Pohjankarhunruoho, Tofieldia pusilla, on monivuotinen, kalju ja kukkiessaan tavallisesti noin 8-15 cm korkea ruoho, joka hedelmävaiheessa voi venyttää pituutensa noin 20 cm:iin. Juurakko on lyhyt vino ja monijuurinen. Varret kasvavat yksittäin tai usein ryhminä ja ovat pystyt, liereät, haarattomat ja vihreät. Varren tyvellä on sivusuunnassa litteä lehtiruusuke. Usein ruusukkeet muodostavat tiiviitäkin tuppaita. Ruusukelehdet ovat ruodittomat, jäykät ja miekkamaiset sekä ruusukkeessa syrjällään. Ne ovat vihreät, reunan suuntaisesti 3-7-suoniset, suippokärkiset ja ehytlaitaiset. Lehden sisempi tyvi on kapeasti kalvolaitainen. Pituutta ruusukelehdillä on tavallisesti noin 1-5 cm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 1-3 mm. Varsi on usein lehdetön. Toisinaan varsilehtiä on 1-2 ja hyvin harvoin enemmän. Ne sijaitsevat varren alapuolikkaassa ja alimmainen niistä, jos sijaitsee lähellä tyveä, on tupellinen. Varsilehdet ovat vihreät ja kooltaan hyvin vähäiset, vain noin 3-10 mm pitkät ja useimmiten enintään 1 mm leveät.
Kukinto on tavallisesti noin 5-20 mm pitkä ja noin 4-7 mm leveä, tiheä ja tähkämäinen latvaterttu. Kukat ovat kaksineuvoisia, säteittäisiä ja tukilehdellisiä. Tukilehdet ovat kellanvalkoiset, syvään 3-liuskaiset ja vain noin 0,5 mm pitkät. Ylöspäin levenevä kukkaperä on noin 1-1,5 mm pitkä. Kehälehtiä on 6 kahdessa 3-lehtisessä kiehkurassa. Ne ovat kellan- tai vihertävänvalkoiset, soikeat ja pyöreä-, tylppä- tai teräväpäiset sekä yleensä noin 2-3 mm pitkät ja enintään noin 1 mm leveät. Heteitä on 6 ja ne ovat hieman kehälehtiä pitemmät. Palhot ovat valkoiset ja tyvestään kehälehtiin kiinnittyneet. Ponnet ovat kellertävät. Emiö on vihreä, 3-lehtinen ja -vartaloinen sekä osittain yhdiskasvuinen. Luottipinnat ovat vaaleat. Hedelmä on leveänsoikea ja kolmesta lähes erillisestä, tuppilomaisesta osasta muodostunut, vihreä kota, joka kypsyessään tummuu ruskeaksi. Se on noin 3-3,5 mm pitkä ja noin 2,5 mm paksu. Se avautuu sisäsaumoistaan. Kotapäiset varret törröttävät talven yli seuraavaan kesään saakka. Siemen on ruskea, soikea, hieman särmikäs ja noin 1 mm pitkä. Normaali kukinta-aika on kesä-elokuu.
Pohjankarhunruoho on alkuperäinen laji Suomessa. Se on yleinen pohjoisesta etelään päin Perä-Pohjanmaan, Koillismaan ja Kainuun eliömaakuntien linjalle saakka. Lisäksi sitä on tavattu harvinaisena Oulun Pohjanmaan, Keski- ja Etelä-Pohjanmaan, Pohjois-Karjalan, Etelä-Hämeen ja Etelä-Karjalan eliömaakunnissa. Sitä voidaan pitää kalkinsuosijana. Kasvupaikkoina ovat lähinnä lettosuot, rantasoistumat ja puronvarret sekä kosteat sammalkalliot ja ravinteiset tunturikankaat. Muissa Pohjoismaissa lajia esiintyy Ruotsissa, Norjassa ja Islannissa. Ruotsin Öölannissa esiintyy suvun toinen laji, lettokarhunruoho, T. calyculata.
Tofieldia pusilla – pohjankarhunruoho on kukkiessaan tavallisesti noin 8-15 cm korkea. Varret kasvavat yksittäin tai usein ryhminä ja ovat pystyt, haarattomat ja vihreät sekä usein lehdettömät. Toisinaan mitättömän pieniä ja enimmilläänkin sentin mittaisia, neulasmaisen kapeita varsilehtiä on yksi tai kaksi ja hyvin harvoin enemmänkin. Kuvan kasvustossa niitä on ainakin viidessä varressa. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saana, luoteisrinteen tunturikangas lähellä lounaista pahtaseinämää, 735 m mpy, 17.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.Tofieldia pusilla – pohjankarhunruohon esiintymisalue painottuu Pohjois-Suomeen. Sen tapaa useimmiten lettosoilta, rantasoistumilta ja puronvarsista sekä kosteilta sammalkallioilta ja ravinteisilta tunturikankailta. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saana, luoteisrinteen tunturikangas lähellä lounaista pahtaseinämää, 735 m mpy, 17.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.Tofieldia pusilla – pohjankarhunruohoa voidaan pitää kalkinsuosijana. Se vaatii kuitenkin ympärilleen avaruutta eikä menesty rehevän, korkeamman kasvillisuuden paineessa. Kuvassa seuralaisena on tupasluikka, Trichophorum cespitosum. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan koillispuoli, Saanajärven pohjoispäähän laskevan tunturipuron laide, 680 m mpy, 6.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.Tofieldia pusilla – pohjankarhunruohon kukinto on tavallisesti noin 5-20 mm pitkä ja noin 4-7 mm leveä, tiheä ja tähkämäinen latvaterttu, jonka yleisväri kukintovaiheessa on kellan- tai vihertävänvalkoinen. Varret ovat liereät ja kaljut. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan koillispuoli, Saanajärven pohjoispäähän laskevan tunturipuron laide, 680 m mpy, 6.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.Tofieldia pusilla – pohjankarhunruohon kukassa on kuusi kehälehteä kahdessa kolmilehtisessä kiehkurassa. Ne ovat soikeat, yleensä noin 2-3 mm pitkät ja enintään noin 1 mm leveät. Kukkien pölytykseen osallistuvat ainakin kärpäset. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saana, luoteisrinteen tunturikangas lähellä lounaista pahtaseinämää, 735 m mpy, 17.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.Tofieldia pusilla – pohjankarhunruohon kukassa on kuusi hedettä ja ne ovat hieman kehälehtiä pitemmät. Palhot ovat valkoiset ja tyvestään kehälehtiin kiinnittyneet. Ponnet ovat kellertävät. Emiö on vihreä, kolmilehtinen ja -vartaloinen sekä osittain yhdiskasvuinen. Luottipinnat ovat vaaleat. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saana, luoteisrinteen tunturikangas lähellä lounaista pahtaseinämää, 735 m mpy, 17.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.Tofieldia pusilla – pohjankarhunruoho yleensä kasvaa lisäpituutta siirtyessään kohti hedelmävaihetta. Tällöin se on enimmillään noin 20 cm pitkä. Kukintojen yleisväri on tässä vaiheessa aika vihreä. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan lounaisrinne, ensimmäisen, matalan kallioseinämän yläpuolinen, avokallio- ja tunturikangasrinne retkeilykeskuksen ja leirintäalueen kohdalla, luonnonsuojelualue, 620 m mpy, 16.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.Tofieldia pusilla – pohjankarhunruohon hedelmävarret jäävät kuivuneina törröttämään talven yli. Niitä voi kuvan kasvuston tavoin olla jäljellä vielä silloinkin, kun uuden kasvukauden varret siirtyvät kotavaiheeseen. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan lounainen alarinne Käsivarrentien laidassa, lettosuon reunan valuvetinen kivikkorinne, 485 m mpy, 16.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.Tofieldia pusilla – pohjankarhunruohon kukat ovat tukilehdellisiä. Tukilehdet ovat kellanvalkoiset, syvään kolmiliuskaiset ja vain noin 0,5 mm pitkät. Kukkaperä on noin 1-1,5 mm pitkä. Kohti kotavaihetta kehittyvissä kukissa huomaa helposti kehän kolmilehtisen kiehkuraisuuden. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan lounainen alarinne Käsivarrentien laidassa, lettosuon reunan valuvetinen kivikkorinne, 485 m mpy, 16.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.Tofieldia pusilla – pohjankarhunruohon kota on leveänsoikea ja kolmesta lähes erillisestä, tuppilomaisesta osasta muodostunut. Se on noin 3-3,5 mm pitkä ja noin 2,5 mm paksu. Väri on aluksi vihreä ja tummuu kypsyessään ruskeaksi. Kota avautuu sisäsaumoistaan. Kehälehdet säilyvät myös kotavaiheessa, mutta menettävät kellertävän sävynsä. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan lounainen alarinne Käsivarrentien laidassa, lettosuon reunan valuvetinen kivikkorinne, 485 m mpy, 16.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.Tofieldia pusilla – pohjankarhunruohon lehtiruusuke on sivusuunnassa litteä. Ruusukelehdet ovat jäykät, miekkamaiset ja ruusukkeessa syrjällään. Ne ovat suippokärkiset ja ehytlaitaiset. Lehden sisempi tyvi on kapeasti kalvolaitainen. Pituutta ruusukelehdillä on tavallisesti noin 1-5 cm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 1-3 mm. Toisinaan alin varsilehti on aivan tyvellä ja on tällöin tupellinen, kuten kuvassa. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saana, luoteisrinteen tunturikangas lähellä lounaista pahtaseinämää, 735 m mpy, 17.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Pohjolan kasvien pauloissa 