Nevaimarre, Thelypteris palustris, on monivuotinen saniainen ja itiökasvi, jonka lehdet ovat tavallisesti noin 30-120 cm pitkiä. Osa lehdistä pysyy steriileinä eli itiöpesäkkeettöminä koko kasvukauden ajan. Ne jäävät keskimäärin lyhyemmiksi kuin fertiilit eli itiöpesäkkeelliset lehdet. Maavarsi on pitkä, haarova, ohuehko ja vaakatasoisena laajalle suikertava. Se on tiheästi mustanruskeiden juurten ympäröimä ja harvasuomuinen. Lehdet nousevat maavarresta yksittäin tai lähekkäisinä ryhminä. Levittäytyvät maavarret muodostavat usein tiheitä ja laajoja kasvustoja, joissa erillisten yksilöiden rajoja on mahdoton havaita. Lehtiruoti on yleensä noin 15-60 cm pitkä, suunnilleen lehtilavan mittainen tai jonkin verran pitempi. Se on kaljuhko tai niukkasuomuinen ja vihreä tai ruskehtavanvihreä sekä tyveltään musta. Lehtilapa on lähinnä kapeansoikea, pitkäsuippuisen teräväkärkinen ja kärkiosaa lukuun ottamatta parilehdykkäinen sekä molemmin puolin vaaleahkonvihreä ja täysikasvuisena jokseenkin kalju. Se on tavallisesti noin 15-60 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 7-20 cm leveä. Steriilit lehdet ovat keskimäärin fertiilejä lehtiä leveämpiä.
Lehtilavan sivulehdykät ovat keskirangalla vastakkain tai vuoroittain. Ne ovat hyvin kapeanpuikeat tai lähes suikeahkot, pariosaisesti tai parijakoisesti liuskaiset ja päästään pitkäsuippuisen teräväkärkiset. Lavan ja lehdykän leveimmällä kohtaa ne ovat yleensä noin 5-25 mm leveät. Steriilien lehtien sivulehdykät ovat keskimäärin fertiilien lehtien lehdyköitä leveämpiä. Lavan alin sivulehdykkäpari on seuraavaa ylempää lyhyempi. Pitkissä lehdissä lyhyempiä lehdykkäpareja voi lavan tyvellä olla useampiakin. Sivulehdyköiden sivuliuskat ovat pitkulaiset tai epämukaisen kolmiomaiset, keskisuonelliset ja päästään tylpät tai terävähköt sekä laidoiltaan ehyehköt tai matalasti mutkalaitaiset. Ne ovat lehdyköiden leveimmässä osassa noin 2,5-12 mm pitkät ja noin 1-5 mm leveät. Fertiilien lehtien liuskat ovat steriilien lehtien liuskoja pienemmät ja itiöpesäkevaiheessa laidoiltaan alaspäin kiertyneet. Sivulehdyköiden tyvenpuolimmaiset sivuliuskat eivät ole kasvaneet kiinni keskirankaan.
Itiöpesäkeryhmät sijaitsevat sivulehdyköiden liuskojen ja lavan kärkiosan liuskojen alapinnalla, rivissä keskisuonen kahta puolen kiinnittyneinä laitaa kohti suuntautuneisiin sivusuoniin. Itiöpesäkeryhmä on pyöreä ja läpimitaltaan alle 1 mm. Sitä suojaava katesuomu on vaaleahko, kalvomainen ja malliltaan munuaismainen tai epäsäännöllisen muotoinen sekä kypsymisvaiheessa kariseva. Itiöpesäkeryhmät kypsyvät vaalean- tai tummemmanruskeiksi ja yhtyvät toisiinsa sekä usein jäävät kiertyvän liuskanreunan suojaan. Itiöpöly on vaaleanruskeaa. Itiöiden kypsymisaika on heinä-elokuu.
Nevaimarre on alkuperäinen laji Suomessa ja sitä esiintyy etelästä päin Perä-Pohjanmaan ja Koillismaan eliömaakuntien linjalle saakka. Se on yleinen tai yleisehkö Ahvenanmaan, Varsinais-Suomen, Uudenmaan, Satakunnan ja Etelä-Hämeen eliömaakunnissa sekä harvinainen muualla esiintymisalueellaan. Se on rauhoitettu Pohjois-Pohjanmaan, Kainuun ja Lapin maakunnissa. Kasvupaikkoina ovat lähinnä luhtaiset, rehevät rannat ja lampien nevareunukset sekä tervaleppä- ja lettokorvet. Muissa Pohjoismaissa nevaimarre kasvaa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.
Thelypteris palustris – nevaimarre muodostaa usein laajoja ja tiheitä kasvustoja. A, Jomala, Västansunda, Vargsundet-lahdesta etelään oleva Moren, umpeenkasvaneeseen merenlahteen muodostunut suo, jossa mm. lettoa ja lettokorpea, luonnonsuojelualue, 14.7.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.Thelypteris palustris – nevaimarre kasvaa useimmiten luhtaisilla, rehevillä rannoilla ja niiden nevareunuksissa sekä tervaleppä- ja lettokorvissa. Se ei näytä kavahtavan silkkaa rantavettäkään, vaikka ei varsinainen vesikasvi olekaan. EH, Hattula, Retula, Keskisjärven länsipään nevareunus Hattulan ja Hämeenlinnan rajalinjalla, 18.6.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.Thelypteris palustris – nevaimarre selviää myös järviruoón, Phragmites australis, kasvinkumppanina. Vaikka sen lehdet nousevat maavarresta yksittäin, vaakatasossa suikertava ja haarova maavarsi synnyttää tyypillisen tiheitä kasvustoja. EH, Hattula, Retula, Keskisjärven länsipään nevareunus Hattulan ja Hämeenlinnan rajalinjalla, 2.8.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.Thelypteris palustris – nevaimarteen lehdet ovat tavallisesti noin 30-120 cm pitkiä (kuvan lehdet ovat pisimmillään hieman yli 120 cm). Osa lehdistä pysyy itiöpesäkkeettöminä koko kasvukauden ajan. Lehtiruoti on yleensä noin 15-60 cm pitkä. Se on suunnilleen lehtilavan mittainen tai jonkin verran pitempi. Lehtilapa on lähinnä kapeansoikea ja parilehdykkäinen. Se on tavallisesti noin 15-60 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 7-20 cm leveä. Itiöpesäkkeettömät lehdet (kuvassa vasemmalla) ovat keskimäärin itiöpesäkkeellisiä lehtiä leveämpiä. EH, Hattula, Retula, Keskisjärven länsipään nevareunus Hattulan ja Hämeenlinnan rajalinjalla, 2.8.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.Thelypteris palustris – nevaimarteen lehtilapa on molemmin puolin vaaleahkonvihreä. Lehtilavan sivulehdykät ovat hyvin kapeanpuikeat tai lähes suikeahkot, pariosaisesti tai parijakoisesti liuskaiset ja päästään pitkäsuippuisen teräväkärkiset. Lavan ja lehdykän leveimmällä kohtaa ne ovat yleensä noin 5-25 mm leveät. Itiöpesäkkeettömien lehtien (kuvassa oikealla) sivulehdykät ovat keskimäärin itiöpesäkkeellisten lehtien lehdyköitä leveämpiä. Lavan alin sivulehdykkäpari on seuraavaa ylempää lyhyempi. EH, Hattula, Retula, Keskisjärven länsipään nevareunus Hattulan ja Hämeenlinnan rajalinjalla, 2.8.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.Thelypteris palustris – nevaimarteen lehtilavan kärki on pitkä, suippo ja terävä. Se on sivulehdyköiden tapaan liuskainen. EH, Hattula, Retula, Keskisjärven länsipään nevareunus Hattulan ja Hämeenlinnan rajalinjalla, 2.8.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.Thelypteris palustris – nevaimarteen kehittyvän lehden kärki on saniaisten tapaan kiepillä ja avautuvat sivulehdykät ovat hyvin koristeelliset. Lavan nuoressa keskirangassa ja lehdyköissä on lyhyttä karvoitusta, mutta ne kaljuuntuvat ikääntyessään. EH, Hattula, Retula, Keskisjärven länsipään nevareunus Hattulan ja Hämeenlinnan rajalinjalla, 2.8.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.Thelypteris palustris – nevaimarteen lehtilavan sivulehdyköiden liuskat ovat pitkulaiset tai epämukaisen kolmiomaiset, keskisuonelliset ja laidoiltaan ehyehköt tai matalasti mutkalaitaiset. Ne ovat lehdyköiden leveimmässä osassa noin 2,5-12 mm pitkät ja noin 1-5 mm leveät. Itiöpesäkkeettömien lehtien liuskat (kuvassa) ovat itiöpesäkkeellisten lehtien liuskoja isommat. EH, Hattula, Retula, Keskisjärven länsipään nevareunus Hattulan ja Hämeenlinnan rajalinjalla, 2.8.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.Thelypteris palustris – nevaimarteen itiöpesäkkeellisten lehtien liuskat ovat laidoiltaan alaspäin kiertyneet. Itiöpesäkeryhmät sijaitsevat sivulehdyköiden liuskojen alapinnalla, rivissä keskisuonen kahta puolen. Itiöpesäkeryhmä on pyöreä ja läpimitaltaan alle 1 mm. Sitä suojaava katesuomu on vaaleahko, kalvomainen ja malliltaan munuaismainen tai epäsäännöllisen muotoinen. EH, Hattula, Retula, Keskisjärven länsipään nevareunus Hattulan ja Hämeenlinnan rajalinjalla, 2.8.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.Thelypteris palustris – nevaimarteen itiöpesäkeryhmät ovat kiinnittyneet laitaa kohti suuntautuneisiin sivusuoniin. Katesuomu karisee kypsymisvaiheessa. Itiöpesäkeryhmät kehittyvät vaalean- tai tummemmanruskeiksi. EH, Hattula, Retula, Keskisjärven länsipään nevareunus Hattulan ja Hämeenlinnan rajalinjalla, 2.8.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.Thelypteris palustris – nevaimarteen lehtiruoti on vihreä tai ruskehtavanvihreä ja tyveltään musta. Nevareunuksesta kiskaistusta vaakasuoran maavarren pätkästä näkee, kuinka tiheä, mustanruskea juuristo ympäröi maavartta. EH, Hattula, Retula, Keskisjärven länsipään nevareunus Hattulan ja Hämeenlinnan rajalinjalla, 2.8.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.
Pohjolan kasvien pauloissa 