Ulmus laevis – kynäjalava

  • Ulmus laevis Pall. – kynäjalava
  • Ulmus L. – jalavat
  • Ulmaceae – jalavakasvit

Kynäjalava, Ulmus laevis, on ennen lehtien puhkeamista kukkiva, paksuhkorunkoinen, vahvaoksainen ja yleensä noin 10-20 m korkea sekä leveähkö- ja pyöreälatvuksinen lehtipuu, jonka haarat ja oksat ovat usein lähes vaakasuoria. Puut usein vesovat tyveltään ja juurialaltaan, mikä voi synnyttää päärungon ympärille pieniä tiheikköjä. Runko haaroineen ja oksineen on harmaasävyinen, ja sen pinta muuttuu jo aika nuorena uurteiseksi ja rosokaarnaiseksi. Vuosikasvaimet ovat ruskeanharmaat ja kaljut tai karvaiset. Rungon läpimitta on nuoruusvaiheen ohittaneella puuyksilöllä useimmiten noin 25-50 cm, mutta voi iäkkäällä yksilöllä olla jopa 100 cm, jolloin ympärysmitta on noin 320 cm. Kynäjalavan pitkää ikää on vaikea määrittää, koska vanhat puut ovat sisältä jo onttoja. Terve puu saavuttaa hyvinkin sadan vuoden iän ja voi parhaimmillaan elää yli 300 vuottakin.

Oksanhaarojen silmut ovat pitkänomaiset, suipon teräväkärkiset, monisuomuiset ja noin 5-10 mm pitkät. Suomut ovat sisäkkäiset, lähinnä leveänpuikean kupumaiset, punaruskeat ja kaljut tai karvareunaiset sekä noin 1-5 mm pitkät. Lehdet ovat lyhytruotiset ja oksissa kierteisesti. Lehtiruoti on noin 3-12 mm pitkä ja ainakin nuorena karvainen. Lehtilapa on ehyt, leveänsoikea – hieman vastapuikea, kärjestään teräväsuippuinen ja tyvestään epämukainen. Lavan tyvi kaartuu toisella puolella ruotiin yleensä noin 2-5 mm alempana kuin toisella puolella. Lehtilaita on kärkiosaa lukuun ottamatta useimmiten toistamiseen sahalaitainen. Päähampaan selkäpuolella on 1-3 pienempää lisähammasta. Lehden sivusuonet eivät tavallisesti haaro alimpia suonia lukuun ottamatta. Kynäjalavalla on myös harvinainen muoto f. simplicidens, jolla lehtilaita on kokonaan vain kertaalleen hampainen, ja sivusuonet ovat kärjestään kaksihaaraiset. Täysikasvuinen lehtilapa on päältä tummahkonvihreä, sileä ja kalju sekä alta vaalean- tai sinertävänvihreä ja pinnaltaan karvainen tai kalju. Alapinnan suonihangoissa ei ole karvatupsuja. Lapa on tavallisesti noin 7-15 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 4,5-8,5 cm leveä.

Kynäjalava on tuuli- ja ristipölytteinen sekä yksikotinen puu, joka kukkii toukokuussa. Kukinnot ovat uloimpien oksanhaarojen kärjessä ja sivuilla sekä syntyvät edellisen vuoden lehtien hankasilmuista. Ne ovat harsut, sarjamaisesti useimmiten noin 10-30-kukkaiset ja enimmäkseen nuokkuvat. Kukkaperät ovat kaljut ja erimittaiset. Niiden pituus vaihtelee samassa kukinnossa yleensä välillä 7-35 mm. Perien tyvellä olevat kukkien tukilehdet ovat suikeahkot – soikeahkot, vaaleat ja karvareunaiset sekä noin 2-5 mm pitkät. Kukat ovat kello- tai maljamaiset, kaksineuvoiset ja noin 3-4 mm leveät. Kehä ei ole erilaistunut verhiöksi ja teriöksi. Se on kellanruskehtava tai punertava, kärjestään matalasti liuskainen ja noin 2,5-3 mm pitkä. Liuskoja on 4-5(-8), ja ne ovat tylpät tai pyöreähköt ja karvareunaiset. Heteitä on sama määrä kuin kehäliuskoja eli 4-5(-8), ja ne ovat noin 2,5-3 mm pitkät. Palhot ovat valkoiset ja ponnet punaruskeat sekä myöhemmin tummenevat. Sikiäin on kehänpäällinen ja 1-emilehtinen. Emi on 1-vartaloinen, 2-luottinen ja noin 2 mm pitkä. Luotit ovat kapean kielimäiset, valkoiset ja tiheäkarvaiset.

Sikiäin kehittyy hedelmöityksen jälkeen soikean pyöreähköksi, litteäksi ja leveän siipipalteiseksi pähkyläksi, jonka perän pituus vaihtelee kukintavaiheen tavoin noin välillä 7-35 mm. Pähkylä on yleensä noin 10-13 mm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 8-11 mm leveä. Se on vihreä tai ruskehtava, siipipalteen laidoilta tiheästi vaalean ripsikarvainen ja kärjestään kapealovinen. Pähkylän siipipalteen keskiosassa oleva siemen on soikeahko, ruskea ja sileä sekä noin 3-4 mm pitkä ja noin 2-3 mm leveä. Pähkylät karisevat puista kesäkuun lopulla tai heinäkuun alkuvaiheessa.

Kynäjalava on Suomessa alkuperäinen ja harvinainen laji, jota esiintyy luontaisena vain Varsinais-Suomen, Uudenmaan, Satakunnan ja Etelä-Hämeen eliömaakunnissa. Lisäksi joitakin puistopuista villiytyneitä taimia on tavattu muualtakin. Kasvupaikkoina ovat lähinnä järvenrantalehdot, harvemmin meren- ja joenrantalehdot, niittyrannat, purolehdot sekä muut kuivemmat lehdot. Luontaisella kasvualueellakin laji voi villiintyä puistopuista asutuksen lähialueille. Kynäjalava on rauhoitettu ja vuonna 2019 julkaistussa uhanalaisuusarvioinnissa todettu vaarantuneeksi (VU) lajiksi. Luokitukseen on vaikuttanut yksilöiden määrän merkittävä väheneminen. Uhkatekijöinä on mainittu maa- ja vesirakentaminen, metsien uudistamis- ja hoitotoimet sekä pellonraivaus. Kynäjalava kasvaa muissa Pohjoismaissa vain Ruotsin Öölannissa ja Tanskan kaakkoisosassa.

Kynäjalava levisi Suomeen Karjalan kannaksen kautta jääkauden jälkeisellä lämpökaudella. Laajimmillaan esiintymisalue oli noin 8 000 – 6 000 vuotta sitten, jolloin se käsitti lähes koko eteläisen Suomen. Ilmaston viileneminen ja kuusen yleistyminen noin 3 000 vuotta sitten aloitti kynäjalavan nopeasti edenneen taantumisen. Laji on hyötynyt suuresti kevättulvista, joita se sietää hyvin toisin kuin pahin kilpailija, metsäkuusi, Picea abies. Tulvat ja rantojen pintakasvillisuutta rikkovat jäälohkareet, samoin kuin lisäpeltomaan hankkimiseksi tehdyt järvenlaskutkin, paljastivat sen heikohkosti itäville siemenille ja kilpailussa helposti toiseksi jääville taimille vapaata kasvutilaa. Peilin kääntöpuolena maatalouden kehittyminen ja väestönkasvu vaativat yhä lisää viljelymaata, ja kynäjalavien suosimia rantalehtoja ja niittyrantoja raivattiin kiihtyvään tahtiin pelloiksi. Lopulta veden korkeuden sääntely tulvien ehkäisemiseksi alkoi uhata pellonraivaukselta säästyneitäkin kynäjalavalehtoja lähinnä kuusettumisen vuoksi. Pieneksi käynyttä kasvualaa ovat supistaneet edelleen monenlainen rantarakentaminen ja metsänhoitoon liittyvät toimenpiteet.

Uudempana uhkana Suomen jalavien tulevaisuudelle on hollanninjalavatauti, jonka aiheuttajana toimii kaksi sientä, Ophiostoma ulmi ja O. novo-ulmi. Ne tukkivat kasvaessaan puun ravinnonkuljetusjärjestelmän ja tämän seurauksena jalava kuolee. Taudinaiheuttajat levisivät Yhdysvalloista Etelä-Eurooppaan 1900-luvun alussa. Tauti on tappanut laajasti jalavia, ja Englannissa se on tuhonnut niistä jo lähes kaikki. Sienet leviävät väli-isäntien, kaarnakuoriaisten, Scolytus multistriatus, S. laevis ja Hylurgopinus rufipes matkassa. Kuoriaisia ei esiinny vielä Suomessa, mutta ne saattavat levitä tänne ilmastonmuutoksen vaikutuksesta. Ensimmäinen varmistettu tautitapaus on kuitenkin jo 1960-luvulta helsinkiläisestä puistopuusta. Tauti voi saapua Suomeen jalavantaimien mukana, mutta se ei onneksi pysty leviämään ilman sopivia väli-isäntiä.

Nykyään kynäjalavan pääesiintymät keskittyvät Kokemäenjoen vesistön keskusjärvien, Vanajaveden, Pyhäjärven ja Kuloveden, rannoille. Vanajaveden äärellä kasvaa Suomen luonnonvaraisesta kannasta noin 76 %, mikä on noin 10 700 yksilöä (Järventausta 2022). Etelä-Hämeessä on lisäksi pieniä erillisesiintymiä Hämeenlinnan Hauholla, Pälkäneellä, Kangasalla ja Heinolassa. Hämeen vesistöjen ulkopuolella kynäjalavaa kasvaa enemmän vain Varsinais-Suomen eliömaakunnassa, Lohjanjärven rannoilla sekä Uudenmaan eliömaakunnassa, Loviisassa ja Lapinjärvellä, Taasianjoen rannoilla. Muut esiintymät ovat enimmäkseen vain muutaman puun ryhmiä, eikä niiden alkuperäisyydestä aina ole varmuutta. Yleislevinneisyydeltään kynäjalava on lähes täysin eurooppalainen puu. Sen kasvualue yltää länsi-itäsuunnassa Koillis-Ranskasta Uralille saakka ja etelässä Balkanille ja Turkkiin asti.

Kynäjalavan vanha nimi on kynneppää (kirjoitusasuna joskus käytetty myös kynnepää), jonka kantana on ilmeisesti viron kielen sana künnäp. Kynneppää sisältyy Lönnrotin sanakirjaan tarkoittaen eläimen paksua jännettä. Puunimessä se viittaa kynäjalavan lujaan ja sitkeän taipuisaan puuainekseen, josta on valmistettu mm. hevosten valjaisiin kuuluvia luokkeja ja veneenkaaria. Luokkien sanottiin kestävän käytössä niin kauan kuin ”ilkeää pitää”. Nykyisen nimiasun alkuosa ei liity kynään, vaan on ilmeisesti vain lyhennelmä entisestä nimestä, ja Lönnrot otti sen käyttöön ensimmäisessä suomenkielisessä, 1860 julkaistussa kasviossaan, Flora Fennica (Suomen kasvisto).

Jalavat kasvavat pohjoisen pallonpuoliskon lauhkealla vyöhykkeellä. Niiden lajimäärästä on suuresti eroavia käsityksiä. Cataloque of Lifen (2025) mukaan lajeja on maailmanlaajuisesti kaikkiaan 37, minkä lisäksi on 5 risteymäpohjaista lajia. Flora Europaean mukaan Euroopassa kasvaa 6 alkuperäistä lajia, mutta Euro+Med Plantbasen (2025) mukaan pelkästään Euroopassa on peräti 46 alkuperäistä lajia! Näistä 40 ovat tällä vuosituhannella nimenneet kasvitieteilijät J. V. Armstrong ja P. D. Sell. Suomessa luonnonlajeja on kuitenkin vain kaksi, kynäjalava ja vuorijalava, U. glabra. Pohjoismaissa, Etelä-Ruotsissa ja Tanskassa, kasvaa vielä kolmas laji, lehtojalava, U. minor. Vuorijalava on kynäjalavan tavoin Suomessa rauhoitettu ja harvinainen puulaji. Sen haarat ovat yläviistot ja latvus leveän suppilomainen. Silmut ovat lähes pallomaiset ja tylpät, kun ne kynäjalavalla ovat pitkänomaiset ja suipon teräväkärkiset. Vuorijalavan lehdet ovat päältä karheat, ja alapinnan suonihangoissa on karvatupsut. Kynäjalavan lehdet ovat päältä sileät ja alta karvatupsuttomat. Vuorijalavan kaikkien kukkien ja hedelmien perä on alle 5 mm pitkä, kun se kynäjalavalla vaihtelee noin välillä 7-35 mm. Vuorijalavan siipipalteiset pähkylät ovat noin 16-30 mm pitkät, noin 14-20 mm leveät ja kaljut. Kynäjalavalla ne ovat noin 10-13 mm pitkät, noin 8-11 mm leveät ja siipipalteen laidasta ripsikarvaiset.

Kynäjalava kuuluu vuorijalavan kanssa Suomen vähälukuiseen jalojen lehtipuiden ryhmään. Tätä nimitystä käytetään Suomen lisäksi lähinnä Ruotsissa, Norjassa ja Virossa. Jo Keski-Euroopassa vastaavien lajien määrä on niin suuri, ettei tällaisella nimityksellä ole enää merkitystä. Pohjoismaissa jaloja lehtipuita yhdistää niiden harvinaisuus luontaisilla kasvupaikoilla, jotka ovat yleensä lehtoja. Suomessa ryhmään kuuluvat jalavien lisäksi metsävaahtera, Acer platanoides, lehtosaarni, Fraxinus excelsior, metsätammi, Quercus robur ja metsälehmus, Tilia cordata. Usein ryhmään luetaan myös pähkinäpensas, Corylus avellana, vaikka se ei varsinainen puulaji olekaan.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle kynäjalavan esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (Euro+Med Plantbase).

Pääsivulla mainittujen lähteiden ja omien havaintojen lisäksi tämän artikkelin laadinnassa on käytetty apuna myös edellä mainittua Kari Järventaustan julkaisua, Kynäjalava Uudellamaalla. Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry, 2022.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Ulmus laevis - kynäjalava on yleensä noin 10-20 m korkea, leveähkö- ja pyöreälatvuksinen lehtipuu, jonka haarat ja oksat ovat usein lähes vaakasuoria. EH, Tampere, Tahmela, Pyhäjärven Hyhkynlahden koillisranta, uimarannan eteläpuolen rauhoitettu, kookas puu, 6.8.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Ulmus laevis – kynäjalava on yleensä noin 10-20 m korkea, leveähkö- ja pyöreälatvuksinen lehtipuu, jonka haarat ja oksat ovat usein lähes vaakasuoria. EH, Tampere, Tahmela, Pyhäjärven Hyhkynlahden koillisranta, uimarannan eteläpuolen rauhoitettu, kookas puu, 6.8.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Ulmus laevis - kynäjalava kukkii ennen lehtien puhkeamista. EH, Hattula, Metsänkylä, Vanajaveden Metsänkylänlahden rannan kynäjalavalehdon koillispuolinen niittyaho, 17.5.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Ulmus laevis – kynäjalava kukkii ennen lehtien puhkeamista. EH, Hattula, Metsänkylä, Vanajaveden Metsänkylänlahden rannan kynäjalavalehdon koillispuolinen niittyaho, 17.5.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Ulmus laevis - kynäjalavan oksanhaarojen silmut (kuvassa kukintosilmuja) ovat pitkänomaiset, suipon teräväkärkiset, monisuomuiset ja noin 5-10 mm pitkät. Suomut ovat sisäkkäiset, lähinnä leveänpuikean kupumaiset, punaruskeat ja kaljut tai karvareunaiset sekä noin 1-5 mm pitkät. Toisella Suomessa alkuperäisellä jalavalajilla, vuorijalavalla, U. glabra, silmut ovat lähes pallomaiset ja tylpät. EH, Hattula, Metsänkylä, Vanajaveden Metsänkylänlahden rannan kynäjalavalehdon koillispuolinen niittyaho, 12.4.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Ulmus laevis – kynäjalavan oksanhaarojen silmut (kuvassa kukintosilmuja) ovat pitkänomaiset, suipon teräväkärkiset, monisuomuiset ja noin 5-10 mm pitkät. Suomut ovat sisäkkäiset, lähinnä leveänpuikean kupumaiset, punaruskeat ja kaljut tai karvareunaiset sekä noin 1-5 mm pitkät. Toisella Suomessa alkuperäisellä jalavalajilla, vuorijalavalla, U. glabra, silmut ovat lähes pallomaiset ja tylpät. EH, Hattula, Metsänkylä, Vanajaveden Metsänkylänlahden rannan kynäjalavalehdon koillispuolinen niittyaho, 12.4.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Ulmus laevis - kynäjalava on tuuli- ja ristipölytteinen sekä yksikotinen puu, joka kukkii toukokuussa. Kukinnot ovat uloimpien oksanhaarojen kärjessä ja sivuilla sekä syntyvät edellisen vuoden lehtien hankasilmuista. Ne ovat harsut, sarjamaisesti kukkivat ja enimmäkseen nuokkuvat. Oksissa vielä näkyvät, kapean pitkulaiset ja teräväkärkiset silmut ovat lehtisilmuja. EH, Hattula, Metsänkylä, Vanajaveden Metsänkylänlahden rannan kynäjalavalehdon luoteisosan yläpuolinen rantaniitty, nuori puuyksilö, 2.5.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.

Ulmus laevis – kynäjalava on tuuli- ja ristipölytteinen sekä yksikotinen puu, joka kukkii toukokuussa. Kukinnot ovat uloimpien oksanhaarojen kärjessä ja sivuilla sekä syntyvät edellisen vuoden lehtien hankasilmuista. Ne ovat harsut, sarjamaisesti kukkivat ja enimmäkseen nuokkuvat. Oksissa vielä näkyvät, kapean pitkulaiset ja teräväkärkiset silmut ovat lehtisilmuja. EH, Hattula, Metsänkylä, Vanajaveden Metsänkylänlahden rannan kynäjalavalehdon luoteisosan yläpuolinen rantaniitty, nuori puuyksilö, 2.5.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.

Ulmus laevis - kynäjalavan kukinnot ovat useimmiten noin 10-30-kukkaiset. Avautuneet silmusuomut säilyvät aluksi kukintojen tyvellä ja karisevat vähitellen. Kukkaperät ovat kaljut ja erimittaiset. Niiden pituus vaihtelee samassa kukinnossa yleensä välillä 7-35 mm. Vuorijalavan kaikki kukkaperät ovat alle 5 mm pitkät. Kynäjalavan kukat ovat kello- tai maljamaiset, kaksineuvoiset ja noin 3-4 mm leveät. EH, Hattula, Metsänkylä, Vanajaveden Metsänkylänlahden rannan kynäjalavalehdon kaakkoisosan laiteessa olevan niittykummun sivu, 2.5.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.

Ulmus laevis – kynäjalavan kukinnot ovat useimmiten noin 10-30-kukkaiset. Avautuneet silmusuomut säilyvät aluksi kukintojen tyvellä ja karisevat vähitellen. Kukkaperät ovat kaljut ja erimittaiset. Niiden pituus vaihtelee samassa kukinnossa yleensä välillä 7-35 mm. Vuorijalavan kaikki kukkaperät ovat alle 5 mm pitkät. Kynäjalavan kukat ovat kello- tai maljamaiset, kaksineuvoiset ja noin 3-4 mm leveät. EH, Hattula, Metsänkylä, Vanajaveden Metsänkylänlahden rannan kynäjalavalehdon kaakkoisosan laiteessa olevan niittykummun sivu, 2.5.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.

Ulmus laevis - kynäjalavan kukan kehä ei ole erilaistunut verhiöksi ja teriöksi. Se on kellanruskehtava tai punertava, kärjestään matalasti liuskainen ja noin 2,5-3 mm pitkä. Liuskoja on neljä tai viisi, harvemmin enimmillään jopa kahdeksan, ja ne ovat tylpät tai pyöreähköt ja karvareunaiset. Heteitä on sama määrä kuin kehäliuskoja, ja ne ovat noin 2,5-3 mm pitkät. Palhot ovat valkoiset ja ponnet aluksi punaruskeat. EH, Hattula, Metsänkylä, Vanajaveden Metsänkylänlahden rannan kynäjalavalehdon kaakkoisosa, luonnonsuojelualue, 2.5.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.

Ulmus laevis – kynäjalavan kukan kehä ei ole erilaistunut verhiöksi ja teriöksi. Se on kellanruskehtava tai punertava, kärjestään matalasti liuskainen ja noin 2,5-3 mm pitkä. Liuskoja on neljä tai viisi, harvemmin enimmillään jopa kahdeksan, ja ne ovat tylpät tai pyöreähköt ja karvareunaiset. Heteitä on sama määrä kuin kehäliuskoja, ja ne ovat noin 2,5-3 mm pitkät. Palhot ovat valkoiset ja ponnet aluksi punaruskeat. EH, Hattula, Metsänkylä, Vanajaveden Metsänkylänlahden rannan kynäjalavalehdon kaakkoisosa, luonnonsuojelualue, 2.5.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.

Ulmus laevis - kynäjalavan emi on yksivartaloinen, kaksiluottinen ja noin 2 mm pitkä. Luotit ovat kapean kielimäiset, valkoiset ja tiheäkarvaiset. Kukkaperien tyvellä on tukilehti, joka on suikeahko tai soikeahko, vaalea ja karvareunainen sekä noin 2-5 mm pitkä. Kuvassa yksi vaalea tukilehti näkyy oikeanpuoleisen, punaruskean kukintosuomustopuolikkaan alapuolella. EH, Hattula, Metsänkylä, Vanajaveden Metsänkylänlahden rannan kynäjalavalehdon kaakkoisosa, luonnonsuojelualue, 2.5.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Ulmus laevis – kynäjalavan emi on yksivartaloinen, kaksiluottinen ja noin 2 mm pitkä. Luotit ovat kapean kielimäiset, valkoiset ja tiheäkarvaiset. Kukkaperien tyvellä on tukilehti, joka on suikeahko tai soikeahko, vaalea ja karvareunainen sekä noin 2-5 mm pitkä. Kuvassa yksi vaalea tukilehti näkyy oikeanpuoleisen, punaruskean kukintosuomustopuolikkaan alapuolella. EH, Hattula, Metsänkylä, Vanajaveden Metsänkylänlahden rannan kynäjalavalehdon kaakkoisosa, luonnonsuojelualue, 2.5.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Ulmus laevis - kynäjalavan kukinnan päätyttyä onnistunut tuulipölytys saa sikiäimet kasvamaan soikeahkoiksi hedelmäaihioiksi, joiden lovikärjissä näkyvät vielä kuivuvat luotit. Vasta tässä vaiheessa lehdet ovat puhkeamassa. Järjestys on tuulipölytyksen kannalta tarkoituksenmukainen, koska edellä ensimmäisessä kuvassa näkyvä, tiheä lehtikate estäisi puun siitepölyn pääsyn ilmavirtojen mukaan ja myös torjuisi tehokkaasti tuulen mukana saapuvan siitepölyn pääsyn kukkiin. EH, Tampere, Tahmela, Pyhäjärven Hyhkynlahden koillisranta, uimarannan eteläpuolen rauhoitettu, kookas puu, 19.5.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Ulmus laevis – kynäjalavan kukinnan päätyttyä onnistunut tuulipölytys saa sikiäimet kasvamaan soikeahkoiksi hedelmäaihioiksi, joiden lovikärjissä näkyvät vielä kuivuvat luotit. Vasta tässä vaiheessa lehdet ovat puhkeamassa. Järjestys on tuulipölytyksen kannalta tarkoituksenmukainen, koska edellä ensimmäisessä kuvassa näkyvä, tiheä lehtikate estäisi puun siitepölyn pääsyn ilmavirtojen mukaan ja myös torjuisi tehokkaasti tuulen mukana saapuvan siitepölyn pääsyn kukkiin. EH, Tampere, Tahmela, Pyhäjärven Hyhkynlahden koillisranta, uimarannan eteläpuolen rauhoitettu, kookas puu, 19.5.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Ulmus laevis - kynäjalavan tuulipölytys onnistuu yleensä hyvin ja hedelmäpähkylöitä kehittyy valtavat määrät. Pähkylöiden siemenet kuitenkin itävät heikohkosti ja vaativat taimettuakseen kilpailuvapaata kasvupohjaa. Rantalehdoissa viihtyvää kynäjalavaa suosivat aikaisemmin kevättulvat, jotka jäälohkareineen rikkoivat pintakasvillisuutta. Laji kestää hyvin tulvia toisin kuin pahin kilpailija, metsäkuusi, Picea abies. Nykyään vallitseva veden korkeuden sääntely tulvien ehkäisemiseksi on poistanut kynäjalavalta tämän kilpailijoihin nähden merkittävän tulvaedun. EH, Hattula, Metsänkylä, Vanajaveden Metsänkylänlahden rannan kynäjalavalehdon koillispuolinen niittyaho, 11.5.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.

Ulmus laevis – kynäjalavan tuulipölytys onnistuu yleensä hyvin ja hedelmäpähkylöitä kehittyy valtavat määrät. Pähkylöiden siemenet kuitenkin itävät heikohkosti ja vaativat taimettuakseen kilpailuvapaata kasvupohjaa. Rantalehdoissa viihtyvää kynäjalavaa suosivat aikaisemmin kevättulvat, jotka jäälohkareineen rikkoivat pintakasvillisuutta. Laji kestää hyvin tulvia toisin kuin pahin kilpailija, metsäkuusi, Picea abies. Nykyään vallitseva veden korkeuden sääntely tulvien ehkäisemiseksi on poistanut kynäjalavalta tämän kilpailijoihin nähden merkittävän tulvaedun. EH, Hattula, Metsänkylä, Vanajaveden Metsänkylänlahden rannan kynäjalavalehdon koillispuolinen niittyaho, 11.5.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.

Ulmus laevis - kynäjalavan pähkylä on soikean pyöreähkö, litteä, leveän siipipalteinen ja vihreä tai ruskehtava. Se on yleensä noin 10-13 mm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 8-11 mm leveä sekä siipipalteen laidoilta tiheästi vaalean ripsikarvainen ja kärjestään kapealovinen. Pähkylän perän pituus vaihtelee kukintavaiheen tavoin noin välillä 7-35 mm. EH, Hattula, Metsänkylä, Vanajaveden Metsänkylänlahden rannan kynäjalavalehdon koillispuolinen niittyaho, 11.5.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Ulmus laevis – kynäjalavan pähkylä on soikean pyöreähkö, litteä, leveän siipipalteinen ja vihreä tai ruskehtava. Se on yleensä noin 10-13 mm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 8-11 mm leveä sekä siipipalteen laidoilta tiheästi vaalean ripsikarvainen ja kärjestään kapealovinen. Pähkylän perän pituus vaihtelee kukintavaiheen tavoin noin välillä 7-35 mm. EH, Hattula, Metsänkylä, Vanajaveden Metsänkylänlahden rannan kynäjalavalehdon koillispuolinen niittyaho, 11.5.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Ulmus laevis - kynäjalavan pähkylän siipipalteen keskiosassa oleva siemen on soikeahko, ruskea ja sileä sekä noin 3-4 mm pitkä ja noin 2-3 mm leveä. Pähkylät karisevat puista kesäkuun lopulla tai heinäkuun alkuvaiheessa. EH, Hattula, Metsänkylä, Vanajaveden Metsänkylänlahden rannan kynäjalavalehdon koillispuolinen niittyaho, 1.6.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Ulmus laevis – kynäjalavan pähkylän siipipalteen keskiosassa oleva siemen on soikeahko, ruskea ja sileä sekä noin 3-4 mm pitkä ja noin 2-3 mm leveä. Pähkylät karisevat puista kesäkuun lopulla tai heinäkuun alkuvaiheessa. EH, Hattula, Metsänkylä, Vanajaveden Metsänkylänlahden rannan kynäjalavalehdon koillispuolinen niittyaho, 1.6.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Ulmus laevis - kynäjalavan lehdet ovat lyhytruotiset ja oksissa kierteisesti. Lehtilapa on ehyt, leveänsoikea - hieman vastapuikea, päältä tummahkonvihreä, sileä ja kalju sekä tavallisesti noin 7-15 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 4,5-8,5 cm leveä. EH, Hattula, Metsänkylä, Vanajaveden Metsänkylänlahden rannan kynäjalavalehdon koillispuolinen niittyaho, 8.7.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.

Ulmus laevis – kynäjalavan lehdet ovat lyhytruotiset ja oksissa kierteisesti. Lehtilapa on ehyt, leveänsoikea – hieman vastapuikea, päältä tummahkonvihreä, sileä ja kalju sekä tavallisesti noin 7-15 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 4,5-8,5 cm leveä. EH, Hattula, Metsänkylä, Vanajaveden Metsänkylänlahden rannan kynäjalavalehdon koillispuolinen niittyaho, 8.7.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.

Ulmus laevis - kynäjalavan lehtilapa on kärjestään teräväsuippuinen ja tyvestään epämukainen. Lavan tyvi kaartuu toisella puolella ruotiin yleensä noin 2-5 mm alempana kuin toisella puolella. Lehtilaita on kärkiosaa lukuun ottamatta useimmiten toistamiseen sahalaitainen. Se on alta vaalean- tai sinertävänvihreä ja pinnaltaan karvainen tai kalju. Alapinnan suonihangoissa ei ole karvatupsuja kuten vuorijalavalla. Lehtiruoti on noin 3-12 mm pitkä. EH, Tampere, Tahmela, Pyhäjärven Hyhkynlahden koillisranta, uimarannan eteläpuolen rauhoitettu, kookas puu, 6.8.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Ulmus laevis – kynäjalavan lehtilapa on kärjestään teräväsuippuinen ja tyvestään epämukainen. Lavan tyvi kaartuu toisella puolella ruotiin yleensä noin 2-5 mm alempana kuin toisella puolella. Lehtilaita on kärkiosaa lukuun ottamatta useimmiten toistamiseen sahalaitainen. Se on alta vaalean- tai sinertävänvihreä ja pinnaltaan karvainen tai kalju. Alapinnan suonihangoissa ei ole karvatupsuja kuten vuorijalavalla. Lehtiruoti on noin 3-12 mm pitkä. EH, Tampere, Tahmela, Pyhäjärven Hyhkynlahden koillisranta, uimarannan eteläpuolen rauhoitettu, kookas puu, 6.8.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Ulmus laevis - kynäjalava on paksuhkorunkoinen ja vahvaoksainen. Puut usein vesovat tyveltään ja juurialaltaan, mikä voi synnyttää päärungon ympärille pieniä tiheikköjä. Runko haaroineen ja oksineen on harmaasävyinen, ja sen pinta muuttuu jo aika nuorena uurteiseksi ja rosokaarnaiseksi. EH, Tampere, Tahmela, Pyhäjärven Hyhkynlahden koillisranta, uimarannan eteläpuolen rauhoitettu, kookas puu, 19.5.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Ulmus laevis – kynäjalava on paksuhkorunkoinen ja vahvaoksainen. Puut usein vesovat tyveltään ja juurialaltaan, mikä voi synnyttää päärungon ympärille pieniä tiheikköjä. Runko haaroineen ja oksineen on harmaasävyinen, ja sen pinta muuttuu jo aika nuorena uurteiseksi ja rosokaarnaiseksi. EH, Tampere, Tahmela, Pyhäjärven Hyhkynlahden koillisranta, uimarannan eteläpuolen rauhoitettu, kookas puu, 19.5.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Ulmus laevis - kynäjalavan rungon läpimitta on nuoruusvaiheen ohittaneella puuyksilöllä useimmiten noin 25-50 cm, mutta voi iäkkäällä yksilöllä olla jopa 100 cm, jolloin ympärysmitta on noin 320 cm. Kynäjalavan pitkää ikää on vaikea määrittää, koska vanhat puut ovat sisältä jo onttoja. Ikä myös näkyy rungon ulkomuodossa. Terve puu saavuttaa hyvinkin sadan vuoden iän ja voi parhaimmillaan elää yli 300 vuottakin. EH, Hattula, Metsänkylä, Vanajaveden Metsänkylänlahden rannan kynäjalavalehdon luoteisosa, luonnonsuojelualue, 17.5.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Ulmus laevis – kynäjalavan rungon läpimitta on nuoruusvaiheen ohittaneella puuyksilöllä useimmiten noin 25-50 cm, mutta voi iäkkäällä yksilöllä olla jopa 100 cm, jolloin ympärysmitta on noin 320 cm. Kynäjalavan pitkää ikää on vaikea määrittää, koska vanhat puut ovat sisältä jo onttoja. Ikä myös näkyy rungon ulkomuodossa. Terve puu saavuttaa hyvinkin sadan vuoden iän ja voi parhaimmillaan elää yli 300 vuottakin. EH, Hattula, Metsänkylä, Vanajaveden Metsänkylänlahden rannan kynäjalavalehdon luoteisosa, luonnonsuojelualue, 17.5.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Ulmus laevis - kynäjalava on Suomessa alkuperäinen ja harvinainen laji, jota esiintyy luontaisena vain Varsinais-Suomen, Uudenmaan, Satakunnan ja Etelä-Hämeen eliömaakunnissa. Lisäksi joitakin puistopuista villiytyneitä taimia on tavattu muualtakin. Se on rauhoitettu ja todettu uhanalaisuusarvioinnissa vaarantuneeksi (VU) lajiksi. Luokitukseen on vaikuttanut yksilöiden määrän merkittävä väheneminen. EH, Hattula, Metsänkylä, Vanajaveden Metsänkylänlahden rannan kynäjalavalehdon kaakkoisosa, luonnonsuojelualue, 11.5.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Ulmus laevis – kynäjalava on Suomessa alkuperäinen ja harvinainen laji, jota esiintyy luontaisena vain Varsinais-Suomen, Uudenmaan, Satakunnan ja Etelä-Hämeen eliömaakunnissa. Lisäksi joitakin puistopuista villiytyneitä taimia on tavattu muualtakin. Se on rauhoitettu ja todettu uhanalaisuusarvioinnissa vaarantuneeksi (VU) lajiksi. Luokitukseen on vaikuttanut yksilöiden määrän merkittävä väheneminen. EH, Hattula, Metsänkylä, Vanajaveden Metsänkylänlahden rannan kynäjalavalehdon kaakkoisosa, luonnonsuojelualue, 11.5.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Ulmus laevis - kynäjalavan kasvupaikkoina ovat lähinnä järvenrantalehdot, harvemmin meren- ja joenrantalehdot, niittyrannat, purolehdot sekä muut kuivemmat lehdot. Pääesiintymät keskittyvät Kokemäenjoen vesistön keskusjärvien, Vanajaveden, Pyhäjärven ja Kuloveden, rannoille. Vanajaveden äärellä kasvaa Suomen luonnonvaraisesta kannasta noin 76 %, mikä on noin 10 700 yksilöä (2022). EH, Hattula, Metsänkylä, Vanajaveden Metsänkylänlahden rannan kynäjalavalehdon kaakkoisosa, luonnonsuojelualue, 8.9.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.

Ulmus laevis – kynäjalavan kasvupaikkoina ovat lähinnä järvenrantalehdot, harvemmin meren- ja joenrantalehdot, niittyrannat, purolehdot sekä muut kuivemmat lehdot. Pääesiintymät keskittyvät Kokemäenjoen vesistön keskusjärvien, Vanajaveden, Pyhäjärven ja Kuloveden, rannoille. Vanajaveden äärellä kasvaa Suomen luonnonvaraisesta kannasta noin 76 %, mikä on noin 10 700 yksilöä (2022). EH, Hattula, Metsänkylä, Vanajaveden Metsänkylänlahden rannan kynäjalavalehdon kaakkoisosa, luonnonsuojelualue, 8.9.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto