- Viola canina L. – aho-orvokki
- subsp. canina – pikkuaho-orvokki
- Viola L. – orvokit
- Violaceae – orvokkikasvit
Aho-orvokista, Viola canina, esiintyy Suomessa ja muualla Pohjoismaissa kaksi alalajia, tässä esiteltävä nimialalaji, pikkuaho-orvokki, subsp. canina ja isoaho-orvokki, subsp. ruppii. Pikkuaho-orvokki on monivuotinen, koheneva- tai pystyhkövartinen ja yleensä noin 8-15 cm korkea ruoho, jolta puuttuvat lehtiruusukkeet. Juurakko on suikertava, haarova ja varsiryhmiä muodostava. Varsia on yleensä useampia ja ne ovat haarovia tai haarattomia sekä monilehtisiä, vihreitä tai punaruskeita ja kaljuja. Osa varsista voi olla lyhyitä, lehdekkäitä ja kukattomia.
Yksittäisiä, varsilehtien kaltaisia tyvilehtiä esiintyy vain harvoin. Ruodillisia varsilehtiä on tavallisesti 3-7. Ruoti on kalju ja yleensä noin 1-4 cm pitkä ollen lyhimmillään ylimmissä lehdissä. Lehtilapa on kapean herttamainen tai kapeanpuikea. Tyvi on suorahko tai matala- ja leveälovinen sekä kärki tylppä tai terävähkö. Lapa on matalasti nyhälaitainen, tummanvihreä, paksuhko, päältä kiiltävähkö ja kalju tai harvaan lyhytkarvainen sekä alta kalju tai suonia myöten lyhytkarvainen. Pituutta lehtilavalla on tavallisesti noin 1-3 cm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 0,7-2 cm. Ylimpien lehtienkin lapa on usein vähemmän kuin 2 kertaa leveytensä pituinen. Lehtien korvakkeet ovat kapeanpuikeat tai suikeat ja kärkeä kohti suuntautuneesti harvahkohampaiset sekä kaljut tai hyvin lyhytkarvaiset. Hampaat ovat teräväkärkiset tai lyhyesti ripsipäiset. Korvakkeet ovat tavallisesti noin 5-15 mm pitkiä ja noin 1-3 mm leveitä. Ne ovat pisimmillään ylimmissä lehdissä.
Kukat ovat nuokkuvia, tuoksuttomia ja yksittäin lehtihangoissa noin varren puolivälistä alkaen ylöspäin. Kukkaperä on kalju ja tavallisesti noin 3-5 cm pitkä sekä yleensä hankansa varsilehteä pitempi. Perän yläosassa, usein lähellä kukkaa, on 2 rinnakkaista tai allekkain olevaa, äimämäistä ja useimmiten noin 2-4 mm pitkää esilehteä. Verholehtiä on 5 ja ne ovat suikeat tai tasaisesti teräväksi kärjeksi suippenevat ja kaljut sekä tyvilisäkkeelliset. Ne ovat tyvilisäkkeen kanssa yleensä noin 7-9 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1,5-2 mm leveät. Tyvilisäke on lähes pyöreämuotoinen tai tylppäpäinen ja usein päästään epäsäännöllisesti nyhäinen tai hampainen ja yleensä noin 1,5-2 mm pitkä.
Teriö on vastakohtainen, 5-lehtinen ja tavallisesti noin 15-20 mm pitkä ja noin pituutensa levyinen. Terälehdet ovat siniset tai vaaleansiniset ja tyveltään valkoiset. Suonitukseltaan ne ovat pohjaväriään tummemmat ja voimakkaimmillaan suonten väritys on alimman terälehden tyviosassa. Kaksi terälehdistä on suuntautunut ylös ja kaksi kyljittäin kääntyneinä alaviistoon. Viides on kannuksellinen ja alaspäin suuntautunut. Neljä ylempää terälehteä ovat vastapuikeat ja pyöreä- tai suippopäiset sekä yleensä noin 10-12 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 4-6 mm leveät. Alaviistoon osoittavien terälehtien tyviosassa on tiheä ryhmä läpinäkyviä karvoja. Alimmainen, kannuksellinen terälehti on vastapuikea ja pyöreä- tai suippopäinen sekä ilman kannusta yleensä noin 10-15 mm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 5-7 mm leveä. Kannus on noin 3-4 mm pitkä, suora ja pyöreä- tai tylppäpäinen sekä kellanvalkoinen tai kellanvihertävä. Kannuksen pää ulottuu verholehtien tyvilisäkkeitä ulommaksi. Oranssinvärisiä ja tiiviisti sikiäimen ympärillä olevia heteitä on 5 ja emiö on yhdislehtinen 1-vartaloinen ja -luottinen.
Edellä on kuvattu pikkuaho-orvokin ns. avopölytteisiä kukkia, joiden pölytyksen hoitavat hyönteiset. Siementuotannon varmistamiseksi lajilla on usean muun monivuotisen orvokin tavoin myös ns. umpipölytteisiä kukkia. Ne kasvavat useimmiten kukintakauden loppupuolella ja ovat lyhytperäisiä ja yleensä noin 3-4 mm pitkiä. Kukat eivät avaudu ollenkaan, vaan niissä tapahtuu itsepölytys. Hedelmä on pitkänpyöreä tai munanmuotoinen, kolmiliuskaisesti alas asti avautuva ja kalju kota, joka on tavallisesti noin 7-8 mm pitkä ja noin 4-5 mm paksu. Siemenet ovat soikeat, ruskeahkot ja sileät sekä noin 1,5-2 mm pitkät. Niissä on pieni rasvapitoinen lisäke hyönteislevinnän helpottamiseksi. Normaali kukinta-aika on touko – kesäkuu.
Pikkuaho-orvokki on alkuperäinen Suomessa. Se on yleisempi Ahvenanmaan, Varsinais-Suomen ja Uudenmaan eliömaakunnissa sekä harvinainen Etelä-Karjalan, Satakunnan, Etelä-Hämeen ja Etelä-Savon eliömaakunnissa. Yksittäisiä havaintoja on tehty myös Etelä-Pohjanmaan, Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan eliömaakunnista. Kasvupaikkoja ovat lähinnä kedot, niitty- ja mäenrinteet, pientareet, kallionummet, avoimet metsät ja niiden laiteet, lehtoniityt sekä kivikkorannat. Muissa Pohjoismaissa pikkuaho-orvokkia esiintyy Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja Islannissa.
Isoaho-orvokki, subsp. ruppii, on nimensä mukaisesti lähes kaikilta mitoiltaan isompi. Pituus on noin 15-30 cm. Lehtilapa on yleensä noin 2-5 cm pitkä, ja ylemmissä lehdissä noin 2 kertaa leveytensä pituinen. Muista lajeista tiettyä samankaltaisuutta löytyy yleisen metsäorvokin, V. riviniana, kanssa. Metsäorvokilla on kuitenkin ruusukelehtiä ja kaikkien lehtien lapa on leveän herttamainen. Pikkuaho-orvokki voi myös risteytyä metsäorvokin kanssa.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle pikkuaho-orvokin esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 