Trifolium arvense – jänönapila

  • Trifolium arvense L – jänönapila
  • Trifolium L. – (tähkä)apilat
  • Fabaceae – hernekasvit

Jänönapila, Trifolium arvense, on yksivuotinen, pysty ja noin 10-30(-60) cm korkea ruoho. Pääjuuri on ohut, lyhyehkö ja hennohkon sivujuurinen. Yksilöt ovat usein tiiviinä ja toisinaan hyvin laajanakin kasvustona. Varret ovat yleensä runsashaaraiset, liereät, vihreäsävyiset tai punertavat ja kauttaaltaan hapsikarvaiset. Karvoitus on tavallisesti runsainta ja usein hapsottavaa varren alaosassa. Muuten varret ja haarat ovat tiheydeltään vaihtelevasti myötäkarvaiset.

Lehdet ovat ruodilliset, korvakkeelliset, 3-lehdykkäiset ja varrella kierteisesti. Ruoti lyhenee latvaa kohti ja on yleensä noin 3-20 mm pitkä ja myötäkarvainen. Alimmat, pitkäruotisimmat lehdet lakastuvat jo varhain. Korvakkeet ovat vihreä- tai punasävyiset, karvaiset ja useimmiten noin 4-13 mm pitkät sekä noin puoleen väliin saakka ruodin kanssa yhdiskasvuiset. Vapaat kärkiosat ovat levenevän tyven yläpuolelta lähinnä rihmamaiset ja yltävät ylemmissä lehdissä ruotia pitemmälle. Lehdyköissä on noin 0,5-1 mm pitkä, myötäkarvainen ruoti. Lehdykät ovat lähinnä suikeat, kapean vastapuikeat tai kapeansoikeat, kiilatyviset ja suippo- tai tylppäkärkiset sekä kärjestään enemmän tai vähemmän hampaiset ja usein otakärkiset mutta muuten ehytlaitaiset. Ne ovat tavallisesti noin 6-20 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1,5-7 mm leveät sekä vihreät, laikuttomat ja molemmin puolin pitkähkökarvaiset. Lehdyköiden sivusuonet ovat haaraiset.

Kukinnot ovat varren ja haarojen kärjessä sekä ylemmissä lehtihangoissa. Ne ovat tähkämäisen tiheästi monikukkaiset, yleisväriltään harmahtavan punertavat, aluksi pyöreähköt ja kukinnan edistyessä pitkulaiset sekä tavallisesti noin 10-40 mm pitkät ja noin 10-15 mm leveät. Kukintoperä on myötäkarvainen ja noin 10-35 mm pitkä. Kukat ovat tukilehdettömiä. Kukkaperä on enintään noin 0,5 mm pitkä, ja se on kukintorangan kanssa pitkäkarvainen. Verhiö on tyveltään torvimaisen yhdislehtinen, kärjestään 5-liuskainen ja useimmiten noin 5-7 mm pitkä. Torviosa on noin 2 mm pitkä ja noin 1 mm leveä. Se on harmahtava – vaaleanruskehtava ja yleensä pitkäkarvainen tai harvoin kaljuhko. Kärkiliuskat ovat rihmamaisen kapeat, tiheän pitkäkarvaiset, tavallisesti punasävyiset ja noin 3-5 mm pitkät. Ne ovat keskenään lähes samanmittaiset.

Hernekasvien teriö on vastakohtainen, ja sitä kutsutaan perhomaiseksi. Kukan 5 terälehteä tai teriön kärkiliuskaa ovat keskenään hyvin erinäköiset ja erikoistuneet omiin tehtäviinsä täysin sulkeutuneen nielun ja kokonaan peittoon jäävien heteiden ja emin ympärillä. Jänönapilan teriö on tyveltään torvimaisen yhdislehtinen, tavallisesti noin 3,5-5 mm pitkä ja valkoinen tai punertava sekä selvästi verhiötä lyhyempi. Torviosa on noin puolet teriön pituudesta. Kookkain teriönliuska on purje, joka on pysty, soikeahko, kärjestään suippo tai pyöreähkö ja noin 1,5-2 mm leveä. Teriön sivuilla on siiviksi kutsuttu liuskapari, jonka liuskat ovat kapean ja pitkulaisen soikeahkot, kärkiosastaan ylöspäin kaartuvat sekä suippo- tai pyöreäpäiset ja enintään noin 0,5 mm leveät. Alimpana teriössä on venho, joka muodostuu kahdesta liuskasta, jotka ovat kärkiosastaan tiiviisti limittäin muodostaen venemäisen kaukalon.

Kukassa on 10 hedettä, jotka ovat palhoistaan yhdiskasvuisesti emin ympärillä. Vain palhojen kärkiosat ovat erilliset. Ponnet ovat nuppimaiset. Sikiäin on 1-lokeroinen, ja sen kärjessä oleva emi on 1-vartaloinen ja -luottinen. Normaali kukinta-aika on kesäkuusta elokuun alkupuolelle. Teriöt eivät varise vaan lakastuvat paikoilleen. Sikiäimestä kehittyy palkohedelmä, joka on pieni, noin 2 mm pitkä ja kokonaan pullistuneen verhiön sisään jäävä. Se on 1-siemeninen ja ohutseinäinen. Siemen on pyöreä ja läpimitaltaan noin 1,5 mm.

Jänönapila on Suomessa muinaistulokas, eli se on saapunut maahan ihmisen toiminnan avustamana ennen 1600-luvun puoltaväliä. Muinaistulokkaana se on yleinen Ahvenanmaan ja Varsinais-Suomen sekä harvinaisempi Uudenmaan, Satakunnan, Etelä-Hämeen ja Etelä-Savon eliömaakunnissa. Laji on Etelä-Suomessa myös yleinen uustulokas mm. erilaisilla liikennepaikoilla. Se on pohjoisempana harvinainen uustulokas Kainuun, Oulun Pohjanmaan ja Perä-Pohjanmaan eliömaakuntiin saakka. Kasvupaikkoina ovat lähinnä kedot, kalliot, ratapihat ja radanvarret, satamat, tienvarret, pellonpientareet ja joutomaat. Jänönapila kasvaa muissa Pohjoismaissa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.

Jänönapila on ansainnut kuvaavan, suomalaisen nimensä. Sen suorastan hellyttävän pörröiset kukinnot vertautuvat jäniksen töpöhäntään. Tieteellinen nimi, arvense, tarkoittaa pellolla kasvavaa. Lajia ei kukkivana sotke muihin apiloihin. Yksivuotisena jänönapila on täysin riippuvainen onnistuneesta siementuotannosta ja riittävän avoimista kasvupaikoista. Vaikka kukat ovat todella pikkuruiset, niiden ympärillä hyörii isoja kimalaisia, joiden paino kallistaa koko kukinnon. Koska palot siemenineen jäävät verhiön sisään, pitkäliuskaiset ja -karvaiset verhiöt toimivat hyvin leviäiminä. Kukinnon lopulta hajotessa toisiinsa takertuneet, keveät verhiöjoukot lähtevät kuin haivenisten pappusten kannattelemana liitämään tuulen mukana kauemmaksikin. Alkukesän siemenet voivat itää jo syyspuolella ja talvehtia pieninä taimina. Usein kuitenkin koko elämänkierto siemenestä uusiin siemeniin tapahtuu saman kesän aikana. Hyvin tiheässä varsikossakin kaikki versot ovat omajuurisia yksilöitä. Jänönapilalla on ollut myös lääkinnällistä käyttöä haavojen hoidossa. Onpa siitä valmistettu jonkinlaista yskänlääkettäkin.

Maailmassa kasvaa Cataloque of Lifen (2026) mukaan noin 340 apilalajia, joskin lukumäärä voi vaihdella tutkijoiden lajikäsitysten perusteella. Suomessa esiintyy alkuperäisenä tai muinaistulokkaana kahdeksan apilalajia. Lisäksi uustulokkaina tavataan noin puolta tusinaa lajia, joista vain yksi on laajasti yleinen.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle jänönapilan esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (Euro+Med Plantbase).

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Trifolium arvense - jänönapila kasvaa usein tiheänä, palleroisena varsiryhmänä hyvin karullakin alustalla. Varret ovat tavallisesti noin 10-30 cm korkeat, ja niiden kukinnot tuovat suomalaisen nimen mukaisesti mieleen jäniksen pörröisen töpöhännän. Kuvan kasvupaikka ei sovi kovinkaan hyvin tieteelliseen lajinimeen, arvense, joka tarkoittaa pellolla kasvavaa. EH, Lahti, ratapiha-alue entisen tavara-aseman länsipuolella, 19.7.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.

Trifolium arvense – jänönapila kasvaa usein tiheänä, palleroisena varsiryhmänä hyvin karullakin alustalla. Varret ovat tavallisesti noin 10-30 cm korkeat, ja niiden kukinnot tuovat suomalaisen nimen mukaisesti mieleen jäniksen pörröisen töpöhännän. Kuvan kasvupaikka ei sovi kovinkaan hyvin tieteelliseen lajinimeen, arvense, joka tarkoittaa pellolla kasvavaa. EH, Lahti, ratapiha-alue entisen tavara-aseman länsipuolella, 19.7.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.

Trifolium arvense - jänönapilayksilöt voivat olla edelliseen kuvaan verrattuna myös paljon kookkaampiakin. Kuvan oikean laidan yksilö on jopa 60 cm korkea. Kuvassa on taustajoukkona (idän)harmio, Berteroa incana. EH, Janakkala, Turenki, Harjurinne, viljavaraston raide Siilotien varressa, 23.7.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.
Trifolium arvense – jänönapilayksilöt voivat olla edelliseen kuvaan verrattuna myös paljon kookkaampiakin. Kuvan oikean laidan yksilö on jopa 60 cm korkea. Kuvassa on taustajoukkona (idän)harmio, Berteroa incana. EH, Janakkala, Turenki, Harjurinne, viljavaraston raide Siilotien varressa, 23.7.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.
Trifolium arvense- jänönapilan varsi on lehtihankaisesti vuoroittain haarova. Haaroja on usein runsaasti, ja ne myös haarovat toistamiseen. EH, Kouvola, Kuusankoski, Voikkaa, vanha, suurimmaksi osaksi poissa käytöstä oleva ratapiha-alue Kuusaantien, Myllytien ja tehdasalueen kolmiossa, pohjoislaita, radan vierustan sorakaista, 28.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Trifolium arvense- jänönapilan varsi on lehtihankaisesti vuoroittain haarova. Haaroja on usein runsaasti, ja ne myös haarovat toistamiseen. EH, Kouvola, Kuusankoski, Voikkaa, vanha, suurimmaksi osaksi poissa käytöstä oleva ratapiha-alue Kuusaantien, Myllytien ja tehdasalueen kolmiossa, pohjoislaita, radan vierustan sorakaista, 28.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Trifolium arvense - jänönapilan kukinnot ovat varren ja haarojen kärjessä sekä ylemmissä lehtihangoissa. Ne ovat tähkämäisen tiheästi monikukkaiset, yleisväriltään harmahtavan punertavat, aluksi pyöreähköt ja kukinnan edistyessä pitkulaiset sekä parhaaseen kukinta-aikaan noin 10-30 mm pitkät ja noin 10-15 mm leveät. Kukintoperä on noin 10-35 mm pitkä. EH, Hämeenlinna, Keinusaari, ratapihan ylittävän Viipurintien sillan kaakkoispuoli, ratapihan laita, 21.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Trifolium arvense – jänönapilan kukinnot ovat varren ja haarojen kärjessä sekä ylemmissä lehtihangoissa. Ne ovat tähkämäisen tiheästi monikukkaiset, yleisväriltään harmahtavan punertavat, aluksi pyöreähköt ja kukinnan edistyessä pitkulaiset sekä parhaaseen kukinta-aikaan noin 10-30 mm pitkät ja noin 10-15 mm leveät. Kukintoperä on noin 10-35 mm pitkä. EH, Hämeenlinna, Keinusaari, ratapihan ylittävän Viipurintien sillan kaakkoispuoli, ratapihan laita, 21.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Trifolium arvense - jänönapilan teriö on vastakohtainen, ja sitä kutsutaan hernekasvien tapaan perhomaiseksi. Teriö on tyveltään torvimaisen yhdislehtinen, tavallisesti noin 3,5-5 mm pitkä ja valkoinen tai punertava sekä selvästi verhiötä lyhyempi. Torviosa on noin puolet teriön pituudesta. Viisi kärkiliuskaa ovat keskenään hyvin erinäköiset. Kuvassa ylimpänä näkyvässä, avoimessa teriössä kookkaimpana on purje. Sen alapuolella hieman siirottavina näkyvät siivet, joiden välissä juuri ja juuri erottuu kahdesta limittäisestä kärkiliuskasta muodostuva venho. Venho puolestaan kätkee sisäänsä kukan kymmenen hedettä sekä yksivartaloisen ja -luottisen emin. ES, Lappeenranta, linnoitusalue, itäpuolen jyrkkä vallirinne sataman yläpuolella, 8.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Trifolium arvense – jänönapilan teriö on vastakohtainen, ja sitä kutsutaan hernekasvien tapaan perhomaiseksi. Teriö on tyveltään torvimaisen yhdislehtinen, tavallisesti noin 3,5-5 mm pitkä ja valkoinen tai punertava sekä selvästi verhiötä lyhyempi. Torviosa on noin puolet teriön pituudesta. Viisi kärkiliuskaa ovat keskenään hyvin erinäköiset. Kuvassa ylimpänä näkyvässä, avoimessa teriössä kookkaimpana on purje. Sen alapuolella hieman siirottavina näkyvät siivet, joiden välissä juuri ja juuri erottuu kahdesta limittäisestä kärkiliuskasta muodostuva venho. Venho puolestaan kätkee sisäänsä kukan kymmenen hedettä sekä yksivartaloisen ja -luottisen emin. ES, Lappeenranta, linnoitusalue, itäpuolen jyrkkä vallirinne sataman yläpuolella, 8.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Trifolium arvense - jänönapilan kukinnossa ovat kerrallaan avoimena vain ylimmät teriöt. Kärjen alapuoliset kukat ovat ohittaneet jo kukintavaiheen. Teriöt ovat hyvin pienet, vaikka ne kuvasuurennoksena saadaankin näyttämään isommilta. Kookkain teriönliuska, purje, on soikeahko, kärjestään suippo tai pyöreähkö ja vain noin 1,5-2 mm leveä. Sen alapuolella näkyvän siipiparin leveys on enintään noin 0,5 mm. Kukinnon harmahtavaan yleissävyyn tuovat lisäväriä kukkeimpaan aikaan punaisina näkyvät verhiönliuskat. EH, Hämeenlinna, Keinusaari, ratapihan ylittävän Viipurintien sillan kaakkoispuoli, ratapihan laita, 21.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Trifolium arvense – jänönapilan kukinnossa ovat kerrallaan avoimena vain ylimmät teriöt. Kärjen alapuoliset kukat ovat ohittaneet jo kukintavaiheen. Teriöt ovat hyvin pienet, vaikka ne kuvasuurennoksena saadaankin näyttämään isommilta. Kookkain teriönliuska, purje, on soikeahko, kärjestään suippo tai pyöreähkö ja vain noin 1,5-2 mm leveä. Sen alapuolella näkyvän siipiparin leveys on enintään noin 0,5 mm. Kukinnon harmahtavaan yleissävyyn tuovat lisäväriä kukkeimpaan aikaan punaisina näkyvät verhiönliuskat. EH, Hämeenlinna, Keinusaari, ratapihan ylittävän Viipurintien sillan kaakkoispuoli, ratapihan laita, 21.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Trifolium arvense - jänönapilan kukinnan loppuvaiheessa valtaosa kukintojen pituudesta on jo hedelmävaiheessa. Tällöin kukinnot ovat lieriömäisiä pötkylöitä, jotka ovat jopa 40 mm pitkiä. EK, Kotka, Halla, saaren eteläosan laaja puuvarastoalue, suuren keskuskentän pohjoislaidan osin kuorikepohjainen niittykaista, 6.8.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.

Trifolium arvense – jänönapilan kukinnan loppuvaiheessa valtaosa kukintojen pituudesta on jo hedelmävaiheessa. Tällöin kukinnot ovat lieriömäisiä pötkylöitä, jotka ovat jopa 40 mm pitkiä. EK, Kotka, Halla, saaren eteläosan laaja puuvarastoalue, suuren keskuskentän pohjoislaidan osin kuorikepohjainen niittykaista, 6.8.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.

Trifolium arvense - jänönapilan kukkien verhiöt varastavat lähes päähuomion kukinnoissa. Muissa Suomessa esiintyvissä apiloissa ne ovat paljon huomaamattomammat. Jänönapilan verhiöiden "ylipitkät" verhiönliuskat ovat rihmamaisen kapeat, ja niitä ympäröi kokoon nähden hyvin pitkä, tiheänä siirottava ja vaalea karvoitus, mikä kukintomuodon kanssa oikeuttaa jänövertauksen. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Sampo, Sammonsuontien luoteispää, tien pään ja kevytväylän kulmauksessa oleva soramaa, 22.7.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.
Trifolium arvense – jänönapilan kukkien verhiöt varastavat lähes päähuomion kukinnoissa. Muissa Suomessa esiintyvissä apiloissa ne ovat paljon huomaamattomammat. Jänönapilan verhiöiden ”ylipitkät” verhiönliuskat ovat rihmamaisen kapeat, ja niitä ympäröi kokoon nähden hyvin pitkä, tiheänä siirottava ja vaalea karvoitus, mikä kukintomuodon kanssa oikeuttaa jänövertauksen. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Sampo, Sammonsuontien luoteispää, tien pään ja kevytväylän kulmauksessa oleva soramaa, 22.7.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.
Trifolium arvense - jänönapilan verhiö on tyveltään torvimaisen yhdislehtinen, kärjestään viisiliuskainen ja useimmiten noin 5-7 mm pitkä. Torviosa on noin 2 mm pitkä ja noin 1 mm leveä sekä yleensä pitkäkarvainen tai harvoin kaljuhko. Rihmamaiset, pitkäkarvaiset kärkiliuskat ovat noin 3-5 mm pitkät. Ne ovat keskenään lähes samanmittaiset A, Eckerö, Storby, postitalon itäpuolella oleva, avokallioinen keto, 18.7.1995. Kuva näytteestä, copyright Hannu Kämäräinen.
Trifolium arvense – jänönapilan verhiö on tyveltään torvimaisen yhdislehtinen, kärjestään viisiliuskainen ja useimmiten noin 5-7 mm pitkä. Torviosa on noin 2 mm pitkä ja noin 1 mm leveä sekä yleensä pitkäkarvainen tai harvoin kaljuhko. Rihmamaiset, pitkäkarvaiset kärkiliuskat ovat noin 3-5 mm pitkät. Ne ovat keskenään lähes samanmittaiset A, Eckerö, Storby, postitalon itäpuolella oleva, avokallioinen keto, 18.7.1995. Kuva näytteestä, copyright Hannu Kämäräinen.
Trifolium arvense - jänönapilan, kuten muidenkin apiloiden, teriöt eivät varise vaan lakastuvat paikoilleen. Sikiäimestä kehittyy palkohedelmä, joka on pieni, yksisiemeninen, noin 2 mm pitkä ja kokonaan verhiön sisään jäävä. Lakastuneet teriöt ovat kuin piippalakkeina palkojen päällä. Pitkäliuskaiset ja -karvaiset verhiöt toimivat hyvin leviäiminä. Kukinnon lopulta hajotessa toisiinsa takertuneet, keveät verhiöjoukot lähtevät helposti liitämään tuulen mukana kauemmaksikin. EK, Kotka, Halla, saaren eteläosan laaja puuvarastoalue, suuren keskuskentän pohjoislaidan osin kuorikepohjainen niittykaista, 6.8.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.
Trifolium arvense – jänönapilan, kuten muidenkin apiloiden, teriöt eivät varise vaan lakastuvat paikoilleen. Sikiäimestä kehittyy palkohedelmä, joka on pieni, yksisiemeninen, noin 2 mm pitkä ja kokonaan verhiön sisään jäävä. Lakastuneet teriöt ovat kuin piippalakkeina palkojen päällä. Pitkäliuskaiset ja -karvaiset verhiöt toimivat hyvin leviäiminä. Kukinnon lopulta hajotessa toisiinsa takertuneet, keveät verhiöjoukot lähtevät helposti liitämään tuulen mukana kauemmaksikin. EK, Kotka, Halla, saaren eteläosan laaja puuvarastoalue, suuren keskuskentän pohjoislaidan osin kuorikepohjainen niittykaista, 6.8.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.
Trifolium arvense - jänönapilan lehdet ovat ruodilliset, korvakkeelliset, kolmilehdykkäiset ja varrella kierteisesti. Lehdykät ovat usein kuvan tavoin suikeat, kiilatyviset ja suippo- tai tylppäkärkiset sekä kärjestään enemmän tai vähemmän hampaiset ja usein otakärkiset mutta muuten ehytlaitaiset. Ne ovat tavallisesti noin 6-20 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1,5-7 mm leveät sekä vihreät ja laikuttomat. Lehdyköissä on noin 0,5-1 mm pitkä ruoti. EH, Lahti, ratapiha-alue entisen tavara-aseman länsipuolella, 12.7.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.

Trifolium arvense – jänönapilan lehdet ovat ruodilliset, korvakkeelliset, kolmilehdykkäiset ja varrella kierteisesti. Lehdykät ovat usein kuvan tavoin suikeat, kiilatyviset ja suippo- tai tylppäkärkiset sekä kärjestään enemmän tai vähemmän hampaiset ja usein otakärkiset mutta muuten ehytlaitaiset. Ne ovat tavallisesti noin 6-20 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1,5-7 mm leveät sekä vihreät ja laikuttomat. Lehdyköissä on noin 0,5-1 mm pitkä ruoti. EH, Lahti, ratapiha-alue entisen tavara-aseman länsipuolella, 12.7.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.

Trifolium arvense - jänönapilan lehtien lehdykät voivat olla myös kapean vastapuikeat tai kapeansoikeat. Ne ovat molemmin puolin pitkähkökarvaiset. Lehtiruoti lyhenee latvaa kohti ja on yleensä noin 3-20 mm pitkä. Korvakkeet ovat vihreä- tai punasävyiset, karvaiset ja useimmiten noin 4-13 mm pitkät sekä noin puoleen väliin saakka ruodin kanssa yhdiskasvuiset. Vapaat kärkiosat ovat levenevän tyven yläpuolelta lähinnä rihmamaiset ja yltävät ylemmissä lehdissä ruotia pitemmälle. EH, Hämeenlinna, Keinusaari, ratapihan ylittävän Viipurintien sillan kaakkoispuoli, ratapihan laita, 21.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Trifolium arvense – jänönapilan lehtien lehdykät voivat olla myös kapean vastapuikeat tai kapeansoikeat. Ne ovat molemmin puolin pitkähkökarvaiset. Lehtiruoti lyhenee latvaa kohti ja on yleensä noin 3-20 mm pitkä. Korvakkeet ovat vihreä- tai punasävyiset, karvaiset ja useimmiten noin 4-13 mm pitkät sekä noin puoleen väliin saakka ruodin kanssa yhdiskasvuiset. Vapaat kärkiosat ovat levenevän tyven yläpuolelta lähinnä rihmamaiset ja yltävät ylemmissä lehdissä ruotia pitemmälle. EH, Hämeenlinna, Keinusaari, ratapihan ylittävän Viipurintien sillan kaakkoispuoli, ratapihan laita, 21.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Trifolium arvense - jänönapila on Suomessa muinaistulokas, joka on sellaisena yleinen Ahvenanmaan ja Varsinais-Suomen sekä harvinaisempi Uudenmaan, Satakunnan, Etelä-Hämeen ja Etelä-Savon eliömaakunnissa. Laji on Etelä-Suomessa myös yleinen uustulokas mm. erilaisilla liikennepaikoilla. Se on pohjoisempana harvinainen uustulokas Kainuun, Oulun Pohjanmaan ja Perä-Pohjanmaan eliömaakuntiin saakka. ES, Lappeenranta, linnoitusalueen alapuolinen itärinne sataman yläpuolella, 11.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Trifolium arvense – jänönapila on Suomessa muinaistulokas, joka on sellaisena yleinen Ahvenanmaan ja Varsinais-Suomen sekä harvinaisempi Uudenmaan, Satakunnan, Etelä-Hämeen ja Etelä-Savon eliömaakunnissa. Laji on Etelä-Suomessa myös yleinen uustulokas mm. erilaisilla liikennepaikoilla. Se on pohjoisempana harvinainen uustulokas Kainuun, Oulun Pohjanmaan ja Perä-Pohjanmaan eliömaakuntiin saakka. ES, Lappeenranta, linnoitusalueen alapuolinen itärinne sataman yläpuolella, 11.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Trifolium arvense - jänönapilan kasvupaikkoina ovat lähinnä kedot, kalliot, ratapihat ja radanvarret, satamat, tienvarret, pellonpientareet ja joutomaat. ES, Lappeenranta, linnoitusalueen alapuolinen itärinne sataman yläpuolella, 11.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Trifolium arvense – jänönapilan kasvupaikkoina ovat lähinnä kedot, kalliot, ratapihat ja radanvarret, satamat, tienvarret, pellonpientareet ja joutomaat. ES, Lappeenranta, linnoitusalueen alapuolinen itärinne sataman yläpuolella, 11.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto