Spergularia rubra (L.) J. Presl & C. Presl – punasolmukki
Spergularia (Pers.) J. Presl & C. Presl – solmukit
Caryophyllaceae – kohokkikasvit
Punasolmukki, Spergularia rubra, on yksivuotinen tai lyhytikäinen monivuotinen ruoho. Sen pääjuuri on yleensä suora sekä yksivuotisilla yksilöillä hoikka ja monivuotisilla usein paksuhko ja aika puutunut. Laji tavallisesti haaroo voimakkaasti tyvestä niin, että varret levittäytyvät joka suuntaan kehäksi tyven ympärille. Ne ovat kokonaan rennot tai kärjestään kohenevat, edelleen haarovat ja hoikat sekä tavallisesti noin 10-25 cm pitkät. Varren nivelet ovat solmumaiset, johon suomalainen sukunimikin viittaa. Väriltään varret ovat vihreät tai harmaanvihreät ja niiden pinta vaihtelee kaljusta tiheästi nystykarvaiseen.
Lehdet ovat vastakkaiset, tasasoukan neulasmaiset ja otapäiset sekä tavallisesti noin 5-20 mm pitkät ja noin 0,5-1 mm leveät. Niitä on varren solmumaisissa nivelkohdissa kukintohaaroihin asti yleensä useampia erikokoisia pareja ikään kuin sisäkkäin. Tämä vaikutelma syntyy lehtihankaisista, syntymässä olevista haaraversoista. Lehdet ovat yleensä harmaanvihreät ja pinnaltaan kaljut tai eriasteisesti nystykarvaiset. Lehtien tyvellä, niveltä ympäröiden ovat kalvomaiset, kapean kolmiomaiset ja teräväkärkiset tai pitkäsuippuisen kapeakärkiset korvakkeet. Nuorissa versoissa ne ovat alaosastaan yhdistyviset, mutta irtautuvat myöhemmin toisistaan erillisiksi.
Kukinto on varsien kärkiosassa ja se on yleensä haarova ja harsuhko. Kukat ovat yksittäin lehtihangoissa, joiden lehdet ovat varsilehtien kaltaiset. Kukkaperä on eriasteisesti nystykarvainen tai harvemmin kalju ja tavallisesti noin 5-10 mm pitkä. Se pitenee kukinnan jälkeen. Kukat ovat kaksineuvoisia ja 5-lukuisia. Verholehdet ovat erilliset, puikeat, terävä- tai tylppäkärkiset, vihreät ja kalvolaitaiset sekä pinnaltaan eriasteisesti nystykarvaiset tai harvemmin kaljut. Pituutta niillä on noin 3-4,5 mm ja leveyttä noin 1-1,5 mm.
Kukka on verholehtineen läpimitaltaan noin 5-8 mm. Terälehdet ovat ehyet, vaaleanpunaiset tai vaalean sinipunaiset, kärkiosastaan leveänsoikeat ja päästään pyöreät tai tylpät sekä tyviosastaan kapenevat. Ne ovat noin 3-4 mm pitkät ja noin 1,5-2 mm leveät ja kutakuinkin verholehtien pituiset tai vähän lyhyemmät. Heteitä on 10 ja niiden ponnet ovat keltaiset ja läpimitaltaan 0.4-0,5 mm. Emin vartaloita ja luotteja on 3. Hedelmä on luumunmuotoinen, noin 3,5-4 mm pitkä ja noin 2,5-3,5 mm leveä, vihertävä kota, joka on noin verholehtien pituinen. Kota avautuu 3-liuskaisesti. Siemenet ovat malliltaan päärynämäiset, palteettomat, hienonystermäiset, tummanruskeat ja läpimitaltaan noin 0,5 mm. Normaali kukinta-aika on kesä-syyskuu.
Punasolmukki on Suomessa muinaistulokas, eteläosissa yleinen ja pohjoista kohti harvinaistuva Oulun Pohjanmaan ja Kainuun eliömaakuntien linjalle saakka. Siitä pohjoiseen laji on harvinainen tai harvinaisehko tulokas, jota on tavattu kaikissa pohjoisen eliömaakunnissa. Se kasvaa ihmistoiminnan piirissä monenlaisilla kentillä, pihoilla, pientareilla, poluilla, kallioilla sekä rata-, lastaus- ja teollisuusalueilla, toisinaan myös rannoilla. Se kasvaa muissa Pohjoismaissa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.
Suomessa kasvaa lähes kautta koko rannikkoalueen suolasolmukki, S. salina, joka on hyvin samannäköinen. Se on kuitenkin nimensä mukaisesti merenrantojen suolakkokasvi eikä lajeilla juurikaan ole yhteisiä kasvualueita. Suolasolmukki on vaaleanvihreä ja sen korvakkeet ovat leveän kolmiomaisia eikä niissä ole pitkää, terävää kärkeä. Ne ovat nuorissa varsissa myös puoliväliin saakka yhdistyvisiä.
Spergularia rubra – punasolmukki on yksivuotinen tai lyhytikäinen monivuotinen kasvi. Monivuotiset yksilöt kasvattavat usein vankan paalujuuren ja säteittäisesti joka suuntaan leviävän, monikerroksisen varsijoukon. Varret ovat rentoja tai päästään kohenevia ja tavallisesti noin 10-25 cm pitkiä. OP Oulu, Toppila, Toppilan entisen aseman entinen ratapiha, YKJ 20.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.Spergularia rubra – punasolmukin kasvupaikat ovat lähes aina jollakin tavoin ihmisen luomia tai muokkaamia. Kuvan yksilöiden varret ovat kokonaan suikertavia ja risteilevät verkostona sorapohjalla yhdessä tannerpihatattaren, Polygonum arenastrum, kanssa. Kuvassa myös nurmimailanen, Medicago lupulina. EH, Kouvola, Kuusankoski, Voikkaa, vanha, suurimmaksi osaksi pois käytöstä oleva ratapiha-alue Kuusaantien, Myllytien ja tehdasalueen kolmiossa, 28.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.Spergularia rubra – punasolmukin pienet vaaleanpunaiset tai vaalean sinipunaiset kukat koristavat suikertavia varsia. Kukat sijaitsevat versohaarojen kärkiosassa. EH, Kouvola, Kuusankoski, Voikkaa, vanha, suurimmaksi osaksi pois käytöstä oleva ratapiha-alue Kuusaantien, Myllytien ja tehdasalueen kolmiossa, 28.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.Spergularia rubra – punasolmukin kukat ovat yksittäin lehtihangoissa. Kukkaperän tyvellä oleva lehtipari on täysin varsilehtien kaltainen. Kukkaperällä on pituutta tavallisesti 5-10 mm. Nystykarvoitus lajilla vaihtelee. Kuvan kukintohaara ja lehdet ovat kaljut mutta kukkaperä ja verholehdet nystykarvaiset. Kukkien kehitys kodiksi on nopea. EH, Kouvola, Kuusankoski, Voikkaa, vanha, suurimmaksi osaksi pois käytöstä oleva ratapiha-alue Kuusaantien, Myllytien ja tehdasalueen kolmiossa, 28.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.Spergularia rubra – punasolmukin kukka verholehtineen on yleensä läpimitaltaan noin 5-8 mm. Viisi terälehteä ovat noin verholehtien mittaiset tai hieman lyhyemmät ja kärkiosastaan kuvan tavoin soikeat tai seuraavan kuvan tavoin leveänsoikeat. Pituutta terälehdillä on noin 3-4 mm. OP Oulu, Toppila, Toppilan entisen aseman entinen ratapiha, YKJ 20.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.Spergularia rubra – punasolmukin kukassa on 10 keltaponsista hedettä ja 3 emin vartaloa ja luottia, Verholehtien kalvoreunus on selvästi näkyvillä. EH, Kouvola, Kuusankoski, Voikkaa, vanha, suurimmaksi osaksi pois käytöstä oleva ratapiha-alue Kuusaantien, Myllytien ja tehdasalueen kolmiossa, 28.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.Spergularia rubra – punasolmukin verholehdet ovat erilliset, puikeat, vihreät ja kalvolaitaiset sekä pinnaltaan kuvan tavoin nystykarvaiset tai harvemmin kaljut. Pituutta niillä on noin 3-4,5 mm. OP Oulu, Toppila, Toppilan entisen aseman entinen ratapiha, YKJ 20.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.Spergularia rubra – punasolmukki voi toisinaan olla kuvan yksilön tavoin kokonaan ja verholehtiäkin myöten kalju. Nivelet ovat solmumaiset, josta suomalainen sukunimikin juontaa ja lehtien tyvellä ovat nivelen ympäri ulottuvat korvakkeet jotka nuoressa versonosassa ovat yhdistyviset. Korvakkeet ovat kalvomaiset, kapean kolmiomaiset ja teräväkärkiset tai pitkäsuippuisen kapeakärkiset. EH, Kouvola, Kuusankoski, Voikkaa, vanha, suurimmaksi osaksi pois käytöstä oleva ratapiha-alue Kuusaantien, Myllytien ja tehdasalueen kolmiossa, 28.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.Spergularia rubra – punasolmukin kota on luumunmuotoinen, vihertävä ja noin 3,5-4 mm pitkä. Se on noin verholehtien pituinen. EH, Kouvola, Kuusankoski, Voikkaa, vanha, suurimmaksi osaksi pois käytöstä oleva ratapiha-alue Kuusaantien, Myllytien ja tehdasalueen kolmiossa, 28.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.Spergularia rubra – punasolmukin lehdet ovat vastakkaiset ja tasasoukan neulasmaiset sekä tavallisesti noin 5-20 mm pitkät ja noin 0,5-1 mm leveät. Väriltään ne ovat yleensä harmaanvihreät ja pinnaltaan kaljut tai eriasteisesti nystykarvaiset. EH, Kouvola, Kuusankoski, Voikkaa, vanha, suurimmaksi osaksi pois käytöstä oleva ratapiha-alue Kuusaantien, Myllytien ja tehdasalueen kolmiossa, 28.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.Spergularia rubra – punasolmukin lehdet ovat otapäiset. Alemmissa versonosissa nivelen ympärille kiertyvät korvakkeet halkeavat myös tyveltään erillisiksi. Kuvan keskellä olevassa korvakeparissa tosin yksi revennyt kaitale on jäänyt korvakkeita yhdistämään, vaikka tyvi on auki. EH, Kouvola, Kuusankoski, Voikkaa, vanha, suurimmaksi osaksi pois käytöstä oleva ratapiha-alue Kuusaantien, Myllytien ja tehdasalueen kolmiossa, 28.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Pohjolan kasvien pauloissa 