2-3 mm leveä. Se on aluksi vihreä ja kypsyessään vaaleita selkäharjuja lukuun ottamatta ruskea. Kärjessä säilyvät pitkään emin vartalot luotteineen. Lohkot ovat hedelmässä vatsapuolet tiiviisti vastakkain. Lohkojen välinen sauma kulkee pitkittäin hedelmän leveämmällä sivulla. Yksittäinen hedelmälohko on pyöreäselkäinen ja selästään noin 1-1,4 mm leveä. Selkäharjut ovat korkeahkot, leveät, pyöreät ja ilmatäytteiset. Normaali kukinta-aika on heinä-elokuu.

Sorsanputki eli isosorsanputki on alkuperäinen Suomessa vaikkakin huippuharvinainen. Sillä on varmuudella ollut kolme alkuperäistä kasvupaikkaa, joista laajin Etelä-Karjalan eliömaakunnassa, Haminan Summanjoessa ja pienemmät kasvustot Varsinais-Suomen eliömaakunnassa, Uudenkaupungin Sirppujoessa ja Laatokan Karjalan eliömaakunnassa, Parikkalan Siikalahdella. Alkuperäisistä kasvualueista jäljellä on enää Summanjoki. Ilmataskujensa avulla kelluvia hedelmyksiä on viime vuosisadan lopulla ja 2000-luvulla saapunut ilmeisesti lähialueilta, esimerkiksi Virosta, Suomenlahden rannikolle ainakin Kotkaan, Helsinkiin, Espooseen, Kirkkonummelle, Hankoon ja jopa Naantaliin saakka. Versomäärät näissä, enimmäkseen tilapäisiksi jäävissä kasvustoissa ovat vaihdelleet noin välillä 1-35. Alkuperäisinä kasvupaikkoina ovat erityisesti ravinteikkaat, savipohjaiset ja hitaasti virtaavat joet ja jokilahdekkeet sekä jokisuut heikosti murtovetisissä merenlahdissa. Kasvupaikoiksi voivat soveltua myös runsasravinteisten järvien ja pienvesien rannat. Uudemmat siemenlevinnät ovat löytäneet juurensijojaan matalilta, reheviltä ja ruovikkoisilta merenrannoilta sekä ääritapauksessa jopa merenrantakallion lätäköstä. Vuonna 2019 julkaistussa uhanalaisuusarvioinnissa sorsanputki on todettu erittäin uhanalaiseksi (EN). Luokkaan johtaneina kriteereinä ovat olleet lähinnä suppea levinneisyysalue ja taantuminen, esiintymisen voimakas pirstoutuminen ja erittäin suuret kannanvaihtelut. Uhkatekijöinä ovat ainakin vesirakentaminen, kemialliset haittavaikutukset, avoimien alueiden sulkeutuminen (=ruovikoituminen) sekä keräily. Muissa Pohjoismaissa sorsanputki kasvaa Ruotsissa ja Tanskassa.

Sorsanputki on helppo tunnistaa (koti)pihlajan, Sorbus aucuparia, lehtien kaltaisten ilmalehtiensä ja vetisen kasvuympäristönsä perusteella. Pieni sekaantumisen mahdollisuus voi olla toiseen vesiympäristön lajiin, myrkkykeisoon, Cicuta virosa, joka on vielä sorsanputkeakin myrkyllisempi laji. Sorsanputkella esiintyy silloin tällöin vedenpinnan tuntumassa ilma- ja uposlehtien välimuotolehtiä, jotka ovat tyviosastaan toistamiseen parilehdykkäisiä ja voivat lehdyköiltään erehdyttävästi muistuttaa myrkkykeisoa. Sorsanputken selvät ilmalehdet ovat kuitenkin aina lähes tasalevyisen parilehdykkäiset, kun ne myrkkykeisolla ovat ulkokehältään kolmiomaiset ja ainakin tyviosastaan toistamiseen parilehdykkäiset. Sorsanputken juuri on muuta kasvia myrkyllisempi. Verson maku on polttavan kirpeä, joten aloittelevat villiyrttiharrastajatkaan eivät siihen vahingossa haksahda. Hankala vesiympäristö suojaa lajia myös satunnaisilta luonnonkasvikimppujen kerääjiltä. Jonkinlainen ihmettelyn aihe on, miksi sorsanputki on niin harvinainen ja uhanalainen, vaikka sille soveltuvia luonnonympäristöjä olisi laajasti tarjolla.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle (iso)sorsanputken esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (Euro+Med Plantbase).

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Sium latifolium – (iso)sorsanputken kukinto on varren ja haarojen kärjessä oleva, laaja ja kupera kerrannaissarja, joka on kehitysvaiheestakin riippuen läpimitaltaan useimmiten noin 6-15 cm. Normaali kukinta-aika on heinä- ja elokuu. EK, Hamina, Vehkalahti, Summanjoki, 23.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.

Sium latifolium – (iso)sorsanputken pääsarjassa on yleisväriltään valkoisia pikkusarjoja tavallisesti noin 20-35. Niiden perä on suora tai hiukan ylöspäin kaareva. Varren yläosassa kaikki lehdet ovat ruodittomia niin, että niiden lapa kasvaa suoraan kourun, ulkonevan ja leveätyvisen lehtitupen reunasta. U, Helsinki, Lauttasaari, Takaniemenlahden rannan ajoittain vetinen kosteikkoalue, 25.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Sium latifolium – (iso)sorsanputken pikkusarjat ovat pääsarjan tavoin hieman kuperia ja kukkiessaan läpimitaltaan noin 10-15 mm. Niiden perä on matalasärmäinen tai lähes liereä ja noin 3-6 cm pitkä. EK, Hamina, Vehkalahti, Summanjoki, 23.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.

Sium latifolium – (iso)sorsanputken pikkusarjassa on yleensä noin 20-35 kukkaa. Teriö on säteittäinen, valkoinen ja ilman heteitä noin 2,5-4 mm leveä. Terälehtiä on viisi, ja ne ovat symmetriset, pyöreähköt sekä noin 1-1,8 mm pitkät ja noin 1-1,5 mm leveät. Kärki on tylppä ja lovipäinen johtuen pituuteen vaikuttamattomasta kärkinipukasta, joka on kääntynyt tiiviisti tyveen päin. Heteitäkin on viisi, ja niiden palhot ovat noin 1,6-2,5 mm pitkät sekä ponnet pyöreähköt. Emiö on tyveltään pullea, kellanvihertävä sekä kaksivartaloinen ja -luottinen. EK, Hamina, Vehkalahti, Summanjoki, 23.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.

Sium latifolium – (iso)sorsanputken kukinnon pääsarja on pysyvästi suojuksellinen. Suojuslehtiä on noin 6-12, ja ne ovat erilliset tai tyvestään yhdiskasvuiset, riippuvat, ulkokehältään suikeahkot – soikeahkot ja tyviosastaan vaalean kalvolaitaiset. Suojuslehdet ovat ehyet, hampaiset tai liuskaiset ja keskenään usein hyvinkin erikokoiset sekä noin 10-30 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1-10 mm leveät. U, Helsinki, Lauttasaari, Takaniemenlahden rannan ajoittain vetinen kosteikkoalue, 25.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Sium latifolium – (iso)sorsanputken kukkaperä on samassa pikkusarjassa vaihdellen noin 1,5-7 mm pitkä. Verhiö on vähäinen, kärjestään kapean kolmiomaisesti viisihampainen ja 0,4-1 mm pitkä. Pikkusarjojen tyvellä on noin 5-12 pääsarjan suojusten kaltaista suojuslehteä, jotka ovat noin 2-10 mm pitkiä ja noin 0,4-1,5 mm leveitä sekä säilyviä. U, Helsinki, Lauttasaari, Takaniemenlahden rannan ajoittain vetinen kosteikkoalue, 25.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Sium latifolium – (iso)sorsanputken hedelmä on kaksilohkoinen lohkohedelmä, joka on soikeahko, litteähkö, noin 3-4 mm pitkä ja leveämmältä sivultaan noin 2,2-3 mm leveä. Se on aluksi vihreä ja kypsyessään vaaleita selkäharjuja lukuun ottamatta ruskea. Kärjessä säilyvät pitkään emin vartalot luotteineen. Lohkot ovat hedelmässä vatsapuolet tiiviisti vastakkain. Lohkojen välinen sauma kulkee pitkittäin hedelmän leveämmällä sivulla. Yksittäinen hedelmälohko on pyöreäselkäinen ja selästään noin 1-1,4 mm leveä. Selkäharjut ovat korkeahkot, leveät, pyöreät ja ilmatäytteiset. Kuvassa olevien hedelmien lopullinen muotoutuminen on vielä kesken. U, Helsinki, Lauttasaari, Takaniemenlahden rannan ajoittain vetinen kosteikkoalue, 10.8.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Sium latifolium – (iso)sorsanputken ilmalehtien lapa on lähes tasaleveästi kertaalleen parilehdykkäinen, ylimpiä lehtiä lukuun ottamatta tavallisesti noin 10-35 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 7-20 cm leveä. Ruodillisen kärkilehdykän lisäksi ruodittomia lehdykkäpareja on useimmiten noin kolmesta yhdeksään. Alempien varsilehtien ruoti on tuppi mukaan lukien usein noin 5-20 cm pitkä. U, Helsinki, Lauttasaari, Takaniemenlahden rannan ajoittain vetinen kosteikkoalue, 25.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Sium latifolium – (iso)sorsanputken lehdykät ovat soikeat tai kapeanpuikeat, suippo-, tylppä- tai pyöreäkärkiset ja tylppä- tai lyhyen kiilatyviset sekä yleensä noin 40-100 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 10-40 mm leveät. Lehdykät ovat molemmin puolin kaljut, päältä vihreät ja alta vihreät tai sinertävänvihreät sekä laidoiltaan pienihampaiset. Hampaat ovat terävät – lähes nyhäiset, mutta niissä on muotovaihtelusta huolimatta useimmiten uloimpana kapea, terävä ja nipukkamainen kärki. U, Helsinki, Lauttasaari, Takaniemenlahden rannan ajoittain vetinen kosteikkoalue, 25.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Sium latifolium – (iso)sorsanputki on erilaislehtinen. Vedessä tai vesivaikutteisella kasvupaikalla alimmista lehdistä, usein uposlehdistä, kehittyy täysin erinäköisiä kuin ilmalehdistä. Uposlehdet ovat ulkokehältään yleensä kapeanpuikeat, ulkomitoiltaan alimpien ilmalehtien kokoluokkaa ja kolmeen kertaan parilehdykkäiset. Ne näyttävät säilyvän ainakin jonkin aikaa, vaikka vesi on kasvupaikalta kadonnut. Aluslehtien ruoti on noin 15-30 cm pitkä. Varsi on alaosastaan yleensä noin 8-16 mm paksu, vihreä tai tyveltään punertava, särmikäs ja kalju sekä ontto mutta nivelten kohdalta täyteinen. U, Helsinki, Lauttasaari, Takaniemenlahden rannan ajoittain vetinen kosteikkoalue, 25.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Sium latifolium – (iso)sorsanputken kertaalleen parilehdykkäisten ilmalehtien ja kolmeen kertaan parilehdykkäisten, kapealiuskaisten uposlehtien lisäksi lajilla voi olla lähes liukuvasti välimuotoisia lehtiä. Lähimpänä tavallisia ilmalehtiä ovat vedenpinnan yläpuolella pystyhkössä pysyvät lehdet, joiden lapa on lähinnä kapean kolmiomainen sekä ala- ja keskiosastaan kahteen kertaan parilehdykkäinen. Niiden lehdykät ovat samanlaisia kuin tavallisissa ilmalehdissä mutta pienempiä. Tällaisilla välimuotolehdillä on samankaltaisuutta toisen vesiympäristön lajin, myrkkykeison, Cicuta virosa, kanssa. Sorsanputken versoissa on kuitenkin aina enemmistönä tunnusomaiset, pihlajanlehtimäisesti kertaalleen parilehdykkäiset lehdet, jollaisia myrkkykeisolla ei ole. U, Helsinki, Lauttasaari, Takaniemenlahden rannan ajoittain vetinen kosteikkoalue, 25.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Sium latifolium – (iso)sorsanputki on alkuperäinen Suomessa vaikkakin huippuharvinainen. Sillä on varmuudella ollut kolme alkuperäistä kasvupaikkaa, joista vain kuvassa oleva Summanjoen kasvualue on enää jäljellä. Ilmataskujensa avulla kelluvia hedelmyksiä on viime vuosisadan lopulla ja 2000-luvulla saapunut ilmeisesti lähialueilta, esimerkiksi Virosta, Suomenlahden rannikolle ainakin Kotkaan, Helsinkiin, Espooseen, Kirkkonummelle, Hankoon ja jopa Naantaliin saakka. Nämä merenrantakasvustot jäävät yleensä lyhytaikaisiksi. Kuvassa vasemmassa reunassa on seuralaisena ratamosarpio, Alisma plantago-aquatica. EK, Hamina, Vehkalahti, Summanjoki, 23.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.

Sium latifolium – (iso)sorsanputken alkuperäisinä kasvupaikkoina ovat erityisesti ravinteikkaat, savipohjaiset ja hitaasti virtaavat joet ja jokilahdekkeet sekä jokisuut heikosti murtovetisissä merenlahdissa. Kasvupaikoiksi soveltuisivat myös runsasravinteisten järvien ja pienvesien rannat. Voikin kysyä, miksi sorsanputki on niin harvinainen ja erittäin uhanalaiseksi (EN) todettu, vaikka sille soveltuvia luonnonympäristöjä olisi laajasti tarjolla. Uudemmat siemenlevinnät ovat löytäneet juurensijojaan yleensä matalilta, reheviltä ja ruovikkoisilta merenrannoilta. Kuvassa olevaa, tiheää sorsanputkikasvustoa ympäröi vyöhyke järvikaislaa, Schoenoplectus lacustris. EK, Hamina, Vehkalahti, Summanjoki, 23.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto