Tunturitädyke, Veronica alpina, on monivuotinen, tyveltä koheneva, muuten pysty ja tavallisesti noin 5-15 cm korkea ruoho. Juurakko on vaakasuora ja suikertava. Varret ovat haarattomat, liereät ja karvaiset sekä vihertävät ja ylempää yleensä sinertävät.
Lehdet ovat vastakkaiset tai vuorottaiset, ruodittomat tai lyhytruotiset, vihreät ja malliltaan soikeat tai puikeahkot ja varren yläosassa usein suikeat. Ne ovat laidoiltaan ripsikarvaiset, mutta muuten lehtipinnat ovat yleensä kaljuhkot. Laidat ovat ehyet tai matalahampaiset. Pituutta lehdillä on tavallisesti noin 10-30 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 3-12 mm.
Kukat ovat tiheänä latvaterttuna, joka aluksi on lähes puolipallomainen ja pitenee kukinnan edetessä enintään noin 2 cm:n mittaiseksi. Kukkaperä on tavallisesti noin 1-3 mm pitkä, hedelmävaiheessa hieman pitenevä, karvainen ja usein sinertävä sekä tukilehteään lyhyempi. Tukilehdet ovat soikeat tai suikeahkot, vihreät tai sinertävät ja laidoiltaan ripsikarvaiset sekä yleensä noin 4-7 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1,5-2,5 mm leveät. Pulmuntunturitädykkeellä ne ovat alta kaljut ja sopulintunturitädykkeellä karvaiset. Verhiö on lähes tyveen asti 4-liuskainen. Liuskat ovat kapeansoikeat, suippopäiset ja vihreät tai sinertävät sekä laidoiltaan ripsikarvaiset. Pituutta niillä on noin 4-5 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 1,5 mm.
Teriö on yhdislehtinen, ratasmainen ja lyhytikäinen. Se on yleensä hieman kellomainen, sininen tai tummansininen, tyviosastaan valkoisehko ja tavallisesti noin 5-7 mm leveä sekä 4-liuskainen. Liuskat ovat erilliset, useimmiten noin 3-4 mm pitkät ja 1,5-2 mm leveät. Yhdislehtisen teriön torvi on noin 1 mm pitkä. Heteitä on 2 ja emin vartaloita ja luotteja 1. Hedelmä on soikea, lovipäinen ja litteä sekä tavallisesti noin 5 mm pitkä ja noin 3-4 mm leveä kota, joka on jonkin verran verhiötä pitempi. Pulmuntunturitädykkeellä kota on kalju ja sopulintunturitädykkeellä karvainen. Siemen on soikea, kellanruskea ja noin 1 mm pitkä. Normaali kukinta-aika on heinä-elokuu.
Tunturitädyke on alkuperäinen laji Suomessa. Nimialalaji, pulmuntunturitädyke, on yleisehkö Enontekiön Lapin ja Inarin Lapin sekä hyvin harvinainen Kittilän Lapin ja Sompion Lapin eliömaakunnissa. Toinen alalaji, sopulintunturitädyke, kasvaa harvinaisena vain Enontekiön lapin Käsivarren kärkiosassa. Tunturitädyke kasvaa lähinnä tuntureiden somerikko- ja kalliorinteillä sekä puronvarsissa ja jokirannoilla. Vuonna 2019 julkaistussa uhanalaisuusarvioinnissa nimialalaji on todettu elinvoimaiseksi (LC) mutta sopulintunturitädyke erittäin uhanalaiseksi (EN). Viimeksi mainitun luokitukseen ovat vaikuttaneet lähinnä suppea levinneisyys- ja esiintymisalue, taantuminen sekä esiintymisen voimakas pirstoutuminen. Uhkatekijöinä ovat satunnaistekijät, kuluminen ja ilmastonmuutos. Muissa Pohjoismaissa tunturitädyke kasvaa Ruotsissa, Norjassa ja Islannissa sekä Tanskan Färsaarilla.
Kaikki alla olevan kuvasarjan kuvat ovat pulmuntunturitädykkeestä.
Veronica alpina subsp. alpina – tunturitädyke subsp. pulmuntunturitädyke levittäytyy kivikossa vaakasuoran ja suikertavan juuristonsa avulla niin, että yksilöiden rajoja ei aina pysty havaitsemaan. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Iso-Mallan etelärinne, Kitsijoen Kitsiputouksen tyvirotko, 650 m mpy, 9.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.Veronica alpina subsp. alpina – tunturitädyke subsp. pulmuntunturitädyke on tyvestään koheneva ja muuten pysty sekä tavallisesti noin 5-15 cm korkea. Kuvan varsien voi melkoisella varmuudella olettaa kuuluvan samaan yksilöön. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Iso-Mallan etelärinne, Kitsijoen Kitsiputouksen tyvirotko, 650 m mpy, 9.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.Veronica alpina subsp. alpina – tunturitädyke subsp. pulmuntunturitädyke viihtyy hyvin karummillakin kasvupaikoilla, kunhan vettä on riittävästi saatavilla. Kuvan kasvustolle sitä tihkuu kivikkoa pitkin ja putouksesta sumumaisena. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Iso-Mallan etelärinne, Kitsijoen Kitsiputouksen tyvirotko, 650 m mpy, 9.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.Veronica alpina subsp. alpina – tunturitädykkeen subsp. pulmuntunturitädykkeen lehdet ovat varrella vastakkain tai vuorottain vaihdellen samassakin yksilössä. Kukinto on aluksi tiiviin puolipallomainen. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Iso-Mallan etelärinne, Kitsijoen Kitsiputouksen tyvirotko, 650 m mpy, 9.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.Veronica alpina subsp. alpina – tunturitädykkeen subsp. pulmuntunturitädykkeen kukinto pitenee kukinnan jatkuessa, mutta ei kasva juuri kahta senttiä pitemmäksi. Malliltaan kukinto on tiivis latvaterttu, jossa yleensä on enintään kymmenen kukkaa. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan koillipuoli, Saanajärven luoteispäästä nouseva, 745 m mpy korkea harjanne, paljakkarinne, 720 m mpy, 6.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.Veronica alpina subsp. alpina – tunturitädyke subsp. pulmuntunturitädyke on varren yläosastaan ja kukkaperistään usein sinertävä. Kukkien tukilehdet ovat kukkaperiä pitemmät ja laidoiltaan ripsikarvaiset. Pulmuntunturitädykkeellä tukilehtien alapinta on kalju mutta sopulintunturitädykkeellä karvainen. Kukkien verhiö on neliliuskainen ja laidoiltaan ripsikarvainen. Pituutta liuskoilla on yleensä noin 4-5 mm. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Iso-Mallan etelärinne, Kitsijoen Kitsiputouksen tyvirotko, 650 m mpy, 9.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.Veronica alpina subsp. alpina – tunturitädykkeen subsp. pulmuntunturitädykkeen teriö on yhdislehtinen, ratasmainen ja jossain määrin kellomainen. Se on sininen tai tummansininen, tyviosastaan valkoisehko ja tavallisesti noin 5-7 mm leveä sekä neliliuskainen. Liuskat ovat erilliset ja useimmiten noin 3-4 mm pitkät. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan koillipuoli, Saanajärven luoteispäästä nouseva, 745 m mpy korkea harjanne, paljakkarinne, 720 m mpy, 6.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.Veronica alpina subsp. alpina – tunturitädykkeen subsp. pulmuntunturitädykkeen kukassa on kaksi hedettä, jotka ovat ylimmän teriönliuskan reunojen kohdalla ja teriöön kiinnittyneinä varisevat sen mukana. Emin vartaloita ja luotteja on yksi. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan lounaisrinne, ensimmäisen, matalan pahtaseinämän tyven jyrkkä tunturikoivikkorinne retkeilykeskuksen kohdalla, 585 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.Veronica alpina subsp. alpina – tunturitädykkeen subsp. pulmuntunturitädykkeen sormien välissä olevan tiiviin kukinnon leveys on noin 15 mm. Kuvassa vasemmalla alhaalla näkyvä valkoisehko teriöntorvi on noin 1 mm pitkä. Kukinnossa näkyy hyvin myös sinertävien verhiönliuskojen ripsilaitaisuus. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan lounaisrinne, ensimmäisen, matalan pahtaseinämän tyven jyrkkä tunturikoivikkorinne retkeilykeskuksen kohdalla, 585 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.Veronica alpina subsp. alpina – tunturitädykkeen subsp. pulmuntunturitädykkeen kukkaperät pitevevät jonkin verran hedelmävaiheessa, mutta pysyvät kuitenkin tukilehteään lyhyempinä. Kota on soikea, lovipäinen ja litteä sekä tavallisesti noin 5 mm pitkä. Se on jonkin verran verhiötä pitempi. Kuvassa kukinnon alalaidan kodat ovat vasta kehittymässä. Pulmuntunturitädykkeellä kota on kalju ja sopulintunturitädykkeellä karvainen. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan koillipuoli, Saanajärven luoteispäästä nouseva, 745 m mpy korkea harjanne, paljakkarinne, 720 m mpy, 6.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.Veronica alpina subsp. alpina – tunturitädykkeen subsp. pulmuntunturitädykkeen lehdet ovat ruodittomat tai lyhytruotiset ja malliltaan soikeat tai puikeahkot ja varren yläosassa usein suikeat. Ne ovat laidoiltaan ripsikarvaiset, mutta muuten lehtipinnat ovat yleensä kaljuhkot. Laidat ovat ehyet tai matalahampaiset. Pituutta lehdillä on tavallisesti noin 10-30 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 3-12 mm. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan lounaisrinne, ensimmäisen, matalan pahtaseinämän tyven jyrkkä tunturikoivikkorinne retkeilykeskuksen kohdalla, 585 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Pohjolan kasvien pauloissa 