Leveäosmankäämi, Typha latifolia, on monivuotinen, pysty ja vankka sekä kalju ruoho, jonka varsi on kukintoineen tavallisesti noin 1-1,5(-2) m korkea. Juurakko on paksu, kellanvalkoinen ja vaakasuoraan levittäytyvä muodostaen laajojakin kasvustoja. Varret ovat haarattomat, monilehtiset, täyteiset ja sileät sekä vaalean sinivihreät ja kukinnon alapuolelta yleensä noin 5-7 mm paksut.
Lehdet ovat vuoroittain kahdessa rivissä pääosin varren alaosassa. Niiden tupet ovat yli 20 cm pitkät, tiiviisti vartta ympäröivät, sisäkkäiset ja toiselta sivulta avoimet sekä kalvoreunaiset ja kielekkeettömät. Lehtilapa on tasasoukka, vaalean sinivihreä, silposuoninen ja ehytlaitainen sekä litteä, jäykkä ja hohkainen. Se on tavallisesti noin 40-160 cm pitkä ja noin 10-20 mm leveä.
Kukinto on 2-osainen, tiivis ja lieriömäinen sekä yleensä noin 20-35 cm pitkä. Sen kukat ovat yksineuvoisia ja tuulipölytteisiä. Kukinnon kapeampi kärkiosa on hedekukkainen ja leveämpi alaosa emikukkainen. Kukinto-osat ovat kiinni toisissaan. Kukinnon hedeosio on kukkiessaan vaaleanruskea, useimmiten noin 10-13 cm pitkä ja noin 15 mm leveä. Emiosio on tumman- tai mustanruskea, patukkamaisen tiivis ja tavallisesti noin 10-25 cm pitkä sekä kukkiessaan noin 20 mm leveä ja hedelmävaiheessa leveimmillään noin 30 mm leveä sisältäen jopa yli 100 000 kukkaa. Hede- ja emikukat ovat lyhyissä pikkuhaaroissa. Hedekukkaa ympäröi muutama lankamaisen ohut kehälehti. Rihmamaisten, kiharien ja usein yhtyneiden palhojen kärjessä on ulkonevasti yleensä 2-5 noin 3-3,5 mm pitkää ja kapean nuijamaista pontta. Emikukat ovat ryhmittyneet noin 2 mm pitkiin pikkuhaaroihin. Niiden kehä on muuntunut noin 5 mm pitkiksi, valkoisiksi karvoiksi. Emit ovat yksittäin. Valkoinen sikiäin ja siitä kehittyvä ruskehtava pähkylä ovat sukkulamaiset. Pähkylä on tavallisesti noin 1,2-1,5 mm pitkä. Tanakat varret ja emikukinto-osa jäävät törröttämään talven yli. Talven aikana kypsyvät pähkylät leviävät yleensä keväthangille tuulen mukana, kun kukintopatukat rävähtävät hajalle. Pähkylässä rihmamaisen perän kautta yhä kiinni olevat kehäkarvat helpottavat huomattavasti tuulen mukana kulkeutumista pitkiäkin matkoja. Normaali kukinta-aika on heinä-elokuu.
Leveäosmankäämi on alkuperäinen laji Suomessa ja se on yleinen ja runsas etelästä päin Keski-Pohjanmaan, Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan eliömaakuntiin saakka. Harvinaisempi tai harvinainen se on pohjoisempana Perä-Pohjanmaan ja Koillismaan eliömaakuntiin saakka. Sen kasvupaikkoina ovat lähinnä järvien, jokien ja murtovesilahtien rannat ja matalat rantavedet, ojat, kaikenlaiset lammikot ja kaivannot sekä ainakin osan vuotta märkänä pysyvät maa-alueet. Laji on yleistynyt viime vuosikymmenten aikana ja se hyödyntää tehokkaasti myös ihmisen luomia ja avaamia uusia kasvupaikkoja. Muissa Pohjoismaissa lajia esiintyy Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.
Leveäosmankäämiä on entiseen aikaan käytetty runsaasti ja monipuolisesti hyödyksi. Toivo Rautavaara kuvaa kirjassaan, Mihin kasvimme kelpaavat (9. p., 1980), kuinka juurakko on erittäin ravinteikas ja siitä on valmistettu mm. hyvän makuista jauhoa. Yhdysvalloissa viljelykokeissa saatiin juurakoista jopa 250 000 kg:n sato hehtaarilta, joka oli ainakin siihen aikaan 10 kertaa suurempi tulos kuin perunalla. Juurakkoa ja nuoria versoja voitiin syödä myös tuoreeltaan keitettyinä. Myös rehukäyttöön ne soveltuivat erinomaisesti. Lehdistä saatiin kuitumateriaalia ja varsia voitiin hyödyntää ruokoina esim. punonnassa. Kukintojakin hyödynnettiin. Hedekukintoja voitiin käyttää leivonnassa vehnäjauhojen jatkeena. Pähkylöistä saatiin öljyä ja puristettiin rehukakkuja. Emikukinnon täyttävistä karvoista ainakin jossain määrin tehtiin eristelevyjä ja niitä voitiin käyttää muutenkin täyteaineina. Elias Lönnrot kirjoittaa osmankäämistä 1860 julkaistussa Suomen Kasviossaan: ”Haivenia käyt. topingiksi. Astiamiehille kelpaa lehdet saumoin tivistämiseksi. Myös mattoja, sideköysiä jne. saadaan niistä.”
Nykyisin osmankäämien hyötykäyttöä on yritetty elvyttää villiyrttiharrastuksen myötä. Oppaissa neuvotaan mm. kuinka kukkimattomien versojen tyviosat ovat herkullisen makeita sellaisenaan syötyinä tai parsan tavoin kypsennettyinä. Ne sisältävät A-, B- ja C-vitamiineja tärkeitä kivennäisaineita maun muistuttaessa mantelin, kurkun ja piparjuuren makuja. Myös nuoria, vihreitä kukintoja voi syödä esim. paahdettuina. (Aiheesta enemmän mm. Sami Tallberg, Villiyrttikeittokirja, 2021 ja Eija Lehmuskallio & Jouko Lehmuskallio, Luonnon villit käyttökasvit, 2019.)
Suomessa kasvaa alkuperäisenä myös toinen, mutta selvästi harvinaisempi ja esiintymiseltään suppea-alaisempi laji, kapeaosmankäämi, T. angustifolia. Nimensä mukaisesti sen lehdet ovat vain noin 3-7 mm leveät ja emikukinnonkin leveys on vain noin 7-15 mm. Lisäksi rakenteellisena erona kapeaosmankäämin hede- ja emikukintoja erottaa selvä väli. Jossain määrin epäselvyyttä synnyttää lajien risteytyminen keskenään. Risteymät voivat esiintyä myös itsenäisesti ja ovat saaneet nimekseen iso-osmankäämi, T. xglauca. Risteymän varret ovat usein 2-3 m korkeat ja niiden lehdet ovat noin 10 mm leveitä. Kukinnon hede- ja emikukkaosat ovat tavallisesti hieman erillään. Emikukinto-osa on paksuudeltaan usein lähes leveäosmankäämin luokkaa.
Typha latifolia – leveäosmankäämi on monivuotinen, pysty ja vankka ruoho. Sen juurakko on paksu ja vaakasuoraan levittäytyvä muodostaen laajojakin kasvustoja. Kasvupaikkoina ovat lähinnä järvien, jokien ja murtovesilahtien rannat ja matalat rantavedet, ojat, kaikenlaiset lammikot ja kaivannot sekä ainakin osan vuotta märkänä pysyvät maa-alueet. EH, Hattula, Pelkola, Lehijärven länsirannan Haikonlahti, vene- ja uimarannan laide, matala rantavesi, 31.7.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.Typha latifolia – leveäosmankäämin varret ovat yleensä noin 1-1,5 metriä ja toisinaan kaksikin metriä korkeat. Ne ovat haarattomat ja monilehtiset. Lehdet ovat vuoroittain kahdessa rivissä pääosin varren alaosassa. Lehtilapa on tasasoukka, vaalean sinivihreä ja tavallisesti noin 40-160 cm pitkä. EH, Hämeenlinna, Sairio, Vanajaveden koillisranta rautatiesillan kaakkoispuolella, pitkospuisen rantapolun varsi, 27.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.Typha latifolia – leveäosmankäämin kukinto on kaksiosainen, tiivis ja lieriömäinen sekä yleensä noin 20-35 cm pitkä. Sen kukat ovat yksineuvoisia ja tuulipölytteisiä. Kukinnon kapeampi kärkiosa on hedekukkainen ja leveämpi alaosa emikukkainen. Kukinto-osat ovat kiinni toisissaan. Varsi on täyteinen, sileät ja kukinnon alapuolelta yleensä noin 5-7 mm paksu. EH, Hämeenlinna, Sairio, Vanajaveden koillisranta rautatiesillan kaakkoispuolella, pitkospuisen rantapolun varsi, 27.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.Typha latifolia – leveäosmankäämin kukinnon hedeosio on kukkiessaan vaaleanruskea, useimmiten noin 10-13 cm pitkä ja noin 15 mm leveä. Lukuisat hedekukat ovat lyhyissä pikkuhaaroissa. Kuvassa näkyy kuivuneena myös kukintoa aluksi verhonnut suojuslehti. U, Porvoo, keskustan luoteispuoli, Porvoonjoen rantavesi Maarin vesialueen kohdalla, 30.6.2016. Copyright Hannu Kämäräinen.Typha latifolia – leveäosmankäämin kukinnon hedeosiossa on rihmamaisten ja usein yhtyneiden palhojen kärjessä yleensä kahdesta viiteen noin 3-3,5 mm pitkää ja kapean nuijamaista pontta. U, Porvoo, keskustan luoteispuoli, Porvoonjoen rantavesi Maarin vesialueen kohdalla, 30.6.2016. Copyright Hannu Kämäräinen.Typha latifolia – leveäosmankäämin kukinnon emiosiossa on jopa yli 100 000 kukkaa. Ne ovat ryhmittyneet noin 2 mm pitkiin pikkuhaaroihin. Kukkien emit ovat yksittäin. EH, Hämeenlinna, Sairio, Vanajaveden koillisranta rautatiesillan kaakkoispuolella, pitkospuisen rantapolun varsi, 27.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.Typha latifolia – leveäosmankäämin kukinnon kypsyvä emiosio on tumman- tai mustanruskea, patukkamaisen tiivis ja tavallisesti noin 10-25 cm pitkä sekä noin 20-30 mm leveä. EH, Hattula, Pelkola, Lehijärven länsirannan Haikonlahti, vene- ja uimarannan laide, matala rantavesi, 31.7.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.Typha latifolia – leveäosmankäämin emikukinnon avaaminen paljastaa ytimessä olevan kukintorangan, johon emikukat ovat kiinnittyneet. Kukkien kehä on muuntunut noin 5 mm pitkiksi, valkoisiksi karvoiksi. Sikiäimet ovat rihmamaisen perän kärjessä ja näkyvät kuvassa pieninä, valkoisina pallukoina. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Sampo, Sammonoja, ojanvarren lammikko itäisemmän, ojan ylittävän kävelysillan itäpuolella, 18.9.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.Typha latifolia – leveäosmankäämin emikukinnon sikiäimistä kehittyvät pähkylät ovat ruskehtavat, sukkulamaiset ja noin 1 mm pitkät. Pähkylässä rihmamaisen perän kautta yhä kiinni olevat kehäkarvat helpottavat huomattavasti niiden kulkeutumista tuulen mukana pitkiäkin matkoja uusille, mahdollisille kasvupaikoille. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Sampo, Sammonoja, ojanvarren lammikko itäisemmän, ojan ylittävän kävelysillan itäpuolella, 18.9.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.Typha latifolia – leveäosmankäämin lehtitupet ovat yli 20 cm pitkät, tiiviisti vartta ympäröivät ja sisäkkäiset. Kuvassa on seuralaisena järvikorte, Equisetum fluviatile. EH, Hattula, Pelkola, Lehijärven länsirannan Haikonlahti, vene- ja uimarannan laide, matala rantavesi, 31.7.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.Typha latifolia – leveäosmankäämin lehtien tupet ovat toiselta sivulta avoimet, kalvoreunaiset ja kielekkeettömät. EH, Hämeenlinna, Sairio, Vanajaveden koillisranta rautatiesillan kaakkoispuolella, pitkospuisen rantapolun varsi, 27.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.Typha latifolia – leveäosmankäämin lehtilapa on silposuoninen, ehytlaitainen ja litteä sekä jäykkä, hohkainen ja kalju. Se on tavallisesti noin 10-20 mm leveä. EH, Hattula, Pelkola, Lehijärven länsirannan Haikonlahti, vene- ja uimarannan laide, matala rantavesi, 31.7.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.Typha latifolia – leveäosmankäämin tanakat varret ja emikukinto-osa jäävät törröttämään talven yli. Talven aikana pähkylät lopullisesti kypsyvät ja sen myötä kukintopatukka rävähtää auki ja hajoaa. Pähkylät kierivät tuppaina ja lentävät kehäkarvojensa avulla usein esteettä pitkin keväthankia täydentäen näin kasvullista levittäytymistä. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Sampo, Sammonoja, ojanvarren lammikko itäisemmän, ojan ylittävän kävelysillan itäpuolella, 14.12.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.Typha xglauca – iso-osmankäämi (kuvassa oikealla) on kapeaosmankäämin, T. angustifolia ja leveäosmankäämin risteymä, joka voi esiintyä myös itsenäisesti. Sen kukinto muistuttaa aika paljon leveäosmankäämin kukintoa, ja emikukinto-osakin on lähes samaa leveysluokkaa. Hede- ja emikukinnot ovat kuitenkin lähes aina hieman erillään toisistaan. Kuvassa vasemmalla näkyvä kukinto saattaa olla puhtaan leveäosmankäämin. Osmankäämien hede- ja emikukinnot ovat aluksi vihreät. Vasemmalla olevassa kukinnossa näkyy hyvin myös suojuslehtien rakenne. U, Porvoo, keskustan luoteispuoli, Porvoonjoen rantavesi Maarin vesialueen kohdalla, 30.6.2016. Copyright Hannu Kämäräinen.
Pohjolan kasvien pauloissa 