• Ulmus glabra Huds. – vuorijalava
• Ulmus L. – jalavat
• Ulmaceae – jalavakasvit

Vuorijalava, Ulmus glabra, on ennen lehtien puhkeamista kukkiva, paksuhkorunkoinen, vahvahaarainen ja -oksainen sekä yleensä noin 15-25 m korkea lehtipuu. Toisinaan korkeutta voi olla huomattavasti enemmänkin. Suomen tiettävästi korkein lehtipuu on Raaseporissa, Tammisaaren Ramsholmenissa kasvava vuorijalava, jonka pituus 1991 oli 38,5 metriä. Latvus on kapeamman tai leveämmän suppilomainen ja avoimella paikalla myös pyöreähkö. Haarat ja oksat ovat pystyt, yläviistot tai väljillä, valoisilla kasvupaikoilla usein myös vaakatasoiset. Puu kasvattaa itselleen vankan paalujuuren, jonka ympärille kehittyy laaja pintajuuristo. Se ei kuitenkaan tuota juurivesoja. Runko haaroineen ja oksineen on harmaa tai ruskehtavanharmaa, ja sen pinta muuttuu iän myötä syväuurteiseksi. Vuosikasvaimet ovat aluksi kellanvihreät ja pian kellanruskehtavat ja tiheähkösti lyhytkarvaiset. Seuraavaan kevääseen mennessä ne ovat muuttuneet jo harmaanruskeiksi ja yleensä kaljuuntuvat toisena vuotenaan. Rungon läpimitta on nuoruusvaiheen ohittaneella puuyksilöllä useimmiten noin 25-50 cm, mutta voi iäkkäällä yksilöllä olla yli metrinkin. Nykyisin Lohjaan kuuluvalla Karjalohjalla mitattiin 1991 ympärysmitaltaan yli 500 cm oleva puuyksilö, jonka halkaisija näin ollen on noin 160 cm. Vuorijalava on pitkäikäinen puu, jonka pituuskasvu päättyy yleensä vasta noin 150 vuoden iässä. Hyvällä kasvupaikalla häiriöttä ja taudeitta kasvava yksilö voi saavuttaa jopa 500 vuoden iän.

Kukintosilmut ovat lähes pallomaiset ja lehtisilmut liereät sekä suippokärkiset. Silmut ovat monisuomuiset ja noin 5-8 mm pitkät. Suomut ovat sisäkkäiset, leveä- ja pyöreäkärkiset, tummanruskeat sekä lyhytkarvaiset ja noin 2-6 mm pitkät. Lehdet ovat lyhytruotiset ja oksissa kierteisesti. Lehtiruoti on noin 3-6 mm pitkä ja ainakin nuorena karvainen. Lehtilapa on ehyt, leveähkön – kapeahkon vastapuikea tai soikeahko, kärjestään teräväsuippuinen ja tyvestään yleensä epämukainen. Lavan tyvi kaartuu toisella puolella ruotiin noin 0-3 mm alempana kuin toisella puolella. Lehtilaita on useimmiten toistamiseen sahalaitainen. Päähampaan selkäpuolella on 1-4 pienempää lisähammasta. Sulkasuonisen lehden useimmat sivusuonet ovat kärjestään 2-haaraiset. Täysikasvuinen lehtilapa on päältä vihreä tai tummahkonvihreä, hyvin lyhyestä karvoituksesta karhea ja alta vaalean- tai sinertävänvihreä ja erityisesti suonistaan lyhytkarvainen. Lisäksi alapinnan suonihangoissa ovat pienet, vaaleat karvatupsut. Lapa on tavallisesti noin 8-18 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 4-11 cm leveä.

Kynäjalava on tuuli- ja ristipölytteinen sekä yksikotinen puu, joka kukkii huhti-toukokuussa. Kukinnot ovat uloimpien oksanhaarojen kärjessä ja sivuilla sekä syntyvät edellisen vuoden lehtien hankasilmuista. Ne ovat perättömät, pallomaisen tiiviit, sarjamaisesti monikukkaiset ja noin 10-17 mm läpimitaltaan. Kukkaperät ovat lähes samanmittaiset ja enintään noin 3 mm pitkät. Perien tyvellä olevat kukkien tukilehdet ovat suikeahkot – soikeahkot, ruskeat ja noin 1,5-2,5 mm pitkät. Kukat ovat kello- tai maljamaiset, kaksineuvoiset ja noin 2-3 mm leveät. Kehä ei ole erilaistunut verhiöksi ja teriöksi. Se on punaruskehtava, kärjestään 4-5(-8)-liuskainen ja noin 2-2,5 mm pitkä. Liuskat ovat tylpät tai pyöreähköt ja karvaiset. Heteitä on sama määrä kuin kehäliuskoja eli 4-5(-8), ja ne ovat noin 2-3 mm pitkät. Palhot ovat valkoiset ja ponnet punaruskeat sekä myöhemmin tummenevat. Sikiäin on kehänpäällinen ja 1-emilehtinen. Emi on 1-vartaloinen, 2-luottinen ja noin 2 mm pitkä. Luotit ovat kapean kielimäiset ja punaiset.

Sikiäin kehittyy hedelmöityksen jälkeen soikeaksi tai pyöreähköksi, litteäksi ja leveän siipipalteiseksi pähkyläksi, jonka perä on noin 1-3 mm pitkä. Pähkylä on yleensä noin 16-30 mm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 14-20 mm leveä. Se on aluksi vihreä, myöhemmin vihreän- tai kellanruskehtava ja siipipalteeltaan kalju. Pähkylän siipipalteen keskiosassa, tummemmassa kohdassa oleva siemen on soikeahko, ruskea ja sileä sekä noin 2,5-3 mm pitkä ja noin 1,5-2,3 mm leveä. Pähkylät karisevat puista kesäkuun lopulla tai heinäkuun alkuvaiheessa.

Vuorijalava on Suomessa alkuperäinen, ja sen esiintymisalueen raja kulkee Ahvenanmaan, Varsinais-Suomen, Uudenmaan, Etelä-Hämeen, Etelä-Savon, Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan eliömaakunnissa. Laji on harvinaisehko Ahvenanmaalla ja harvinainen tai hyvin harvinainen muualla. Villiytyminä vuorijalavaa tavataan Kasviatlaksen mukaan Pohjanlahden rannikon eliömaakunnissa Oulun Pohjanmaalle saakka. Kasvupaikkoina ovat lähinnä lehtometsät ja -niityt sekä kallionalus- ja purolehdot. Luontaisella kasvualueella ja sen ulkopuolella laji voi villiytyä istutetuista puista asutuksen lähialueille reunusmetsiin, tien- ja radanvarsille, pientareille sekä joutomaille. Vuorijalava on rauhoitettu ja vuonna 2019 julkaistussa uhanalaisuusarvioinnissa todettu vaarantuneeksi (VU) lajiksi. Luokitukseen on vaikuttanut yksilöiden määrän merkittävä väheneminen. Uhkatekijöinä on mainittu mm. rakentaminen, metsien puulajisuhteiden muutokset ja pellonraivaus sekä ilmastonmuutos ja sen tuoma vieraslajien aiheuttama uhka lajin säilymiselle. Vuorijalava kasvaa muissa Pohjoismaissa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskan sekä jonkinasteisena villiytymänä Islannissa.

Vuorijalava levisi Suomeen jääkauden jälkeisellä lämpökaudella, joka vallitsi noin 8 000 – 5 000 vuotta sitten. Sen esiintymisalue oli tuolloin selvästi nykyistä laajempi. Ilmaston viileneminen ja kuusen yleistyminen noin 3 000 vuotta sitten aloitti vuorijalavan taantumisen. Lisäpaineen loi maatalouden kehittyminen ja väestönkasvu, jotka vaativat yhä lisää viljelymaata, ja jalavalehtoja raivattiin kiihtyvään tahtiin pelloiksi. Pieneksi käynyttä kasvualaa ovat supistaneet edelleen monenlainen rakentaminen ja metsänhoitoon liittyvät toimenpiteet. Luontaisia, puun mitoissa olevia vuorijalavia arvioidaan olevan Suomessa enää noin 2 000 yksilöä. Luontaisella esiintymisalueella on toisinaan vaikea tehdä eroa alkuperäisten luonnonpuiden ja istutuksista villiytyneiden yksilöiden välillä.

Pertti Uotilan vuorijalavaosiota lainaten (teoksessa Terhi Ryttäri, Mika Kalliovirta ja Raino Lampinen, toim., Suomen uhanalaiset kasvit, 2012, Helsinki) vuorijalavan pääpiirteissään yhtenäinen levinneisyysalue yltää nykyisin Ahvenanmaalta Varsinais-Suomeen ja Uudenmaan länsiosiin. Erillisiä, reliktiluonteisia hajaesiintymiä tunnetaan paikoin Hämeestä (Hämeenlinna, Hattula, Hollola, Nokia ja Orivesi), Keski-Suomesta (Jyväskylä ja Kuhmoinen), Savosta (Kerimäki ja Joroinen) ja Pohjois-Karjalasta (Tohmajärvi ja Joensuu). Vuorijalava on eurooppalaisista jalavista laajimmalle levinnyt puuttuen vain osasta Välimeren aluetta ja aivan pohjoisesta. Euroopan ulkopuolella sitä tavataan muutamin paikoin Aasian puoleisessa Turkissa ja Iranissa.

Uudempana uhkana Suomen jalavien tulevaisuudelle on hollanninjalavatauti, jonka aiheuttajana toimii kaksi sientä, Ophiostoma ulmi ja O. novo-ulmi. Ne tukkivat kasvaessaan puun ravinnonkuljetusjärjestelmän ja tämän seurauksena jalava kuolee. Taudinaiheuttajat levisivät Yhdysvalloista Etelä-Eurooppaan 1900-luvun alussa. Tauti on tappanut laajasti jalavia, ja Englannissa se on tuhonnut niistä jo lähes kaikki. Sienet leviävät väli-isäntien, kaarnakuoriaisten, Scolytus multistriatus, S. laevis ja Hylurgopinus rufipes matkassa. Kuoriaisia ei esiinny vielä Suomessa, mutta ne saattavat levitä tänne ilmastonmuutoksen vaikutuksesta. Ensimmäinen varmistettu tautitapaus on kuitenkin jo 1960-luvulta helsinkiläisestä puistopuusta. Tauti voi saapua Suomeen jalavantaimien mukana, mutta se ei onneksi pysty leviämään ilman sopivia väli-isäntiä.

Vuorijalavan puuaines on sitkeää ja kestävää, ja siitä valmistettiin ennen mm. hevosten luokkeja ja vesijohtoja. Viimeksi mainitut saattoivat kestää maan alla lahoamatta jopa satoja vuosia. Euroopassa lajia käytetään mm. viiluina huonekaluissa ja parketeissa, laiva- ja veneteollisuudessa, työkaluissa sekä sorvaus- ja veistotöissä. Vuorijalavasta on myös jalostettu useita puisto- ja puutarhalajikkeita.

Jalavat kasvavat pohjoisen pallonpuoliskon lauhkealla vyöhykkeellä. Niiden lajimäärästä on suuresti eroavia käsityksiä. Cataloque of Lifen (2025) mukaan lajeja on maailmanlaajuisesti kaikkiaan 37, minkä lisäksi on 5 risteymäpohjaista lajia. Flora Europaean mukaan Euroopassa kasvaa 6 alkuperäistä lajia, mutta Euro+Med Plantbasen (2025) mukaan pelkästään Euroopassa on peräti 46 alkuperäistä lajia! Näistä 40 ovat tällä vuosituhannella nimenneet kasvitieteilijät J. V. Armstrong ja P. D. Sell. Suomessa luonnonlajeja on kuitenkin vain kaksi, vuorijalava ja kynäjalava, U. laevis. Pohjoismaissa, Etelä-Ruotsissa ja Tanskassa, kasvaa vielä kolmas laji, lehtojalava, U. minor.

Kynäjalava on vuorijalavan tavoin Suomessa rauhoitettu ja harvinainen puulaji. Kynäjalavan lehdet ovat päältä sileät ja alta karvatupsuttomat, kun ne vuorijalavalla ovat päältä karheat, ja alapinnan suonihangoissa on karvatupsut. Kynäjalavan kukkien ja hedelmien perän pituus vaihtelee samassakin kukassa tai hedelmistössä noin välillä 7-35 mm. Vuorijalavalla vastaava pituus on tasainen ja enintään noin 3 mm. Kynäjalavan siipipalteinen pähkylä on yleensä noin 10-13 mm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 8-11 mm leveä sekä palteen laidoilta tiheästi ripsikarvainen.  Vuorijalavan pähkylät ovat noin 16-30 mm pitkät, noin 14-20 mm leveät ja siipipalteestaan kaljut.

Vuorijalava kuuluu kynäjalavan kanssa Suomen vähälukuiseen jalojen lehtipuiden ryhmään. Tätä nimitystä käytetään Suomen lisäksi lähinnä Ruotsissa, Norjassa ja Virossa. Jo Keski-Euroopassa vastaavien lajien määrä on niin suuri, ettei tällaisella nimityksellä ole enää merkitystä. Pohjoismaissa jaloja lehtipuita yhdistää niiden harvinaisuus luontaisilla kasvupaikoilla, jotka ovat yleensä lehtoja. Suomessa ryhmään kuuluvat jalavien lisäksi metsävaahtera, Acer platanoides, lehtosaarni, Fraxinus excelsior, metsätammi, Quercus robur ja metsälehmus, Tilia cordata. Usein ryhmään luetaan myös pähkinäpensas, Corylus avellana, vaikka se ei varsinainen puulaji olekaan.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle vuorijalavan esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (Euro+Med Plantbase).

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Ulmus glabra – vuorijalavan kasvumuoto voi avoimella paikalla olla myös pyöreähkö, jolloin alemmat, pitkät haarat ja oksat suuntautuvat sivulle. A, Jomala, Ramsholm, luonnonsuojelualue, pohjoisosan lehtoalue, 18.6.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.

Ulmus glabra – vuorijalava on oksistoltaankin vankka. Runko haaroineen ja oksineen on yleisväriltään harmaa tai ruskehtavanharmaa. A, Jomala, Ramsholm, luonnonsuojelualue, niemen eteläpää, lehtoinen rantametsä, 7.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.

Ulmus gabra – vuorijalava on ennen lehtien puhkeamista kukkiva, tuuli- ja ristipölytteinen sekä yksikotinen puu, joka kukkii huhti-toukokuussa. Paljaissa oksissa olevia, pieniä kukintoja ei ilman katseen tarkentamista edes huomaa. EH, Hämeenlinna, Sairio, Sairionranta, Vanajaveden ranta lähes vesirajassa rautatien ja ulkoilureitin varressa, kaksi luontaisesti levinnyttä, nuorta yksilöä rinnakkain, 17.4.2026. Copyright Hannu Kämäräinen.

Ulmus gabra – vuorijalavan kukintosilmut ovat lähes pallomaiset (kuvassa jo aukeamassa) ja lehtisilmut liereät sekä suippokärkiset. Silmut ovat monisuomuiset ja noin 5-8 mm pitkät. Suomut ovat sisäkkäiset, leveä- ja pyöreäkärkiset, tummanruskeat sekä lyhytkarvaiset ja noin 2-6 mm pitkät. Edellisen vuoden vuosikasvaimet ovat seuraavana keväänä jo harmaanruskeat ja vielä karvaiset mutta kaljuuntuvat yleensä toisena vuotenaan. EH, Hämeenlinna, Sairio, Sairionranta, Vanajaveden ranta lähes vesirajassa rautatien ja ulkoilureitin varressa, 11.4.2026. Copyright Hannu Kämäräinen.

Ulmus gabra – vuorijalavan kukinnot ovat uloimpien oksanhaarojen kärjessä ja sivuilla sekä syntyvät edellisen vuoden lehtien hankasilmuista. Ne ovat perättömät, pallomaisen tiiviit, sarjamaisesti monikukkaiset ja noin 10-17 mm läpimitaltaan. Kukkien tyvellä olevat tukilehdet ovat suikeahkot – soikeahkot, ruskeat ja noin 1,5-2,5 mm pitkät. Kukat ovat kaksineuvoiset ja noin 2-3 mm leveät. Heteitä on neljästä viiteen, joskus jopa kahdeksan. Ne ovat noin 2-3 mm pitkät. Palhot ovat valkoiset ja ponnet punaruskeat sekä myöhemmin tummenevat. EH, Hämeenlinna, Sairio, Sairionranta, Vanajaveden ranta lähes vesirajassa rautatien ja ulkoilureitin varressa, 17.4.2026. Copyright Hannu Kämäräinen.

Ulmus gabra – vuorijalavan kukkaperät ovat lähes samanmittaiset ja enintään noin 3 mm pitkät. Erityisesti Vanajaveden rannoilla kasvavalla sukulaisella, kynäjalavalla, U. laevis, kukkien perän pituus vaihtelee samassakin kukinnossa noin välillä 7-35 mm. Vuorijalavan kukat ovat kello- tai maljamaiset, ja niiden kehä ei ole erilaistunut verhiöksi ja teriöksi. Se on punaruskehtava ja kärjestään liuskainen. Liuskoja on yleensä neljä tai viisi mutta joskus jopa kahdeksan. Ne ovat tylpät tai pyöreähköt ja karvaiset. Emi on yksivartaloinen, kaksiluottinen ja noin 2 mm pitkä. Luotit ovat kapean kielimäiset ja punaiset. EH, Hämeenlinna, Sairio, Sairionranta, Vanajaveden ranta lähes vesirajassa rautatien ja ulkoilureitin varressa, 17.4.2026. Copyright Hannu Kämäräinen.

Ulmus gabra – vuorijalavan kukissa alkaa heti pölytyksen jälkeen kehitys kohti hedelmävaihetta. Kuivuneet heteet roikkuvat vielä paikoillaan, kun kehänpäällisestä sikiäimestä alkaa paisua kapean vastapuikea pähkyläaihio, jonka kärjessä säilyy jonkin aikaa emi luotteineen. Kuvan alalaidassa näkyy juuri avautunut lehtisilmu suomuineen ja vaaleine, pian karisevine tukilehtineen. EH, Hämeenlinna, Sairio, Sairionranta, Vanajaveden ranta lähes vesirajassa rautatien ja ulkoilureitin varressa, 10.5.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.

Ulmus glabra – vuorijalavan pähkylä on soikea tai pyöreähkö, litteä ja leveän siipipalteinen sekä yleensä noin 16-30 mm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 14-20 mm leveä. Se on aluksi vihreä, myöhemmin vihreän- tai kellanruskehtava ja siipipalteeltaan kalju. Perä on noin 1-3 mm pitkä. Pähkylän siipipalteen keskiosassa, tummemmassa kohdassa oleva siemen on soikeahko, ruskea ja noin 2,5-3 mm pitkä ja noin 1,5-2,3 mm leveä. A, Jomala, Ramsholm, luonnonsuojelualue, pohjoisosan lehtoalue, 18.6.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.

Ulmus glabra – vuorijalavan lehdet ovat lyhytruotiset ja oksissa kierteisesti. Lehtilapa on ehyt, leveähkön – kapeahkon vastapuikea tai soikeahko, kärjestään teräväsuippuinen ja tyvestään yleensä epämukainen. Täysikasvuinen lehtilapa on päältä vihreä tai tummahkonvihreä, noin 8-18 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 4-11 cm leveä. A, Jomala, Ramsholm, luonnonsuojelualue, pohjoisosan lehtoalue, 18.6.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.

Ulmus glabra – vuorijalavan Lehdet ovat alta vaalean- tai sinertävänvihreät. Lehtilaita on useimmiten toistamiseen sahalaitainen. Päähampaan selkäpuolella on yhdestä neljään pienempää lisähammasta. Sulkasuonisen lehden useimmat sivusuonet ovat kärjestään kaksihaaraiset. A, Jomala, Ramsholm, luonnonsuojelualue, pohjoisosan lehtoalue, 18.6.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.

Ulmus glabra – vuorijalavan vuosikasvaimet ja noin 3-6 mm pitkä lehtiruoti ovat tiheähkösti lyhytkarvaiset. Lehtilavan tyven vallitseva epämukaisuus johtuu siitä, että lapa kaartuu toisella puolella ruotiin noin 0-3 mm alempana kuin toisella puolella. Kynäjalavalla ero on vielä suurempi, noin 2-13 mm. Vuorijalavan lehti on päältä hyvin lyhyestä karvoituksesta karhea, kun se kynäjalavalla on sileä. Kuvassa oleva lehti tarjoaa myös ludelempeä, jota harjoittaa viherludepari, Palomena prasina. U, Helsinki, Pihlajamäki, Rapakiventien varressa oleva, korkea, jyrkkärinteinen hiidenkirnukallio, avokalliorinne, jossa nuori, luontaisesti levinnyt yksilö, 1.6.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.

Ulmus glabra – vuorijalavan lehtilavan alapuoli on erityisesti suonistaan lyhytkarvainen. Lisäksi alapinnan suonihangoissa ovat pienet, vaaleat karvatupsut, jollaisia ei kynäjalavalla ole. U, Helsinki, Pihlajamäki, Rapakiventien varressa oleva, korkea, jyrkkärinteinen hiidenkirnukallio, avokalliorinne, jossa nuori, luontaisesti levinnyt yksilö, 1.6.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto