- Thymus serpyllum L. – kangasajuruoho
- subsp. tanaënsis (Hyl.) Jalas – tenonajuruoho
- Thymus L. – ajuruohot
- Lamiaceae – huulikukkaiskasvit
Kangasajuruohosta, Thymus serpyllum, kasvaa Suomessa kaksi alalajia, nimialalaji, harjuajuruoho, subsp. serpyllum ja tässä esiteltävä tenonajuruoho, subsp. tanaënsis.
Tenonajuruoho on lähinnä monivuotinen puolivarpu, jonka pääjuuri ja haarojen tyviosat ovat puutuneet. Varret ovat pitkiä, rentoja, hoikkia ja haarovia sekä nivelkohdistaan juurehtivia. Ne muodostavat usein tiheitä ja laajojakin kasvustoja. Haarat ovat lehdekkäitä ja kukintoon päättyviä tai kukinnottomia pystyhaaroja sekä pitkiä, maata myöten suikertavia, lehdekkäitä ja kukinnottomia laakahaaroja. Kukinnolliset pystyhaarat ovat yleensä noin 5-10 cm pitkiä. Uloimmat haaravarret ovat alempaa pyöristyneesti 4-särmäiset ja ylempää lähes liereät sekä punaiset, punaruskeat tai ruskeanvihertävät. Ne ovat tiheästi ja kauttaaltaan valkokarvaiset. Karvoituksen pituus vaihtelee useimmiten välillä 0,1-0,3 mm. Koko kasvi on miellyttävästi yrttimäisen voimakastuoksuinen.
Lehdet ovat hyvin lyhytruotiset ja varrella vastakkain sekä ristikkäisesti allekkain. Pystyvarsien ylemmät lehdet ovat alempia kookkaammat. Lehtiruoti on useimmiten enintään 1 mm pitkä ja karvainen. Lehtilapa on ehyt ja sen muoto vaihtelee yleensä kapeansoikeasta ja soikeasta kapean vastapuikeaan. Lapa on vihreä, molemmin puolin öljypisteinen ja muuten kalju, mutta tyviosan laidat ovat ripsikarvaiset. Pituutta lavalla on tavallisesti noin 7-13 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 2-5 mm.
Kukinto muodostuu pystyvarren kärjen lehtihangoissa olevista valekiehkuroista, jotka ovat mykerömäisen tiiviinä ryhmänä. Ne ovat kukintavaiheessa tavallisesti noin 10-20 mm pitkiä ja noin 15-20 mm leveitä. Kiehkuroiden hanka- eli tukilehdet ovat varsilehtien kaltaisia, mutta toisinaan ylimmät niistä ovat vaihtelevasti punertavia. Kukkaperä on noin 1-2 mm pitkä ja lyhytkarvainen. Sen tyvellä on yleensä pari kapeansuikeaa ja noin 1-2 mm pitkää esilehteä. Verhiö on kapean kellomainen, suoratorvinen ja 2-huulinen sekä kokonaispituudeltaan tavallisesti noin 4-5 mm pitkä. Ylähuulen kärjessä on kolme kolmionmuotoista ja noin 0,8-1,2 mm pitkää liuskaa, jotka ovat noin pituutensa levyisiä. Alahuulessa on kaksi äimämäistä, teräväkärkistä liuskaa, jotka ovat noin 2,5-3 mm pitkät. Verhiönliuskat ovat ripsireunaiset. Verhiö on yleensä punaruskea, muualtakin kuin liuskoista ripsikarvainen ja siinä on 10-13 näkyvää suonta.
Teriö on punainen, vaalean sinipunertava tai harvoin valkoinen ja yhdislehtinen, suoratorvinen sekä päästään 2-huulinen. Se on ulkopinnaltaan ja sisältä lyhytkarvainen sekä tavallisesti noin 7-8 mm pitkä. Ylähuuli on litteä, päästään pyöristynyt ja matalalovinen sekä yleensä noin 2,5-3 mm pitkä. Alaskääntynyt alahuuli on 3-liuskainen ja tavallisesti noin 3-4 mm pitkä. Huulen liuskat ovat pyöreähköpäiset, ja laitaliuskat ovat keskiliuskaa vähän lyhyemmät ja kapeammat. Teriön torveen tai sen suulle kiinnittyneitä ja punertavia heteitä on 4. Niistä kaksi on pitempää ja kaksi lyhyempää. Erityisesti ylemmät ulottuvat harittaen noin 2-3 mm teriön yläpuolelle. Sikiäin on kehänpäällinen, 4-lohkoinen ja sen tyvellä on neljä mesiäisliuskaa. Emi on punertava, 1-vartaloinen ja lyhyesti 2-luottinen sekä suunnilleen pitemmän hedeparin kanssa samalle tasolle yltävä. Verhiön sisään kehittyvä hedelmä on pallomainen ja läpimitaltaan noin 1,5 mm. Se on vaalea tai ruskehtava ja hajoaa kypsänä neljään lohkoon. Normaali kukinta-aika on heinä-elokuu.
Tenonajuruoho on Suomessa alkuperäinen. Sen pääesiintymisalue on nimensä mukaisesti Inarin Lapin eliömaakunnan länsilaidalla, Utsjoella ja Inarissa, Tenon ja sen jatkeena olevan Inarijoen varsilla sekä Utsjoen kanjonissa. Toinen runsaampi esiintymisalue on Koillismaan eliömaakunnan Kuusamossa, Oulankajoen varsilla. Joitakin havaintoja on myös Sallan puolelta, Puitsitunturilta. Edellä mainittujen eliömaakuntien ulkopuolelta on yksi havainto 2021 Oulun Pohjanmaan eliömaakunnasta, Pudasjärveltä, Syötteen kansallispuistosta, Vattukurusta, noin 1,5 km:n päässä Koillismaan rajalta. Kasvupaikkoina ovat lähinnä jokivarsien hietikot, rantakalliot ja -kivet sekä jokien ja rotkolaaksojen kallioseinämät. Tenonajuruoho on vuonna 2019 julkaistussa uhanalaisuusarvioinnissa todettu elinvoimaiseksi, vaikka huomattavasti laaja-alaisempi nimialalaji, harjuajuruoho, on luokiteltu silmälläpidettäväksi (NT). Tenonajuruoho on endeeminen eli kotoperäinen alalaji Suomessa, Pohjois-Norjassa ja Venäjän Murmanskin alueen länsilaidalla. Se on Suomen kansainvälinen vastuutaksoni.
Erot tenon- ja harjuajuruohon välillä ovat aika pienipiirteisiä. Harjuajuruohon kukintovarsien ylemmät lehdet eivät ole alempia kookkaammat. Lehdet ovat keskimäärin pienemmät, tavallisesti noin 3-10 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1-3 mm leveät. Verhiö on noin 3-4 mm pitkä ja sen ylähuulen kärkiliuskat ovat 0,5-0,8 mm pitkät. Myös teriö on keskimäärin lyhyempi, noin 6-7 mm pitkä.
Kangasajuruoho lajina on vanha ja nykyinenkin hyötykasvi. Se soveltuu sukulaisensa timjamin, T. vulgaris, tavoin mausteeksi mm. liha-, kala-, muna- ja pastaruokiin. Siitä voi kuivattuna valmistaa myös yrttiteetä. Aikojen kuluessa lajia on käytetty myös rohdoksena torjumaan kulkutauteja, lieventämään ruoansulatusvaivoja ja lihaskouristuksia sekä ulkoisesti parantamaan haavoja ja tulehduksia. Myös tenonajuruohoa on ilmeisesti käytetty hyödyksi ainakin mausteena, koska sitä on kutsuttu Tenon timjamiksi.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle tenonajuruohon esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Thymus serpyllum subsp. tanaënsis – tenonajuruoho on kangasajuruohon pohjoinen alalaji, joka on endeeminen eli kotoperäinen Suomessa, Pohjois-Norjassa ja Venäjän Murmanskin alueen länsilaidalla. Ks, Kuusamo, Kitkanniemi, Jäkäläpalo, Oulankajoen ja Jäkälämutkanlammen välinen Jäkäläniemi, joen laaja, noin 50-60 m leveä rantahiekka-alue, 14.7.2015. Ellei toisin mainita, kuvat ovat tältä samalta kasvupaikalta. Copyright Hannu Kämäräinen.
Thymus serpyllum subsp. tanaënsis – tenonajuruoho on lähinnä monivuotinen puolivarpu, jonka varret ovat pitkiä, rentoja, hoikkia ja haarovia sekä nivelkohdistaan juurehtivia. Ne muodostavat usein tiheitä kasvustomattoja, jotka ovat usein yhtä ja samaa kasvullisesti levittäytyvää yksilöä. 14.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Thymus serpyllum subsp. tanaënsis – tenonajuruoho, kuten kangasajuruohon nimialalaji, harjuajuruohokin, on hyvin aromaattinen ja voimakastuoksuinen. Sitä on pohjoisessa ilmeisesti käytetty hyödyksi ainakin mausteena, koska sitä on kutsuttu Tenon timjamiksi. Lehdet ja kukat soveltuvat myös yrttiteeksi. 14.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Thymus serpyllum subsp. tanaënsis – tenonajuruohon pääesiintymisalue on nimensä mukaisesti Inarin Lapin eliömaakunnan länsilaidalla, Utsjoella ja Inarissa, Tenon ja sen jatkeena olevan Inarijoen varsilla. Toinen runsaampi esiintymisalue on Koillismaan Kuusamossa, Oulankajoen varsilla. Joitakin havaintoja on myös Sallan ja Pudasjärven puolelta. Rajankäyntiä nimialalajiin, harjuajuruohoon ei juurikaan tarvitse käydä, koska esiintymisalueet ovat lähes erilliset. Harjuajuruoho on Koillismaalla hyvin harvinainen ja siitä on lähinnä vain vanhoja havaintotietoja. 14.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Thymus serpyllum subsp. tanaënsis – tenonajuruoho on ennen kaikkea jokivarsien hietikkoalueiden kasvi, joka saattaa kuvassa olevan yksilön tavoin kukoistaa silkalla hiekalla lähes yksinäänkin. 14.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Thymus serpyllum subsp. tanaënsis – tenonajuruoho kasvaa hiekkarantojen lisäksi myös rantakallioilla ja -kivillä sekä jokien ja rotkolaaksojen kallioseinämillä. Ks, Kuusamo, Käylä, Oulankajoen Kiutaköngäs, kosken eteläpuolen rantakallio, 9.7.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 