- Tilia cordata Mill. – metsälehmus
- Tilia L. – (siipi)lehmukset
- Malvaceae – malvakasvit (aikaisemmin Tiliaceae – lehmuskasvit)
Metsälehmus, Tilia cordata, on yksi- tai monirunkoinen, pysty ja pyöreähkölatvuksinen lehtipuu, joka on yleensä noin 10-30 m korkea ja tyvivesoja muodostava. Tiheämmässä metsässä kasvava puu on kapeahkolatvuksinen, ja sen runko on pitkästi oksaton. Avoimemmalla paikalla puut ovat varsinkin vanhemmiten leveälatvuksiset, rehevän lehtevät, ja alemmat oksat usein yltävät alaspäin kaartuen lähes maahan saakka. Tavallisesti muhkuraton runko, haarat ja paksummat oksat ovat ruskeanharmaakuoriset. Ikääntyessään rungon alempi osa muuttuu halkeilevan uurteiseksi. Nuoret oksat ovat kellan- tai punertavanruskeat, kiiltävähköt ja kaljut. Vuosikasvaimet ovat aluksi vaihtelevan karvaiset mutta kaljuuntuvat pian. Hyvällä kasvupaikalla puu on varsinkin alkuvuosina nopeakasvuinen, mutta voi heikommassa maastossa ja voimakkaassa varjostuksessa jäädä sinnittelemään pensasmaisesti vesovana. Rungon läpimitta on nuoruusvaiheen ohittaneella puuyksilöllä useimmiten noin 20-50 cm, mutta voi iäkkäällä yksilöllä olla paljon enemmänkin. Suomen paksuimman metsälehmuksen sanotaan kasvavan Helsingissä. Sen läpimitta noin 1,3 metrin korkeudella on 222 cm ja ympärysmitta 698 cm. Metsälehmus voi elää noin 200-300 vuotta, mutta poikkeuksellisesti jotkin puuyksilöt saattavat ylittää jopa 500 vuoden iän.
Silmut ovat yleensä pitkulaiset, kaljut ja aluksi vihreät sekä myöhemmin kellanruskeat – ruskehtavanpunaiset ja noin 3-5 mm pitkät. Lehdet ovat ruodilliset, korvakkeelliset ja oksissa kierteisesti. Lehtiruoti on vaaleanvihertävä tai ruskehtava, kalju ja noin 2-5 cm pitkä. Korvakkeet ovat lähinnä suikeat, vaaleanvihertävät ja osittain punertavat sekä hyvin varhain karisevat. Ne ovat yleensä noin 10-20 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 3-6 mm leveät. Metsälehmuksen tieteellinen lajinimi, cordata, tarkoittaa lehtiin viitaten sydämenmuotoista. Lehtilapa onkin herttamainen, jyrkästi kapeaksi ja teräväksi kärjeksi suippeneva sekä sahalaitainen. Sen tyvi on usein epämukainen siten, että tyvilovessa olevan ruodin molemmin puolin olevat lavan tyvipuoliskot ovat jossain määrin erimuotoiset. Täysikasvuinen lehtilapa on päältä vihreä ja kalju sekä alta sinivihreä ja muuten kalju, mutta suonihangoissa ovat ruskehtavat karvatupsut. Se on tavallisesti noin 3-9 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin pituutensa levyinen. Lehtien syysväri on keltainen.
Metsälehmuksen kukinta-aika on Suomen luontaisten puulajien myöhäisin ja ajoittuu heinäkuulle. Kukinnot ovat lehtihankaiset, viuhkomaiset, pystyhköt ja tuoksuvat sekä medelliset ja hyönteispölytteiset. Kukinto on useimmiten 4-15-kukkainen ja noin 3-6 cm leveä. Kukintoperä on noin 4-7 cm pitkä ja osittain yhdiskasvuinen kookkaan, siipimäisen tukilehden kanssa. Tukilehti on suikeahko, kellanvihreä ja tavallisesti noin 4-8,5 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 1-2 cm leveä. Kukintoperästä tai viuhkohaaroista lähtevät kukkaperät ovat yleensä noin 6-10 mm pitkät. Kukintoperä, tukilehti, viuhkohaarat ja kukkaperät ovat kaljut. Kukat ovat kaksineuvoiset, ja niiden verhiö on 5-lehtinen. Verholehdet ovat kapeanpuikeat, lyhyen suippokärkiset, paksuhkot ja kellanvihreät sekä sisäpinnaltaan karvaiset. Ne ovat yleensä noin 4-7 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 2-2,5 mm leveät.
Teriö on 5-lehtinen ja tavallisesti noin 15-18 mm leveä. Terälehdet ovat valkoiset tai kellanvalkoiset, kapean vastapuikeat ja pyöreähköpäiset. Ne ovat useimmiten noin 6-8 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1,5-2 mm leveät. Heteitä on yleisimmin 20-30, ja ne ovat noin 6-9 mm pitkät. Palhot ovat valkoiset ja pienet ponnet keltaiset tai kellanruskehtavat. Sikiäin on kehänpäällinen, pallomainen, tiheästi valkokarvainen ja läpimitaltaan noin 2 mm. Sikiäimen kärjessä oleva emin vartalo luotteineen on valkoinen ja noin 4-5 mm pitkiä. Luotti on lyhyesti 5-haarainen ja sen osuus kokonaispituudesta on vain noin 0,3-0,7 mm. Hedelmöittymisen jälkeen sikiäin alkaa kehittyä pähkyläksi, joka on aluksi lähes päärynän muotoinen, vihreä ja tiheäkarvainen sekä kypsyttyään pallomainen, vaaleanruskean karvakerroksen peittämä ja läpimitaltaan noin 4-7 mm. Pähkylä on 1-siemeninen ja avautumaton. Siemen on pyöreähkö tai pitkänpyöreä, ruskea, noin 3,5-5 mm pitkä ja noin 3-4 mm leveä. Pähkyläryhmät tukilehtineen karisevat puista syksyllä ja pitkin talvea.
Metsälehmus on Suomessa alkuperäinen laji, jonka esiintymisalue yltää etelästä päin Keski-Pohjanmaan, Pohjois-Hämeen, Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan eliömaakuntiin saakka. Se on yleinen Varsinais-Suomen, Uudenmaan, Etelä-Karjalan, Satakunnan ja Etelä-Hämeen eliömaakunnissa sekä harvinaisempi Etelä-Savon, Pohjois-Hämeen, Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan eliömaakunnissa. Ahvenanmaan, Etelä-Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan eliömaakunnissa laji on harvinainen tai hyvin harvinainen ja Ahvenanmaalla rauhoitettu. Kasvupaikkoina ovat lähinnä kuivat lehdot, puronvarsi- ja kallionaluslehdot, lehtoiset kalliorinteet sekä tuoreet ja lehtomaiset kangasmetsät. Metsälehmus on myös suosittu koristepuu pihoilla, puistoissa ja kujanteiden sekä katujen laiteilla. Istutuksista se voi myös levitä asutuksen lähialueille. Metsälehmus kasvaa muissa Pohjoismaissa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.
Metsälehmus levisi Suomeen jääkauden jälkeisellä lämpökaudella noin 6 000 vuotta sitten. Se ei ole kuitenkaan pystynyt muodostamaan valtapuuna laajempia metsiä, vaan esiintyy yleisimmin yksittäispuina, puuryhminä tai tiheinäkin taimikkolaikkuina muiden puiden joukossa. Heikoimmilla ja varjoisimmilla kasvupaikoilla laji näyttää toisinaan jäävän pensaikkoasteelle, jolloin oksistoa voi levittäytyä lähes maarajassa ilman selvää latvustoa. Tuoksuvat kukat houkuttelevat pölyttäjiksi erityisesti kimalaisia, mehiläisiä ja muita pistiäisiä.
Metsälehmuksella on pitkä käyttöhistoria Suomessa ja muualla Euroopassa, mikä näkyy myös sen kansanomaisessa nimessä, niinipuu. Rungon pintakuoren alla oleva nilakerros on hyvin sitkeää ja pitkäkuituista. Tästä niineksi kutsutusta kerroksesta opittiin jo varhain valmistamaan joko suoraan tai jonkin aikaa liotettuna erityisesti köysiä. Punomalla siitä voitiin valmistaa myös mm. virsuja, koreja, verkkoja, säkkejä ja kuormapeitteitä. Metsälehmuksesta saatava niini nosti merkittävästi puun kaupallista arvoa ja johti sen esiintymistä taannuttaviin hakkuisiin. Myöhemmin muut materiaalit ovat korvanneet niinen lähes täysin, ja nykyisin sitä käytetään vain lähinnä perinnetöissä.
Metsälehmuksen puuaines on kellanvaaleaa, suorasyistä, kevyttä, pehmeää ja halkeilematonta. Sitä on helppo työstää. Niinpä siitä valmistetaankin mm. taide- ja koriste-esineitä sekä muita veistotöitä, soittimia ja huonekaluja. Lehmus soveltuu jossain määrin myös ravintokäyttöön. Kukista voi valmistaa rauhoittavaksi sanottua, tuoksuvaa teetä. Nuoret lehdet soveltuvat sellaisenaan silputtuina raakasalaatteihin, ja niistä voidaan valmistaa myös täytettyjä kääryleitä.
Lehmukset keskittyvät pohjoisen pallonpuoliskon lauhkealle vyöhykkeelle. Cataloque of Lifen (2025) mukaan lajeja on maailmanlaajuisesti 31, minkä lisäksi on 9 risteymäpohjaista taksonia. Euro+Med Plantbasen (2025) mukaan Euroopassa on 5 alkuperäistä lajia ja 1 maanosaan tuotu ja laajalle alueelle villiytynyt laji. Metsälehmus on lähes kaikkialle Eurooppaan levinnyt laji ja sukunsa ainoa luontainen edustaja Suomessa. Sen lisäksi puisto- ja puutarhaistutuksissa käytetään useita muitakin lehmuslajeja. Kasviatlaksen mukaan niistä kaksi osoittaa myös jonkinasteista villiytymispyrkimystä luonnonympäristöön. Villiytymät ovat valtaosin taimivaiheisia. Eniten havaintoja on puistolehmuksesta, T. xeuropaea (aikaisemmin Suomessa käytössä ollut nimi T. xvulgaris), joka on nimensä mukaisesti laajasti puisto- ja viherrakentamisessa käytössä oleva metsälehmuksen ja isolehtilehmuksen, T. platyphyllos, risteymä. Toinen villiytymään pyrkivä laji on isolehtilehmus, toinen puistolehmuksen kantavanhemmista. Isolehtilehmuksen runko on muhkuraton, ja lehdet ovat päältä kaljut tai heikosti karvaiset sekä alta vaaleanvihreät ja karvaiset. Kukinto on useimmiten 3-kukkainen ja riippuva. Puistolehmuksen runko on muhkurainen, ja sen alimmatkaan haarat eivät yleensä ole riippuvia. Lehdet ovat muuten samanlaiset kuin metsälehmuksella, mutta niiden alapinta on vaaleanvihreä tai vain heikosti sinertävä, ja suonihankojen karvatupsut ovat likaisenvalkoiset. Kukinto on 5-10-kukkainen ja riippuva.
Metsälehmus kuuluu Suomen vähälukuiseen jalojen lehtipuiden ryhmään. Tätä nimitystä käytetään Suomen lisäksi lähinnä Ruotsissa, Norjassa ja Virossa. Jo Keski-Euroopassa vastaavien lajien määrä on niin suuri, ettei tällaisella nimityksellä ole enää merkitystä. Pohjoismaissa jaloja lehtipuita yhdistää niiden harvinaisuus luontaisilla kasvupaikoilla, jotka ovat yleensä lehtoja. Suomessa ryhmään kuuluvat metsälehmuksen lisäksi metsävaahtera, Acer platanoides, lehtosaarni Fraxinus excelsior, metsätammi, Quercus robur, vuorijalava, Ulmus glabra ja kynäjalava, U. laevis. Usein ryhmään luetaan myös pähkinäpensas, Corylus avellana, vaikka se ei varsinainen puulaji olekaan.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle metsälehmuksen esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Tilia cordata – metsälehmuksen kukinta-aika on Suomen luontaisten puulajien myöhäisin ja ajoittuu heinäkuulle. Kukinta on varsinkin valoisammilla paikoilla hyvinkin runsasta, ja elokuulle tultaessa puut voivat olla tulvillaan kehittyviä hedelmiä. EH, Hattula, Sattula, Lehijärven etelärannan metsä Sattulantien varressa, 4.8.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.
Tilia cordata – metsälehmuksen kukinnot ovat lehtihankaiset, viuhkomaiset, tuoksuvat ja medelliset sekä hyönteispölytteiset. Kukintoperä on noin 4-7 cm pitkä ja osittain yhdiskasvuinen kookkaan, siipimäisen tukilehden kanssa. EH, Hämeenlinna, Aulanko, luonnonsuojelualue, Joutsenlammen kaakkoispuolinen rantametsä, 25.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Tilia cordata – metsälehmuksen kukinto on useimmiten 4-15-kukkainen ja noin 3-6 cm leveä. Kukintoperässä oleva tukilehti on suikeahko, kellanvihreä ja tavallisesti noin 4-8,5 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 1-2 cm leveä. EH, Hämeenlinna, Aulanko, luonnonsuojelualue, Joutsenlammen kaakkoispuolinen rantametsä, 25.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Tilia cordata – metsälehmuksen kukat ovat kaksineuvoiset. Teriö on viisilehtinen ja tavallisesti noin 15-18 mm leveä. Terälehdet ovat valkoiset tai kellanvalkoiset, kapean vastapuikeat ja pyöreähköpäiset. Ne ovat useimmiten noin 6-8 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1,5-2 mm leveät. Heteitä on yleisimmin 20-30, ja ne ovat noin 6-9 mm pitkät. Sikiäin on kehänpäällinen, pallomainen, tiheästi valkokarvainen ja läpimitaltaan noin 2 mm. Sikiäimen kärjessä oleva emin vartalo luotteineen on noin 4-5 mm pitkiä, ja luotti on lyhyesti viisihaarainen. EH, Hämeenlinna, Aulanko, luonnonsuojelualue, Joutsenlammen kaakkoispuolinen rantametsä, 25.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Tilia cordata – metsälehmuksen kukinto on pystyhkö. Kukintoperästä tai viuhkohaaroista lähtevät kukkaperät ovat yleensä noin 6-10 mm pitkät ja kukintoperän sekä viuhkohaarojen kanssa kaljut. Kukan verhiö on viisilehtinen. Verholehdet ovat kapeanpuikeat, lyhyen suippokärkiset, paksuhkot ja kellanvihreät sekä sisäpinnaltaan karvaiset. Ne ovat yleensä noin 4-7 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 2-2,5 mm leveät. EH, Hämeenlinna, Aulanko, luonnonsuojelualue, Joutsenlammen kaakkoispuolinen rantametsä, 25.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Tilia cordata – metsälehmuksen lehdet ovat ruodilliset, nuorena korvakkeelliset ja oksissa kierteisesti. Korvakkeet karisevat jo hyvin varhain. Metsälehmuksen tieteellinen lajinimi, cordata, tarkoittaa lehtiin viitaten sydämenmuotoista. Kuvassa olevassa oksassa on runsaasti kehittyviä hedelmäviuhkoja. EH, Hattula, Sattula, Lehijärven etelärannan metsä Sattulantien varressa, 12.8.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.
Tilia cordata – metsälehmuksen lehtilapa on herttamainen, jyrkästi kapeaksi ja teräväksi kärjeksi suippeneva, tyveltään usein epämukainen ja laidoiltaan sahalaitainen. Täysikasvuinen lehtilapa on päältä vihreä ja kalju sekä tavallisesti noin 3-9 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin pituutensa levyinen. EH, Asikkala, Kalkkinen, Kymijoen koillisrannalla olevan Virtovuoren jyrkältä kalliomäeltä rantaan laskeva, lehtoinen rinne, luonnonsuojelualue, 3.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Tilia cordata – metsälehmuksen lehdet ovat alta sinivihreät. Lehtiruoti on vaaleanvihertävä tai ruskehtava, kalju ja noin 2-5 cm pitkä. Sen tyvellä on jo seuraavan vuoden vihreä lehtisilmu. Hedelmät ovat tässä vaiheessa vihreät ja lähes päärynän muotoiset. EH, Hattula, Sattula, Lehijärven etelärannan metsä Sattulantien varressa, 12.8.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.
Tilia cordata – metsälehmuksen lehdet ovat alta muuten kaljut, mutta suonihangoissa ovat ruskehtavat karvatupsut. Puistolehmuksen lehdet ovat muuten samanlaiset, mutta niiden alapinta on vaaleanvihreä tai vain heikosti sinertävä, ja suonihankojen karvatupsut ovat likaisenvalkoiset. EH, Hattula, Sattula, Lehijärven etelärannan metsä Sattulantien varressa, 12.8.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.
Tilia cordata – metsälehmuksen pähkylät ovat yksisiemenisiä eivätkä normaalisti avaudu, mutta hieman kynnellä autettaessa puoliskot kuitenkin irtoavat helposti ja paljastavat sisällään olevan siemenen. Osassa pähkylöitä siemenet näyttävät jäävän hyvin pieniksi ja kehittymättömiksi (kuvan oikeassa yläkulmassa, lähinnä millimittaa oleva pähkylänpuolikas). Siemen on pyöreähkö tai pitkänpyöreä, ruskea, noin 3,5-5 mm pitkä ja noin 3-4 mm leveä. EH, Hämeenlinna, Aulanko, luonnonsuojelualue, Joutsenlammen kaakkoispuolinen rantametsä, 17.11.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 