Ojatädyke, Veronica beccabunga, on monivuotinen, tavallisesti noin 20-60 cm korkea, tyveltään suikertava ja ylempää kohenevasti pysty ruoho, joka haaroo lyhyehkösti varren alaosan lehtihangoista. Juuristo on varren päässä tiheänä kimppuna. Rento alaosa juurehtii, rönsyää ja kasvattaa uusia versoja nivelkohdistaan. Varsi on mehevä, liereä tai matalasti nelisärmäinen ja kalju sekä vihreä, ruskehtavan vihreä tai punertava.
Lehdet ovat vastakkaiset ja ruodilliset. Ruoti on paksuhko ja yleensä noin 3-10 mm pitkä. Lehtilapa on päältä vihreä, alta yleensä harmaanvihreä, hieman möyheä ja kalju. Malliltaan se on pitkänpyöreä tai puikeahko sekä laidoiltaan pienihampainen tai ehyehkö. Pituutta lavalla on tavallisesti noin 2-7 cm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 1-4 cm. Varren ja haarojen ylimmät lehdet ovat em. mittoja pienemmät.
Kukat ovat lehtihankaisissa ja täysikasvuisina yleensä noin 5-15 cm pitkissä sekä harsuhkoissa tertuissa, joissa on kukkia tavallisesti noin 10-20. Tertturanka on kalju. Kukkaperä on tukilehdellinen, noin 4-5 mm pitkä ja kalju. Tukilehti on kapeahko ja noin 2-7 mm pitkä. Se on enimmäkseen kukkaperää lyhyempi, mutta voi samassakin yksilössä olla myös sitä pitempi. Verhiö on lähes tyveen asti 4-liuskainen. Liuskat ovat soikeahkot, suippopäiset ja kaljut. Ne ovat tavallisesti noin 2,5-3 mm pitkät ja noin 1 mm leveät.
Teriö on yhdislehtinen, ratasmainen ja tavallisesti noin 5-6 mm leveä sekä päivän kukittuaan variseva. Se on sininen tai vaaleansininen, hieman lilaan vivahtava, suoniltaan vähän tummempi ja lyhyttorvinen (noin 0,5 mm) sekä 4-liuskainen. Liuskat ovat pyöreämuotoisia tai leveän ja matalan kolmiomaisia. Alin liuska on selvästi muita pienempi. Heteitä on 2 ja niiden ponnet ovat siniset tai sinipunaiset. Emin vartaloita ja luotteja on 1. Kukka kehittyy nopeasti hedelmäksi niin, että valtaosa tertusta on tiheähkösti hedelmien peitossa. Kun tertun kärki vielä kukkii, sen tyvellä olevat hedelmät saattavat jo varistaa siemeniään. Hedelmä on lähes pallomainen, noin 3-4 mm pitkä ja noin samanlevyinen sekä kalju ja päästään pienilovinen kota, joka on verhiön pituinen tai vähän sitä lyhyempi tai pitempi. Siemen on pyöreähkö tai pitkänpyöreä, noin 0,8 mm läpimitaltaan ja vaalean- tai kellanruskea. Normaali kukinta-aika on kesä-syyskuu.
Ojatädyke on alkuperäinen Suomessa Ahvenanmaalla, jossa se on yleisehkö. Uudenmaan ja Etelä-Savon eliömaakunnissa se on harvinainen muinaistulokas. Tämän vuosituhannen uustulokashavaintoja on Etelä-Hämeen ja Etelä-Pohjanmaan eliömaakunnista. Vanhoja tietoja on eräistä muistakin eliömaakunnista. Laji kasvaa ojissa, puroissa, lähteissä ja lammikoissa. Heikkona kilpailijana se ei kestä kasvupaikkansa umpeutumista ja hyötyy ainakin hetkellisesti kasvuympäristönsä muokkauksesta. Kannanvaihtelut ovat suuria. Vuonna 2019 julkaistussa uhanalaisuusarvioinnissa se on todettu silmällä pidettäväksi (NT). Luokitukseen ovat vaikuttaneet suppea esiintymisalue ja taantuminen, esiintymisen voimakas pirstoutuminen tai erittäin suuret kannanvaihtelut. Uhkatekijöinä ovat vesirakentaminen ja peltomaiden muutokset. Muissa Pohjoismaissa ojatädyke kasvaa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa sekä Tanskan Färsaarilla.
Ojatädyke muistuttaa jossain määrin konnantädykettä, V. anagallis-aquatica. Konnantädykkeen lehdet ovat kuitenkin leveänsuikeat tai kapeanpuikeat, eivät pitkänpyöreät. Lisäksi ainakin sen varsien keskiosan lehdet ovat aivan ruodittomat ja ylempänä lähes sepivät.
Veronica beccabunga – ojatädyke voi muodostaa kilpailuvapaisiin, sopivan vetisiin aukkoihin tiheitä kasvustoja. EH, Kouvola, Kuusankoski, Kymintehdas, ent. rautavaraston seinustan vesikanava, 1.8.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.Veronica beccabunga – ojatädykkeen kasvustoon voi hyvin aurinkoisella paikalla tulla voimakasta punasävyä. A, Eckerö, Storby, Käringsundsvägenin laitaoja Eckeröhallenin kohdalla, 10.7.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.Veronica beccabunga – ojatädykkeen varret ovat alaosastaan rennon suikertavat ja ylempää kohenevat pystyiksi ja tavallisesti noin 20-60 cm korkeiksi. Varret myös jonkin verran haarovat nivelistään. EH, Kouvola, Kuusankoski, Kymintehdas, ent. rautavaraston seinustan vesikanava, 1.8.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.Veronica beccabunga – ojatädykkeen varsi on mehevä, liereä tai matalasti nelisärmäinen ja kalju sekä vihertävä tai usein kuvan tavoin punertava. Kukat ovat lehtihankaisissa ja täysikasvuisina yleensä noin 5-15 cm pitkissä sekä harsuhkoissa tertuissa. EH, Kouvola, Kuusankoski, Kymintehdas, ent. rautavaraston seinustan vesikanava, 1.8.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.Veronica beccabunga – ojatädykkeen kukkatertut pitenevät avaten kärjestään joka päivä uudet kukat, kunnes ne saavuttavat täyden pituutensa eikä uusia nuppuja enää kehity. Aika nopeasti varren alempien terttujen kaikki kukat kehittyvät hedelmävaiheeseen. EH, Kouvola, Kuusankoski, Kymintehdas, ent. rautavaraston seinustan vesikanava, 1.8.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.Veronica beccabunga – ojatädykkeen teriö on sininen tai vaaleansininen, hieman lilaan vivahtava ja suoniltaan vähän tummempi sekä 4-liuskainen. Liuskat ovat pyöreämuotoisia tai leveän ja matalan kolmiomaisia. Alin liuska on selvästi muita pienempi. Heteitä on kaksi ja emin vartaloita ja luotteja yksi. EH, Kouvola, Kuusankoski, Kymintehdas, ent. rautavaraston seinustan vesikanava, 1.8.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.Veronica beccabunga – ojatädykkeen teriö on tavallisesti noin 5-6 mm leveä. EH, Kouvola, Kuusankoski, Kymintehdas, ent. rautavaraston seinustan vesikanava, 1.8.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.Veronica beccabunga – ojatädykkeen kukkaperä on tukilehdellinen, noin 4-5 mm pitkä ja kalju. Tukilehti on kapeahko ja enimmäkseen kukkaperää lyhyempi. Verhiö neliliuskainen. Liuskat ovat soikeahkot, suippopäiset ja kaljut sekä tavallisesti noin 2,5-3 mm pitkät. Keskimmäisessä kukassa näkyy hyvin teriön ratasmainen yhdiskasvuisuus. Teriön torvi on vain noin 0,5 mm pitkä. EH, Kouvola, Kuusankoski, Kymintehdas, ent. rautavaraston seinustan vesikanava, 1.8.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.Veronica beccabunga – ojatädykkeen kukintoterttu voi hedelmävaiheessa olla noin 5-15 cm pitkä. Suorassa auringonpaisteessa se saa ylleen punavärin. A, Eckerö, Storby, Käringsundsvägenin laitaoja Eckeröhallenin kohdalla, 10.7.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.Veronica beccabunga – ojatädykkeen kota on lähes pallomainen, noin 3-4 mm pitkä ja kalju. Se on verhiön pituinen tai vähän sitä lyhyempi tai pitempi. Emin vartalo jää kuivana jäänteenä kodan kärkeen. EH, Kouvola, Kuusankoski, Kymintehdas, ent. rautavaraston seinustan vesikanava, 1.8.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.Veronica beccabunga – ojatädykkeen lehdet ovat vastakkaiset. Lehtilapa on malliltaan pitkänpyöreä tai puikeahko. EH, Kouvola, Kuusankoski, Kymintehdas, ent. rautavaraston seinustan vesikanava, 1.8.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.Veronica beccabunga – ojatädykkeen lehtilapa on tavallisesti noin 2-7 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 1-4 cm leveä sekä molemmin puolin kalju. Lehtilaidat ovat pienihampaiset tai ehyehköt. A, Eckerö, Storby, Käringsundsvägenin laitaoja Eckeröhallenin kohdalla, 10.7.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.Veronica beccabunga – ojatädykkeen lehdet ovat hieman möyheät ja alta usein harmaanvihreät. Lehtiruoti on paksuhko ja yleensä noin 3-10 mm pitkä. EH, Kouvola, Kuusankoski, Kymintehdas, ent. rautavaraston seinustan vesikanava, 1.8.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.Veronica beccabunga – ojatädykkeen näytekuva osoittaa hyvin lajin yleisilmeen. Juuristo on varren päässä tiheänä kimppuna. Rento alaosa juurehtii, rönsyää ja kasvattaa uusia versoja nivelkohdistaan. Kukkaterttuja on usein alimmista lehtihangoista saakka. Tertuissa on kukkia tavallisesti noin 10-20. ES, Lappeenranta, Ihalainen, kalkkilouhosalueen täytemaakentän poikki kulkeva oja, 7.7.1991. Kuva näytteestä, copyright Hannu Kämäräinen.
Pohjolan kasvien pauloissa 