Kullero tai tarkemmin niittykullero, Trollius europaeus, on monivuotinen, tavallisesti noin 30-70 cm korkea, pysty ja kalju sekä myrkyllinen ruoho. Juurakko on lyhyt ja tiheästi ohut- ja ruskeajuurinen. Varret ovat yksittäin tai tiheinäkin varsiryhminä. Niiden tyvellä on säikeisiä jäänteitä vanhoista lehtiruodeista. Varsi on haaraton tai yläosastaan haarova, lehdekäs ja yleensä vihreä. Varren lisäksi lehtiä on myös sen tyvellä. Tyvilehtien ruoti on pitkä, enimmillään noin 35 cm. Lapa on lähes vaakatasoinen, muodoltaan pyöreähkö tai viisikulmainen ja 5-osaisesti tai -jakoisesti liuskainen. Liuskat ovat epäsäännöllisesti 3-6-halkoiset ja lisäksi hampaiset. Lavalla on tavallisesti leveyttä noin 7-15 cm ja pituutta hieman leveyttä vähemmän. Alemmat varsilehdet ovat ylöspäin lyheten ruodillisia ja ylemmät ruodittomia. Niiden lapa on pienempi ja ylimmissä lehdissä vähemmän sekä kapeammin liuskainen. Kaikkien lehtien lapa on päältä vihreä tai tummanvihreä ja alta vaaleampi tai harmaanvihreä.
Kukat ovat yksittäin varren tai sen latvahaarojen kärjessä. Kukka on litteän palleromainen, kirkkaankeltainen ja tavallisesti noin 25-40 mm leveä sekä noin 15-30 mm korkea. Verholehtiä on yleisimmin noin 10 (vaihteluväli 5-15). Ne ovat terälehtimäiset, limittäiset, koverat ja leveän vastapuikeat tai lähes pyöreät sekä läpimitaltaan yleensä noin 15-25 mm. Koverana kaartuvat verholehtikerrokset kattavat koko kukan niin, että terälehdet, heteet ja emiö eivät näy ulospäin. Terälehtiäkin on yleisimmin noin 10 (vaihteluväli 5-15). Ne ovat keltaiset, lähes tasasoukat, usein kärjestään hieman levenevät ja noin 5-8 mm pitkät sekä noin 0,5-1,5 mm leveät. Ne ovat kehittyneet mesilehdiksi. Heteitä on runsaasti ja ne ovat keltaiset sekä useimmiten noin 8-10 mm pitkät. Ponnet ovat tasasoukat ja niiden osuus pituudesta on noin 2-3 mm. Emilehtiä on runsaasti, usein 30-40. Ne ovat erilliset, vihreät ja noin 2-3 mm pitkät. Hedelmät ovat monisiemenisiä, pystyjä, pitkulaisia ja kypsänä tummanruskeita tuppiloita, jotka ovat tavallisesti noin 7-10 mm pitkiä. Niiden kärjessä on lisäksi reilun 1 mm:n mittainen ota. Tuppilot aukeavat sisäpuolen saumastaan. Siemen on lähinnä litteän kiilamainen, kypsänä tummanruskea ja noin 1-1,5 mm pitkä. Kukinta-aika on touko-heinäkuu.
(Niitty)kullero on alkuperäinen laji Ahvenanmaan, Satakunnan ja Etelä-Pohjanmaan eliömaakuntia lukuun ottamatta kaikkialla Suomessa. Edellä mainituissa maakunnissakin se on tavattu tulokkaana tai viljelykarkulaisena. Se on yleinen Oulun Pohjanmaan ja Koillismaan eliömaakuntien linjalta pohjoiseen ja yleisehkö myös Etelä-Hämeen eliömaakunnassa. Muualla se on harvinaisehko tai harvinainen. Kasvupaikkoina ovat lähinnä lehdot, lehto- ja lettokorvet, lähteiköt, puronvarret, tulvapensaikot, niityt, tunturikoivikot ja -niityt. Laji on myös koristekasvi ja sen myötä viljelykarkulainen asutuksen lähistöllä. Kullero on Lapin maakuntakukka. Muissa Pohjoismaissa se kasvaa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.
(Niitty)kulleron kukan sulkeutuneen palleromaisesta ulkomuodosta voisi päätellä, että se on itsepölytteinen. Kuitenkin lomittaisten verholehtien välistä työntyy ja pujottelee kohti mesilehtiä ainakin kärpäsiä, maamehiläisiä ja kovakuoriaisia. Eniten kukissa näkyy olevan kärpäsiä. Kyseessä on kulleroihin erikoistunut kullerokärpästen suku, Chiastochaeta, josta Suomessa esiintyy puolenkymmentä lajia. Elämänkierrossaan ne hyödyntävät kukkaa monipuolisesti. Medenlipomisen lisäksi ne viihtyvät kukissa pitkiä aikoja ja munivat emilehtiin. Toukat käyttävät emilehtiä ravinnokseen. Koska toukat ovat pieniä ja emilehtiä on paljon, täystuhoa ei kuitenkaan synny. Näin molemmat lajit hyötyvät varsin tasapainoisesti toisistaan.
Trollius europaeus – (niitty)kulleron kasvumaata ovat mm. valoisat tunturikoivikot, joihin se levittäytyy yksittäin tai muutaman varren ryhminä. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan luoteisrinteelle vievän polun varsi, 585 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.Trollius europaeus – (niitty)kullero kasvaa mielellään myös lehtoisen rehevillä puronvarsilla. Ks, Kuusamo, Käylä, Oulangan kansallispuisto, Rytilammen luontopolku, Rytikönkään alapuolisen puron varsi, 14.6.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.Trollius europaeus – (niitty)kullero on tavallisesti noin 30-70 cm korkea ja pystyvartinen. Erityisesti niittymäisillä, avoimilla paikoilla se voi muodostaa monikymmenvartisia, tiheitä kasvustoja. Varret ovat usein haarattomia ja yksikukkaisia. Ks, Kuusamo, Liikasenvaara, kylän läpi vievän tien laitaniitty, 14.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.Trollius europaeus – (niitty)kullerolla on pitkäruotisia tyvilehtiä ja ruodillisia tai ruodittomia varsilehtiä. Kirkkaankeltaiset kukat ovat yksittäin varren tai sen haarojen kärjessä. Kuvassa seuralaisina mm. puna-ailakki, Silene dioica, metsäkurjenpolvi, Geranium sylvaticum ja lapinsuolaheinä, Rumex lapponicus. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Mallan luonnonpuisto, Iso-Mallan eteläinen alarinne Kitsijoen Kitsiputouksen alapuolella, 650 m mpy, 19.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.Trollius europaeus – (niitty)kulleron kukan näkyvimmän osan muodostavat verholehdet, jotka kietoutuvat keräkaalimaisesti kukan sisempien osien ympärille. Kulleron ruotsalainen nimi onkin voipallo. Kukka on litteän palleromainen, tavallisesti noin 25-40 mm leveä ja noin 15-30 mm korkea. Latvan sivuhaaroissa olevat kukat jäävät yleensä päävarren kukkaa pienemmiksi. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan luoteisrinteelle vievän polun varsi, tunturikoivikko, 535 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.Trollius europaeus – (niitty)kulleron verholehtiä on yleisimmin noin kymmenen vaihteluvälin ollessa 5-15. Ne ovat terälehtimäiset, limittäiset ja koverat. Ks, Kuusamo, Liikasenvaara, kylän läpi vievän tien laitaniitty, 14.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.Trollius europaeus – (niitty)kulleron verholehdet ovat leveän vastapuikeat tai lähes pyöreät. Ne ovat läpimitaltaan yleensä noin 15-25 mm. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Mallan luonnonpuisto, Iso-Mallan eteläinen alarinne Kitsijoen Kitsiputouksen alapuolella, 650 m mpy, 19.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.Trollius europaeus – (niitty)kulleron tiiviisti verholehtien kietomaa kukkaa voisi luulla itsepölytteiseksi. Kuitenkin useammankin hyönteisryhmän edustajat tunkevat itsensä verholehtien lomasta tavoittelemaan mesilehtinä toimivien terälehtien mettä ja samalla pölyttävät kukan. Eniten kukissa näkyy olevan kärpäsiä. Kyseessä on kulleroihin erikoistunut kullerokärpästen suku, Chiastochaeta, josta Suomessa esiintyy puolenkymmentä lajia. Elämänkierrossaan ne hyödyntävät kukkaa monipuolisesti. Kärpäset eivät häiriinny edes liki tunkevasta kameranlinssistä. Ks, Kuusamo, Liikasenvaara, kylän läpi vievän tien laitaniitty, 14.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.Trollius europaeus – (niitty)kulleron kukka paljastaa sisemmät salansa vasta kun verholehdet on käännetty sivuun. Terälehtiä on yleisimmin noin kymmenen. Nekin ovat keltaiset, lähes tasasoukat, usein kärjestään hieman levenevät ja noin 5-8 mm pitkät. Näitä mesilehdiksi muuntuneita terälehtiä ei helposti erota heteiden paljouden keskeltä. Heteet ovat yleensä noin 8-10 mm pitkät. Emilehtiä on usein 30-40. Ne ovat erilliset ja noin 2-3 mm pitkät. Ks, Kuusamo, Määttälänvaara, vaaran lakialueen viljelymaiden välissä oleva, paikoin kosteapohjainen metsikkö, 27.6.1985. Kuva näytteestä, copyright Hannu Kämäräinen.Trollius europaeus – (niitty)kulleron emilehdet eivät aina saa häiriöttä kehittyä tuppilohedelmiksi. Kullerokärpänen, Chiastochaeta trollii, kukkia pölyttäessään myös munii emilehtiin ja toukat nakertelevat niitä ravinnokseen. Lajien välillä vallitsee kuitenkin win-win-tilanne, sillä kärpäsentoukat vain verottavat satoa eivätkä tuhoa sitä kokonaan. Kuvassa etualalla näkyy kolme tyhjentynyttä kehtoa ja taustalla häärii neljä jo pulskistunutta toukkaa. Ks, Kuusamo, Liikasenvaara, kylän läpi vievän tien laitaniitty, 14.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.Trollius europaeus – (niitty)kulleron hedelmät ovat monisiemenisiä, pystyjä ja pitkulaisia sekä kypsänä tummanruskeita tuppiloita, jotka ovat tavallisesti noin 7-10 mm pitkiä ja otapäisiä. Kuvan kukkavarressa on havaittavissa erikoinen poikkeavuus. Suoraan latvakukan alapuoliseen perään on kasvanut ainakin yksi verholehti ja muutamia kehittymättömiksi jääneitä emilehtiä. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan luoteisrinteelle vievän polun varsi, tunturikoivikko, 555 m mpy, 16.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.Trollius europaeus – (niitty)kulleron tyvilehtien lapa on lähes vaakatasoinen, usein pyöreähkö ja viisiosaisesti tai -jakoisesti liuskainen. Liuskat ovat epäsäännöllisesti 3-6-halkoiset ja lisäksi hampaiset. Lavalla on tavallisesti leveyttä noin 7-15 cm ja pituutta hieman leveyttä vähemmän. Ks, Kuusamo, Liikasenvaara, kylän läpi vievän tien laitaniitty, 14.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.Trollius europaeus – (niitty)kulleron lehtien lapa on koko kasvin tavoin kalju ja päältä vihreä tai tummanvihreä sekä alta vaaleampi tai harmaanvihreä. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan luoteisrinteelle vievän polun varsi, tunturikoivikko, 555 m mpy, 16.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.Trollius europaeus – (niitty)kulleron ylemmät varsilehdet ovat ruodittomia. Niiden lapa on tyvilehtiä pienempi ja ylimmissä lehdissä vähemmän sekä kapeammin liuskainen. Ks, Kuusamo, Liikasenvaara, kylän läpi vievän tien laitaniitty, 14.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Pohjolan kasvien pauloissa 