Telekia speciosa – auringontähti

  • Telekia speciosa (Schreb.) Baumg. – auringontähti
  • Telekia Baumg. – auringontähdet
  • Asteraceae – asterikasvit

Auringontähti, Telekia speciosa, on monivuotinen, pysty, vankka ja isolehtinen ruoho, joka on tavallisesti noin 80-200 cm korkea. Juurakko on vahva ja haarova muodostaen tiheitä, monivartisia kasvustoja. Varsi on yläosastaan monihaarainen, liereähkö, jäykkä ja yleensä noin 8-10 mm paksu. Se on vihreä tai vaihtelevasti sinipunainen – punaruskea tai väriltään laikukas ja tiheästi hyvin lyhyen vaaleakarvainen.

Ruusukelehdet ja varren tyven sekä alaosan lehdet ovat ruodilliset ruodin ollessa useimmiten noin 10-50 cm pitkä ja varren tavoin karvainen. Se lyhenee varren yläosissa asteittain, kunnes lehdet muuttuvat ruodittomiksi. Varsilehdet ovat kierteisesti. Lehtilapa on kaikissa lehdissä kokoon nähden ohut, ehyt, soikeanpuikea tai herttamainen ja suipon teräväkärkinen. Lavan tyvi on syvän kapealovinen ja tyviliuskat leveän pyöreämuotoiset. Ylempänä varrella lavan tyvi on usein ehyen pyöreähkö tai herttamaisin tyviliuskoin varren sivuille kiertyvä. Lapa on yleensä noin 10-45 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 6-30 cm leveä. Se on päältä vihreä ja lähes kalju tai hyvin lyhytkarvainen sekä alta lähinnä harmaanvihreä ja hyvin lyhytkarvainen. Alapinnan karvoitus on tiheintä suonissa. Lehtilaita on epätasaisesti iso- ja pienihampainen. Isot hampaat ovat leveän kolmiomaiset ja noin 5-10 mm pitkät. Hampaiden kärjessä ja vaihtelevasti myös isojen hampaiden sivuilla on tappimaisia nipukoita.

Kukinnot muodostuvat kukkamaisista mykeröistä, jotka ovat huiskilomaisesti tai lähes tasahuiskilomaisesti varren ja sen haarojen kärjessä yksittäin. Kukintohaarat ovat lehtihankaiset, ja ylimmät, pienet varsilehdet yltävät toisinaan mykeröiden tyvelle saakka. Mykerön alimman ja uloimman kerroksen muodostavat pienet ylälehdet eli kehtosuomut, jotka ovat useimmiten 6-7 tiiviinä, sisäkkäisenä, lomittaisena ja kiehkuramaisena rivinä. Nuppuvaiheessa ne ovat suojuksena eli kehtona varsinaisen kukinnon ympärillä. Kehtosuomut ovat lehtimäiset, valtaosin vihreät, vastapuikeat, kapean vastapuikeat tai lähes tasalevyiset ja suippo- tai pyöreäkärkiset sekä laidoiltaan ehyehköt tai vaihtelevasti epäsäännöllisen hampaiset. Ne ovat hyvin lyhytkarvaiset, yleensä noin 10-15 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1,5-6 mm leveät. Uloimmat niistä ovat yläosastaan siirottavat sekä sisemmät pystyhköt.

Kukintomykerö on kokonaisuudessaan useimmiten noin 50-70 mm leveä. Siinä on kahdenlaisia kukkia. Uloimpina laitakukkina on useimmiten noin 70-100 kielikukkaa, jotka ovat 2-3 tiiviin allekkaisena kiehkurana. Ne ovat yksineuvoisia emikukkia. Niiden teriön kielimäinen kärkiosa on tummahkon keltainen, lähes tasasoukka ja yleensä noin 15-25 mm pitkä sekä noin 1 mm leveä ja kärjestään enimmäkseen 3-hampainen. Teriön mykeröpohjukseen kiinnittynyt, piiloon jäävä ja kapean torvimainen tyviosa on noin 5-7 mm pitkä. Laidan kielikukkien teriö kääntyy kukinnan edetessä usein alaviistoon tai jopa riippuvaksi. Muut kukat ovat kaksineuvoisia, torvimaisia ja tummankeltaisia kehräkukkia, joita on useampi sata. Niiden teriö on noin 12-14 mm pitkä ja kärjestään 5-liuskainen. Ilman laitakukkia pelkkien kehräkukkien muodostama mykerö on tavallisesti noin 25-30 mm leveä. Mykeröpohjus on kupera ja tukisuomuinen. Kukkien tukisuomut ovat rihmamaisen kapeat, vaaleat ja noin 3-6 mm kukkapohjuksen pintaa korkeammalle ulottuvat. Verhiö on hyvin vähäinen ja kalvomainen.

Kehräkukissa on 5 hedettä. Niiden keltaiset tai kellanruskeat ja tasasoukat ponnet ovat lieriömäisen yhdiskasvuisesti emin vartalon ympärillä. Emiö on 2-lehtinen, 1-vartaloinen ja luotiltaan 2-liuskainen. Hedelmä on lähes tai aivan liereä, kalju ja aluksi vihreä sekä kypsänä ruskehtava pohjuspähkylä, joka on tavallisesti noin 5-7 mm pitkä ja noin 2,5 mm leveä. Sen kärjessä on hyvin vähäinen pappus eli verhiön muutunnainen, joka on kalvomainen, vaihtelevasti hampainen ja noin 1-2 mm pitkä kehä. Normaali kukinta-aika on kesäkuun loppupuolelta elokuun loppuun.

Auringontähti on Suomessa vanha koristekasvi, joka on vuosien kuluessa villiytynyt maan eteläpuoliskossa siellä täällä asutuksen lähitienoille. Havaintojen pohjoisraja kulkee Keski-Pohjanmaan, Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan eliömaakunnissa. Kasvupaikkoina ovat lähinnä asutuksen laiteet, niityt, metsänreunat, ranta-alueet ja -pensaikot, tien- ja radanvarret, pientareet, ojanreunat ja joutomaat sekä maankäsittelyalueet. Se on siellä täällä kyennyt vakinaistumaankin pysyväisluonteisesti. Muissa Pohjoismaissa auringontähti esiintyy karkulaisena Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.

Auringontähti on kotoisin kaakkoisesta Etelä-Euroopasta ja Länsi-Aasiasta. Se on koristekasvikäytössä ja sen myötä myös villiytynyt lähes kautta Euroopan. Laji on näyttävä perenna ja villiytyneenäkin sykähdyttävän komea silmänilo, jota harva vieraslajien torjujakaan haluaa raivata pois. Se näyttää viihtyvän monenlaisessakin kasvuympäristössä, kunhan kosteutta on riittävästi. Liian peitteisessä kasvupaikassa kukkavarret jäävät usein kehittymättä. Karkulaiskasvustot ovat ajan myötä monivartisia ja pysyvät juurensijoillaan vuosikymmeniä eivätkä näytä kohtuuttomasti ahdistavan muuta luontaista kasvillisuutta. Kookkaat kukintomykeröt houkuttelevat medellään ja siitepölyllään runsaasti ja monipuolisesti hyönteisiä. Hyvin ahkerasti niissä hyörivät mm. päiväperhoset ja kimalaiset. Auringontähden pähkylöistä puuttuvat lenninhaivenelliset pappukset, joten tuuli ei niitä kuljeta uusille kasvupaikoille. Puutarhassakin laji pysyy hyvin paikoillaan, vaikka toki laajeneekin hitaasti laidoiltaan. Osa luonnonympäristössä esiintyvistä auringontähdistä on vanhoja viljelyjäänteitä. Aika iso osa aidoista villiytymistä on syntynyt erilaisista maansiirroista ja muokkauksista. Mm. metsänreunoissa tai rannoilla olevat esiintymät kertovat myös luontaisesta leviämisestä. Isohkot pähkylät houkuttelevat siemensyöjälintuja, joiden nokasta esimerkiksi talvivarastoon vietävä saalis voi toisinaan luiskahtaa sopivalle kasvupaikalle.

Auringontähti on Pohjoismaissa sukunsa ainoa laji, eikä sitä kerran nähtyään helposti sotke muihin lajeihin. Oikeastaan ainoa ulkomuodoltaan samantyyppinen laji on isohirvenjuuri, Inula helenium, joka on auringontähteä vanhempi hyöty- ja koristekasvi Pohjolassa. Myös se on villiytynyt samalla tavoin luontoon mutta suosii auringontähteä kuivempia kasvupaikkoja. Isohirvenjuuren lehdet ovat paksummat. Ruusukelehtien ja varren tyven sekä tyviosan lehtien lapa on lähinnä soikea ja kiilatyvinen kaveten ilman selvää rajaa siipipalteeksi ruotiin. Lehtilaidan hampaiden kärjessä ei ole nipukkaa. Ulommat ja sisemmät kehtosuomut ovat erilaiset. Ulommat suomukerrokset ovat lehtimäiset, ehytlaitaiset ja leveimmältä kohtaa noin 8-12 mm leveät. Lehtimäisten suomukerrosten sisäpuolella olevat kehtosuomukerrokset ovat lähinnä kalvomaiset, suikeahkot ja noin 1,5-3 mm leveät. Mykeröpohjus on suomuton. Pähkylässä on haivenista koostuva, tuulilevintää helpottava pappus.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle auringontähden esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (Euro+Med Plantbase).

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Telekia speciosa - auringontähti on monivuotinen, pysty, vankka ja isolehtinen ruoho, joka on tavallisesti noin 80-200 cm korkea. Juurakko on vahva ja haarova muodostaen tiheitä, monivartisia kasvustoja. EH, Hämeenlinna, Keinusaari, Varikonniemi, rehevä, metsittynyt, entinen saha- ja armeijan varikkoalue Vanajaveden rannassa, lounaisosa. Laji on lähtenyt ilmeisesti villiytymään niemeen ja myös pääradan varteen alun perin sahakauden (1873-1945) puutarhasta. 20.7.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.
Telekia speciosa – auringontähti on monivuotinen, pysty, vankka ja isolehtinen ruoho, joka on tavallisesti noin 80-200 cm korkea. Juurakko on vahva ja haarova muodostaen tiheitä, monivartisia kasvustoja. EH, Hämeenlinna, Keinusaari, Varikonniemi, rehevä, metsittynyt, entinen saha- ja armeijan varikkoalue Vanajaveden rannassa, lounaisosa. Laji on lähtenyt ilmeisesti villiytymään niemeen ja myös pääradan varteen alun perin sahakauden (1873-1945) puutarhasta. 20.7.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.
Telekia speciosa - auringontähden kukinnot muodostuvat kukkamaisista mykeröistä, jotka ovat huiskilomaisesti tai lähes tasahuiskilomaisesti varren ja sen haarojen kärjessä yksittäin. Kukintohaarat ovat lehtihankaiset, ja ylimmät, pienet varsilehdet yltävät toisinaan mykeröiden tyvelle saakka. EH, Hämeenlinna, Keinusaari, Varikonniemi, rehevä, metsittynyt, entinen saha- ja armeijan varikkoalue, niemen koillistyvi pääradan varressa, metsäalueen laitaruohikko, 20.7.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.
Telekia speciosa – auringontähden kukinnot muodostuvat kukkamaisista mykeröistä, jotka ovat huiskilomaisesti tai lähes tasahuiskilomaisesti varren ja sen haarojen kärjessä yksittäin. Kukintohaarat ovat lehtihankaiset, ja ylimmät, pienet varsilehdet yltävät toisinaan mykeröiden tyvelle saakka. EH, Hämeenlinna, Keinusaari, Varikonniemi, rehevä, metsittynyt, entinen saha- ja armeijan varikkoalue, niemen koillistyvi pääradan varressa, metsäalueen laitaruohikko, 20.7.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.
Telekia speciosa - auringontähden kukintomykerö on kokonaisuudessaan useimmiten noin 50-70 mm leveä. Siinä on uloimpina laitakukkina useimmiten noin 70-100 keltaista kielikukkaa, jotka ovat kahtena tai kolmena tiiviin allekkaisena kiehkurana. EH, Hämeenlinna, Sairio, Sairionranta, Vanajaveden itäranta, radanvartta seurailevan ulkoilureitin varsi kohdassa, jossa vesioja alittaa reitin, 20.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Telekia speciosa – auringontähden kukintomykerö on kokonaisuudessaan useimmiten noin 50-70 mm leveä. Siinä on uloimpina laitakukkina useimmiten noin 70-100 keltaista kielikukkaa, jotka ovat kahtena tai kolmena tiiviin allekkaisena kiehkurana. EH, Hämeenlinna, Sairio, Sairionranta, Vanajaveden itäranta, radanvartta seurailevan ulkoilureitin varsi kohdassa, jossa vesioja alittaa reitin, 20.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Telekia speciosa - auringontähden laitimmaiset kukat ovat yksineuvoisia emikukkia. Niiden teriön kielimäinen kärkiosa on lähes tasasoukka ja yleensä noin 15-25 mm pitkä sekä noin 1 mm leveä ja kärjestään enimmäkseen kolmihampainen. Teriön mykeröpohjukseen kiinnittynyt, piiloon jäävä ja kapean torvimainen tyviosa on noin 5-7 mm pitkä. Laidan kielikukkien teriö kääntyy kukinnan edetessä usein alaviistoon tai jopa riippuvaksi. Kookkaat kukintomykeröt houkuttelevat medellään ja siitepölyllään runsaasti ja monipuolisesti hyönteisiä. Kuvassa mykeröllä istuu sitruunaperhonen, Gonepteryx rhamni. EH, Hämeenlinna, Keinusaari, Varikonniemi, rehevä, metsittynyt, entinen saha- ja armeijan varikkoalue Vanajaveden rannassa, lounaisosa, 11.8.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Telekia speciosa – auringontähden laitimmaiset kukat ovat yksineuvoisia emikukkia. Niiden teriön kielimäinen kärkiosa on lähes tasasoukka ja yleensä noin 15-25 mm pitkä sekä noin 1 mm leveä ja kärjestään enimmäkseen kolmihampainen. Teriön mykeröpohjukseen kiinnittynyt, piiloon jäävä ja kapean torvimainen tyviosa on noin 5-7 mm pitkä. Laidan kielikukkien teriö kääntyy kukinnan edetessä usein alaviistoon tai jopa riippuvaksi. Kookkaat kukintomykeröt houkuttelevat medellään ja siitepölyllään runsaasti ja monipuolisesti hyönteisiä. Kuvassa mykeröllä istuu sitruunaperhonen, Gonepteryx rhamni. EH, Hämeenlinna, Keinusaari, Varikonniemi, rehevä, metsittynyt, entinen saha- ja armeijan varikkoalue Vanajaveden rannassa, lounaisosa, 11.8.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Telekia speciosa - auringontähden mykerön laajan keskialueen kukat ovat kaksineuvoisia, torvimaisia ja tummankeltaisia kehräkukkia, joita on useampi sata. Niiden teriö on kärjestään viisiliuskainen. Kehräkukissa on viisi hedettä. Niiden keltaiset tai kellanruskeat ja tasasoukat ponnet ovat lieriömäisen yhdiskasvuisesti emin vartalon ympärillä. Emi on yksivartaloinen ja luotiltaan kaksiliuskainen. Ilman laitakukkia pelkkien kehräkukkien muodostama mykerö on tavallisesti noin 25-30 mm leveä. Kukinnan edetessä kehräkukat avautuvat kehissä keskustaa kohti. Kuvassa mantukimalaistyöläinen, Bombus lucorum, on keräämässä mettä tuoreimmasta kukkakehästä. EH, Hämeenlinna, Keinusaari, Varikonniemi, rehevä, metsittynyt, entinen saha- ja armeijan varikkoalue Vanajaveden rannassa, lounaisosa, 11.8.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Telekia speciosa – auringontähden mykerön laajan keskialueen kukat ovat kaksineuvoisia, torvimaisia ja tummankeltaisia kehräkukkia, joita on useampi sata. Niiden teriö on kärjestään viisiliuskainen. Kehräkukissa on viisi hedettä. Niiden keltaiset tai kellanruskeat ja tasasoukat ponnet ovat lieriömäisen yhdiskasvuisesti emin vartalon ympärillä. Emi on yksivartaloinen ja luotiltaan kaksiliuskainen. Ilman laitakukkia pelkkien kehräkukkien muodostama mykerö on tavallisesti noin 25-30 mm leveä. Kukinnan edetessä kehräkukat avautuvat kehissä keskustaa kohti. Kuvassa mantukimalaistyöläinen, Bombus lucorum, on keräämässä mettä tuoreimmasta kukkakehästä. EH, Hämeenlinna, Keinusaari, Varikonniemi, rehevä, metsittynyt, entinen saha- ja armeijan varikkoalue Vanajaveden rannassa, lounaisosa, 11.8.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Telekia speciosa - auringontähden mykerön alimman ja uloimman kerroksen muodostavat pienet ylälehdet eli kehtosuomut, jotka ovat useimmiten kuutena tai seitsemänä tiiviinä, sisäkkäisenä, lomittaisena ja kiehkuramaisena rivinä. Kehtosuomut ovat lehtimäiset, valtaosin vihreät, vastapuikeat, kapean vastapuikeat tai lähes tasalevyiset ja suippo- tai pyöreäkärkiset sekä laidoiltaan ehyehköt tai vaihtelevasti epäsäännöllisen hampaiset, kuten kuvassa. Ne ovat hyvin lyhytkarvaiset, yleensä noin 10-15 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1,5-6 mm leveät. Uloimmat niistä ovat yläosastaan siirottavat sekä sisemmät pystyhköt. EH, Hämeenlinna, Sairio, Sairionranta, Vanajaveden itäranta, radanvartta seurailevan ulkoilureitin varsi kohdassa, jossa vesioja alittaa reitin, 20.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Telekia speciosa – auringontähden mykerön alimman ja uloimman kerroksen muodostavat pienet ylälehdet eli kehtosuomut, jotka ovat useimmiten kuutena tai seitsemänä tiiviinä, sisäkkäisenä, lomittaisena ja kiehkuramaisena rivinä. Kehtosuomut ovat lehtimäiset, valtaosin vihreät, vastapuikeat, kapean vastapuikeat tai lähes tasalevyiset ja suippo- tai pyöreäkärkiset sekä laidoiltaan ehyehköt tai vaihtelevasti epäsäännöllisen hampaiset, kuten kuvassa. Ne ovat hyvin lyhytkarvaiset, yleensä noin 10-15 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1,5-6 mm leveät. Uloimmat niistä ovat yläosastaan siirottavat sekä sisemmät pystyhköt. EH, Hämeenlinna, Sairio, Sairionranta, Vanajaveden itäranta, radanvartta seurailevan ulkoilureitin varsi kohdassa, jossa vesioja alittaa reitin, 20.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Telekia speciosa - auringontähden kukinnan jälkeen mykeröiden laitakukkien teriön kielet kuihtuvat, ja ruskeiksi kuivuneet kehräkukat muodostavat tiiviin, kookkaan ja kuperan "napin". EH, Hämeenlinna, Keinusaari, Varikonniemi, rehevä, metsittynyt, entinen saha- ja armeijan varikkoalue Vanajaveden rannassa, lounaisosa, 20.8.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.

Telekia speciosa – auringontähden kukinnan jälkeen mykeröiden laitakukkien teriön kielet kuihtuvat, ja ruskeiksi kuivuneet kehräkukat muodostavat tiiviin, kookkaan ja kuperan ”napin”. EH, Hämeenlinna, Keinusaari, Varikonniemi, rehevä, metsittynyt, entinen saha- ja armeijan varikkoalue Vanajaveden rannassa, lounaisosa, 20.8.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.

Telekia speciosa - auringontähden hedelmä on lähes tai aivan liereä, kalju ja aluksi vihreä sekä kypsänä ruskehtava pohjuspähkylä, joka on tavallisesti noin 5-7 mm pitkä ja noin 2,5 mm leveä. Sen kärjessä on hyvin vähäinen pappus eli verhiön muutunnainen, joka on kalvomainen, vaihtelevasti hampainen ja noin 1-2 mm pitkä kehä. Kuvassa pappus erottuu vain vainoin johtuen pähkylöissä yhä kiinni olevista ja noin 12-14 mm pitkistä kehräkukkien teriöistä. Mykeröpohjus on kupera ja tukisuomuinen. Kukkien tukisuomut ovat rihmamaisen kapeat, vaaleat ja noin 3-6 mm kukkapohjuksen pintaa korkeammalle ulottuvat. EH, Hämeenlinna, Keinusaari, Varikonniemi, rehevä, metsittynyt, entinen saha- ja armeijan varikkoalue Vanajaveden rannassa, lounaisosa, 20.8.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.

Telekia speciosa – auringontähden hedelmä on lähes tai aivan liereä, kalju ja aluksi vihreä sekä kypsänä ruskehtava pohjuspähkylä, joka on tavallisesti noin 5-7 mm pitkä ja noin 2,5 mm leveä. Sen kärjessä on hyvin vähäinen pappus eli verhiön muutunnainen, joka on kalvomainen, vaihtelevasti hampainen ja noin 1-2 mm pitkä kehä. Kuvassa pappus erottuu vain vainoin johtuen pähkylöissä yhä kiinni olevista ja noin 12-14 mm pitkistä kehräkukkien teriöistä. Mykeröpohjus on kupera ja tukisuomuinen. Kukkien tukisuomut ovat rihmamaisen kapeat, vaaleat ja noin 3-6 mm kukkapohjuksen pintaa korkeammalle ulottuvat. EH, Hämeenlinna, Keinusaari, Varikonniemi, rehevä, metsittynyt, entinen saha- ja armeijan varikkoalue Vanajaveden rannassa, lounaisosa, 20.8.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.

Telekia speciosa - auringontähden vankat kukintovarret jäävät usein törröttämään talven yli. Mykeröistä on jäljellä kuivunut kukkapohjus, jota verhoaa tiivis kukkien tukisuomujen harjas. Kuvassa taustalla näkyy alueella auringontähteä laajemmin ja tiheästi villiytynyt uralinisosinivalvatti, Lactuca macrophylla subsp. uralensis. EH, Hämeenlinna, Keinusaari, Varikonniemi, rehevä, metsittynyt, entinen saha- ja armeijan varikkoalue, niemen koillistyvi pääradan varressa, metsäalueen laitaruohikko, 20.7.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.
Telekia speciosa – auringontähden vankat kukintovarret jäävät usein törröttämään talven yli. Mykeröistä on jäljellä kuivunut kukkapohjus, jota verhoaa tiivis kukkien tukisuomujen harjas. Kuvassa taustalla näkyy alueella auringontähteä laajemmin ja tiheästi villiytynyt uralinisosinivalvatti, Lactuca macrophylla subsp. uralensis. EH, Hämeenlinna, Keinusaari, Varikonniemi, rehevä, metsittynyt, entinen saha- ja armeijan varikkoalue, niemen koillistyvi pääradan varressa, metsäalueen laitaruohikko, 20.7.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.
Telekia speciosa - auringontähti on usein hyvin lehtevä. Ruusukelehdet ja varren tyven sekä alaosan lehdet ovat kookkaat ja ruodilliset ruodin ollessa useimmiten noin 10-50 cm pitkä. Lehtilapa näissä lehdissä on yleensä noin 20-45 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 15-30 cm leveä. Varsilehdet ovat kierteisesti. EH, Hämeenlinna, Keinusaari, Varikonniemi, rehevä, metsittynyt, entinen saha- ja armeijan varikkoalue Vanajaveden rannassa, lounaisosa, 11.8.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Telekia speciosa – auringontähti on usein hyvin lehtevä. Ruusukelehdet ja varren tyven sekä alaosan lehdet ovat kookkaat ja ruodilliset ruodin ollessa useimmiten noin 10-50 cm pitkä. Lehtilapa näissä lehdissä on yleensä noin 20-45 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 15-30 cm leveä. Varsilehdet ovat kierteisesti. EH, Hämeenlinna, Keinusaari, Varikonniemi, rehevä, metsittynyt, entinen saha- ja armeijan varikkoalue Vanajaveden rannassa, lounaisosa, 11.8.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Telekia speciosa - auringontähden ruusuke- ja tyvilehdet sekä alemmat varsilehdet ovat kokoon nähden ohuet, ehyet, soikeanpuikeat tai herttamaiset ja suipon teräväkärkiset. Lavan tyvi on syvän kapealovinen ja tyviliuskat leveän pyöreämuotoiset. EH, Hämeenlinna, Keinusaari, Varikonniemi, rehevä, metsittynyt, entinen saha- ja armeijan varikkoalue Vanajaveden rannassa, lounaisosa, 20.7.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.

Telekia speciosa – auringontähden ruusuke- ja tyvilehdet sekä alemmat varsilehdet ovat kokoon nähden ohuet, ehyet, soikeanpuikeat tai herttamaiset ja suipon teräväkärkiset. Lavan tyvi on syvän kapealovinen ja tyviliuskat leveän pyöreämuotoiset. EH, Hämeenlinna, Keinusaari, Varikonniemi, rehevä, metsittynyt, entinen saha- ja armeijan varikkoalue Vanajaveden rannassa, lounaisosa, 20.7.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.

Telekia speciosa - auringontähden lehtiruoti lyhenee varren yläosissa asteittain, kunnes lehdet muuttuvat ruodittomiksi. Ylempänä varrella lavan tyvi on usein ehyen pyöreähkö. Lehdet ovat päältä vihreät ja lähes kaljut tai hyvin lyhytkarvaiset sekä alta lähinnä harmaanvihreät ja hyvin lyhytkarvaiset. EH, Hämeenlinna, Sairio, Sairionranta, Vanajaveden itäranta, radanvartta seurailevan ulkoilureitin varsi kohdassa, jossa vesioja alittaa reitin, 20.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Telekia speciosa – auringontähden lehtiruoti lyhenee varren yläosissa asteittain, kunnes lehdet muuttuvat ruodittomiksi. Ylempänä varrella lavan tyvi on usein ehyen pyöreähkö. Lehdet ovat päältä vihreät ja lähes kaljut tai hyvin lyhytkarvaiset sekä alta lähinnä harmaanvihreät ja hyvin lyhytkarvaiset. EH, Hämeenlinna, Sairio, Sairionranta, Vanajaveden itäranta, radanvartta seurailevan ulkoilureitin varsi kohdassa, jossa vesioja alittaa reitin, 20.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Telekia speciosa - auringontähden ylempien varsilehtien ruoditon tyvi voi olla myös herttamaisin tyviliuskoin varren sivuille kiertyvä. Varsi on liereähkö, jäykkä ja vihreä tai vaihtelevasti sinipunainen - punaruskea tai väriltään laikukas ja tiheästi hyvin lyhyen vaaleakarvainen. EH, Hämeenlinna, Vuorentaka, Vuorentaan hautausmaan komposti- ja ylijäämämaa-alue, 23.7.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Telekia speciosa – auringontähden ylempien varsilehtien ruoditon tyvi voi olla myös herttamaisin tyviliuskoin varren sivuille kiertyvä. Varsi on liereähkö, jäykkä ja vihreä tai vaihtelevasti sinipunainen – punaruskea tai väriltään laikukas ja tiheästi hyvin lyhyen vaaleakarvainen. EH, Hämeenlinna, Vuorentaka, Vuorentaan hautausmaan komposti- ja ylijäämämaa-alue, 23.7.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Telekia speciosa - auringontähden lehtilaita on epätasaisesti iso- ja pienihampainen. Isot hampaat ovat leveän kolmiomaiset ja noin 5-10 mm pitkät. Hampaiden kärjessä ja vaihtelevasti myös isojen hampaiden sivuilla on tappimaisia nipukoita. EH, Hämeenlinna, Sairio, Sairionranta, Vanajaveden itäranta, radanvartta seurailevan ulkoilureitin varsi kohdassa, jossa vesioja alittaa reitin, 5.7.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.

Telekia speciosa – auringontähden lehtilaita on epätasaisesti iso- ja pienihampainen. Isot hampaat ovat leveän kolmiomaiset ja noin 5-10 mm pitkät. Hampaiden kärjessä ja vaihtelevasti myös isojen hampaiden sivuilla on tappimaisia nipukoita. EH, Hämeenlinna, Sairio, Sairionranta, Vanajaveden itäranta, radanvartta seurailevan ulkoilureitin varsi kohdassa, jossa vesioja alittaa reitin, 5.7.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.

Telekia speciosa - auringontähden kukinta voi täysin avoimilla paikoilla alkaa jo kesäkuun loppupuolella, kuten kuvan kasvustossa. Pääkukinta ajoittuu kuitenkin tavallisesti heinä- ja elokuuhun. Auringontähti on Suomessa vanha koristekasvi, joka on vuosien kuluessa villiytynyt maan eteläpuoliskossa siellä täällä asutuksen lähitienoille. Havaintojen pohjoisraja kulkee Keski-Pohjanmaan, Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan eliömaakunnissa. Kasvupaikkoina ovat lähinnä asutuksen laiteet, niityt, metsänreunat, ranta-alueet ja -pensaikot, tien- ja radanvarret, pientareet, ojanreunat ja joutomaat sekä maankäsittelyalueet. Se on siellä täällä kyennyt vakinaistumaankin pysyväisluonteisesti. EH, Hämeenlinna, Sairio, Sairionranta, Vanajaveden itäranta, radanvartta seurailevan ulkoilureitin varsi kohdassa, jossa vesioja alittaa reitin, 5.7.2024. Copyright Hannu Kämäräinen.

Telekia speciosa – auringontähden kukinta voi täysin avoimilla paikoilla alkaa jo kesäkuun loppupuolella, kuten kuvan kasvustossa. Pääkukinta ajoittuu kuitenkin tavallisesti heinä- ja elokuuhun. Auringontähti on Suomessa vanha koristekasvi, joka on vuosien kuluessa villiytynyt maan eteläpuoliskossa siellä täällä asutuksen lähitienoille. Havaintojen pohjoisraja kulkee Keski-Pohjanmaan, Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan eliömaakunnissa. Kasvupaikkoina ovat lähinnä asutuksen laiteet, niityt, metsänreunat, ranta-alueet ja -pensaikot, tien- ja radanvarret, pientareet, ojanreunat ja joutomaat sekä maankäsittelyalueet. Se on siellä täällä kyennyt vakinaistumaankin pysyväisluonteisesti. EH, Hämeenlinna, Sairio, Sairionranta, Vanajaveden itäranta, radanvartta seurailevan ulkoilureitin varsi kohdassa, jossa vesioja alittaa reitin, 5.7.2024. Copyright Hannu Kämäräinen.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto