• Thymus pulegioides L. – nurmiajuruoho
• subsp. pulegioides – euroopannurmiajuruoho
• Thymus L. – ajuruohot
• Lamiaceae – huulikukkaiskasvit

Nurmiajuruohon, Thymus pulegioides, Suomen ja muiden Pohjoismaiden esiintymät ovat lähes tai aivan kokonaan tässä esiteltävää nimialalajia, euroopannurmiajuruohoa, subsp. pulegioides. Vain Suomessa kasvaa yhdessä paikassa, Varsinais-Suomen Naantalissa, vakiintuneena toinen alalaji, idännurmiajuruoho, subsp. pannonicus.

Euroopannurmiajuruoho on lähinnä monivuotinen puolivarpu, jonka pääjuuri ja haarojen tyviosat ovat puutuneet. Varret ovat pitkiä, rentoja, hoikkia ja haarovia sekä nivelkohdistaan juurehtivia. Ne muodostavat usein tiheitä ja laajoja kasvustoja. Kaikki haarat ovat kohenevasti pystyjä, lehdekkäitä ja yleensä ennen kasvukauden loppua kukintoon päättyviä. Pystyhaarat ovat tavallisesti noin 10-20 cm pitkät ja vihreät, ruskeanvihertävät tai punaruskeat. Ne ovat 4-särmäiset ja vain särmiä myöten tai särmien lisäksi vain kahdelta vastakkaiselta sivulta tiheästi lyhyt- ja valkokarvaiset. Varsissa, joissa vastakkaiset sivut ovat karvaiset, ne vaihtuvat vuorottain nivelten välillä. Lisäksi varren kaksi vastakkaista sivua ovat koverat. Myös koverat sivut vaihtuvat vuorottain nivelten välillä. Koko kasvi on miellyttävästi yrttimäisen voimakastuoksuinen.

Lehdet ovat lyhytruotiset ja varrella vastakkain sekä ristikkäisesti allekkain. Lehtiruoti on useimmiten 1-3 mm pitkä ja ripsikarvainen tai kaljuhko. Lehtilapa on ehyt ja sen muoto vaihtelee tavallisesti puikeasta soikeaan ja soikean suikeaan. Tyvi on kiilamainen tai pyöreähkö ja kärki pyöreä tai suippo. Lapa on yleensä vihreä, molemmin puolin öljypisteinen ja muuten kalju, mutta tyviosan laidoilla voi olla ripsikarvoitusta. Pituutta lavalla on tavallisesti noin 5-15 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 3-8 mm.

Kukinto muodostuu pystyhaaran kärjen lehtihangoissa olevista valekiehkuroista, jotka ovat mykerömäisen tiiviinä ryhmänä. Sen lisäksi kärkiryhmän alapuolen lehtihangoissa on usein muista erillisiä valekiehkuroita. Kukintokokonaisuus on tavallisesti noin 10-40 mm pitkiä ja noin 10-15 mm leveä. Kiehkuroiden hanka- eli tukilehdet ovat varsilehtien kaltaisia, ja toisinaan ylimmät niistä ovat vaihtelevasti punertavia. Kukkaperä on noin 1-3 mm pitkä ja hyvin lyhytkarvainen. Alimpien, erillisten kiehkuroiden kukat ovat pitkäperäisimmät. Kukkaperän tyvellä on yleensä 1-2 suikeaa ja noin 0,5-2 mm pitkää esilehteä. Verhiö on kapean kellomainen, suoratorvinen ja 2-huulinen sekä kokonaispituudeltaan tavallisesti noin 3-4 mm pitkä. Ylähuulen kärjessä on kolme kolmionmuotoista ja noin 0,5-0,8 mm pitkää liuskaa, jotka ovat pituuttaan kapeammat. Alahuulessa on kaksi äimämäistä, teräväkärkistä liuskaa, jotka ovat useimmiten noin 1,5-2 mm pitkät. Verhiönliuskat ovat ripsireunaiset.  Verhiö on yleensä punaruskea, muualtakin kuin liuskoista ripsikarvainen ja siinä on 10-13 näkyvää suonta.

Teriö on punainen, vaalean sinipunertava tai harvoin valkoinen ja yhdislehtinen, suoratorvinen sekä päästään 2-huulinen. Se on ulkopinnaltaan ja sisältä lyhytkarvainen sekä tavallisesti noin 5-6 mm pitkä. Ylähuuli on litteä, päästään pyöristynyt ja matalalovinen sekä yleensä noin 1,5-2,5 mm pitkä. Alaskääntynyt alahuuli on 3-liuskainen ja tavallisesti noin 2,5-3,5 mm pitkä. Huulen liuskat ovat pyöreähköpäiset, ja laitaliuskat ovat keskiliuskaa vähän lyhyemmät. Teriön torveen tai sen suulle kiinnittyneitä ja teriön värisiä heteitä on 4. Niistä kaksi on pitempää ja kaksi lyhyempää. Erityisesti ylemmät ulottuvat harittaen noin 1-2 mm teriön yläpuolelle. Sikiäin on kehänpäällinen, 4-lohkoinen ja sen tyvellä on neljä mesiäisliuskaa. Emi on teriön värinen, 1-vartaloinen ja lyhyesti 2-luottinen sekä suunnilleen pitemmän hedeparin kanssa samalle tasolle yltävä. Verhiön sisään kehittyvä hedelmä on pallomainen ja läpimitaltaan noin 1,5 mm. Se on vaalea tai ruskehtava ja hajoaa kypsänä neljään lohkoon. Normaali kukinta-aika on kesäkuun loppupuolelta elokuulle.

Euroopannurmiajuruoho on Suomessa erityisesti heinänsiemenen mukana saapunut uustulokas ja myös viljelykarkulainen. Siitä on useampia havaintoja vain Etelä-Suomesta Etelä-Hämeen ja Etelä-Savon eliömaakuntiin saakka. Lisäksi on yksittäisiä havaintoja siellä täällä Perä-Pohjanmaan eliömaakuntaan saakka. Onpa pari havaintoa Inaristakin. Kasvupaikkoina ovat lähinnä puistonurmikot, kulttuurivaikutteiset kedot, tienpientareet, ratavarret ja satamat. Muissa Pohjoismaissa euroopannurmiajuruoho kasvaa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.

Nurmiajuruohon alalajien, euroopannurmiajuruohon ja idännurmiajuruohon merkittävin ero on varsissa ja niiden karvoituksessa. Idännurmiajuruoholla varret ovat ympäri asti karvaiset ja vailla koveria sivuja. Lisäksi idännurmiajuruohon lehdet ovat lähes tai aivan ruodittomat ja suikeat tai soikean suikeat ja siten kapeammat. Sen kukinto voi myös lyhyesti haaroa alaosastaan, mikä euroopannurmiajuruoholla on harvinaista.  Ainakin Suomen kasvustossa idännurmiajuruohon pystyhaarojen varret ovat jopa 30 cm pitkät.

Nurmiajuruoho soveltuu sukulaisensa timjamin, T. vulgaris ja muiden ajuruohojen tavoin mausteeksi ruokiin. Siitä voi kuivattuna valmistaa myös yrttiteetä.

Suomessa kasvaa euroopannurmiajuruohon esiintymisalueilla sitä suuresti muistuttava alkuperäinen harjuajuruoho, T. serpyllum subsp. serpyllum. Täysin luonnontilaisilla kasvupaikoilla lajit eivät kohtaa, mutta kulttuurivaikutteisilla kedoilla, tienvarsilla ja ratapenkereillä varmistus vaatii lähempää tarkastelua. Kangasajuruoho on keskimäärin matalampi, sillä sen pystyhaarat ovat tavallisesti noin 5-10 cm pitkiä. Kangasajuruohon tiheän ja laajemmankin kasvuston seasta ja laiteilta löytyvät sille tyypilliset, pitkät ja maata myöten suikertavat sekä kukinnottomat laakahaarat. Lisäksi pystyvarret ovat ympäri asti karvaiset. Euroopannurmiajuruoho ja harjuajuruoho voivat yhteisillä kasvupaikoilla joskus risteytyä keskenään, mikä voi jossain määrin aiheuttaa sekaannusta määritykseen.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle lajitasoiselle nurmiajuruohon esiintymiskartalle Suomessa. (Lähes kaikki havainnot ovat lajitasolla.)

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (The Euro+Med Plantbase). (Suomi puuttuu virheellisesti esiintymisaluekartalta.)

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Thymus pulegioides subsp. pulegioides – euroopannurmiajuruoho on Suomessa erityisesti heinänsiemenen mukana saapunut uustulokas ja myös viljelykarkulainen. Sen kasvustot ovat yleensä tiheitä ja näyttäviä. Kukintoon päättyvät pystyvarret ovat tavallisesti noin 10-20 cm pitkiä. A, Vårdö, Lövö, Simskälan tien länsilaita lähellä Likören-niemen tyveä, kirkon risteyksestä vajaat 1,5 km pohjoiseen, 13.7.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.

Thymus pulegioides subsp. pulegioides – euroopannurmiajuruohon kukintohaarat ovat pystyjä tai kohenevia. Selkeänä erona sukulaislajiin, kangasajuruohoon, T. serpyllum, nurmiajuruoholta puuttuvat kokonaan kasvualustaa myöten suikertavat, kukinnottomat laakahaarat. EH, Hämeenlinna, Sairio, Sairionranta, radanvarsiketo Vanajaveden rannassa, ulkoilureitin varressa, 30.6.2012. Ellei toisin mainita, kuvat ovat tältä samalta kasvupaikalta. Copyright Hannu Kämäräinen.

Thymus pulegioides subsp. pulegioides – euroopannurmiajuruoho leviää kasvullisesti aika tehokkaasti pitkien ja juurehtivien tyvihaarojen avulla. Kaikki pystyvarret pyrkivät kukkimaan ennen kasvukauden loppua. Kuvassa on seuralaisena mm. ketoneilikka, Dianthus deltoides. 30.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Thymus pulegioides subsp. pulegioides – euroopannurmiajuruoholla on useampia kasvupaikkoja vain Etelä-Suomessa, Etelä-Hämeen ja Etelä-Savon eliömaakuntiin saakka. Kasvupaikkoina ovat lähinnä puistonurmikot, kulttuurivaikutteiset kedot, tienpientareet, ratavarret ja satamat. A, Vårdö, Lövö, Simskälan tien länsilaita lähellä Likören-niemen tyveä, kirkon risteyksestä vajaat 1,5 km pohjoiseen, 13.7.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto