Veronica longifolia – rantatädyke | Pohjolan kasvien pauloissa

Veronica longifolia L. – rantatädyke
var. longifolia – jokirantatädyke
var. maritima (L.) Hartm. – merirantatädyke
Veronica L. – tädykkeet
Plantaginaceae – ratamokasvit (aikaisemmin Schrophulariaceae – naamakukkaiskasvit)

Rantatädykkeestä, Veronica longifolia, kasvaa Suomessa kaksi muunnosta, joista nimimuunnos, jokirantatädyke, var. longifolia, on laaja-alainen. Sen sijaan merirantatädyke, var. maritima, keskittyy nimensä mukaisesti rannikkoseuduille. Laji on monivuotinen, pysty ja tavallisesti noin 30-90 cm korkea ruoho. Juurakko on vino tai vaakasuoraan kasvava ja rönsyävä. Niinpä yksilöt usein levittäytyvät monivartisiksi ryhmiksi. Varsi on yleensä kukintoon saakka haaraton, tanakka, liereä ja lyhytkarvainen sekä vihreä, vaaleanvihreä tai harmaanvihreä.

Varren lehdet ovat ruodilliset ja vastakkaiset tai hyvin yleisesti kolme lehteä säteittäisesti yhdessä. Ruoti on kouruinen, karvainen ja ylöspäin lyhenevä niin, että alimmissa lehdissä se voi olla jopa 15 mm ja ylimmissä noin 3-5 mm pitkä. Erityisesti varren yläosassa, kukinnon alapuolella, lehtihankoihin kasvaa usein pieni lehtipari aivan kuin toteutumattoman haaran alkuna. Lehtilapa on lähinnä kapeanpuikea tai lähes tasasoukan puikea ja pyöreä- tai lähes suoratyvinen. Sen kärkiosa kapenee tasaisesti pitkähköksi ja teräväksi kärjeksi. Lehtilapa on vihreä ja yläpinnaltaan tavallisesti kalju sekä alapinnaltaan harvaan lyhytkarvainen. Karvoitusta on yleensä enemmän alapuolen keskisuonessa. Pituutta lavalla on ylöspäin lyheten (ylimpiä lehtiä lukuun ottamatta) tavallisesti noin 7-12 cm. Lajin tieteellinen nimi viittaa tähän pitkälehtisyyteen.

Lajin muunnosten tuntomerkkiero on lehdissä. Nimimuunnoksella, jokirantatädykkeellä, var. longifolia, lehdet ovat kaksittain tai kolmittain ja ne ovat leveimmältä kohtaa yleensä noin 1,5-3 cm leveitä. Lehtilaita on sahahampainen ja hampaat ovat pienehköt. Merirantatädykkeellä, var. maritima, lehdet ovat tavallisesti kolmittain ja ne ovat leveimmältä kohtaa yleensä noin 0,5-1 cm leveitä. Lehtilaita on sahahampainen ja hampaat ovat isot sekä käyrät.

Lajin kukinto on hyvin tiheä, tähkämäinen ja yleensä noin 10-20 cm pitkä terttu. Latvatertun alapuolelle kasvaa kukinnan edetessä yleensä lehtihankaisia kukintohaaroja, joiden kärkitertut jäävät useimmiten latvaterttua lyhyemmiksi. Kukkaperä on tukilehdellinen ja noin 1,5-2 mm pitkä. Tukilehdet ovat hyvin kapeat ja yleensä noin 2-5 mm pitkät. Verhiö on lähes tyveen asti 4-liuskainen. Liuskat ovat kapeahkon kolmiomaiset ja niistä kaksi ylintä on noin 1,5 mm ja kaksi alinta noin 2-2,5 mm pitkät. Tertturanka, kukkaperät, tukilehdet ja verhiöt ovat yleensä tiheään lyhytkarvaisia. Verhiönliuskoissa karvoitus keskittyy usein laitoihin.

Teriö on yhdislehtinen, ratasmainen ja 4-liuskainen sekä sininen tai sinipunainen ja harvoin valkoinen. Se on tavallisesti noin 6-8 mm leveä ja torvi on noin 2 mm pitkä. Teriönliuskat ovat noin 2,5-3 mm pitkiä. Ylin niistä on leveän pyöreämuotoinen ja muut kolme ovat kapeampia ja pyöreähköpäisiä. Heteitä on 2 ja ne ovat noin 5-6 mm pitkiä ja sinisävyisiä. Emin vartaloita ja luotteja on 1. Hedelmä on noin 3-4 mm pitkä ja 2,5-3,5 mm leveä, herttamainen ja matalalovinen kota, joka on kalju ja vihreä tai ruskehtava. Siemen on soikea, noin 0,8 mm pitkä ja lähes valkoinen. Normaali kukinta-aika on kesäkuun loppupuoli – elokuu.

Rantatädyke on Suomessa alkuperäinen ja yleinen eteläisimmissä eliömaakunnissa Ahvenanmaalta Etelä-Karjalaan sekä Oulun Pohjanmaan ja Kainuun eliömaakunnista alkaen ylöspäin pohjoisimpiin osiin saakka. Harvinaisempi se on Satakunnan, Etelä-Hämeen, Etelä-Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan eliömaakunnissa. Lisäksi se on levinnyt harvinaisehkona uustulokkaana muihin eliömaakuntiin. Merirantatädykettä esiintyy nimensä mukaisesti yleisempänä tai harvinaisempana rannikkoseuduilla Etelä-Karjalan eliömaakunnasta Oulun Pohjanmaan eliömaakuntaan saakka. Jokirantatädyke kasvaa lähinnä järvien, jokien ja muiden vesipaikkojen rannoilla mutta myös luonnonniityillä, heinänurmissa ja pientareilla. Joskus sitä käytetään myös koristekasvina. Merirantatädyke kasvaa merenrantakivikoissa ja rannan kallionraoissa. Muissa Pohjoismaissa rantatädyke kasvaa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.

Rantatädykkeen lähilaji on tähkätädyke, V. spicata. Se on kuitenkin tavallisesti noin 15-40 cm korkea ja yleensä kukinnoltaan haaraton tai enintään niukkahaarainen. Lehdet ovat kaksittain vastakkain ja ne ovat muodoltaan lähinnä kapeansoikeat tai lähes suikeat. Lapa on molemmin puolin tiheään nysty- ja lyhytkarvainen. Tähkätädyke viihtyy kuivilla kalliokedoilla. Ranta- ja tähkätädyke kuitenkin risteytyvät keskenään ja risteymät ovat lisääntymiskykyisiä. Syntyy myös risteytymiä takaisin kantalajeihin. Tällöin voi toisinaan olla vaikea vetää ehdotonta rajaa lajien välille. Tähkätädyke ja risteytyminen voivat aiheuttaa tunnistamiskiusaa vain eteläisimmissä eliömaakunnissa.

Linkki lajitasoiselle Kasviatlaksen reaaliaikaiselle rantatädykkeen esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle merirantatädykkeen esiintymiskartalle.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (The Euro+Med Plantbase).

Kaikki alla olevan kuvasarjan kuvat ovat jokirantatädykkeestä.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto