Konnantädyke, Veronica anagallis-aquatica, on monivuotinen, tavallisesti noin 30-70 cm korkea, yleensä pysty, mutta helposti lamoava ruoho, joka haaroo lyhyehkösti varren alaosan lehtihangoista. Juuristo on tiheänä, mehevänä ja vaaleana kimppuna, joka muodostaa myös rönsyjä. Lisäksi varren alimpaan niveleen kasvaa yleensä juuria. Varsi on mehevä, liereä, kalju ja vihreä, vaaleanvihreä tai ruskehtavan vihreä sekä toisinaan alaosastaan punaruskea.
Lehdet ovat vastakkaiset ja alimmat niistä joskus lyhytruotiset, muuten ruodittomat ja ylempänä lähes sepivät. Ne ovat vihreät, kaljut ja leveänsuikeat tai kapeanpuikeat sekä ehyet mutta laidoiltaan epäsäännöllisen hampaiset. Pituutta lehdillä on tavallisesti noin 5-8 cm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 1-2,5 cm. Aivan ylimmät lehdet ovat em. mittoja pienemmät.
Kukat ovat lehtihankaisissa ja täysikasvuisina yleensä noin 10-20 cm pitkissä sekä runsaskukkaisissa tertuissa, joiden ranka on kalju. Kukkaperä on tukilehdellinen, noin 4-5 mm pitkä ja lyhytkarvainen tai kaljuhko. Tukilehti on kapeahko ja noin 2 mm pitkä sekä selvästi kukkaperää lyhyempi. Verhiö on lähes tyveen asti 4-liuskainen. Liuskat ovat soikeahkot, suippopäiset ja kaljut. Ne ovat tavallisesti noin 2-2,5 mm pitkät ja noin 1 mm leveät.
Teriö on yhdislehtinen, ratasmainen ja ainakin Manner-Suomen nykyisissä esiintymissä tavallisesti noin 4-5 mm leveä. Kasvioppaissa, Flora Europaeasta alkaen, teriön leveydeksi mainitaan 5-10 mm. Teriö on vaaleansininen, suoniltaan sinipunainen ja lyhyttorvinen (noin 0,5 mm) sekä 4-liuskainen. Liuskat ovat pyöreämuotoisia tai leveän, matalan ja tylpän kolmiomaisia. Alin liuska on muita pienempi. Heteitä on 2 ja niiden ponnet ovat siniset tai sinipunaiset. Emin vartaloita ja luotteja on 1. Teriö varisee päivän kukittuaan ja kehittyy nopeasti hedelmäksi niin, että valtaosa tertusta on tiheähkösti hedelmien peitossa. Kun tertun kärki vielä kukkii, sen tyvellä olevat hedelmät jo varistavat siemeniään. Hedelmä on lähes pallomainen, noin 3 mm pitkä ja noin 2,5 mm leveä sekä kalju ja päästään pienilovinen kota, joka on noin verhiön pituinen. Siemen on pyöreähkö tai pitkänpyöreä, noin 0,5 mm läpimitaltaan ja vaalean- tai kellanruskea. Normaali kukinta-aika on kesä-elokuu.
Konnantädyke on harvinainen uustulokas Suomessa. Joitakin vakiintuneita kasvustoja 2010-luvulla on vain Ahvenanmaan ja Etelä-Savon eliömaakunnissa. Vanhoja tulokashavaintoja on lähinnä Etelä-Pohjanmaan, Oulun Pohjanmaan ja Kainuun eliömaakunnista. Laji kasvaa ojissa ja niiden varrella olevissa lammikoissa. Aikaisempia havaintoja on myös painolasti- ja lastauspaikoilta. Heikkona kilpailijana se ei kestä kasvupaikkansa umpeutumista ja hyötyy ainakin hetkellisesti kasvuympäristönsä muokkauksesta. Kannanvaihtelut ovat suuria. Laji on rauhoitettu Ahvenanmaalla. Muissa Pohjoismaissa konnantädyke kasvaa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa. Lisäksi havaintoja on myös Islannista.
Konnantädykkeen lähilaji on vesitädyke, V. catenata, jota on tavattu Suomessa viimeksi 1850-luvulla. Sen lehdet ovat lähes tasasoukat ja kukkaperä on tukilehteään lyhyempi. Lisäksi sen teriö on yleensä punertava. Toinen konnantädykettä muistuttava laji on ojatädyke, V. beccabunga. Sen lehdet ovat kuitenkin ruodilliset ja lavaltaan pitkänpyöreät.
Veronica anagallis-aquatica – konnantädykkeen runsausvaihtelu samoilla kasvupaikoilla on eri vuosina hyvin suurta. Alunperin pystyt kasvustot lakoontuvat helposti varsinkin, kun monikymmenkukkaisten terttujen kehittyvät siemenet lisäävät latvan painoa. ES, Kouvola, Kurvi, Suursuonoja Valkealanväylän itäpuolella, 23.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.Veronica anagallis-aquatica – konnantädyke on tavallisesti noin 30-70 cm korkea ja se haaroo lyhyehkösti varren alaosan lehtihangoista. Kukkatertut sijaitsevat haarojen päässä ja varren ylemmissä lehtihangoissa. ES, Kouvola, Kullasvaara, Kotkan valtatien itäpuoli, rata-alueen pohjoispuolella oleva oja ja sen hulevesialtaat, 10.7.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.Veronica anagallis-aquatica – konnantädyke kasvaa yleensä matalassa vedessä tai vesirajan tuntumassa. ES, Kouvola, Kullasvaara, Kotkan valtatien itäpuoli, rata-alueen pohjoispuolella oleva oja ja sen hulevesialtaat, 10.7.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.Veronica anagallis-aquatica – konnantädykkeen lehtihankaiset kukkatertut ovat täysikasvuisina monikymmenkukkaiset ja tavallisesti noin 10-20 cm pitkät. ES, Kouvola, Kullasvaara, Kotkan valtatien itäpuoli, rata-alueen pohjoispuolella oleva oja ja sen hulevesialtaat, 10.7.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.Veronica anagallis-aquatica – konnantädykkeen kukkatertun kärjessä odottavat vuoroaan kehityksensä alussa olevat kukka-aihiot ja niiden alapuolella seuraavien päivien nuput. Kerrallaan on avoimena vain muutama kukka. Samalla kun terttu pitenee, sen tyveen jää kasvava vyöhyke kukkia, jotka ovat teriönsä jo luovuttaneet. ES, Kouvola, Kullasvaara, Kotkan valtatien itäpuoli, rata-alueen pohjoispuolella oleva oja ja sen hulevesialtaat, 10.7.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.Veronica anagallis-aquatica – konnantädykkeen kukkaterttu, joka on jo kukintansa loppusuoralla. Uusia nuppuja ei ole enää odottamassa kovin monta. Teriöllisen kukkaringin alapuolella on edellinen kukkakerros, josta heteet ovat tippuneet teriön mukana ja jäljellä on emin vartalo ja luotti. Muutaman päivän takaiset kukkijat ovat ehtineet jo hedelmävaiheeseen. ES, Kouvola, Kurvi, Suursuonoja Valkealanväylän itäpuolella, 23.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.Veronica anagallis-aquatica – konnantädykkeen teriö on yhdislehtinen, ratasmainen ja ainakin Manner-Suomen nykyesiintymissä tavallisesti noin 4-5 mm leveä. Se on vaaleansininen, suoniltaan sinipunainen ja neliliuskainen. Heteitä on kaksi ja emin vartaloita ja luotteja yksi. ES, Kouvola, Kullasvaara, Kotkan valtatien itäpuoli, rata-alueen pohjoispuolella oleva oja ja sen hulevesialtaat, 10.7.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.Veronica anagallis-aquatica – konnantädykkeen kukkaperä on tukilehdellinen, noin 4-5 mm pitkä ja kuvan tavoin lyhytkarvainen tai kaljuhko. Tukilehti on kapeahko ja selvästi kukkaperää lyhyempi. Verhiö on neliliuskainen. Liuskat ovat soikeahkot, suippopäiset ja kaljut. Ne ovat tavallisesti noin 2-2,5 mm pitkät. Kota on lähes pallomainen, noin 3 mm pitkä ja kalju sekä noin verhiön pituinen. Se avautuu kärjestä päin saumaa pitkin, kuten kuvan alalaidassa on nähtävissä. ES, Kouvola, Kurvi, Suursuonoja Valkealanväylän itäpuolella, 23.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.Veronica anagallis-aquatica – konnantädykkeen varret ovat yleensä vihreät, vaaleanvihreät tai ruskehtavan vihreät. Joskus ne voivat kuitenkin olla alaosastaan aivan punaruskeat, kuten kuvassa. Lähilajilla, vesitädykkeellä, V. catenata, varret ovat useimmiten juuri punaruskeat tai sinipunaiset. Lajia ei ole kuitenkaan tavattu Suomessa 1850-luvun jälkeen. Myös sen lehdet ovat aivan tai lähes tasasoukat toisin kuin konnantädykkeellä. ES, Kouvola, Kullasvaara, Kotkan valtatien itäpuoli, rata-alueen pohjoispuolella oleva oja ja sen hulevesialtaat, 10.7.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.Veronica anagallis-aquatica – konnantädykkeen varsi on mehevä, liereä ja kalju. Lehdet ovat vastakkaiset ja alimmat niistä joskus lyhytruotiset, muuten ruodittomat ja ylempänä lähes sepivät. Ne ovat kaljut ja malliltaan leveänsuikeat tai kapeanpuikeat. Pituutta lehdillä on latvaa lukuun ottamatta tavallisesti noin 5-8 cm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 1-2,5 cm. ES, Kouvola, Kullasvaara, Kotkan valtatien itäpuoli, rata-alueen pohjoispuolella oleva oja ja sen hulevesialtaat, 10.7.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.Veronica anagallis-aquatica – konnantädykkeen lehdet ovat alta kohosuoniset. Lehtilaita on enemmän tai vähemmän epäsäännöllisesti hampainen. ES, Kouvola, Kurvi, Suursuonoja Valkealanväylän itäpuolella, 23.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.Veronica anagallis-aquatica – konnantädykkeen juuristo on tiheänä, mehevänä ja vaaleana kimppuna, joka muodostaa myös rönsyjä. Lisäksi varren alimpaan niveleen kasvaa yleensä juuria. ES, Kouvola, Kurvi, Suursuonoja Valkealanväylän itäpuolella, 23.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Pohjolan kasvien pauloissa 