Viola canina subsp. ruppii – aho-orvokki subsp. isoaho-orvokki

  • Viola canina L. – aho-orvokki
  • subsp. ruppii (All.) Schübl. & Martens [subsp. montana auct.] – isoaho-orvokki
  • Viola L. – orvokit
  • Violaceae – orvokkikasvit

Aho-orvokista, Viola canina, esiintyy Suomessa ja muualla Pohjoismaissa kaksi alalajia, nimialalaji pikkuaho-orvokki, subsp. canina ja tässä esiteltävä isoaho-orvokki, subsp. ruppii. Isoaho-orvokki on monivuotinen, pysty tai kaarevavartinen ja yleensä noin 15-30 cm korkea ruoho, jolta puuttuvat lehtiruusukkeet. Juurakko on suikertava ja haarova. Varsia on yleensä vähän ja ne ovat tavallisesti haarattomat, monilehtiset ja vihreät tai punaruskeat sekä kaljut. Osa varsista voi olla lyhyitä, lehdekkäitä ja kukattomia.

Yksittäisiä, varsilehtien kaltaisia tyvilehtiä esiintyy vain harvoin. Ruodillisia varsilehtiä on tavallisesti 4-7. Ruoti on kalju ja yleensä noin 2-6 cm pitkä ollen lyhimmillään ylimmissä lehdissä. Lehtilapa on puikea tai pitkän- ja kapeanpuikea – lähes kapean kolmiomainen tai alimmissa lehdissä herttamainen. Tyvi on suorahko tai matala- ja leveälovinen sekä kärki tylppä tai terävähkö. Lapa on matalasti nyhälaitainen, vihreä, ohuehko, päältä kiiltävähkö ja kalju tai harvaan lyhytkarvainen sekä alta kalju tai suonia myöten lyhytkarvainen. Pituutta lehtilavalla on tavallisesti noin 2-5 cm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 1,5-3 cm. Ylimpien lehtien lapa on useimmiten noin 2 kertaa leveytensä pituinen. Lehtien korvakkeet ovat kapeanpuikeat tai suikeat ja kärkeä kohti suuntautuneesti harvahampaiset sekä kaljut tai hyvin lyhytkarvaiset. Hampaat ovat teräväkärkiset tai lyhyesti ripsipäiset. Korvakkeet ovat tavallisesti noin 5-30 mm pitkiä ja noin 1,5-5 mm leveitä. Ne ovat pisimmillään ylimmissä lehdissä.

Kukat ovat nuokkuvia, tuoksuttomia ja yksittäin lehtihangoissa noin varren puolivälistä alkaen ylöspäin. Kukkaperä on kalju ja tavallisesti noin 5-8 cm pitkä sekä yleensä hankansa varsilehteä pitempi. Perän yläosassa, usein lähellä kukkaa, on 2 rinnakkaista tai allekkain olevaa, äimämäistä ja useimmiten noin 2-4 mm pitkää esilehteä. Verholehtiä on 5 ja ne ovat suikeat tai tasaisesti teräväksi kärjeksi suippenevat ja kaljut sekä tyvilisäkkeelliset. Ne ovat tyvilisäkkeen kanssa yleensä noin 8-11 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 2-2,5 mm leveät. Tyvilisäke on lähes pyöreämuotoinen tai tylppäpäinen ja usein päästään epäsäännöllisesti nyhäinen tai hampainen ja yleensä noin 1,5-2,5 mm pitkä.

Teriö on vastakohtainen, 5-lehtinen ja tavallisesti noin 15-25 mm pitkä ja noin pituutensa levyinen. Terälehdet ovat siniset, vaaleansiniset tai sinipunaiset ja tyveltään valkoiset tai hyvin harvoin kokonaan valkoiset. Suonitukseltaan ne ovat pohjaväriään tummemmat ja voimakkaimmillaan suonten väritys on alimman terälehden tyviosassa. Kaksi terälehdistä on suuntautunut ylös ja kaksi kyljittäin kääntyneinä alaviistoon. Viides on kannuksellinen ja alaspäin suuntautunut. Neljä ylempää terälehteä ovat vastapuikeat ja pyöreä- tai tylppäpäiset sekä yleensä noin 10-14 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 4-8 mm leveät. Alaviistoon osoittavien terälehtien tyviosassa on tiheä ryhmä läpinäkyviä karvoja. Alimmainen, kannuksellinen terälehti on vastapuikea ja pyöreä- tai tylppäpäinen sekä ilman kannusta yleensä noin 13-17 mm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 6-9 mm leveä. Kannus on noin 3-5 mm pitkä, suora ja pyöreä- tai tylppäpäinen sekä kellanvalkoinen tai kellanvihertävä. Kannuksen pää ulottuu verholehtien tyvilisäkkeitä ulommaksi. Oranssinvärisiä ja tiiviisti sikiäimen ympärillä olevia heteitä on 5 ja emiö on yhdislehtinen 1-vartaloinen ja -luottinen.

Edellä on kuvattu isoaho-orvokin ns. avopölytteisiä kukkia, joiden pölytyksen hoitavat hyönteiset. Alimman terälehden suonien väritys toimii mesiviittoina kohti kannusta sekä heteitä ja emiä. Siementuotannon varmistamiseksi lajilla on usean muun monivuotisen orvokin tavoin myös ns. umpipölytteisiä kukkia. Ne kasvavat useimmiten kukintakauden loppupuolella ja ovat lyhytperäisiä ja yleensä noin 3-4 mm pitkiä. Kukat eivät avaudu ollenkaan, vaan niissä tapahtuu itsepölytys. Hedelmä on pitkänpyöreä tai munanmuotoinen, kolmiliuskaisesti alas asti avautuva ja kalju kota, joka on tavallisesti noin 7,5-9 mm pitkä ja noin 4-5 mm paksu. Siemenet ovat soikeat, ruskeahkot ja sileät sekä noin 1,5-2 mm pitkät. Niissä on pieni rasvapitoinen lisäke hyönteislevinnän helpottamiseksi. Normaali kukinta-aika on toukokuun loppupuoli – heinäkuu.

Isoaho-orvokki on alkuperäinen Suomessa. Sitä esiintyy kaikissa eliömaakunnissa ja se on muualla yleinen mutta Lapin pohjoisimmissa eliömaakunnissa harvinaisempi. Kasvupaikkoja ovat lähinnä metsien laitamat, erilaiset pientareet ja kuivat niityt sekä avoimet metsät, metsien hakkuualueet, harju-, mäki- ja tunturirinteet, kuivahkot lehdot ja kallioiset maat. Muissa Pohjoismaissa isoaho-orvokkia esiintyy Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja Islannissa. Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle isoaho-orvokin esiintymiskartalle Suomessa. Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (The Euro+Med Plantbase Projekt).

Nimialalaji pikkuaho-orvokki, subsp. canina, on nimensä mukaisesti lähes kaikilta mitoiltaan pienempi. Pituus vaihtelee hieman 10 cm:n kahta puolen. Lehtilapa on yleensä noin 1-3 cm pitkä, kapean herttamainen ja vähemmän kuin 2 kertaa leveytensä pituinen. Muista lajeista tiettyä samankaltaisuutta löytyy yhtä yleisen metsäorvokin, V. riviniana, kanssa. Metsäorvokilla on kuitenkin ruusukelehtiä ja kaikkien lehtien lapa on leveän herttamainen. Isoaho-orvokki on ylivoimaisesti herkin risteytymään muiden orvokkilajien kanssa. Yleisin ja runsain risteymäkumppani on metsäorvokki (risteymä). Tämä on omiaan hämärtämään rajaa lajien välillä. Lisäksi on risteytymistä harjuhietaorvokin, V. rupestris subsp. rupestris, pahtahietaorvokin, subsp. relicta, rantaorvokin, V. stagnina (risteymä) ja luhtaorvokin, V. uliginosa, kanssa. Kahden viimeksi mainitun osalta tämä risteytyminen on lisäuhkatekijä muutenkin erittäin uhanalaisten lajien osalta.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto

Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Viola canina subsp. ruppii - aho-orvokki subsp. isoaho-orvokki on tavallisesti noin 15-30 cm korkea. Sen varret ovat pystyt tai kaarevat ja yleensä haarattomat. Ne ovat vihreät tai toisinaan kuvan tavoin punaruskeat ja kaljut. Ruodillisia varsilehtiä on tavallisesti 4-7. EH, Hämeenlinna, Vuorentaka, Kurala, Vähä-Tertintien laita metsän reunassa, 1.6.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola canina subsp. ruppii – aho-orvokki subsp. isoaho-orvokki on tavallisesti noin 15-30 cm korkea. Sen varret ovat pystyt tai kaarevat ja yleensä haarattomat. Ne ovat vihreät tai toisinaan kuvan tavoin punaruskeat ja kaljut. Ruodillisia varsilehtiä on tavallisesti 4-7. EH, Hämeenlinna, Vuorentaka, Kurala, Vähä-Tertintien laita metsän reunassa, 1.6.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola canina subsp. ruppii - aho-orvokin subsp. isoaho-orvokin alemmat varsilehdet ovat usein pienet ja herttamaiset sekä tyveltään matala- ja leveäloviset. Ylimmät lehdet ovat yleensä pitkän- ja kapeanpuikeat, tyveltään suorahkot tai matala- ja leveäloviset. Kärki on tylppä tai terävähkö. Lapa on päältä kiiltävähkö ja kalju tai harvaan lyhytkarvainen. EH, Janakkala, Rastila, Kalpalinnan harjualueen luoteispää, Sälilammen mökkitien varsi, 26.5.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola canina subsp. ruppii – aho-orvokin subsp. isoaho-orvokin alemmat varsilehdet ovat usein pienet ja herttamaiset sekä tyveltään matala- ja leveäloviset. Ylimmät lehdet ovat yleensä pitkän- ja kapeanpuikeat, tyveltään suorahkot tai matala- ja leveäloviset. Kärki on tylppä tai terävähkö. Lapa on päältä kiiltävähkö ja kalju tai harvaan lyhytkarvainen. EH, Janakkala, Rastila, Kalpalinnan harjualueen luoteispää, Sälilammen mökkitien varsi, 26.5.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola canina subsp. ruppii - aho-orvokki subsp. isoaho-orvokki voi sopeutuvaisena kasvina levitä metsänreunoista pientareille ja pihoihin ja selvitä hyvin karunnäköisilläkin paikoilla. Oikeanpuolimmaisessa varressa näkyvät kookkaat lehtikorvakkeet, jotka voivat ylimmissä lehdissä olla puolen lehtiruodin mittaisia. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, omakotialueen pihamaa Näsiäntien varrella, 14.5.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola canina subsp. ruppii – aho-orvokki subsp. isoaho-orvokki voi sopeutuvaisena kasvina levitä metsänreunoista pientareille ja pihoihin ja selvitä hyvin karunnäköisilläkin paikoilla. Oikeanpuolimmaisessa varressa näkyvät kookkaat lehtikorvakkeet, jotka voivat ylimmissä lehdissä olla puolen lehtiruodin mittaisia. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, omakotialueen pihamaa Näsiäntien varrella, 14.5.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola canina subsp. ruppii - aho-orvokki subsp. isoaho-orvokki on lehtiruusukkeeton.  Sillä on harvoin yksittäisiä tyvilehtiä (kuvassa takana), jonka lisäksi kukkavarsien viereen toisinaan kasvaa lyhyitä, lehdekkäitä ja kukattomia varsia (kuvassa edessä). EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan lounaanpuoleinen rinne, ensimmäinen, matala pahtaseinämä tunturikoivikkorinteessä, retkeilykeskuksen kohdalla, luonnonsuojelualue, 600 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola canina subsp. ruppii – aho-orvokki subsp. isoaho-orvokki on lehtiruusukkeeton. Sillä on harvoin yksittäisiä tyvilehtiä (kuvassa takana), jonka lisäksi kukkavarsien viereen toisinaan kasvaa lyhyitä, lehdekkäitä ja kukattomia varsia (kuvassa edessä). EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan lounaanpuoleinen rinne, ensimmäinen, matala pahtaseinämä tunturikoivikkorinteessä, retkeilykeskuksen kohdalla, luonnonsuojelualue, 600 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola canina subsp. ruppii - aho-orvokki subsp. isoaho-orvokki on tyypillisimmillään niukkavartinen. Teriö on yleisimmin sininen tai vaaleansininen. Terälehdet ovat kapeamman tai kuvan tavoin leveän vastapuikeat. EH, Asikkala, Hillilä, Syrjänsupat, suppa-alueen lounaispuolen metsäpolun laita, 7.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola canina subsp. ruppii – aho-orvokki subsp. isoaho-orvokki on tyypillisimmillään niukkavartinen. Teriö on yleisimmin sininen tai vaaleansininen. Terälehdet ovat kapeamman tai kuvan tavoin leveän vastapuikeat. EH, Asikkala, Hillilä, Syrjänsupat, suppa-alueen lounaispuolen metsäpolun laita, 7.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola canina subsp. ruppii - aho-orvokin subsp. isoaho-orvokin lehtiruoti on noin 2-6 cm pitkä ollen lyhimmillään ylimmissä lehdissä. Kukkaperä on tavallisesti noin 5-8 cm pitkä sekä yleensä varsilehteään, jonka hangasta se kasvaa, pitempi. Kuvan alalaidassa näkyy kukkinut ja kokoon rullautunut teriö, jonka verholehtien tyvilisäkkeet ovat kääntyneet ja erottuvat selvästi. EH, Vesilahti, Mantere, Peltosaari, Hulausjärven rantaan vievän peltotien ison laitaojan rinne, 6.6.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola canina subsp. ruppii – aho-orvokin subsp. isoaho-orvokin lehtiruoti on noin 2-6 cm pitkä ollen lyhimmillään ylimmissä lehdissä. Kukkaperä on tavallisesti noin 5-8 cm pitkä sekä yleensä varsilehteään, jonka hangasta se kasvaa, pitempi. Kuvan alalaidassa näkyy kukkinut ja kokoon rullautunut teriö, jonka verholehtien tyvilisäkkeet ovat kääntyneet ja erottuvat selvästi. EH, Vesilahti, Mantere, Peltosaari, Hulausjärven rantaan vievän peltotien ison laitaojan rinne, 6.6.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola canina subsp. ruppii - aho-orvokin subsp. isoaho-orvokin teriö voi harvemmin olla myös sinipunainen ja hyvin harvoin valkoinen. Kuvan yksilössä väriä ei ole juurikaan riittänyt nuorimpaan kukkaan. EH, Vesilahti, Mantere, Peltosaari, Hulausjärven rantaan vievän peltotien ison laitaojan rinne, 6.6.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola canina subsp. ruppii – aho-orvokin subsp. isoaho-orvokin teriö voi harvemmin olla myös sinipunainen ja hyvin harvoin valkoinen. Kuvan yksilössä väriä ei ole juurikaan riittänyt nuorimpaan kukkaan. EH, Vesilahti, Mantere, Peltosaari, Hulausjärven rantaan vievän peltotien ison laitaojan rinne, 6.6.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola canina subsp. ruppii - aho-orvokin subsp. isoaho-orvokin teriö on tavallisesti noin 15-25 mm pitkä ja noin pituutensa levyinen. Neljä ylempää terälehteä ovat yleensä noin 10-14 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 4-8 mm leveät. Alaviistoon osoittavien terälehtien tyviosassa on tiheä ryhmä läpinäkyviä karvoja. Alimmainen terälehti on ilman kannusta yleensä noin 13-17 mm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 6-9 mm leveä. EH, Hämeenlinna, Vuorentaka, Kuralasta Vähä-Tertin ohi menevän metsätieuran laita, 22.5.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola canina subsp. ruppii – aho-orvokin subsp. isoaho-orvokin teriö on tavallisesti noin 15-25 mm pitkä ja noin pituutensa levyinen. Neljä ylempää terälehteä ovat yleensä noin 10-14 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 4-8 mm leveät. Alaviistoon osoittavien terälehtien tyviosassa on tiheä ryhmä läpinäkyviä karvoja. Alimmainen terälehti on ilman kannusta yleensä noin 13-17 mm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 6-9 mm leveä. EH, Hämeenlinna, Vuorentaka, Kuralasta Vähä-Tertin ohi menevän metsätieuran laita, 22.5.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola canina subsp. ruppii - aho-orvokin subsp. isoaho-orvokin terälehtien tyviosa on valkoinen ja alimman lehden peräosan suonitus on yleissävyä huomattavasti tummempi. Suonet ovat mesiviittoina hyönteisille kohti kannusta. Nielussa pilkottavat oranssit heteet ja yksittäinen emin luotti. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan lounaanpuoleinen rinne, ensimmäinen, matala pahtaseinämä tunturikoivikkorinteessä, retkeilykeskuksen kohdalla, luonnonsuojelualue, 600 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola canina subsp. ruppii – aho-orvokin subsp. isoaho-orvokin terälehtien tyviosa on valkoinen ja alimman lehden peräosan suonitus on yleissävyä huomattavasti tummempi. Suonet ovat mesiviittoina hyönteisille kohti kannusta. Nielussa pilkottavat oranssit heteet ja yksittäinen emin luotti. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan lounaanpuoleinen rinne, ensimmäinen, matala pahtaseinämä tunturikoivikkorinteessä, retkeilykeskuksen kohdalla, luonnonsuojelualue, 600 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola canina subsp. ruppii - aho-orvokin subsp. isoaho-orvokin verholehdet ovat tasaisesti teräväksi kärjeksi suippenevat ja kaljut. Ne ovat tyvilisäkkeen kanssa yleensä noin 8-11 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 2-2,5 mm leveät. Tyvilisäke on usein päästään epäsäännöllisesti nyhäinen tai hampainen ja yleensä noin 1,5-2,5 mm pitkä. Kannus on noin 3-5 mm pitkä, suora ja kellanvalkoinen tai kellanvihertävä. Kukkaperän yläosassa, usein lähellä kukkaa, on kaksi äimämäistä ja useimmiten noin 2-4 mm pitkää esilehteä. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan lounaanpuoleinen rinne, ensimmäinen, matala pahtaseinämä tunturikoivikkorinteessä, retkeilykeskuksen kohdalla, luonnonsuojelualue, 600 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola canina subsp. ruppii – aho-orvokin subsp. isoaho-orvokin verholehdet ovat tasaisesti teräväksi kärjeksi suippenevat ja kaljut. Ne ovat tyvilisäkkeen kanssa yleensä noin 8-11 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 2-2,5 mm leveät. Tyvilisäke on usein päästään epäsäännöllisesti nyhäinen tai hampainen ja yleensä noin 1,5-2,5 mm pitkä. Kannus on noin 3-5 mm pitkä, suora ja kellanvalkoinen tai kellanvihertävä. Kukkaperän yläosassa, usein lähellä kukkaa, on kaksi äimämäistä ja useimmiten noin 2-4 mm pitkää esilehteä. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan lounaanpuoleinen rinne, ensimmäinen, matala pahtaseinämä tunturikoivikkorinteessä, retkeilykeskuksen kohdalla, luonnonsuojelualue, 600 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola canina subsp. ruppii - aho-orvokin subsp. isoaho-orvokin kota on pitkänpyöreä tai munanmuotoinen ja kolmiliuskaisesti alas asti avautuva sekä kalju. Se on tavallisesti noin 7,5-9 mm pitkä ja noin 4-5 mm paksu. EH, Hämeenlinna, Vuorentaka, Kuralasta Vähä-Tertin ohi menevän metsätieuran laita, 3.7.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola canina subsp. ruppii – aho-orvokin subsp. isoaho-orvokin kota on pitkänpyöreä tai munanmuotoinen ja kolmiliuskaisesti alas asti avautuva sekä kalju. Se on tavallisesti noin 7,5-9 mm pitkä ja noin 4-5 mm paksu. EH, Hämeenlinna, Vuorentaka, Kuralasta Vähä-Tertin ohi menevän metsätieuran laita, 3.7.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola canina subsp. ruppii - aho-orvokin subsp. isoaho-orvokin lehtilapa on matalasti nyhälaitainen ja alta kalju tai kuvan tavoin suonia myöten lyhytkarvainen. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Mallan luonnonpuisto, Kalottireitin varsi Iso-Mallan etelärinteellä, Kitsijoen itäpuolen rinnekivikko, 650 m mpy, 19.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola canina subsp. ruppii – aho-orvokin subsp. isoaho-orvokin lehtilapa on matalasti nyhälaitainen ja alta kalju tai kuvan tavoin suonia myöten lyhytkarvainen. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Mallan luonnonpuisto, Kalottireitin varsi Iso-Mallan etelärinteellä, Kitsijoen itäpuolen rinnekivikko, 650 m mpy, 19.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola canina subsp. ruppii - aho-orvokin subsp. isoaho-orvokin lehtien korvakkeet ovat kapeanpuikeat tai suikeat ja kärkeä kohti suuntautuneesti harvahampaiset sekä kaljut tai hyvin lyhytkarvaiset. Hampaat ovat kuvan tavoin teräväkärkiset tai ripsipäiset. Korvakkeet ovat tavallisesti noin 5-30 mm pitkiä ja noin 1,5-5 mm leveitä. Ne ovat pisimmillään ylimmissä lehdissä. EH, Hämeenlinna, Vuorentaka, Kurala, Vähä-Tertintien laita metsän reunassa, 1.6.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola canina subsp. ruppii – aho-orvokin subsp. isoaho-orvokin lehtien korvakkeet ovat kapeanpuikeat tai suikeat ja kärkeä kohti suuntautuneesti harvahampaiset sekä kaljut tai hyvin lyhytkarvaiset. Hampaat ovat kuvan tavoin teräväkärkiset tai ripsipäiset. Korvakkeet ovat tavallisesti noin 5-30 mm pitkiä ja noin 1,5-5 mm leveitä. Ne ovat pisimmillään ylimmissä lehdissä. EH, Hämeenlinna, Vuorentaka, Kurala, Vähä-Tertintien laita metsän reunassa, 1.6.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola canina subsp. ruppii - aho-orvokin subsp. isoaho-orvokin lehtikorvakkeiden laitahampaat voivat olla myös lyhyesti ripsipäiset. EH, Vesilahti, Mantere, Peltosaari, Hulausjärven rantaan vievän peltotien ison laitaojan rinne, 6.6.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola canina subsp. ruppii – aho-orvokin subsp. isoaho-orvokin lehtikorvakkeiden laitahampaat voivat olla myös lyhyesti ripsipäiset. EH, Vesilahti, Mantere, Peltosaari, Hulausjärven rantaan vievän peltotien ison laitaojan rinne, 6.6.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto

Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto