Viola biflora – lapinorvokki

  • Viola biflora L. – lapinorvokki
  • Viola L. – orvokit
  • Violaceae – orvokkikasvit

Lapinorvokki, Viola biflora, on monivuotinen, pysty tai koheneva ja yksi- tai useampivartinen sekä lehtiruusukkeellinen ja tavallisesti noin 7-20 cm korkea ruoho. Juurakko on yleensä lyhyt ja haaraton, mutta siinä on runsaasti ohuita sivujuuria. Varret ovat haarattomat, lehdekkäät, hennot ja hauraat sekä vihreät ja kaljut.

Ruusukelehtiä on yleensä 2-3. Niiden ruoti on hento, kalju ja useimmiten noin 3-10 cm pitkä sekä lehtilapa pyöreämuotoinen tai leveän munuaismainen ja pituuttaan leveämpi sekä tavallisesti noin 1,5-3,5 cm pitkä ja noin 2-5 cm leveä. Varsilehtiä on useimmiten 2-4 ja niiden ruoti on tyvilehtien kaltainen mutta yleensä noin 1-5 cm pitkä. Varsilehtien lehtilapa on tyvilehtien kaltainen ja ylimpänä leveän herttamainen sekä tavallisesti noin 1-3 cm pitkä ja noin 1,5-4 cm leveä. Kaikkien lehtien lapa on ohut, vaaleahkon vihreä, päältä harvaan lyhytkarvainen ja alta kaljuhko sekä nyhälaitainen ja reunoiltaan tiheästi lyhytripsinen. Lehtien tyvilovi on kapea ja syvä. Varsilehtien korvakkeet ovat lähes soikeita, puikeita tai suikeita, ehytlaitaisia ja yleensä karvaisia sekä tavallisesti noin 4-5 mm pitkiä ja noin 1,5-2 mm leveitä.

Tieteellisestä lajinimestään (kaksikukkainen) huolimatta lapinorvokilla on kukintovarressaan yleensä 1-2, harvoin 3 ja vain joskus 4 kukkaa. Kukat ovat nuokkuvia ja tuoksuttomia sekä sijaitsevat yksittäin lehtihangoissa. Kukkaperä on hento, kalju ja tavallisesti noin 2-5 cm pitkä. Perän puolivälissä tai sen yläpuolella on muutamia, noin 0,5-2 mm pitkiä esilehtiä. Verholehtiä on 5 ja ne ovat suikeita, tylppäpäisiä, muuten kaljuja mutta hyvin lyhyesti ripsilaitaisia sekä yleensä noin 3-5 mm pitkiä ja noin 1-1,2 mm leveitä. Verholehdessä ei ole selvästi havaittavaa tyvilisäkettä.

Teriö on vastakohtainen, 5-lehtinen ja tavallisesti noin 15-20 mm pitkä ja noin 13-15 mm leveä. Terälehdet ovat keltaiset ja suonitukseltaan ruskeanvioletit. Kaksi niistä on suuntautunut ylös ja kaksi enemmän tai vähemmän yläviistoon. Nämä neljä ovat vastapuikeat ja pyöreähköpäiset sekä yleensä noin 6-10 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 3-5 mm leveät. Viides terälehti on alaspäin suuntautunut ja sen tyvellä on noin 1 mm:n mittainen, tylppä, keltainen kannus. Alin terälehti on vastapuikea tai päästään vinoneliömäinen ja kannuksen kanssa yleensä noin 7-13 mm pitkä sekä leveimmältä kohtaa noin 4-8 mm leveä. Tiiviisti sikiäimen ympärillä olevia oransseja heteitä on 5 ja emiö on yhdislehtinen, 1-vartaloinen ja -luottinen.

Edellä on kuvattu lapinorvokin ns. avopölytteisiä kukkia, joiden pölytyksen hoitavat hyönteiset. Terälehtien suonien väritys toimii mesiviittoina kohti heteitä ja emiä. Siementuotannon varmistamiseksi lajilla on usean muun monivuotisen orvokin tavoin myös ns. umpipölytteisiä kukkia. Ne kasvavat kukintakauden lopulla alimpiin lehtihankoihin ja ovat vain noin 2 mm pitkiä ja lyhytperäisiä. Kukat eivät avaudu ollenkaan, vaan niissä tapahtuu itsepölytys. Hedelmä on pitkänpyöreä tai munanmuotoinen, kolmiliuskaisesti avautuva ja kalju kota, joka on tavallisesti noin 6 mm pitkä ja noin 4 mm paksu. Siemenet ovat pitkänomaiset, kellertävät ja sileät sekä noin 2 mm pitkät. Niissä on pieni rasvapitoinen lisäke hyönteislevinnän helpottamiseksi. Normaali kukinta-aika on kesä-heinäkuu.

Lapinorvokki on alkuperäinen laji Suomessa ja se on yleisehkö Enontekiön Lapin ja Inarin Lapin sekä harvinainen Kittilän Lapin ja Sompion Lapin eliömaakunnissa. Perä-Pohjanmaan eliömaakunnasta se on jo hävinnyt. Laji on kalkinsuosija ja kasvaa lähinnä paljakan niityillä ja kankailla, lumimailla, tunturikoivikoissa, purojen varsilla, rannoilla, lehdoissa ja hetteiköissä. Muissa Pohjoismaissa lajia esiintyy Ruotsissa ja Norjassa. Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle lapinorvokin esiintymiskartalle Suomessa. Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (The Euro+Med Plantbase Projekt).

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto

Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Viola biflora - lapinorvokki viihtyy tuntureilla mm. paljakan kosteilla niityillä ja varvikoissa sekä tunturikoivikoissa. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan lounaisrinne, ensimmäisen, matalan pahtaseinämän yläpuolinen, valu- ja tihkuvesien kostuttama jyrkkä varvikkorinne retkeilykeskuksen kohdalla, luonnonsuojelualue, 620 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola biflora – lapinorvokki viihtyy tuntureilla mm. paljakan kosteilla niityillä ja varvikoissa sekä tunturikoivikoissa. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan lounaisrinne, ensimmäisen, matalan pahtaseinämän yläpuolinen, valu- ja tihkuvesien kostuttama jyrkkä varvikkorinne retkeilykeskuksen kohdalla, luonnonsuojelualue, 620 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola biflora - lapinorvokki voi kasvaa myös karuissa kivikoissa ja soraikoissa, jos tarjolla vain on riittävästi vettä ja kalkkia. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Iso-Mallan etelärinne, Kitsijoen Kitsiputouksen tyvirotko, 650 m mpy, 9.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola biflora – lapinorvokki voi kasvaa myös karuissa kivikoissa ja soraikoissa, jos tarjolla vain on riittävästi vettä ja kalkkia. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Iso-Mallan etelärinne, Kitsijoen Kitsiputouksen tyvirotko, 650 m mpy, 9.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola biflora - lapinorvokilla on pitkäruotisia ja lavaltaan pyöreämuotoisia tai leveän munuaismaisia tyvilehtiä, joiden leveys voi olla jopa 5 cm. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan lounaisrinne, retkeilykeskuksen yläpuolinen, jyrkkärinteinen tunturikoivikko, 540 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola biflora – lapinorvokilla on pitkäruotisia ja lavaltaan pyöreämuotoisia tai leveän munuaismaisia tyvilehtiä, joiden leveys voi olla jopa 5 cm. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan lounaisrinne, retkeilykeskuksen yläpuolinen, jyrkkärinteinen tunturikoivikko, 540 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola biflora - lapinorvokin varret ovat yleensä yksi- tai kaksikukkaisia, vaikka tieteellinen lajinimi painottaakin kaksikukkaisuutta. Pituutta varsilla on tavallisesti 7-20 cm. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan lounaisrinne, ensimmäisen, matalan pahtaseinämän yläpuolinen, valu- ja tihkuvesien kostuttama jyrkkä varvikkorinne retkeilykeskuksen kohdalla, luonnonsuojelualue, 620 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola biflora – lapinorvokin varret ovat yleensä yksi- tai kaksikukkaisia, vaikka tieteellinen lajinimi painottaakin kaksikukkaisuutta. Pituutta varsilla on tavallisesti 7-20 cm. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan lounaisrinne, ensimmäisen, matalan pahtaseinämän yläpuolinen, valu- ja tihkuvesien kostuttama jyrkkä varvikkorinne retkeilykeskuksen kohdalla, luonnonsuojelualue, 620 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola biflora - lapinorvokin varret ovat usein pystyt. Kukat ovat lehtihankaisia ja niiden perä on yleensä 2-5 cm pitkä. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan luoteisrinteen länsipuolinen tunturikoivikko retkeilykeskuksen kohdalla , 585 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola biflora – lapinorvokin varret ovat usein pystyt. Kukat ovat lehtihankaisia ja niiden perä on yleensä 2-5 cm pitkä. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan luoteisrinteen länsipuolinen tunturikoivikko retkeilykeskuksen kohdalla , 585 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola biflora - lapinorvokki on toisinaan pieni ja sen varsikin voi olla koheneva. Varsilehtiä on useimmiten 2-4 ja niiden ruoti on tyvilehtiä lyhyempi, noin 1-5 cm pitkä. Kuvassa myös tunturiängelmän, Thalictrum alpinum, lehtiä. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saana, Saanan luoteisrinne lähellä pahtaseinämää, paljakkarinne, 735 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola biflora – lapinorvokki on toisinaan pieni ja sen varsikin voi olla koheneva. Varsilehtiä on useimmiten 2-4 ja niiden ruoti on tyvilehtiä lyhyempi, noin 1-5 cm pitkä. Kuvassa myös tunturiängelmän, Thalictrum alpinum, lehtiä. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saana, Saanan luoteisrinne lähellä pahtaseinämää, paljakkarinne, 735 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola biflora - lapinorvokin kukassa on viisi keltaista terälehteä. Ikääntyessään ylemmät niistä kiertyvät usein voimakkaasti. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Iso-Mallan etelärinne, Kitsijoen Kitsiputouksen tyvirotko, 650 m mpy, 9.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola biflora – lapinorvokin kukassa on viisi keltaista terälehteä. Ikääntyessään ylemmät niistä kiertyvät usein voimakkaasti. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Iso-Mallan etelärinne, Kitsijoen Kitsiputouksen tyvirotko, 650 m mpy, 9.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola biflora - lapinorvokin terälehdistä kaksi on suuntautunut ylös ja kaksi enemmän tai vähemmän yläviistoon. Nämä neljä ovat malliltaan vastapuikeita ja pyöreähköpäisiä Viides terälehti on alaspäin suuntautunut ja vastapuikea tai päästään vinoneliömäinen. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan luoteisrinteen länsipuolinen tunturikoivikko retkeilykeskuksen kohdalla , 585 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola biflora – lapinorvokin terälehdistä kaksi on suuntautunut ylös ja kaksi enemmän tai vähemmän yläviistoon. Nämä neljä ovat malliltaan vastapuikeita ja pyöreähköpäisiä Viides terälehti on alaspäin suuntautunut ja vastapuikea tai päästään vinoneliömäinen. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan luoteisrinteen länsipuolinen tunturikoivikko retkeilykeskuksen kohdalla , 585 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola biflora - lapinorvokin teriö on tavallisesti noin 15-20 mm pitkä ja noin 13-15 mm leveä. Sen neljä ylempää terälehteä ovat noin 6-10 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 3-5 mm leveät. Viides alaspäin suuntautunut terälehti on noin 7-13 mm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 4-8 mm leveä. Heteitä on viisi ja kuvassa näkyvä emi on yksiluottinen. Terälehtien suonitus on ruskeanvioletti ja se toimii mesiviittoina hyönteisille. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saana, Saanan luoteisrinne lähellä pahtaseinämää, paljakkarinne, 720 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola biflora – lapinorvokin teriö on tavallisesti noin 15-20 mm pitkä ja noin 13-15 mm leveä. Sen neljä ylempää terälehteä ovat noin 6-10 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 3-5 mm leveät. Viides alaspäin suuntautunut terälehti on noin 7-13 mm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 4-8 mm leveä. Heteitä on viisi ja kuvassa näkyvä emi on yksiluottinen. Terälehtien suonitus on ruskeanvioletti ja se toimii mesiviittoina hyönteisille. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saana, Saanan luoteisrinne lähellä pahtaseinämää, paljakkarinne, 720 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola biflora - lapinorvokin alimman terälehden tyvi muodostaa noin 1 mm pitkän, tylpän kannuksen. Verholehtiä on viisi ja ne ovat suikeita sekä yleensä noin 3-5 mm pitkiä. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saana, Saanan luoteisrinne lähellä pahtaseinämää, paljakkarinne, 720 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola biflora – lapinorvokin alimman terälehden tyvi muodostaa noin 1 mm pitkän, tylpän kannuksen. Verholehtiä on viisi ja ne ovat suikeita sekä yleensä noin 3-5 mm pitkiä. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saana, Saanan luoteisrinne lähellä pahtaseinämää, paljakkarinne, 720 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola biflora - lapinorvokin tyvilehtien lapa on pituuttaan leveämpi sekä tavallisesti noin 1,5-3,5 cm pitkä ja noin 2-5 cm leveä. Tyvilovi on syvä ja kapea. Varsilehdet pienenevät ylöspäin ja ne ovat lavaltaan tyvilehtien kaltaiset ja ylimpänä kuvan tavoin leveän herttamaiset. Kaikkien lehtien lapa on päältä harvaan lyhytkarvainen ja nyhälaitainen sekä reunoiltaan tiheästi lyhytripsinen. Varsilehtien korvakkeet, jotka näkyvät kuvan oikeassa laidassa, ovat soikeita, puikeita tai suikeita, ehytlaitaisia ja yleensä noin 4-5 mm pitkiä. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan luoteisrinteen länsipuolinen tunturikoivikko retkeilykeskuksen kohdalla , 585 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola biflora – lapinorvokin tyvilehtien lapa on pituuttaan leveämpi sekä tavallisesti noin 1,5-3,5 cm pitkä ja noin 2-5 cm leveä. Tyvilovi on syvä ja kapea. Varsilehdet pienenevät ylöspäin ja ne ovat lavaltaan tyvilehtien kaltaiset ja ylimpänä kuvan tavoin leveän herttamaiset. Kaikkien lehtien lapa on päältä harvaan lyhytkarvainen ja nyhälaitainen sekä reunoiltaan tiheästi lyhytripsinen. Varsilehtien korvakkeet, jotka näkyvät kuvan oikeassa laidassa, ovat soikeita, puikeita tai suikeita, ehytlaitaisia ja yleensä noin 4-5 mm pitkiä. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan luoteisrinteen länsipuolinen tunturikoivikko retkeilykeskuksen kohdalla , 585 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola biflora - lapinorvokin lehdet ovat alta kaljuhkot. Kuvassa taustalla näkyy kodaksi kehittyvä kukka verhiöineen. Kasvavan kodan päässä on vielä emin vartalo ja luotti paikallaan. Täysikasvuinen kota on pitkänpyöreä tai munanmuotoinen sekä yleensä noin 6 mm pitkä ja noin 4 mm paksu. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saana, Saanan luoteisrinne lähellä pahtaseinämää, paljakkarinne, 720 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola biflora – lapinorvokin lehdet ovat alta kaljuhkot. Kuvassa taustalla näkyy kodaksi kehittyvä kukka verhiöineen. Kasvavan kodan päässä on vielä emin vartalo ja luotti paikallaan. Täysikasvuinen kota on pitkänpyöreä tai munanmuotoinen sekä yleensä noin 6 mm pitkä ja noin 4 mm paksu. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saana, Saanan luoteisrinne lähellä pahtaseinämää, paljakkarinne, 720 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto

Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto