- Spergula arvensis L. – peltohatikka
- subsp. sativa (Boenn.) Ces. – pohjanpeltohatikka
- Spergula L. – hatikat
- Caryophyllaceae – kohokkikasvit
Peltohatikalla, Spergula arvensis, on tai on ollut kolme alalajia Suomessa: etelässä, länteen painottuen, nimialalaji etelänpeltohatikka, subsp. arvensis, laajasti hyvin yleinen pohjanpeltohatikka, subsp. sativa ja jo hävinnyt pellavapeltojen rikka, pellavahatikka, subsp. maxima. Alalajeja ei ole helppo erottaa toisistaan ja varma määritys edellyttää usein siementen tarkastelua mikroskoopilla.
Tässä esiteltävä pohjanpeltohatikka on yksivuotinen ruoho, jonka pääjuuri on tavallisesti pysty ja hoikka. Koko kasvi on yleensä tiheästi tahmean nystykarvainen, joskin karvoituksessa on vaihtelua. Toisinaan nystykarvoja voi olla vähemmän ja joskus harvoin koko kasvi voi olla kaljukin. Yksilöissä on tavallisesti 1-10 kohenevaa tai pystyä vartta, jotka ovat kukintoon saakka haarattomia tai kasvattavat muutamia pitkähköjä haaroja. Pituutta varsilla on yleensä 40-70 cm. Varren nivelvälit ovat yleensä 3-15 cm pitkiä, eikä kukinnon alapuolinen nivelväli poikkea pituudeltaan juurikaan muista nivelväleistä.
Lehdet ovat nivelissä vastakkain ristikkäisesti niin, että niistä yleensä muodostuu runsas lehtikiehkura, jossa joukossa on usein myös lyhythaaroja, joiden nivelvälit ovat erittäin lyhyet. Lyhythaarojen lehdet jäävät yleensä näennäisen säteittäisiksi, ja haarat harvemmin kehittyvät pitemmiksi. Nivelten lehtikokonaisuuden tyvellä ovat erilliset, kalvomaiset ja kolmiomaiset tai lähes puolipyöreät korvakkeet, jotka ovat noin 1-2 mm pitkät ja tyveltään suunnilleen pituutensa levyiset. Lehdet ovat tasasoukan rihmamaiset, alta kouruiset, tylppäpäiset ja himmeän vihreät. Ne ovat tavallisesti noin 10-40 mm pitkät ja noin 0,5-1 mm leveät sekä noin nivelvälin pituiset tai niitä lyhyemmät.
Kukinto on varsien ja haarojen kärkiosassa ja se on lähinnä harsuhko, epätäydellinen kerrannaissarja. Kukinnon ja kukkien tukilehdet ovat leveän kalvolaitaiset tai kokonaan kalvomaiset, puikean kolmiomaiset ja noin 1-1,5 mm pitkät sekä jonkin verran pituuttaan kapeammat. Kukkaperä on tavallisesti noin 5-10 mm pitkä. Se kasvaa hedelmävaiheessa jopa 30 mm pitkäksi ja kääntyy yleensä alaspäin. Verholehtiä on 5, ja ne ovat erilliset, puikeat, suippokärkiset ja vihreät tai toisinaan punertavat sekä valkoisen kalvolaitaiset ja muun kasvin tavoin nystykarvaiset. Pituutta niillä on noin 2,5-4 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 1,5-2 mm. Hedelmävaiheessa ne kasvavat noin 5-6 mm pitkiksi ja noin 2,5-3 mm leveiksi.
Teriö on valkoinen ja läpimitaltaan yleensä noin 7-10 mm. Terälehtiä on 5, ja ne ovat puikeat, ehyet, suippo- tai tylppäkärkiset ja tyveltään jyrkästi kapenevat. Ne ovat noin 3,5-5 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 2-3 mm leveät ja yleensä hiukan verholehtiä pitemmät. Heteitä on useimmiten 10, ja niiden palhot ovat valkoiset ja ponnet keltaiset. Sikiäin on kehänpäällinen, munamainen tai lähes pallomainen ja vihreäsävyinen. Sen kärjessä olevia emin vartaloita ja luotteja on 5. Hedelmä on munanmuotoinen tai lähes pallomainen, noin 4-7 mm pitkä ja noin 3-5,5 mm paksu, vihreäsävyinen kota, joka on hieman verholehtiä pitempi. Kota avautuu 5-liuskaisesti. Siemenet ovat pyöreähköt, kapeapalteiset, nuijakarvattomat, mustat ja läpimitaltaan noin 1,1-1,4 mm. Normaali kukinta-aika on kesä-syyskuu.
Pohjanpeltohatikka on Suomessa muinaistulokas eli se on saapunut maahan ihmisen toiminnan avustamana ennen 1600-luvun puoltaväliä. Pohjoisimmassa Suomessa se on uustulokas. Alalaji on yleinen Kittilän Lapin ja Koillismaan eliömaakuntien linjalle saakka ja siitä pohjoiseen harvinainen. Se kasvaa ihmistoiminnan piirissä viljelymailla, puutarhoissa, pihoilla, pientareilla, joutomailla, uudisnurmikoilla, rata-alueilla, hietikoilla ja rannoilla. Muissa Pohjoismaissa pohjanpeltohatikka kasvaa Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja Islannissa sekä Tanskan Färsaarilla. Kasviatlakseen on viety vain pieni osa havainnoista alalajitasolla. Oikeamman kuvan pohjanpeltohatikan levinneisyydestä saakin lajitason kartasta, koska lähes kaikki havainnot ovat kuitenkin tätä alalajia.
Etelänpeltohatikka, subsp. arvensis on keskimäärin vähemmän karvainen ja tahmea. Varsia on yleensä 1-5 ja ne ovat enemmän tai vähemmän pystyjä ja tavallisesti 10-30 cm pitkiä. Lehdet ovat useimmiten kellanvihreät. Siementen pinta on tiheästi lyhyen nuijakarvainen, kun se pohjanpeltohatikalla on nuijakarvaton. Eteläsuomessa kasvaa myös kalliohatikka, S. morisonii. Se on kalju tai hapsikarvainen mutta nystykarvaton. Lehdet ovat ehkä varren alimpia niveliä lukuun ottamatta selvästi nivelvälejä lyhyemmät. Kukinnon alapuolinen nivelväli on tavallisesti 2-3 kertaa alempien nivelvälien mittainen, kun pohjanpeltohatikalla kukinnon alapuolinen nivelväli ei poikkea pituudeltaan juurikaan muista nivelväleistä.
Lajitasoinen linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle peltohatikan esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Spergula arvensis subsp. sativa – pohjanpeltohatikka suosii monien yksivuotisten tavoin ihmistoiminnan piirissä olevia ja kasvupohjaltaan avoimia tai muokattavia alueita, kuten viljelymaita, puutarhoja, pihoja, pientareita, joutomaita, uudisnurmikoita, rata-alueita, hietikoita ja rantoja. EH, Hämeenlinna, Voutila, Lakee, Louhentien laita, uudistettu nurmialue, 2.7.2017. Ellei toisin mainita, kuvat ovat tältä samalta kasvupaikalta. Copyright Hannu Kämäräinen.
Spergula arvensis subsp. sativa – pohjanpeltohatikan yksilöissä on tavallisesti yhdestä kymmeneen vartta. Varret ovat kohenevia tai pystyjä ja harvahaaraisia sekä yleensä noin 40-70 cm pitkiä. Varren nivelvälit ovat noin 3-15 cm, eikä kukinnon alapuolella olevan nivelvälin pituus poikkea juurikaan muista alemmista nivelväleistä. St, Pori, Ahlainen, Mustalahti, Skatansuntin ranta Sandöntien sillan lounaispuolella, 14.7.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Spergula arvensis subsp. sativa – pohjanpeltohatikan kukinto on varsien ja haarojen kärkiosassa ja se on lähinnä harsuhko, epätäydellinen kerrannaissarja. 2.7.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.
Spergula arvensis subsp. sativa – pohjanpeltohatikan kukkaperät ovat noin 5-10 mm pitkät. Ne kasvavat hedelmävaiheessa jopa 30 mm pitkiksi ja kääntyvät yleensä alaspäin. Varret, lehdet, kukkaperät ja verholehdet ovat yleensä tiheästi ja tahmeasti nystykarvaiset. Niinpä ohikulkevista koirista jää karvamuistoja tienvarren kasvustoihin. 2.7.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.
Spergula arvensis subsp. sativa – pohjanpeltohatikan terälehdet ovat puikeat, ehyet, suippo- tai tylppäkärkiset ja tyveltään jyrkästi kapenevat. Ne ovat noin 3,5-5 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 2-3 mm leveät. Heteitä on useimmiten kymmenen, vaikkakin vaihteluväli on viidestä kymmeneen. Kuvan kukalla heteitä on kahdeksan. Niiden palhot ovat valkoiset ja ponnet keltaiset. Sikiäin on kehänpäällinen, munamainen tai lähes pallomainen ja vihreäsävyinen. Sen kärjessä olevia emin vartaloita ja luotteja on viisi. 2.7.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.
Spergula arvensis subsp. sativa – pohjanpeltohatikan verholehdet ovat erilliset, puikeat, suippokärkiset ja vihreät tai toisinaan punertavat sekä valkoisen kalvolaitaiset ja muun kasvin tavoin nystykarvaiset. Pituutta niillä on noin 2,5-4 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 1,5-2 mm. 2.7.2017. Kukinnon ja kukkien tukilehdet ovat leveän kalvolaitaiset tai kokonaan kalvomaiset, puikean kolmiomaiset ja noin 1-1,5 mm pitkät sekä jonkin verran pituuttaan kapeammat. Myös niissä voi olla enemmän tai vähemmän punaväriä. Copyright Hannu Kämäräinen.
Spergula arvensis subsp. sativa – pohjanpeltohatikan kota on munanmuotoinen tai lähes pallomainen, vihreäsävyinen, noin 4-7 mm pitkä ja noin 3-5,5 mm paksu. Se on hieman verholehtiä pitempi. Kota avautuu viisiliuskaisesti. Siemenet ovat pyöreähköt, kapeapalteiset (kuvassa palle näkyy oikean alakulman siemenessä), nuijakarvattomat, mustat ja läpimitaltaan noin 1,1-1,4 mm. Etelänpeltohatikalla, subsp. arvensis, siemenet ovat nuijakarvaiset. EH, Hämeenlinna, Voutila, Jukola, entinen peltoalue Jukolanraitin varrella, 20.7.1993. Kuva näytteestä, copyright Hannu Kämäräinen.
Spergula arvensis subsp. sativa – pohjanpeltohatikan Lehdet ovat tasasoukan rihmamaiset, alta kouruiset, tylppäpäiset ja himmeän vihreät. Ne ovat tavallisesti noin 10-40 mm pitkät ja noin 0,5-1 mm leveät. 2.7.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 