Taraxacum sect. Taraxacum – rikkavoikukat

  • Taraxacum sect. Taraxacum Kirschner & Štĕpanék – rikkavoikukat
  • aikaisemmin Suomessa käytetty nimi Taraxacum sect. Ruderalia Kirschner, H. Øllg. & Štĕpanék
  • Taraxacum F. H. Wigg. – voikukat
  • Asteraceae – asterikasvit (aikaisemmin Cichoriaceae – sikurikasvit)

Suomesta tunnetaan lähes 500 voikukkien apomiktista lajia. Apomiksia tarkoittaa uuden yksilön kasvamista suoraan emokasvista ilman ristipölytyksen tuomaa suvullista lisääntymistä. Voikukkalajit jaotellaan nykytietämyksen mukaan 12 sektioon, joista rikkavoikukkien sektio Taraxacum on ylivoimaisesti suurin yli 350 lajillaan. Näistä noin 100 on laajalle levinneitä. Valmisteilla olevaan Uuteen Suomen kasvioon sisältyy suvun asiantuntijan, Juhani Räsäsen kirjoittama voikukkakokonaisuus, jossa on 57 rikkavoikukan määrityskaava lajikuvauksineen ja lehtikuvineen. Osio on julkaistu ennakkoversiona verkkolehti Lutukassa 1/2024 (pdf).

Rikkavoikukat ovat monivuotisia, maitiaisnesteisiä, pystyjä ja lehtiruusukkeellisia ruohoja ja vanakasveja, jotka ovat noin 10-45(-60) cm korkeita. Pääjuuri on pysty, vahva ja jopa yli 50 cm pitkä. Vanat ovat monilukuiset, lehdettömät, haarattomat ja yksimykeröiset sekä ruusukelehtiä pitemmät. Ne ovat pehmeät, iso-onteloiset, vihreä- tai punaruskehtavasävyiset ja vaihtelevasti seittikarvaiset.

Vanojen tyvellä on runsaasti ruodillisia ruusukelehtiä. Ne kasvavat kolmessa vaiheessa. Ensin kasvavat ulkolehdet ja parhaan kukinnan alkaessa keskilehdet sekä kukinnan loppuvaiheessa sisälehdet, jolloin ulkolehdet ja iso osa keskilehdistäkin ovat jo kellastuneita ja lakastumassa. Myöhemmin kesällä ja syksyllä kukkivissa voikukissa on vain sisälehtiä, jotka ovat erittäin muuntelevia. Niitä ei voi enää lajilleen määrittää. Rikkavoikukkalajien määrittäminen perustuukin valtaosin keskilehtien ominaisuuksiin. Lehtiruoti on vaihtelevasti siipipalteinen, hampainen ja yleensä noin 5-10 cm pitkä. Keskilehtien ruoti levenee ilman selvää rajaa tavallisesti suikeaksi tai leveänsuikeaksi, karkeatekoiseksi, syvään pari- ja runsasliuskaiseksi lehtilavaksi, jonka kärki on useimmiten terävän kolmiomainen. Erityisesti lavan yläosan sivuliuskat ovat lajistakin riippuen sivulle siirottavan, alaspäin kaartuvan tai harvemmin ylöspäin kaartuvan ja epäsymmetrisen kolmiomaiset. Liuskojen ylälaita ja liuskavälit ovat hampaiset tai liuskahampaiset. Lajista riippuen liuskojen välit voivat olla tumman tervatäpläiset. Lehdet ovat vihreät, keskisuoneltaan myös punertavat – viininpunaiset, vaihtelevasti seitti- ja hapsikarvaiset sekä lavaltaan tavallisesti noin 10-30 cm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 3-10 cm leveät. Erityisesti rehevillä kasvupaikoilla lehdet kasvavat kookkaiksi, mutta kuivemmilla paikoilla jäävät em. ylämittoja selvästi pienemmiksi.

Kukintona on vanan kärjessä oleva monikukkainen mykerö, jonka uloimman kerroksen muodostavat pienet, kapeat ylälehdet eli kehtosuomut. Varsinaiset kehtosuomut, sisäsuomut, ovat yhtenä, tiiviin rinnakkaisena ja pystynä rivinä. Ne ovat lähinnä tasasoukan suikeat, suipohkokärkiset ja kapean kalvolaitaiset sekä yleensä noin 13-20 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1,5-3 mm leveät. Kehdon tyven ympärillä on kierteisesti lisäkehtosuomuja eli ulkosuomuja, jotka ovat siirottavia, alaspäisiä tai erittäin harvoin ylöspäisiä. Ne ovat lähinnä suikeahkot tai lähes tasasoukat mutta kärjestään kapean kolmiomaiset, useimmiten kyhmyttömät ja kalvolaidattomat sekä tavallisesti noin 11-18 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 2-7 mm leveät. Kaikki suomut ovat himmeän vihreäsävyiset, usein kärjestään tummat tai punertavat ja kaljut tai hyvin vähäkarvaiset.

Kukintomykeröt ovat (25-)30-70(-75) mm leveät ja avoinna vain päivän valoisana aikana. Mykerössä on lopulta noin 150-220 keltaista, kaksineuvoista ja tukisuomutonta kielikukkaa, joiden teriön kieli on lähes tasasoukka, kärjestään tylppä ja 5-hampainen sekä täysikasvuisena yleensä noin 10-15 mm pitkä ja noin 1,5-2,5 mm leveä. Laitimmaiset kielikukat ovat alta leveän tummempijuovaiset. Teriön mykeröpohjukseen kiinnittynyt ja piiloon jäävä, kapea tyviosa on noin 3-5 mm pitkä. Verhiö on noin 5-6 mm pitkä ja muuntunut vaaleiksi hapsihaiveniksi. Heteitä on 5. Niiden keltaiset ja kapean tasasoukat ponnet ovat lieriömäisen yhdiskasvuisesti emin vartalon ympärillä. Emiö on 2-lehtinen, 1-vartaloinen ja luotiltaan 2-liuskainen.  Vartalo luotteineen on vain harvoin puhtaankeltainen. Lajit ovat lähes aina siitepölyllisiä.

Kukinnan jälkeen mykerö painuu pysyvästi suppuun ja hedelmistön kypsyttyä avautuu haiven- ja pähkyläpalloksi. Pähkylä on kapean vastapuikea, moniharjuinen, nystermäinen ja yläosastaan piikkinen sekä kypsänä ruskeasävyinen. Se on (3-)3,5-4,5(-5) mm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 1-1,5 mm leveä. Sen kärjessä on noin 0,4-1 mm pitkä ja kartiomaisen lieriömäinen nokkaosa. Nokkaosan jatkeena on valkoinen, pitkävartinen ja hapsihaiveninen pappus eli verhiön muutunnainen, joka auttaa pähkylöitä leviämään tuulen mukana. Pappuksen varsi on useimmiten noin 10-13 mm pitkä ja sen tiheän monihaiveninen kärkiosa noin 6-7 mm pitkä. Normaali kukinta-aika on touko-heinäkuu. Kukintaa voi kuitenkin niukahkona esiintyä syksyyn saakka.

Rikkavoikukat ovat Suomessa lähes yksinomaan uustulokkaita. Niitä esiintyy kaikissa eliömaakunnissa, mutta yleisimpiä ja runsaimpia ne ovat Etelä- ja Keski-Suomessa ihmistoiminnan luomilla kasvupaikoilla, joilla tavataan yhä harvemmin enää muiden, alkuperäisiä ja muinaistulokkaita sisältävien sektioiden edustajia. Lapin rikkavoikukkalajisto ja sen levinneisyys tunnetaan huonosti. Kasvupaikkoina ovat lähinnä nurmikot, niityt, kesantopellot, puutarhat, puistot, pihat, teiden ja katujen varret, pientareet ja joutomaat sekä muut ihmisen muokkaamat alueet. Muutaman aarin rikkavoikukkakasvustosta voi löytyä jopa 20-40 eri lajia. Muissa Pohjoismaissa rikkavoikukkia kasvaa Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa, Islannissa ja Tanskan Färsaarilla sekä jopa Norjan arktisilla saarilla.

Rikkavoikukkien menestykseen eivät vaikuta hyönteisten runsausvaihtelut eivätkä juuri kesän säätkään. Hyönteiset kyllä mielellään keräävät laajoista ja runsaskukkaisista mykeröistä siitepölyä omaksi ja jälkeläistensä ravinnoksi. Siitepöly on kuitenkin vastikkeetonta ekstraa muun eliökunnan hyödyksi, koska täysi pähkylämäärä kasvaa apomiksin vaikutuksesta yhtä itsestään selvästi kuin lehdet, vanat ja mykerötkin. Pitkävartisten pappusten kannattelemat pähkylät siirtävät emokasvinsa tarkan perimän klooneina syntyviin, mahdollisiin uusiin yksilöihin. Rikkavoikukat ovat voittajaporukkaa, jotka juurensijan saatuaan pysyvät sitkeästi kasvupaikallaan, vaikka se sattuisi olemaan kivijalan juuri, asvaltin rako tai pihalaatoituksen sauma. Monet yrittävät häätää voikukkia pihamaaltaan ja nurmikoltaan mekaanisesti tai kemiallisesti. Siitä saa kuitenkin useimmiten palkaksi vain karvaan mielen ja jatkuvien pettymysten sarjan, mikä on omiaan synkentämään kauneimmatkin kesäpäivät. Jopa yli puolimetriseksi venyvästä pystyjuuresta jää aina jäljelle jonkinlainen pätkä, josta uusi kasvu voi ponnistaa. Kemiallisen ”sodankäynnin” autioittaman tantereen yläpuolella leijailee viimeistään viikon parin päästä tuulten tuoma pähkylöiden ”liitovarjoarmeija”, joka valloittaa taas uudelleen omaksi katsomansa maan. Onkin sanottu viisaasti, että ainoa oikea suhteutuminen voikukkiin on filosofinen lähestymistapa. Voi opetella näkemään kauneuden voikukkaniittyjen ja -nurmien keltaloistossa eikä pelkästään tarkkaan rajatuissa perennapenkeissä. Myöhemmin voikukkien rehevät lehtiruusukkeet tuovat lisävihreyttä uuvahtaneellekin pihanurmikolle.

Voikukkia on varsinkin aikaisempina aikoina käytetty hyödyksi mm. ravintona. Tunnetuksi se tuli erityisesti kahvin korvikkeena. Rohdoskasvina sitä on käytetty kauimmin lähinnä sappivaivoihin ja nesteen poistoon. Voikukka soveltuu nykyisinkin juuresta kukintoihin saakka villivihannekseksi. Lehdissä on moniin varsinaisiin salaatteihin verrattuna moninkertainen määrä mm. A-, B-, C- ja E-vitamiineja, kalsiumia, rautaa sekä muita kivennäisaineita ja flavonoideja.  Lehtiä voi lisätä salaatteihin, keittoihin, muhennoksiin ja leivonnaisiin. Mykerönuppuja voi säilöä etikkaliemeen ja käyttää kapriksen tapaan tai esimerkiksi kypsentää kevyesti pannulla öljyn ja mausteiden kera. Kukkivista mykeröistä voi valmistaa voikukkasiirappia tai simaa. Kielikukista voi tehdä marmeladia tai käyttää niitä leivonnaisten ja ruokien koristeena. Varhain keväällä ja myöhään syksyllä kerätyt juuret sisältävät runsaasti ravinteita ja mineraaleja. Niitä voi käyttää keitettyinä eri ruokien lisukkeena sekä kuivattuina ja jauhettuina jauhojen seassa leivontaan ja puuroihin.

Sukutasolla voikukan tuntevat varmasti kaikki suomalaiset ihan pienimpiä taaperoita lukuun ottamatta. Moni on tutustunut niihin jo lapsena, tytöt mm. seppeleitä punomalla ja pojat ampuessaan toisiaan peukalon lennättämillä mykerönupuilla. Melkein jokainen on varmasti joskus puhaltanut pähkyläpallon ”liitovarjot” matkaan. Leikin tuloksena ovat kädet ja usein vaatteetkin tahriintuneet ensin valkoiseen ja heti kohta tummenevaan maitiaisnesteeseen, jonka edessä monet pesuaineetkin ovat lähes voimattomia. Sukutasoa syvempi voikukkatuntemus on maailmanlaajuisestikin harvinaista. Jo sektioiden eli lajiryhmien erottaminen toisistaan vaatii pitkäjänteistä paneutumista, puhumattakaan lajitasosta, jolle yltää Suomessakin vain muutama henkilö.

Suomessa tavattujen voikukkien sektiot ovat tieteellisen nimen mukaisessa aakkosjärjestyksessä seuraavat: Borea – ahovoikukat, Borealia – sarvivoikukat, Boreigena – pohjanvoikukat, Celtica – luhtavoikukat (1 laji), Crocea – sahramivoikukat, Erythrosperma – mäkivoikukat, Hamata – niittyvoikukat, Macrodonta – islanninvoikukat (2 lajia), Naevosa – laikkuvoikukat, Palustria -rantavoikukat, Spectabilia – lännenvoikukat (1 laji), Taraxacum – rikkavoikukat. Rikkavoikukkien aikaisempaan Ruderalia-kokonaisuuteen kuuluivat myös nykyään erillisinä sektioina käsiteltävät ahovoikukat, luhtavoikukat ja niittyvoikukat. Sektioiden ja niiden lajien välisiin eroihin voi halutessaan tutustua artikkelin ensimmäisessä kappaleessa olevan linkin kautta.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle voikukkien sukutasoiselle esiintymiskartalle Suomessa (sektiotaso puuttuu). Suuntaa antava, voikukkien lajikohtainen levinneisyys löytyy artikkelin alussa olevasta linkistä.

Linkki sektiotasoiselle Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (The Euro+Med Plantbase).

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Taraxacum sect. Taraxacum - rikkavoikukat on suurin sektio eli lajiryhmä voikukkien joukossa. Suomessa ilmoitetuista lähes 500 voikukkalajista yli 350 lajia kuuluu rikkavoikukkiin. Muutaman aarin rikkavoikukkakasvustosta voi löytyä jopa 20-40 eri lajia. Sukutasolla voikukan tuntevat varmasti kaikki suomalaiset ihan pienimpiä lapsia lukuun ottamatta. Sen sijaan Suomessa tavattavien voikukkien 12 lajiryhmän välisiä eroja ei monikaan hallitse, lajitasoisesta osaamisesta puhumattakaan. EH, Hämeenlinna, Ojoinen, Paroinen, Pikku-Parolantien laitaruohikko jätevedenpuhdistamon kompostiaumakenttäalueen kohdalla, 17.5.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Taraxacum sect. Taraxacum – rikkavoikukat on suurin sektio eli lajiryhmä voikukkien joukossa. Suomessa ilmoitetuista lähes 500 voikukkalajista yli 350 lajia kuuluu rikkavoikukkiin. Muutaman aarin rikkavoikukkakasvustosta voi löytyä jopa 20-40 eri lajia. Sukutasolla voikukan tuntevat varmasti kaikki suomalaiset ihan pienimpiä lapsia lukuun ottamatta. Sen sijaan Suomessa tavattavien voikukkien 12 lajiryhmän välisiä eroja ei monikaan hallitse, lajitasoisesta osaamisesta puhumattakaan. EH, Hämeenlinna, Ojoinen, Paroinen, Pikku-Parolantien laitaruohikko jätevedenpuhdistamon kompostiaumakenttäalueen kohdalla, 17.5.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Taraxacum sect. Taraxacum - rikkavoikukat ovat parhaassa kukintavaiheessaan näyttävä ja koristeellinen ilmestys runsaine kukintomykeröineen ja liuskaisine lehtineen, vaikka monet niitä vihaavatkin viheliäisinä rikkaruohoina, jotka haluavat aivan itse päättää kasvu- ja kukoistuspaikkansa. Voikukkien määrittämisessä ovat keskeisessä asemassa ruusukelehdet ja niistäkin vain keskimmäinen kerros. Ensin kasvavat ulkolehdet (kuvassa oikeassa laidassa pari alimmaisena näkyvää) ja parhaan kukinnan alkaessa keskilehdet sekä kukinnan loppuvaiheessa sisälehdet, jolloin ulkolehdet ja iso osa keskilehdistäkin ovat jo kellastuneita ja lakastumassa. Myöhemmin kesällä ja syksyllä kukkivissa voikukissa on vain sisälehtiä, jotka ovat erittäin muuntelevia eivätkä sovi määritykseen. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, Metsälammentieltä Ali-Raakkulantielle vievän kevytväylän varsi, metsikön reuna, 18.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Taraxacum sect. Taraxacum – rikkavoikukat ovat parhaassa kukintavaiheessaan näyttävä ja koristeellinen ilmestys runsaine kukintomykeröineen ja liuskaisine lehtineen, vaikka monet niitä vihaavatkin viheliäisinä rikkaruohoina, jotka haluavat aivan itse päättää kasvu- ja kukoistuspaikkansa. Voikukkien määrittämisessä ovat keskeisessä asemassa ruusukelehdet ja niistäkin vain keskimmäinen kerros. Ensin kasvavat ulkolehdet (kuvassa oikeassa laidassa pari alimmaisena näkyvää) ja parhaan kukinnan alkaessa keskilehdet sekä kukinnan loppuvaiheessa sisälehdet, jolloin ulkolehdet ja iso osa keskilehdistäkin ovat jo kellastuneita ja lakastumassa. Myöhemmin kesällä ja syksyllä kukkivissa voikukissa on vain sisälehtiä, jotka ovat erittäin muuntelevia eivätkä sovi määritykseen. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, Metsälammentieltä Ali-Raakkulantielle vievän kevytväylän varsi, metsikön reuna, 18.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Taraxacum sect. Taraxacum - rikkavoikukat ovat monivuotisia, maitiaisnesteisiä, pystyjä ruohoja ja vanakasveja, jotka ovat noin 10-45(-60) cm korkeita. Vanat ovat lehdettömät, haarattomat, iso-onteloiset ja vaihtelevasti seittikarvaiset. Ruusukelehtien ja erityisesti keskilehtien lapa on tavallisesti suikea tai leveänsuikea, karkeatekoinen sekä syvään pari- ja runsasliuskainen. Sen kärki on useimmiten terävän kolmiomainen. Lapa on tavallisesti noin 10-30 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 3-10 cm leveä. EH, Janakkala, Turenki, Kuumola, ratapiha-alue, 20.5.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Taraxacum sect. Taraxacum – rikkavoikukat ovat monivuotisia, maitiaisnesteisiä, pystyjä ruohoja ja vanakasveja, jotka ovat noin 10-45(-60) cm korkeita. Vanat ovat lehdettömät, haarattomat, iso-onteloiset ja vaihtelevasti seittikarvaiset. Ruusukelehtien ja erityisesti keskilehtien lapa on tavallisesti suikea tai leveänsuikea, karkeatekoinen sekä syvään pari- ja runsasliuskainen. Sen kärki on useimmiten terävän kolmiomainen. Lapa on tavallisesti noin 10-30 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 3-10 cm leveä. EH, Janakkala, Turenki, Kuumola, ratapiha-alue, 20.5.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Taraxacum sect. Taraxacum - rikkavoikukkien vanat ovat monilukuiset ja yksimykeröiset. Kukintomykeröt ovat (25-)30-70(-75) mm leveät ja avoinna vain päivän valoisana aikana. EH, Janakkala, Turenki, Kuumola, ratapiha-alue, 20.5.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Taraxacum sect. Taraxacum – rikkavoikukkien vanat ovat monilukuiset ja yksimykeröiset. Kukintomykeröt ovat (25-)30-70(-75) mm leveät ja avoinna vain päivän valoisana aikana. EH, Janakkala, Turenki, Kuumola, ratapiha-alue, 20.5.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Taraxacum sect. Taraxacum - rikkavoikukkien kukintomykerössä on lopulta noin 150-220 keltaista ja kaksineuvoista kielikukkaa, joiden kieli on lähes tasasoukka, kärjestään tylppä ja 5-hampainen sekä täysikasvuisena yleensä noin 10-15 mm pitkä ja noin 1,5-2,5 mm leveä. Kukkien mykeröpohjukseen kiinnittynyt ja piiloon jäävä tyviosa on noin 3-5 mm pitkä. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, Metsälammentieltä Ali-Raakkulantielle vievän kevytväylän varsi, metsikön reuna, 18.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Taraxacum sect. Taraxacum – rikkavoikukkien kukintomykerössä on lopulta noin 150-220 keltaista ja kaksineuvoista kielikukkaa, joiden kieli on lähes tasasoukka, kärjestään tylppä ja 5-hampainen sekä täysikasvuisena yleensä noin 10-15 mm pitkä ja noin 1,5-2,5 mm leveä. Kukkien mykeröpohjukseen kiinnittynyt ja piiloon jäävä tyviosa on noin 3-5 mm pitkä. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, Metsälammentieltä Ali-Raakkulantielle vievän kevytväylän varsi, metsikön reuna, 18.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Taraxacum sect. Taraxacum - rikkavoikukkien kukintomykerössä on lopulta noin 150-220 keltaista ja kaksineuvoista kielikukkaa, joiden teriön kieli on lähes tasasoukka, kärjestään tylppä ja 5-hampainen sekä täysikasvuisena yleensä noin 10-15 mm pitkä ja noin 1,5-2,5 mm leveä. Teriön mykeröpohjukseen kiinnittynyt ja piiloon jäävä tyviosa on noin 3-5 mm pitkä. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, Metsälammentieltä Ali-Raakkulantielle vievän kevytväylän varsi, metsikön reuna, 18.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Taraxacum sect. Taraxacum – rikkavoikukkien kukintomykerössä on lopulta noin 150-220 keltaista ja kaksineuvoista kielikukkaa, joiden teriön kieli on lähes tasasoukka, kärjestään tylppä ja 5-hampainen sekä täysikasvuisena yleensä noin 10-15 mm pitkä ja noin 1,5-2,5 mm leveä. Teriön mykeröpohjukseen kiinnittynyt ja piiloon jäävä tyviosa on noin 3-5 mm pitkä. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, Metsälammentieltä Ali-Raakkulantielle vievän kevytväylän varsi, metsikön reuna, 18.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Taraxacum sect. Taraxacum - rikkavoikukkien kukintomykerön laitimmaiset kielikukat ovat alta leveän tummempijuovaiset. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Tervaniemeen ja Alajärven uimarannalle vievän tien laitaheinikko, 12.7.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.

Taraxacum sect. Taraxacum – rikkavoikukkien kukintomykerön laitimmaiset kielikukat ovat alta leveän tummempijuovaiset. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Tervaniemeen ja Alajärven uimarannalle vievän tien laitaheinikko, 12.7.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.

Taraxacum sect. Taraxacum - rikkavoikukkien mykeröiden uloimman kerroksen muodostavat pienet, kapeat ylälehdet eli kehtosuomut. Varsinaiset kehtosuomut, sisäsuomut, ovat yhtenä, tiiviin rinnakkaisena ja pystynä rivinä. Ne ovat lähinnä tasasoukan suikeat, suipohkokärkiset ja kapean kalvolaitaiset sekä yleensä noin 13-20 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1,5-3 mm leveät. Kehdon tyven ympärillä on kierteisesti lisäkehtosuomuja eli ulkosuomuja, jotka ovat siirottavia, alaspäisiä tai erittäin harvoin ylöspäisiä. Ne ovat lähinnä suikeahkot tai lähes tasasoukat mutta kärjestään kapean kolmiomaiset, useimmiten kyhmyttömät ja kalvolaidattomat sekä tavallisesti noin 11-18 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 2-7 mm leveät. Kaikki suomut ovat himmeän vihreäsävyiset. Kuvasta on nähtävissä myös, kuinka laitimmaiset kielikukat ovat alta leveän tummajuovaiset. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, Metsälammentieltä Ali-Raakkulantielle vievän kevytväylän varsi, metsikön reuna, 18.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Taraxacum sect. Taraxacum – rikkavoikukkien mykeröiden uloimman kerroksen muodostavat pienet, kapeat ylälehdet eli kehtosuomut. Varsinaiset kehtosuomut, sisäsuomut, ovat yhtenä, tiiviin rinnakkaisena ja pystynä rivinä. Ne ovat lähinnä tasasoukan suikeat, suipohkokärkiset ja kapean kalvolaitaiset sekä yleensä noin 13-20 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1,5-3 mm leveät. Kehdon tyven ympärillä on kierteisesti lisäkehtosuomuja eli ulkosuomuja, jotka ovat siirottavia, alaspäisiä tai erittäin harvoin ylöspäisiä. Ne ovat lähinnä suikeahkot tai lähes tasasoukat mutta kärjestään kapean kolmiomaiset, useimmiten kyhmyttömät ja kalvolaidattomat sekä tavallisesti noin 11-18 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 2-7 mm leveät. Kaikki suomut ovat himmeän vihreäsävyiset. Kuvasta on nähtävissä myös, kuinka laitimmaiset kielikukat ovat alta leveän tummajuovaiset. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, Metsälammentieltä Ali-Raakkulantielle vievän kevytväylän varsi, metsikön reuna, 18.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Taraxacum sect. Taraxacum - rikkavoikukilla näkee aika usein X-taudin fytoplasmojen eli bakteerien kaltaisten taudinaiheuttajien infektoimia kasvustoja. Tauti aiheuttaa erikoisennäköisiä kasvuhäiriöitä mykeröihin mm. kuihduttamalla kielikukat, hetiö- ja emiörakenteet sekä kasvattamalla sikiäimet pitkän puikkomaisiksi. Myöhemmin mykeröihin kehittyy lehtimäisiä rakenteita, ja ainakin sisimmät ruusukelehdet ovat usein epämuodostuneita. EH, Janakkala, Turenki, Kuumola, ratapiha-alue, 3.6.2010. Copyright Hannu Kämäräinen.
Taraxacum sect. Taraxacum – rikkavoikukilla näkee aika usein X-taudin fytoplasmojen eli bakteerien kaltaisten taudinaiheuttajien infektoimia kasvustoja. Tauti aiheuttaa erikoisennäköisiä kasvuhäiriöitä mykeröihin mm. kuihduttamalla kielikukat, hetiö- ja emiörakenteet sekä kasvattamalla sikiäimet pitkän puikkomaisiksi. Myöhemmin mykeröihin kehittyy lehtimäisiä rakenteita, ja ainakin sisimmät ruusukelehdet ovat usein epämuodostuneita. EH, Janakkala, Turenki, Kuumola, ratapiha-alue, 3.6.2010. Copyright Hannu Kämäräinen.
Taraxacum sect. Taraxacum - rikkavoikukkien laajakin, keltainen värikylläisyys muuttuu usein lähes yhtä aikaa valkoisiksi haivenpalloiksi, joissa on suunnaton määrä pähkylöitä valmiina lähtemään tuulen matkaan. EH, Hämeenlinna, Vuorentaka, Hämeen Härkätien (tie 2855) varren laaja peltoaukeama, Hakamäen tilalle johtavan pikkutien risteyksen kulmaus, 6.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Taraxacum sect. Taraxacum – rikkavoikukkien laajakin, keltainen värikylläisyys muuttuu usein lähes yhtä aikaa valkoisiksi haivenpalloiksi, joissa on suunnaton määrä pähkylöitä valmiina lähtemään tuulen matkaan. EH, Hämeenlinna, Vuorentaka, Hämeen Härkätien (tie 2855) varren laaja peltoaukeama, Hakamäen tilalle johtavan pikkutien risteyksen kulmaus, 6.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Taraxacum sect. Taraxacum - rikkavoikukkien täydellisen pyöreä haiven- ja pähkyläpallo on koristeellinen mutta hyvin helposti hajoava rakenne. Varmasti suurin osa suomalaisista on ainakin kerran puhaltanut pallon "pähkyläliitovarjot" matkaan ja seurannut niiden etenemistä ilmavirran mukana. EH, Hämeenlinna, Vuorentaka, Hämeen Härkätien (tie 2855) varren laaja peltoaukeama, Hakamäen tilalle johtavan pikkutien risteyksen kulmaus, 6.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Taraxacum sect. Taraxacum – rikkavoikukkien täydellisen pyöreä haiven- ja pähkyläpallo on koristeellinen mutta hyvin helposti hajoava rakenne. Varmasti suurin osa suomalaisista on ainakin kerran puhaltanut pallon ”pähkyläliitovarjot” matkaan ja seurannut niiden etenemistä ilmavirran mukana. EH, Hämeenlinna, Vuorentaka, Hämeen Härkätien (tie 2855) varren laaja peltoaukeama, Hakamäen tilalle johtavan pikkutien risteyksen kulmaus, 6.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Taraxacum sect. Taraxacum - rikkavoikukkien pähkylät ovat kapean vastapuikeat, moniharjuiset, nystermäiset ja yläosastaan piikkiset sekä kypsänä ruskeasävyiset. Ne ovat (3-)3,5-4,5(-5) mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1-1,5 mm leveät. Niiden kärjessä on noin 0,4-1 mm pitkä ja kartiomaisen lieriömäinen nokkaosa. Nokkaosan jatkeena on valkoinen, pitkävartinen ja hapsihaiveninen pappus eli verhiön muutunnainen. Pappuksen varsi on useimmiten noin 10-13 mm pitkä ja sen tiheän monihaiveninen kärkiosa noin 6-7 mm pitkä. Kuvassa näkyy hyvin myös tukisuomuton, laakean ja litistyneen pallomainen kukkapohjus. EH, Hämeenlinna, Vuorentaka, Hämeen Härkätien (tie 2855) varren laaja peltoaukeama, Hakamäen tilalle johtavan pikkutien risteyksen kulmaus, 6.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Taraxacum sect. Taraxacum – rikkavoikukkien pähkylät ovat kapean vastapuikeat, moniharjuiset, nystermäiset ja yläosastaan piikkiset sekä kypsänä ruskeasävyiset. Ne ovat (3-)3,5-4,5(-5) mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1-1,5 mm leveät. Niiden kärjessä on noin 0,4-1 mm pitkä ja kartiomaisen lieriömäinen nokkaosa. Nokkaosan jatkeena on valkoinen, pitkävartinen ja hapsihaiveninen pappus eli verhiön muutunnainen. Pappuksen varsi on useimmiten noin 10-13 mm pitkä ja sen tiheän monihaiveninen kärkiosa noin 6-7 mm pitkä. Kuvassa näkyy hyvin myös tukisuomuton, laakean ja litistyneen pallomainen kukkapohjus. EH, Hämeenlinna, Vuorentaka, Hämeen Härkätien (tie 2855) varren laaja peltoaukeama, Hakamäen tilalle johtavan pikkutien risteyksen kulmaus, 6.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Taraxacum sect. Taraxacum - rikkavoikukkien ruusukelehtien ruoti on vaihtelevasti siipipalteinen, hampainen ja yleensä noin 5-10 cm pitkä. Erityisesti lavan yläosan sivuliuskat ovat lajistakin riippuen sivulle siirottavan, alaspäin kaartuvan tai harvemmin ylöspäin kaartuvan ja epäsymmetrisen kolmiomaiset. Lehtilavan liuskojen ylälaita ja liuskavälit ovat hampaiset tai liuskahampaiset. Lajista riippuen liuskojen välit voivat olla myös tumman tervatäpläiset. Lehdet ovat vihreät, keskisuoneltaan myös punertavat - viininpunaiset. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, Metsälammentieltä Ali-Raakkulantielle vievän kevytväylän varsi, metsikön reuna, 18.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Taraxacum sect. Taraxacum – rikkavoikukkien ruusukelehtien ruoti on vaihtelevasti siipipalteinen, hampainen ja yleensä noin 5-10 cm pitkä. Erityisesti lavan yläosan sivuliuskat ovat lajistakin riippuen sivulle siirottavan, alaspäin kaartuvan tai harvemmin ylöspäin kaartuvan ja epäsymmetrisen kolmiomaiset. Lehtilavan liuskojen ylälaita ja liuskavälit ovat hampaiset tai liuskahampaiset. Lajista riippuen liuskojen välit voivat olla myös tumman tervatäpläiset. Lehdet ovat vihreät, keskisuoneltaan myös punertavat – viininpunaiset. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, Metsälammentieltä Ali-Raakkulantielle vievän kevytväylän varsi, metsikön reuna, 18.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.

Taraxacum sect. Taraxacum - rikkavoikukkien lehdet ovat molemmin puolin vaihtelevasti seitti- ja hapsikarvaiset. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, Metsälammentieltä Ali-Raakkulantielle vievän kevytväylän varsi, metsikön reuna, 18.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Taraxacum sect. Taraxacum – rikkavoikukkien lehdet ovat molemmin puolin vaihtelevasti seitti- ja hapsikarvaiset. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, Metsälammentieltä Ali-Raakkulantielle vievän kevytväylän varsi, metsikön reuna, 18.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Taraxacum sect. Taraxacum - rikkavoikukkia on mahdoton hävittää pihaltaan kitkemällä. Sillä on pysty ja vankka pääjuuri, joka voi tunkeutua syvällekin. Kitkettäessä se lähes varmasti katkeaa ja kasvattaa pian taas uuden lehtiruusukkeen. Kuvan yksilöllä on esiin saatua juurta peräti 60 cm, mutta silti sen pää on katkennut. Voikukkien juurista valmistettiin mm. sota-aikana kahvinkorviketta. Nykyisinkin sen käyttöä suositellaan ravintoaineena. Varhain keväällä ja myöhään syksyllä kerätyt juuret sisältävät runsaasti ravinteita ja mineraaleja. Niitä voi käyttää keitettyinä eri ruokien lisukkeena sekä kuivattuina ja jauhettuina jauhojen seassa leivontaan ja puuroihin. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, omakotialue, Näsiäntien varren pihamaa, 4.6.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.

Taraxacum sect. Taraxacum – rikkavoikukkia on mahdoton hävittää pihaltaan kitkemällä. Sillä on pysty ja vankka pääjuuri, joka voi tunkeutua syvällekin. Kitkettäessä se lähes varmasti katkeaa ja kasvattaa pian taas uuden lehtiruusukkeen. Kuvan yksilöllä on esiin saatua juurta peräti 60 cm, mutta silti sen pää on katkennut. Voikukkien juurista valmistettiin mm. sota-aikana kahvinkorviketta. Nykyisinkin sen käyttöä suositellaan ravintoaineena. Varhain keväällä ja myöhään syksyllä kerätyt juuret sisältävät runsaasti ravinteita ja mineraaleja. Niitä voi käyttää keitettyinä eri ruokien lisukkeena sekä kuivattuina ja jauhettuina jauhojen seassa leivontaan ja puuroihin. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, omakotialue, Näsiäntien varren pihamaa, 4.6.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.

Taraxacum sect. Taraxacum - rikkavoikukat ovat Suomessa lähes yksinomaan uustulokkaita. Niitä esiintyy kaikissa eliömaakunnissa, mutta yleisimpiä ja runsaimpia ne ovat Etelä- ja Keski-Suomessa ihmistoiminnan luomilla kasvupaikoilla, joilla tavataan yhä harvemmin enää muiden, alkuperäisiä ja muinaistulokkaita sisältävien sektioiden edustajia. Kasvupaikkoina ovat lähinnä nurmikot, niityt, kesantopellot, puutarhat, puistot, pihat, teiden ja katujen varret, pientareet ja joutomaat sekä muut ihmisen muokkaamat alueet. EH, Janakkala, Rastila, Rastilantien (tie 13842) varren peltoaukea Rauhalan tilan kohdalla, 24.5.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.

Taraxacum sect. Taraxacum – rikkavoikukat ovat Suomessa lähes yksinomaan uustulokkaita. Niitä esiintyy kaikissa eliömaakunnissa, mutta yleisimpiä ja runsaimpia ne ovat Etelä- ja Keski-Suomessa ihmistoiminnan luomilla kasvupaikoilla, joilla tavataan yhä harvemmin enää muiden, alkuperäisiä ja muinaistulokkaita sisältävien sektioiden edustajia. Kasvupaikkoina ovat lähinnä nurmikot, niityt, kesantopellot, puutarhat, puistot, pihat, teiden ja katujen varret, pientareet ja joutomaat sekä muut ihmisen muokkaamat alueet. EH, Janakkala, Rastila, Rastilantien (tie 13842) varren peltoaukea Rauhalan tilan kohdalla, 24.5.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto