- Stellaria crassifolia Ehrh. – lettotähtimö
- var. crassifolia – pohjanlettotähtimö
- var. minor Wahlenb. – merilettotähtimö
- Stellaria L. – sädetähtimöt
- Caryophyllaceae – kohokkikasvit
Lettotähtimöstä, Stellaria crassifolia, esiintyy Suomessa kaksi muunnosta, Pohjois-Suomeen painottuva nimimuunnos, pohjanlettotähtimö, var. crassifolia ja vain etelärannikolla kasvava merilettotähtimö, var. minor. Lettotähtimö on monivuotinen, rento, koheneva tai pysty ja tavallisesti noin 10-25 cm korkea tai pitkä riippuen kasvutavasta. Laji levittäytyy rönsyjen sekä haarovien ja juurehtivien varsien avulla kasvullisesti. Varret ovat harvakseen tai tiheämpinä ryhminä. Merilettotähtimö on muunnoksista rennompi, tiheäkasvuisempi ja löyhästi mätästävä. Varsi on särmikäs, sileä, kalju ja vihreä tai aurinkoisella kasvupaikalla punaruskea. Yksilöt ovat toisinaan itusilmuisia.
Lehdet ovat vastakkaiset, ruodittomat, kapeanpuikeat tai soikeahkot ja suippokärkiset sekä ehyt- ja sileälaitaiset. Ne ovat paksuhkot, vihreät ja kaljut sekä tavallisesti noin 6-25 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 2-6 mm leveät. Merilettotähtimöllä lehdet ovat keskimäärin kapeammat kuin pohjanlettotähtimöllä.
Kukinto on vähäkukkainen. Kukat ovat haarojensa kärjessä yksittäin, tai ne ovat haaroissaan noin 2-3 kukan lehtihankaisena viuhkona. Kukintohaarojen ylimmätkin tukilehdet ovat vihreät, kalvolaidattomat ja kaljulaitaiset. Kukkaperä on kalju ja tavallisesti noin 10-20 mm pitkä. Perä yleensä pitenee hedelmävaiheessa noin 25-30 mm pitkäksi. Kukat ovat kaksineuvoiset ja kukkiessaan pystyt, yläviistot tai siirottavat. Verholehtiä on 5. Ne ovat suikeanpuikeat, teräväkärkiset, vihreät ja kaljut sekä kapeasti valkoisen kalvoreunaiset. Pituutta niillä on useimmiten noin 2-3,5 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 1 mm.
Teriö on läpimitaltaan yleensä noin 5-8 mm. Terälehtiä on 5. Ne ovat valkoiset, tavallisesti noin 2,5-4 mm pitkät ja lähes tyveen saakka kaksiliuskaiset niin, että näyttää kuin niitä olisi viiden sijasta kymmenen. Liuskat ovat lähes tasasoukat, pyöreäpäiset ja noin 0,7-0,8 mm leveät. Terälehdet yltävät avoimessa kukassa verholehtiä pitemmälle. Heteitä on 10, ja niiden ponnet ovat 0,3-0,5 mm pitkät, aluksi hyvin vaaleanruskehtavat ja myöhemmin tummemmat. Sikiäin on kehänpäällinen ja pallomainen. Sen kärjessä on 3 emin vartaloa ja luottia. Hedelmä on munanmuotoinen, noin 4-5 mm pitkä ja noin 2,5-3 mm leveä kota, joka on vihertävä tai ruskehtava ja selvästi verholehtiä pitempi. Se avautuu 6-liuskaisesti. Siemenet ovat pyöreähköt, litteähköt, ruskeat ja matalanystermäiset sekä läpimitaltaan noin 0,8-1 mm. Normaali kukinta-aika on heinä-elokuu.
Lettotähtimö on Suomessa alkuperäinen. Nimimuunnoksen, pohjanlettotähtimön, esiintymisalueen eteläraja kulkee Etelä-Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan ja Kainuun eliömaakunnissa. Se on runsaimmillaan Perämeren rannikkoalueilla sekä Kittilän ja Sompion Lapin eliömaakunnissa. Muualla esiintymisalueellaan muunnos on harvinainen tai harvinaisehko. Se on myös taantunut koko esiintymisalueellaan, mutta uhanalaisuusarvioinnissa todettu kuitenkin edelleen elinvoimaiseksi. Toinen muunnos, merilettotähtimö kasvaa varmuudella vain Varsinais-Suomen ja Uudenmaan eliömaakuntien rannikolla hyvin harvinaisena. Vuonna 2019 julkaistussa uhanalaisuusarvioinnissa se on todettu erittäin uhanalaiseksi (EN). Luokkaan johtaneina kriteereinä ovat olleet suppea esiintymisalue ja taantuminen, esiintymisen voimakas pirstoutuminen ja erittäin suuret kannanvaihtelut. Uhkatekijöinä ovat avoimien alueiden sulkeutuminen, kemialliset haittavaikutukset ja satunnaistekijät. Lajin kasvupaikkoina ovat lähinnä koivuletot, lettoniityt, lähteiköt, puronvarret, luhtarannat ja märät rantaniityt sekä merenrantojen rakkolevävallit. Lettotähtimö kasvaa muissa Pohjoismaista Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja Islannissa.
Lettotähtimöä jossain määrin muistuttaa, myös kasvupaikoiltaan, lähdetähtimö, S. alsine. Sen kukallisten haarojen lehdet ovat lähes ruodittomat, mutta rentojen, kukattomien talvehtimishaarojen ylemmät lehdet ovat pitkäruotiset. Kukinnon tukilehdet ovat kalvomaiset. Teriö on selvästi verhiötä lyhyempi ja toisinaan puuttuu kokonaan. Eniten lettotähtimön kaltainen on jäämerentähtimö, S. humifusa, joka Pohjoismaissa nimensä mukaisesti kasvaa Norjan pohjoisrannikolla, Islannissa ja Norjan Huippuvuorilla. Laji on kasvanut ilmeisesti vesilintujen tuomana myös Suomessa, Perämeren Hailuodossa, josta se tavattiin 1947. Esiintymä oli pieni, vain noin neliön kokoinen, ja se joko kerättiin pois tai tukahtui muuten. Jäämerentähtimö on tiiviisti mätästävä, ja sen lehtihangat ovat usein itusilmuisia. Tiheässä kasvavat lehdet ovat noin 2-8 mm pitkät. Teriö on kookkaampi, noin 8-16 mm läpimitaltaan, kun se lettotähtimöllä on vain noin 5-8 mm. Toisin kuin lettotähtimöllä, jäämerentähtimön kota ei yllä verhiötä ulommaksi.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle lettotähtimön esiintymiskartalle Suomessa.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle merilettotähtimön esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Kuvasarjan kaikki kuvat esittelevät lettotähtimön nimimuunnosta, pohjanlettotähtimöä, var. crassifolia.
Stellaria crassifolia – lettotähtimö on monivuotinen ja tavallisesti noin 10-25 cm pitkä. Se levittäytyy rönsyjen sekä haarovien ja juurehtivien varsien avulla kasvullisesti. KiL, Kittilä, Kiistala, Hanhiojan varren vetiset, lettoiset ja lähteikköiset suoalueet Kevuvaaran alueen ja Karhakistolaen välillä, suon ylittävän sähkölinjan luoteispuolella, lettoinen lähteikköalue avoimella suolla, n. 200 m mpy, 7.7.2025. Ellei toisin mainita, kuvat ovat tältä samalta kasvupaikalta. Copyright Hannu Kämäräinen.
Stellaria crassifolia – lettotähtimön kukinto on vähäkukkainen. Kukat ovat haarojensa kärjessä yksittäin, tai ne ovat haaroissaan noin kahden tai kolmen kukan lehtihankaisena viuhkona. Kukat ovat kaksineuvoiset ja kukkiessaan pystyt, yläviistot tai siirottavat. Kasvutapa voi olla hyvinkin rento, jolloin varret ja haarat ovat aika ristikkäisenä ja sekavana ryhmänä. 7.7.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.
Stellaria crassifolia – lettotähtimön kukintohaarojen ylimmätkin tukilehdet ovat vihreät, kalvolaidattomat, ja kaljulaitaiset. Kukkaperä on kalju ja tavallisesti noin 10-20 mm pitkä. Varsi on särmikäs, sileä, kalju ja vihreä tai aurinkoisella kasvupaikalla punaruskea. 7.7.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.
Stellaria crassifolia – lettotähtimön terälehdet ovat tavallisesti noin 2,5-4 mm pitkät ja lähes tyveen saakka kaksiliuskaiset niin, että näyttää kuin niitä olisi viiden sijasta kymmenen. Liuskat ovat lähes tasasoukat, pyöreäpäiset ja noin 0,7-0,8 mm leveät. 7.7.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.
Stellaria crassifolia – lettotähtimön hedelmä on munanmuotoinen, noin 4-5 mm pitkä ja noin 2,5-3 mm leveä kota, joka on vihertävä tai ruskehtava ja selvästi verholehtiä pitempi. Se avautuu kuusiliuskaisesti. Perä yleensä pitenee hedelmävaiheessa noin 25-30 mm pitkäksi. Kn, Vaala, Neittävä, Kiiskeroisentien länsipuolella oleva Likainen-niminen lampi, lammen kapea eteläpää, nykyinen luonnonsuojelualue, 10.7.1999. Kuva näytteestä, copyright Hannu Kämäräinen.
Stellaria crassifolia – lettotähtimön lehdet ovat ruodittomat, kapeanpuikeat tai soikeahkot ja suippokärkiset. Ne ovat vihreät, kaljupintaiset, tavallisesti noin 6-25 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 2-6 mm leveät. Harvinaisella merenrantamuunnoksella, merilettotähtimöllä, var. minor, lehdet ovat keskimäärin kapeammat kuin kuvassa olevalla pohjanlettotähtimöllä. 7.7.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.
Stellaria crassifolia – lettotähtimö on Suomessa alkuperäinen laji, ja sen normaali kukinta-aika on heinä- ja elokuu. Kuvassa olevan pohjanlettotähtimön esiintymisalueen eteläraja kulkee Etelä-Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan ja Kainuun eliömaakunnissa. Se on runsaimmillaan Perämeren rannikkoalueilla sekä Kittilän ja Sompion Lapin eliömaakunnissa. Muualla esiintymisalueellaan muunnos on harvinainen tai harvinaisehko. Se on myös taantunut koko esiintymisalueellaan. Merilettotähtimö kasvaa varmuudella vain Varsinais-Suomen ja Uudenmaan eliömaakuntien rannikolla hyvin harvinaisena. 7.7.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.
Stellaria crassifolia – lettotähtimön kasvupaikkoina ovat lähinnä koivuletot, lettoniityt, lähteiköt, puronvarret, luhtarannat ja märät rantaniityt sekä merenrantojen rakkolevävallit. Juuri rakkolevävalleille keskittyvä merilettotähtimö on viimeisimmässä uhanalaisuusarvioinnissa todettu erittäin uhanalaiseksi (EN). 7.7.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 