Rohtotädyke, Veronica officinalis, on monivuotinen, varsiltaan suikertava ja nivelkohdista juurehtiva sekä kärkiosastaan koheneva ruoho. Juuristo on vaakatasossa haarova ja rönsyävä vaihtuen juurehtiviksi varsiksi ilman erityistä rajaa. Niinpä yksilöt usein levittäytyvät monivartisiksi ryhmiksi. Varsi on tavallisesti 15-50 cm pitkä ja kärjen kukinto-osastaan noin 10-15 cm:n korkeuteen koheneva. Se on haarova, liereä ja erityisesti kahdelta sivultaan runsaskarvainen sekä vihreäsävyinen, punaruskea tai sinipunainen.
Lehdet ovat vastakkaiset, ruodilliset, soikeat tai puikeahkot ja suippotyviset sekä terävä- tai pyöreäkärkiset. Lehtilaita on matalasti pienihampainen. Lehtilapa on vihreä ja molemmin puolin karvainen tai kaljuhko sekä tavallisesti noin 2-4 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 1-2 cm leveä. Lehtiruoti on karvainen ja ylöspäin lyheten noin 1-5 mm pitkä.
Kukinto on tiheähkö ja yleensä noin 5-12 cm pitkä lehtihankainen terttu, jonka ranka on karvainen ja nystykarvainen. Tertut ovat yksittäin tai useammin kaksittain ylemmissä lehtihangoissa. Kukkaperä on tukilehdellinen ja tavallisesti noin 1 mm pitkä. Tukilehdet ovat lähes tasasoukat, suippopäiset ja yleensä noin 2-3 mm pitkät. Verhiö on lähes tyveen asti 4-liuskainen. Liuskat ovat lähes tasasoukat ja suippo- tai pyöreähköpäiset sekä tavallisesti noin 2 mm pitkät ja vähän alle 1 mm leveät. Kukkaperät, tukilehdet ja verhiöt ovat nystykarvaiset.
Teriö on yhdislehtinen, ratasmainen ja 4-liuskainen sekä tavallisesti noin 8 mm leveä. Väriltään se on vaaleansininen tai vaalean sinipunainen. Suonitus on pohjaväriä tummempi. Teriön torvi on noin 1 mm pitkä. Teriönliuskat eivät avoimessa kukassa kosketa toisiaan. Niistä kolme ylempää ovat pyöreämuotoisia ja yleensä noin 3,5-4 mm pitkiä. Alin liuska on kapea ja noin 2-2,5 mm pitkä. Heteitä on 2 ja ne ovat noin 3-3,5 mm pitkiä sekä varisevat teriön mukana. Heteiden kanssa noin samanpituisen emin vartaloita ja luotteja on 1. Hedelmä on noin 4-5 mm pitkä ja noin samanlevyinen, herttamainen, litteä ja matalalovinen sekä nystykarvainen kota, joka on verhiötä selvästi pitempi. Siemen on kellertävä, lähes pyöreä, litteä ja läpimitaltaan noin 1 mm. Normaali kukinta-aika on kesä-elokuu.
Rohtotädyke on Suomessa alkuperäinen tai muinaistulokas ja yleinen etelästä päin Keski-Pohjanmaan ja Kainuun eliömaakuntiin saakka. Harvinainen muinaistulokas se on Oulun Pohjanmaan ja Perä-Pohjanmaan eliömaakunnissa. Rohtotädyke on tieteellisen ja suomalaisen nimensä mukaisesti hyvin vanha rohdoskasvi, josta on haettu apua monenlaisiin vaivoihin. Se kasvaa monipuolisesti mm. lehtomaisissa metsissä, hakkuualueilla, metsänreunoissa, kallioilla, niityillä ja kedoilla, tienvarsilla ja muilla pientareilla sekä puistojen ja pihojen nurmimailla. Muissa Pohjoismaissa rohtotädyke kasvaa Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja Islannissa sekä Tanskan Färsaarilla.
Veronica officinalis – rohtotädyke levittäytyy haarovan juuristonsa ja juurehtivien varsiensa avulla tiheiksi ja laajahkoiksikin kasvustoiksi. Varret kasvavat yleensä noin 15-50 cm pitkiksi. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, omakotialue, pihamaan laita lähellä metsän reunaa, 18.6.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.Veronica officinalis – rohtotädykkeen varren kärkiosa on koheneva ja nousee yleensä noin 10-15 cm:n korkeuteen. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, omakotialue, pihamaan ja metsän raja, 5.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.Veronica officinalis – rohtotädykkeen kukkatertut ovat yksittäin tai useammin kaksittain ylemmissä lehtihangoissa. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, omakotialue, pihamaan laita lähellä metsän reunaa, 26.6.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.Veronica officinalis – rohtotädykkeen kukkaterttu on tiheähkö ja yleensä noin 5-12 cm pitkä. EH, Hämeenlinna, Pullerinmäki Tiiriö, Pitkätanhuankadun laitaojan rinne, 16.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.Veronica officinalis – rohtotädykkeen varsin on vihreäsävyinen, punaruskea tai sinipunainen ja se suikertaa pitkin maanpintaa juurehtien alemmista nivelistään. Vain kärki kukkaterttuineen kohoaa ylemmäksi. Lehdet ovat pareittain vastakkain ja melko tiheästi pitkin vartta. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, omakotialue, pihamaan laita lähellä metsän reunaa, 18.6.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.Veronica officinalis – rohtotädykkeen terttu pitenee kukinnan aikana. Kärkiosan nupuista avautuu päivittäin muutama, jos sää on suosiollinen. Lyhytikäiset, yhdislehtiset ja ratasmaiset teriöt irtautuvat kokonaisina. Teriöön kiinnittyneet heteet varisevat niiden mukana, kuten kuva osoittaa. Teriön torvi on noin 1 mm pitkä. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, omakotialue, pihamaan laita lähellä metsän reunaa, 18.6.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.Veronica officinalis – rohtotädykkeen tertturanka on karvainen ja nystykarvainen. Kukkaperä, kukan tukilehti ja verhiö ovat nystykarvaiset. EH, Hämeenlinna, Pullerinmäki Tiiriö, Pitkätanhuankadun laitaojan rinne, 16.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.Veronica officinalis – rohtotädykkeen heteitä on kaksi ja ne ovat noin 3-3,5 mm pitkiä. Heteiden kanssa noin samanpituisen emin vartaloita ja luotteja on yksi. Kukat avautuvat täysin auki ja hyönteisten pölytettäviksi vain hyvällä ilmalla. Ne voivat olla kuvan tavoin osittain auki tai jäädä huonolla kelillä kokonaan avautumatta, jolloin kukassa tapahtuu itsepölytys. Pölytystapa ei juurikaan vaikuta siementuotantoon. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, Metsäkukantien lounaispään laitaruohikko, 25.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.Veronica officinalis – rohtotädykkeen teriö on neliliuskainen ja tavallisesti noin 8 mm leveä. Väriltään se on vaaleansininen tai vaalean sinipunainen. Suonet ovat pohjaväriä tummemmat. Teriönliuskoista kolme ylempää ovat pyöreämuotoisia ja yleensä noin 3,5-4 mm pitkiä. Alin liuska on kapea ja noin 2-2,5 mm pitkä. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, omakotialue, pihamaan ja metsän raja, 5.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.Veronica officinalis – rohtotädykkeen kota on noin 4-5 mm pitkä ja samanlevyinen, herttamainen ja litteä sekä nystykarvainen. Se on verhiötä selvästi pitempi. Kukkaperä on tukilehdellinen ja noin 1 mm pitkä. Tukilehdet ovat lähes tasasoukat ja yleensä noin 2-3 mm pitkät. Verhiö on neliliuskainen. Myös liuskat ovat lähes tasasoukat ja noin 2 mm pitkät ja vajaa 1 mm leveät. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, omakotialue, pihamaan laita lähellä metsän reunaa, 7.7.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.Veronica officinalis – rohtotädykkeen lehdet ovat soikeat tai puikeahkot ja suippotyviset sekä terävä- tai pyöreäkärkiset. Lehtilaita on matalasti pienihampainen. Lehtilapa on yleensä molemmin puolin karvainen sekä tavallisesti noin 2-4 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 1-2 cm leveä. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, omakotialue, pihamaan ja metsän raja, 5.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.Veronica officinalis – rohtotädykkeen varsi on liereä ja erityisesti kahdelta sivultaan runsaskarvainen. Lehtiruoti on ylöspäin lyheten noin 1-5 mm pitkä. Toisinaan ylemmät lehdet näyttävät lähes ruodittomilta. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, omakotialue, pihamaan ja metsän raja, 5.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Pohjolan kasvien pauloissa 