- Succisa pratensis Moench – (niitty)purtojuuri
- Succisa Haller – purtojuuret
- Caprifoliaceae – kuusamakasvit (aikaisemmin Dipsacaceae – purtojuurikasvit)
(Niitty)purtojuuri, Succisa pratensis, on monivuotinen, pysty tai koheneva ja haaraton tai useimmiten yläosastaan haarova sekä tavallisesti noin 30-60 cm korkea ruoho. Juurakko on pysty, vain noin 1-2 cm pitkä ja poikkikärkinen sekä runsaasti sivujuurinen. Yksilöt ovat yksi- tai useampivartisia. Varsi haaroineen on liereä, vihreäsävyinen tai punaruskea ja alempaa kaljuhko tai vähäkarvainen sekä ylempää ja haaroistaan tiheästi lyhytkarvainen.
Ruusuke- ja tyvilehdet ovat ruodilliset, suikeat tai soikeat ja ehyet sekä useimmiten ehytlaitaiset. Kärki on suipon terävä, tylppä tai pyöreähkö. Lehtiruoti on alempaa palteeton ja yläpäästään levenevän palteen kautta lavaksi muuttuva, vihreäsävyinen tai punertava sekä useimmiten noin 3-10 cm pitkä. Lapa on hieman nahkea, päältä vihreä ja alta sinivihreä sekä kalju tai vaihtelevasti karvainen. Se on tavallisesti noin 5-17 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 2-7 cm leveä. Varsilehdet ovat vastakkaisesti. Niiden ruoti on noin 1-4 cm pitkä ja tyveltään tuppimaisesti varren ympäri kiertyvä. Ylimmät lehdet ovat ruodittomat. Varsilehtien lapa on ruusuke- ja tyvilehtien kaltainen mutta latvaa kohti pienenevä, yleensä noin 2-12 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 0,5-4 cm leveä.
Kukinnot muodostuvat kukkamaisista mykeröistä, jotka ovat varren ja haarojen kärjessä yksittäin. Monikukkaisen mykerön tyvellä on kehtomainen, tiivis ylälehtien ryhmä, joka on kahtena tai kolmena sisäkkäisenä kiehkurana. Kiehkurassa on tavallisesti 7-8 lehteä, ja ne ovat vihreät sekä lyhytkarvaiset. Uloimmat niistä ovat puikeat tai kapeanpuikeat, suipon teräväkärkiset ja tyvestä pullistuneet sekä yhteenkasvaneet. Ne ovat noin 10-13 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 2-4 mm leveät. Lehdet lyhenevät ja kapenevat sisemmissä kerroksissa.
Kukintomykerö on puolipallomainen tai täydessä kukassaan lähes pallomainen ja tavallisesti noin 15-30 mm leveä. Varren latvamykerö on kookkain ja sivumykeröt ovat yleensä pienempiä. Mykerössä on noin satakunta teriöltään sinistä tai sinipunertavaa, hyvin harvoin valkoista kukkaa, jotka ovat kaksineuvoisia tai pelkkiä emikukkia. Latvamykerön kukat ovat aina kaksineuvoisia, ja ainakin osa sivumykeröistä on vain emikukkaisia. Emikukkaisissa mykeröissä heteet jäävät heikosti kehittyneiksi. Kukkapohjuksessa, kunkin kukan tyvellä, on suikea, teräväkärkinen, karvainen ja vihreä tai punaruskea tukisuomu, joka on noin 6-8 mm pitkä. Kukat ovat perättömät, ja niissä on verhiö sekä ulkoverhiö, jotka jäävät kukintavaiheessa täysin näkymättömiin. Ulkoverhiö on yhdislehtinen, lyhyesti 4-liuskainen ja karvainen sekä noin 3 mm pitkä. Varsinainen verhiö on yhdislehtinen, punaruskea, karvainen ja lähes tyveen saakka äimämäisen kapeasti 5-liuskainen sekä noin 2-2,5 mm pitkä. Teriöt ovat keskenään samankokoiset, yhdislehtiset, hieman vastakohtaiset ja suppilomaiset sekä 4-liuskaiset. Ne ovat tavallisesti noin 6-8 mm pitkät, ja niiden kärkiliuskat ovat noin 1,5-2,5 mm pitkät sekä tylppä- tai pyöreähköpäiset.
Kukissa on 4 teriöistä esiin nousevaa hedettä. Niiden palhot ovat ohuet ja valkoiset tai sinertävät. Ponnet ovat pitkulaiset, poikittaiset ja ennen siitepölyn luovuttamista sinipunaiset sekä noin 1,5-1,8 mm pitkät. Sikiäin on kehänalainen, ja emiö on 1-vartaloinen. Vartalo on valkoinen tai sinertävä ja selvästi teriön yläpuolelle ulottuva. Sen kärjessä on lyhyt, nappimainen ja vaalea luotti. Hedelmä on ulkoverhiön sisään jäävä, lieriömäinen pohjuspähkylä, joka on tavallisesti noin 5 mm pitkä ja noin 1-1,5 mm leveä. Normaali kukinta-aika on elo-syyskuu.
(Niitty)purtojuuri on alkuperäinen Suomessa, ja sen vakituinen esiintymisalue yltää etelästä päin Etelä-Pohjanmaan, Pohjois-Hämeen, Pohjois-Savon ja Etelä-Savon eliömaakuntiin saakka. Laji on yleinen Satakunnan, Etelä-Hämeen ja Etelä-Savon eliömaakuntiin saakka sekä pohjoisempana harvinainen. Lisäksi Kasviatlaksessa on yksittäisiä havaintoja myös Pohjois-Karjalan, Keski-Pohjanmaan, Oulun Pohjanmaan ja Kainuun eliömaakunnista. Kasvupaikkoina ovat lähinnä niityt, ranta-alueet, lähteiköt, rehevät metsät, metsänreunat, metsäaukiot ja suonlaitametsät sekä pellon- ja tienpientareet. (Niitty)purtojuuri suosii savimaata. Muissa Pohjoismaissa se kasvaa Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja Islannissa sekä Tanskan Färsaarilla.
(Niitty)purtojuuri on myöhäiskesän kukkijana tärkeä mesikasvi, jota suosivat lähes kaikki hyönteiset. Myös ihmiset ovat hyödyntäneet lajia monin tavoin. Juurakosta valmistettu rohdos tunnettiin nimellä Radix morsus diaboli, suomeksi pirun purema juuri. Sillä lääkittiin mm. syyhyä, paiseita, ihottumia, rohtumia ja haavoja sekä sisäisesti keuhkosairauksia. Rohdolla häädettiin myös suolistomatoja sekä ilmeisesti jopa kuppaa ja ruttoa. Suomessakin kasvia on kutsuttu pirunpuremaksi. Tieteellinen sukunimi tarkoittaa tyvestä katkaistua. Nimitykset johtuvat juurirakenteesta. Nuoren yksilön pysty ja aluksi pitempi pääjuuri alkaa lahota kärjestään, ja lopulta jäljelle jää vain lyhyt, paksu ja alapäästään katkaistulta näyttävä nysä, johon kasvaa runsaastikin sivujuuria. Vanhan kansanuskomuksen mukaan paholainen halusi tuhota ihmisiä auttavan rohtokasvin ja kävi maan alla puremassa niiden juuret melkein tyvestä poikki. Purtojuurta on hyödynnetty muutenkin. Lehtiä on käytetty teenä ja niistä on keitetty keltaista ja vihreää väriainetta kasvivärjäykseen.
Suomessa kasvaa oikeastaan vain yksi purtojuurta jossain määrin muistuttava luonnonlaji, ketoruusuruoho, Knautia arvensis. Sen kukintomykeröt ovat kuitenkin litteät, ja mykerön laitakukat ovat selvästi muita kookkaammat. Lisäksi ruusuruohon lehdet ovat tyvilehtiä lukuun ottamatta useimmiten pariliuskaiset.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle (niitty)purtojuuren esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Succisa pratensis – (niitty)purtojuuren kukintomykerö on puolipallomainen tai täydessä kukassaan lähes pallomainen ja tavallisesti noin 15-30 mm leveä. Mykerössä on noin satakunta teriöltään sinistä tai sinipunertavaa kukkaa. Itsepölytyksen estämiseksi kaksineuvoisten kukkien heteet kehittyvät ennen emien kehitystä. Kukissa on neljä hedettä. Niiden palhot ovat ohuet ja valkoiset tai sinertävät. Ponnet ovat pitkulaiset, poikittaiset ja ennen siitepölyn luovuttamista sinipunaiset sekä noin 1,5-1,8 mm pitkät. Purtojuuri on myöhäiskesän kukkijana tärkeä mesikasvi, jota suosivat lähes kaikki hyönteiset (kuvassa tarhamehiläinen, Apis mellifera). EH, Hämeenlinna, Renko, Viiala, Turun Valtatien (10-tien) laitaruohikko Ruokojärven luoteispään kohdalla, 12.8.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.
Succisa pratensis – (niitty)purtojuuren teriöt ovat keskenään samankokoiset, yhdislehtiset, hieman vastakohtaiset ja suppilomaiset sekä neliliuskaiset. Ne ovat tavallisesti noin 6-8 mm pitkät, ja niiden kärkiliuskat ovat noin 1,5-2,5 mm pitkät sekä tylppä- tai pyöreähköpäiset. Kukkapohjuksessa, kunkin kukan tyvellä, on suikea, teräväkärkinen ja vihreä tai punaruskea tukisuomu, joka on noin 6-8 mm pitkä. Suomut näkyvät parhaiten nuppuisessa mykerössä. Mykeröiden kukinta näyttää voivan alkaa alhaalta ylöspäin, kuten oheisessa kuvassa tai ylhäältä alaspäin, kuten edellisessä kuvassa. EH, Hämeenlinna, Renko, Viiala, Turun Valtatien (10-tien) laitaruohikko Ruokojärven luoteispään kohdalla, 12.8.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.
Succisa pratensis – (niitty)purtojuuren emiö on yksivartaloinen. Vartalo on valkoinen tai sinertävä ja selvästi teriön yläpuolelle ulottuva. Sen kärjessä on lyhyt, nappimainen ja vaalea luotti. Kuvassa oleva mykerö on vain emikukkainen. Heikosti kehittyneet heteet miniponsineen ovat jo näivettyneet. EH, Hämeenlinna, Renko, Viiala, Turun Valtatien (10-tien) laitaruohikko Ruokojärven luoteispään kohdalla, 12.8.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.
Succisa pratensis – (niitty)purtojuuren mykerön tyvellä on kehtomainen, tiivis ylälehtien ryhmä, joka on kahtena tai kolmena sisäkkäisenä kiehkurana. Kiehkurassa on tavallisesti 7-8 lehteä, ja ne ovat vihreät sekä lyhytkarvaiset. Uloimmat niistä ovat puikeat tai kapeanpuikeat, suipon teräväkärkiset ja tyvestä pullistuneet sekä yhteenkasvaneet. Ne ovat noin 10-13 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 2-4 mm leveät. Lehdet lyhenevät ja kapenevat sisemmissä kerroksissa. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, omakotialue, Näsiäntien varren pihamaa, niittymäinen nurmialue pensasaidan vierellä, 20.8.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Succisa pratensis – (niitty)purtojuuren ruusuke- ja tyvilehdet ovat ruodilliset, suikeat tai soikeat ja ehyet. Kärki on suipon terävä, tylppä tai pyöreähkö. Lehtiruoti on alempaa palteeton ja yläpäästään levenevän palteen kautta lavaksi muuttuva, vihreäsävyinen tai punertava sekä useimmiten noin 3-10 cm pitkä. Lapa puolestaan on tavallisesti noin 5-17 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 2-7 cm leveä. V, Salo, Suomusjärvi, Arpalahti – Lemula, Ruonakorventieltä kohti Laukkalliota lähtevän metsätien laide, 22.8.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.
Succisa pratensis – (niitty)purtojuuren varsilehdet ovat vastakkaisesti. Niiden ruoti on ylimpiä lehtiä lukuun ottamatta noin 1-4 cm pitkä ja tyveltään tuppimaisesti varren ympäri kiertyvä. Varsilehtien lapa on yleensä noin 2-12 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 0,5-4 cm leveä. EH, Hämeenlinna, Renko, Viiala, Turun Valtatien (10-tien) laitaruohikko Ruokojärven luoteispään kohdalla, 12.8.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.
Succisa pratensis – (niitty)purtojuuren lehdet ovat kaljut tai vaihtelevasti karvaiset. V, Salo, Suomusjärvi, Arpalahti, Arpalahdentieltä erkanevan Ahvenlammentien pohjoispuoli Mustalammin kohdalla, Huuttavanmäen lounaislaita, 22.8.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 