Veronica serpyllifolia – orvontädyke

  • Veronica serpyllifolia L. – orvontädyke
  • subsp. serpyllifolia – etelänorvontädyke
  • subsp. humifusa (Dicks.) Syme – pohjanorvontädyke
  • Veronica L. – tädykkeet
  • Plantaginaceae – ratamokasvit (aikaisemmin Schrophulariaceae – naamakukkaiskasvit)

Orvontädyke, Veronica serpyllifolia, on monivuotinen, alaosastaan suikertava, haarova ja juurehtiva ruoho, jonka varret ovat yleensä 10-30 cm pitkät. Tyveltään kohenevat kukintovarret nousevat haarattomina tavallisesti noin 5-20 cm:n korkeuteen. Pohjanorvontädykkeellä ne ovat usein rennommat kuin etelänorontädykkeellä. Muuten varret ovat liereät ja lyhyehkön kaarikarvaiset sekä vihertävät tai punertavat.

Lehdet ovat vastakkaiset, lyhytruotiset (noin 1-5 mm) tai ylempänä ruodittomat, vihreät ja malliltaan soikeat, leveänsoikeat tai puikeahkot. Ne ovat kaljut tai karvaiset ja laidoiltaan ehyet tai matalahampaiset.. Pituutta lehtilavalla on tavallisesti noin 7-15 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 4-10 mm.

Kukat ovat latvaterttuna, joka nuppuvaiheessa on tiheä ja harsuuntuu kukinnan edetessä. Pituutta sillä on kukintavaiheesta riippuen yleensä noin 2-8 cm. Tertturanka on karvainen. Kukkaperä on tukilehdellinen ja tavallisesti noin 2-4 mm pitkä ja tukilehteään lyhyempi. Etelänorvontädykkeellä se on lyhyt- ja valkokarvainen sekä pohjanorvontädykkeellä tiheään ruskea- ja nystykarvainen. Tukilehdet ovat soikeat tai suikeahkot, vihreät, kaljut tai karvaiset ja laidoiltaan ehyet tai matalahampaiset sekä yleensä noin 3-8 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1-3 mm leveät. Verhiö on lähes tyveen asti 4-liuskainen. Liuskat ovat soikeat, vihreät ja kaljuhkot. Pituutta niillä on noin 2 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 1 mm.

Teriö on yhdislehtinen, ratasmainen, 4-liuskainen ja lyhytikäinen. Teriön torvi on noin 1 mm pitkä ja liuskat ovat hieman limittäiset. Etelänorvontädykkeellä teriö on tavallisesti noin 4-6 mm leveä ja väriltään valkoinen, vaaleansininen tai vaalean sinipunainen. Pohjanorvontädykkeellä teriö on tavallisesti 7-10 mm leveä ja väriltään sininen. Orvontädykkeen teriön kolme ylempää liuskaa ovat leveän pyöreämuotoisia ja alin niitä huomattavasti kapeampi. Liuskojen suonitus on aina pohjaväriä tummempi. Heteitä on 2 ja ne ovat noin 2,5-3 mm pitkiä sekä varisevat teriön mukana. Heteiden kanssa lähes samanpituisen emin vartaloita ja luotteja on 1. Hedelmä on noin 4 mm pitkä ja 5 mm leveä, herttamainen, litteä ja matalahkolovinen sekä erityisesti reunoiltaan nystykarvainen kota, joka yltää noin verhiönliuskojen kärjen tasolle. Siemen on soikea, litteä, kellanruskea ja noin 1 mm pitkä. Etelänorvontädykkeen normaali kukinta-aika on toukokuun loppupuoli – elokuu. Pohjanorvontädykkeellä normaali kukinta-aika on heinä-elokuu.

Etelänorvontädyke on Suomessa muinaistulokas ja se on yleinen etelästä päin Perä-Pohjanmaan ja Koillismaan eliömaakuntiin saakka. Harvinainen muinaistulokas se on Kittilän Lapin, Sompion Lapin ja Enontekiön Lapin sekä uustulokas Inarin lapin eliömaakunnissa. Pohjanorvontädyke on alkuperäinen ja harvinainen Kittilän Lapin, Enontekiön Lapin ja Inarin Lapin eliömaakunnissa. Etelänorvontädyke kasvaa lähinnä pelloilla, niityillä, rannoilla, pientareilla, tienvarsilla, joutomailla sekä pihoissa ja puistoissa. Pohjanorvontädyke kasvaa lähinnä lähteiköissä, purojen varsilla, rannoilla, kosteilla niityillä ja poluilla. Muissa Pohjoismaissa orvontädyke kasvaa Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja Islannissa sekä Tanskan Färsaarilla.

Kaikki alla olevan kuvasarjan kuvat ovat etelänorvontädykkeestä.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle orvontädykkeen esiintymiskartalle Suomessa. Lisäksi erikseen linkki pohjanorvontädykkeen esiintymiskartalle.

Linkki lajitasoiselle Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (The Euro+Med Plantbase Projekt).

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto

Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Veronica serpyllifolia subsp. serpyllifolia - orvontädyke subsp. etelänorvontädyke on hentojuurisena huonohko kilpailija ja hyötyy selvästi kasvualustansa aukkoisuudesta ja rikkoutumisesta. EH, Hämeenlinna, Vuorentaka, Lakee, Hirsimäenkadun laita, pensasaidan vierus, 4.6.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.
Veronica serpyllifolia subsp. serpyllifolia – orvontädyke subsp. etelänorvontädyke on hentojuurisena huonohko kilpailija ja hyötyy selvästi kasvualustansa aukkoisuudesta ja rikkoutumisesta. EH, Hämeenlinna, Vuorentaka, Lakee, Hirsimäenkadun laita, pensasaidan vierus, 4.6.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.
Veronica serpyllifolia subsp. serpyllifolia - orvontädyke subsp. etelänorvontädyke on tyviosastaan suikertava, haarova ja juurehtiva. Hyvällä kasvupaikalla se muodostaa nopeasti tiheitä kasvustoja. EH, Hämeenlinna, Vuorentaka, Lakee, Hirsimäenkadun laita, pensasaidan vierus, 4.6.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.
Veronica serpyllifolia subsp. serpyllifolia – orvontädyke subsp. etelänorvontädyke on tyviosastaan suikertava, haarova ja juurehtiva. Hyvällä kasvupaikalla se muodostaa nopeasti tiheitä kasvustoja. EH, Hämeenlinna, Vuorentaka, Lakee, Hirsimäenkadun laita, pensasaidan vierus, 4.6.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.
Veronica serpyllifolia subsp. serpyllifolia - orvontädyke subsp. etelänorvontädyke on suurelta osin ihmisen seuralainen ja hyötyy luonnon muokkaamisesta. Sen löytää useimmiten pelloilta, niityiltä, pientareilta, tienvarsilta, joutomailta sekä pihoista ja puistoista. EH, Hämeenlinna, Vuorentaka, Lakee, Hirsimäenkadun laita, pensasaidan vierus, 4.6.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.
Veronica serpyllifolia subsp. serpyllifolia – orvontädyke subsp. etelänorvontädyke on suurelta osin ihmisen seuralainen ja hyötyy luonnon muokkaamisesta. Sen löytää useimmiten pelloilta, niityiltä, pientareilta, tienvarsilta, joutomailta sekä pihoista ja puistoista. EH, Hämeenlinna, Vuorentaka, Lakee, Hirsimäenkadun laita, pensasaidan vierus, 4.6.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.
Veronica serpyllifolia subsp. serpyllifolia - orvontädyke subsp. etelänorvontädyke voi olla suikertavan ja juurehtivan varren alaosan kanssa 30 senttiäkin pitkä. Varsi kääntyy kuitenkin jyrkästi pystyyn ja on useimmiten noin 10-20 cm korkea. Lehdet ovat vastakkaiset ja ruodilliset sekä ylempänä lähes tai aivan ruodittomat. Ruodin pituus on ylöspäin lyheten yleensä noin 1-5 mm. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, omakotialueen piha Näsiäntien varressa, 4.6.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Veronica serpyllifolia subsp. serpyllifolia – orvontädyke subsp. etelänorvontädyke voi olla suikertavan ja juurehtivan varren alaosan kanssa 30 senttiäkin pitkä. Varsi kääntyy kuitenkin jyrkästi pystyyn ja on useimmiten noin 10-20 cm korkea. Lehdet ovat vastakkaiset ja ruodilliset sekä ylempänä lähes tai aivan ruodittomat. Ruodin pituus on ylöspäin lyheten yleensä noin 1-5 mm. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, omakotialueen piha Näsiäntien varressa, 4.6.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Veronica serpyllifolia subsp. serpyllifolia - orvontädykkeen subsp. etelänorvontädykkeen kukinto on latvaterttuna, joka nuppuvaiheessa on tiheä ja harsuuntuu huomattavasti kukinnan edetessä. Pituutta sillä on kukintavaiheesta riippuen yleensä noin 2-8 cm. EH, Janakkala, Harviala, Harvialantien ja Harvialan Kartano -tien kulmauksessa oleva taimitarha-alue, 9.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Veronica serpyllifolia subsp. serpyllifolia – orvontädykkeen subsp. etelänorvontädykkeen kukinto on latvaterttuna, joka nuppuvaiheessa on tiheä ja harsuuntuu huomattavasti kukinnan edetessä. Pituutta sillä on kukintavaiheesta riippuen yleensä noin 2-8 cm. EH, Janakkala, Harviala, Harvialantien ja Harvialan Kartano -tien kulmauksessa oleva taimitarha-alue, 9.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Veronica serpyllifolia subsp. serpyllifolia - orvontädykkeen subsp. etelänorvontädykkeen kukinta etenee monen muun tädykkeen tavoin nopeasti. Lyhytikäisiä kukkia on kerrallaan auki vain muutamia. EH, Hämeenlinna, Vuorentaka, Lakee, Hirsimäenkadun laita, pensasaidan vierus, 4.6.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.
Veronica serpyllifolia subsp. serpyllifolia – orvontädykkeen subsp. etelänorvontädykkeen kukinta etenee monen muun tädykkeen tavoin nopeasti. Lyhytikäisiä kukkia on kerrallaan auki vain muutamia. EH, Hämeenlinna, Vuorentaka, Lakee, Hirsimäenkadun laita, pensasaidan vierus, 4.6.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.
Veronica serpyllifolia subsp. serpyllifolia - orvontädykkeen subsp. etelänorvontädykkeen teriö on tavallisesti noin 4-6 mm leveä. Teriön torvi on noin 1 mm pitkä. Kukkaperä on tukilehdellinen ja tavallisesti noin 2-4 mm pitkä. Tukilehdet ovat soikeat tai suikeahkot ja yleensä noin 3-8 mm pitkät. EH, Janakkala, Harviala, Harvialantien ja Harvialan Kartano -tien kulmauksessa oleva taimitarha-alue, 9.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Veronica serpyllifolia subsp. serpyllifolia – orvontädykkeen subsp. etelänorvontädykkeen teriö on tavallisesti noin 4-6 mm leveä. Teriön torvi on noin 1 mm pitkä. Kukkaperä on tukilehdellinen ja tavallisesti noin 2-4 mm pitkä. Tukilehdet ovat soikeat tai suikeahkot ja yleensä noin 3-8 mm pitkät. EH, Janakkala, Harviala, Harvialantien ja Harvialan Kartano -tien kulmauksessa oleva taimitarha-alue, 9.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Veronica serpyllifolia subsp. serpyllifolia - orvontädykkeen subsp. etelänorvontädykkeen teriön kolme ylempää liuskaa ovat leveän pyöreämuotoisia ja hieman limittäisiä. Alin liuska on muita huomattavasti kapeampi. Teriö on väriltään valkoinen, vaaleansininen tai vaalean sinipunainen ja suonitus on aina pohjaväriä tummempi. Pohjanorvontädykkeellä, subsp. humifusa, teriö on sininen. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, omakotialueen piha Näsiäntien varressa, 2.6.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.
Veronica serpyllifolia subsp. serpyllifolia – orvontädykkeen subsp. etelänorvontädykkeen teriön kolme ylempää liuskaa ovat leveän pyöreämuotoisia ja hieman limittäisiä. Alin liuska on muita huomattavasti kapeampi. Teriö on väriltään valkoinen, vaaleansininen tai vaalean sinipunainen ja suonitus on aina pohjaväriä tummempi. Pohjanorvontädykkeellä, subsp. humifusa, teriö on sininen. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, omakotialueen piha Näsiäntien varressa, 2.6.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.
Veronica serpyllifolia subsp. serpyllifolia - orvontädykkeen subsp. etelänorvontädykkeen kukassa on kaksi hedettä, jotka ovat noin 2,5-3 mm pitkiä sekä varisevat teriön mukana. Heteiden kanssa lähes samanpituisen emin vartaloita ja luotteja on yksi. A, Maarianhamina, Länsisataman pohjoisosa, pieni rantaniittyalue Badhusbergetin eteläpuolella, 1.6.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Veronica serpyllifolia subsp. serpyllifolia – orvontädykkeen subsp. etelänorvontädykkeen kukassa on kaksi hedettä, jotka ovat noin 2,5-3 mm pitkiä sekä varisevat teriön mukana. Heteiden kanssa lähes samanpituisen emin vartaloita ja luotteja on yksi. A, Maarianhamina, Länsisataman pohjoisosa, pieni rantaniittyalue Badhusbergetin eteläpuolella, 1.6.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Veronica serpyllifolia subsp. serpyllifolia - orvontädykkeen subsp. etelänorvontädykkeen verhiö on lähes tyveen asti 4-liuskainen. Liuskat ovat soikeat, vihreät ja kaljut tai kuvan tavoin hyvin harvakarvaiset. Pituutta niillä on noin 2 mm. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, omakotialueen piha Näsiäntien varressa, 4.6.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Veronica serpyllifolia subsp. serpyllifolia – orvontädykkeen subsp. etelänorvontädykkeen verhiö on lähes tyveen asti 4-liuskainen. Liuskat ovat soikeat, vihreät ja kaljut tai kuvan tavoin hyvin harvakarvaiset. Pituutta niillä on noin 2 mm. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, omakotialueen piha Näsiäntien varressa, 4.6.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Veronica serpyllifolia subsp. serpyllifolia - orvontädykkeen subsp. etelänorvontädykkeen tertturanka ja kukkaperät ovat lyhyesti valkokarvaiset. Pohjanorvontädykkeellä, subsp. humifusa, kukkaperä on tiheään ruskea- ja nystykarvainen. Orvontädykkeen kota on noin 4 mm pitkä ja 5 mm leveä, herttamainen ja litteä sekä erityisesti reunoiltaan nystykarvainen. Se yltää noin verhiönliuskojen kärjen tasolle. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, omakotialueen piha Näsiäntien varressa, 4.6.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Veronica serpyllifolia subsp. serpyllifolia – orvontädykkeen subsp. etelänorvontädykkeen tertturanka ja kukkaperät ovat lyhyesti valkokarvaiset. Pohjanorvontädykkeellä, subsp. humifusa, kukkaperä on tiheään ruskea- ja nystykarvainen. Orvontädykkeen kota on noin 4 mm pitkä ja 5 mm leveä, herttamainen ja litteä sekä erityisesti reunoiltaan nystykarvainen. Se yltää noin verhiönliuskojen kärjen tasolle. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, omakotialueen piha Näsiäntien varressa, 4.6.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Veronica serpyllifolia subsp. serpyllifolia - orvontädykkeen subsp. etelänorvontädykkeen lehdet ovat soikeat, leveänsoikeat tai puikeahkot, kuten kuvan alalaidassa keskellä. Ne ovat kaljut tai karvaiset ja laidoiltaan ehyet tai matalahampaiset. Pituutta lehtilavalla on tavallisesti noin 7-15 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 4-10 mm. EH, Hämeenlinna, Vuorentaka, Lakee, Hirsimäenkadun laita, pensasaidan vierus, 4.6.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.
Veronica serpyllifolia subsp. serpyllifolia – orvontädykkeen subsp. etelänorvontädykkeen lehdet ovat soikeat, leveänsoikeat tai puikeahkot, kuten kuvan alalaidassa keskellä. Ne ovat kaljut tai karvaiset ja laidoiltaan ehyet tai matalahampaiset. Pituutta lehtilavalla on tavallisesti noin 7-15 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 4-10 mm. EH, Hämeenlinna, Vuorentaka, Lakee, Hirsimäenkadun laita, pensasaidan vierus, 4.6.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto

Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto