- Veronica beccabunga L. – ojatädyke
- Veronica L. – tädykkeet
- Plantaginaceae – ratamokasvit (aikaisemmin Schrophulariaceae – naamakukkaiskasvit)
Ojatädyke, Veronica beccabunga, on monivuotinen, tavallisesti noin 20-60 cm korkea, tyveltään suikertava ja ylempää kohenevasti pysty ruoho, joka haaroo lyhyehkösti varren alaosan lehtihangoista. Juuristo on varren päässä tiheänä kimppuna. Rento alaosa juurehtii, rönsyää ja kasvattaa uusia versoja nivelkohdistaan. Varsi on mehevä, liereä tai matalasti nelisärmäinen ja kalju sekä vihreä, ruskehtavan vihreä tai punertava.
Lehdet ovat vastakkaiset ja ruodilliset. Ruoti on paksuhko ja yleensä noin 3-10 mm pitkä. Lehtilapa on päältä vihreä, alta yleensä harmaanvihreä, hieman möyheä ja kalju. Malliltaan se on pitkänpyöreä tai puikeahko sekä laidoiltaan pienihampainen tai ehyehkö. Pituutta lavalla on tavallisesti noin 2-7 cm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 1-4 cm. Varren ja haarojen ylimmät lehdet ovat em. mittoja pienemmät.
Kukat ovat lehtihankaisissa ja täysikasvuisina yleensä noin 5-15 cm pitkissä sekä harsuhkoissa tertuissa, joissa on kukkia tavallisesti noin 10-20. Tertturanka on kalju. Kukkaperä on tukilehdellinen, noin 4-5 mm pitkä ja kalju. Tukilehti on kapeahko ja noin 2-7 mm pitkä. Se on enimmäkseen kukkaperää lyhyempi, mutta voi samassakin yksilössä olla myös sitä pitempi. Verhiö on lähes tyveen asti 4-liuskainen. Liuskat ovat soikeahkot, suippopäiset ja kaljut. Ne ovat tavallisesti noin 2,5-3 mm pitkät ja noin 1 mm leveät.
Teriö on yhdislehtinen, ratasmainen ja tavallisesti noin 5-6 mm leveä sekä päivän kukittuaan variseva. Se on yleisimmin sininen, mutta voi toisinaan olla myös vaaleansininen tai hieman lilaan vivahtava ja suonet ovat yleisväriä tummemmat. Teriö on 4-liuskainen ja sen torvi on hyvin lyhyt, vain noin 0,5 mm pitkä. Liuskat ovat pyöreämuotoiset tai leveänpuikeat ja noin 2-2,5 mm pitkät sekä alinta liuskaa lukuun ottamatta noin 1,5-2 mm leveät. Alin liuska on muita kapeampi ja leveydeltään noin 1-1,2 mm. Noin 2-2,2 mm pitkiä heteitä on 2 ja niiden ponnet ovat aluksi siniset tai sinipunaiset. Sikiäin on kehänpäällinen. Emi on noin 2 mm pitkä, yksivartaloinen ja yksiluottinen. Kukka kehittyy nopeasti hedelmäksi niin, että valtaosa tertusta on tiheähkösti hedelmien peitossa. Kun tertun kärki vielä kukkii, sen tyvellä olevat hedelmät saattavat jo varistaa siemeniään. Hedelmä on lähes pallomainen, noin 3-4 mm pitkä ja noin samanlevyinen sekä kalju ja päästään pienilovinen kota, joka on verhiön pituinen tai vähän sitä lyhyempi tai pitempi. Siemen on pyöreähkö tai pitkänpyöreä, noin 0,8 mm läpimitaltaan ja vaalean- tai kellanruskea. Normaali kukinta-aika on kesä-syyskuu.
Ojatädyke on alkuperäinen Suomessa Ahvenanmaalla, jossa se on yleisehkö. Uudenmaan ja Etelä-Savon eliömaakunnissa se on harvinainen muinaistulokas. Tämän vuosituhannen uustulokashavaintoja on Etelä-Hämeen ja Etelä-Pohjanmaan eliömaakunnista. Vanhoja tietoja on eräistä muistakin eliömaakunnista. Laji kasvaa ojissa, puroissa, lähteissä ja lammikoissa. Heikkona kilpailijana se ei kestä kasvupaikkansa umpeutumista ja hyötyy ainakin hetkellisesti kasvuympäristönsä muokkauksesta. Kannanvaihtelut ovat suuria. Vuonna 2019 julkaistussa uhanalaisuusarvioinnissa se on todettu silmällä pidettäväksi (NT). Luokitukseen ovat vaikuttaneet suppea esiintymisalue ja taantuminen, esiintymisen voimakas pirstoutuminen tai erittäin suuret kannanvaihtelut. Uhkatekijöinä ovat vesirakentaminen ja peltomaiden muutokset. Muissa Pohjoismaissa ojatädyke kasvaa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa sekä Tanskan Färsaarilla.
Ojatädyke muistuttaa jossain määrin konnantädykettä, V. anagallis-aquatica. Konnantädykkeen lehdet ovat kuitenkin leveänsuikeat tai kapeanpuikeat, eivät pitkänpyöreät. Lisäksi ainakin sen varsien keskiosan lehdet ovat aivan ruodittomat ja ylempänä lähes sepivät.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle ojatädykkeen esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Veronica beccabunga – ojatädykkeen varret ovat alaosastaan rennon suikertavat ja kohenevat ylempää pystyiksi ja tavallisesti noin 20-60 cm korkeiksi. Varret myös haarovat nivelistään. A, Eckerö, Storby, Käringsundsvägenin laitaoja Eckeröhallenin kohdalla, 21.6.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Veronica beccabunga – ojatädykkeen varsi pitenee lähes koko kasvukauden ja latvan kukkiessa alemmat kukkatertut ovat jo hedelmävaiheessa. Tertut ovat täysikasvuisina yleensä noin 5-15 cm pitkiä ja niissä on kukkia tavallisesti noin kymmenestä kahteenkymmeneen. Varsi on mehevä, liereä tai matalasti nelisärmäinen ja kalju sekä vihertävä tai usein punertava. EH, Kouvola, Kuusankoski, Kymintehdas, ent. rautavaraston seinustan vesikanava, 1.8.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Veronica beccabunga – ojatädyke hedelmineen saa suorassa auringonpaisteessa ylleen punavärin. A, Eckerö, Storby, Käringsundsvägenin laitaoja Eckeröhallenin kohdalla, 10.7.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.
Veronica beccabunga – ojatädykkeen lehdet ovat vastakkaiset. Lehtilapa on malliltaan pitkänpyöreä tai puikeahko. EH, Kouvola, Kuusankoski, Kymintehdas, ent. rautavaraston seinustan vesikanava, 1.8.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Veronica beccabunga – ojatädykkeen lehdet ovat hieman möyheät ja alta usein harmaanvihreät. Lehtiruoti on paksuhko ja yleensä noin 3-10 mm pitkä. EH, Kouvola, Kuusankoski, Kymintehdas, ent. rautavaraston seinustan vesikanava, 1.8.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Veronica beccabunga – ojatädyke voi muodostaa kilpailuvapaisiin, sopivan vetisiin aukkoihin tiheitä kasvustoja. EH, Kouvola, Kuusankoski, Kymintehdas, ent. rautavaraston seinustan vesikanava, 1.8.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 