- Viburnum opulus L. – koiranheisi
- Viburnum L. – heidet
- Adoxaceae – tesmayrttikasvit (aikaisemmin Caprifoliaceae – kuusamakasvit)
Koiranheisi, Viburnum opulus, on siirottavahaarainen ja noin 1-3 m korkea pensas tai lähes pieni puu. Runko ja vanhat haarat ovat harmaat tai harmaanruskeat ja kaljut sekä vanhemmiten hilseilevät. Nuoret oksat ovat harmaanruskeat, kellanruskeat tai punertavat ja särmikkäät. Uudet vuosikasvaimet ovat vihreät ja särmikkäät. Silmut ovat pitkänomaisen pyöreät tai munanmuotoiset ja noin 4-5 mm pitkät.
Lehdet ovat oksissa pareittain vastakkain. Ne ovat ruodilliset ja korvakkeelliset. Lehtiruoti on yleensä noin 1-2,5 cm pitkä ja sen kärkiosassa on muutamia kiekkomaisia, vihreitä mesiäisnystyjä. Ruodin tyvellä on 2 rihmamaisen kapeaa, vihreää korvaketta, jotka ovat yleensä noin 3-10 mm pitkät. Toisinaan ne voivat olla myös liuskaiset. Lehtilapa on kärkiosastaan 3- tai joskus 5-liuskainen. Liuskat ovat teräväkärkiset ja epäsäännöllisen iso- ja terävähampaiset. Lehden tyvi on kapeneva, pyöreä tai suora. Yläpinta on vihreä, lähes kalju tai suonia myöten hyvin pieninystyinen. Alapinta on harmaanvihreä ja varsinkin koholla olevista suonistaan hienokarvainen. Täysikasvuinen lehtilapa on tavallisesti noin 5-12 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 4-10 cm leveä.
Kukinto on varsipäätteinen, runsashaarainen, tiheä ja toistamiseen haarova sekä tasalakinen huiskilo, joka on malliltaan pyöreä ja läpimitaltaan tavallisesti noin 6-10 cm. Kukintoperä on yleensä noin 2,5-5 cm pitkä. Haarojen tukilehdet ovat rihmamaiset ja noin 3-8 mm pitkät. Kukinnossa on kahdenlaisia kukkia. Sisemmät kukat ovat pieniä ja fertiilejä, kaksineuvoisia kukkia ja laitakukat ovat isoja ja steriilejä eli neuvottomia kukkia, joiden hetiö ja emiö ovat surkastuneet. Laitakukkien kukkaperä on noin 10 mm pitkä. Fertiilien kukkien kukkaperä on yleensä noin 0,5-2 mm pitkä ja sen tyvellä oleva rihmamainen tukilehti on noin 1-3 mm pitkä. Kukkaperän kärjessä on vielä vastakkain kapeat ja noin 1 mm pitkät tukilehdet. Perän jatkeena on lieriömäinen ja tavallisesti noin 2 mm pitkä kukkapohjus, jonka sisällä on sikiäin. Kukkapohjuksen kärjessä on 5-liuskainen verhiö, jonka kolmionmuotoiset liuskat ovat noin 0,3 mm pitkät. Steriilien laitakukkien verhiö on myös 5-liuskainen. Liuskat ovat kapeahkon kolmiomaiset ja noin 1 mm pitkät. Kukintohaarat, kukkaperät, kaikki tukilehdet ja verhiöt ovat kaljut.
Steriilien laitakukkien teriö on valkoinen, säteittäinen tai toisinaan vastakohtainen ja jossain määrin epäsymmetrinen. Se on yhdislehtinen ja 5-liuskainen tai harvemmin 4-liuskainen sekä läpimitaltaan tavallisesti noin 10-25 mm. Teriönliuskat ovat pyöreäpäiset, yleensä noin 4 -12 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 4-8 mm leveät. Sisempien, fertiilien kukkien teriö on myös valkoinen, yhdislehtinen ja säteittäisesti 5-liuskainen sekä läpimitaltaan tavallisesti noin 4-5 mm. Teriönliuskat ovat pyöreäpäiset, yleensä noin 2 -2,5 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1,5 mm leveät. Heteitä on 5. Ne ovat noin 3-4 mm pitkät ja kiinnittyneet teriön torveen varisten sen mukana. Palhot ovat valkoiset ja ponnet kellertävät sekä pyöreähköt. Emi on lähes vartaloton ja nystermäisiä luottipintoja on 3. Hedelmä on kukkapohjuksesta paisuva, pyöreä tai hieman pitkänpyöreä ja 1-siemeninen, mehevä luumarja, joka on tavallisesti noin 10 mm pitkä ja noin 8-9 mm leveä. Se on kypsänä punainen tai harvoin keltainen. Keltaiselle värimuodolle on annettu nimeksi f. xanthocarpum. Siemen on soikeahko, nipukkakärkinen, litteä ja nystermäpintainen sekä noin 7-9 mm pitkä ja noin 5-6 mm leveä. Normaali kukinta-aika on kesä-heinäkuu.
Koiranheisi on alkuperäinen laji Suomessa ja sen esiintymisalue yltää etelästä päin Kainuun, Oulun Pohjanmaan ja Perä-Pohjanmaan eliömaakuntien linjalle saakka. Se on yleinen tai yleisehkö suurimmassa osassa esiintymisaluettaan. Kasvupaikkoina ovat lähinnä lehto- ja rantametsät, metsien laiteet, lehtokorvet ja puronvarret. Laji on myös koristepensas ja on villiytynyt asutuksen lähialueille metsiin ja metsänreunoihin. Lajista on jalostettu myös näyttävämpiä koristekasvilajikkeita, kuten ’Roseum’ ja ’Pohjan Neito’. Näissä lumipalloheideksi kutsutuissa lajikkeissa kukinto on pallomainen ja se koostuu kokonaan kookkaista, steriileistä kukista. Lumipalloheisi ei marjattomana ja siemenettömänä leviä luontoon. Muissa Pohjoismaissa koiranheittä esiintyy Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.
Koiranheisi on ainoa alkuperäinen ja luonnonvarainen heisilaji Suomessa ja edellä mainituissa Pohjoismaissa. Isot laitakukat tekevät kukinnon näyttävämmän näköiseksi ja houkuttelevat mm. kimalaisia ja kovakuoriaisia kukinnon keskialueen pienempiin mutta fertiileihin kukkiin. Jossain määrin toimii myös kukkien itsepölytys. Koiranheisi on myös vanha rohdos- ja hyötykasvi, vaikka sitä on aikaisemmin pidetty myrkyllisenä. Myrkytystietokeskuksen nykytiedon mukaan se ei ole kuitenkaan myrkyllinen. Kuoresta valmistettua rohtoa on käytetty mm. lievittämään lihas- ja kuukautiskipuja. Mehevät marjat ovat syksyllä sisältä tympeänhajuisia ja maultaan voimakkaan happamia. Pakkanen kuitenkin imellyttää ne ja niitä voi käyttää esim. yhdessä karpaloiden ja pihlajanmarjojen kanssa. Elias Lönnrot kirjasi heidelle monia käyttökohteita teoksessaan Flora Fennica. Suomen Kasvisto (1860): ”Vesat piipunvarsiksi, puu kalteenpiiksi. Kuoresta saadaan linnun liimaa keittämällä. Marjoja syöpi pyy ja muut linnut; myös valmistetaan niistä sekä etikkaa että paloviinaa. Kylmettyneenä kadottavat pahan makunsa ja kelpaavat ihmisten syödä sekoitettuina jauhoilla ja leiväksi laitettuna.”
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle koiranheiden esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 