Viola canina subsp. ruppii x riviniana – aho-orvokki subsp. isoaho-orvokki x metsäorvokki
Viola canina L. subsp. ruppii (All.) Schübl. & Martens x riviniana Rchb. – aho-orvokki subsp. isoaho-orvokki x metsäorvokki
risteymänimi Viola xintersita Beck
ViolaL. – orvokit
Violaceae – orvokkikasvit
Isoaho-orvokki, Viola canina subsp. ruppii ja metsäorvokki, V. riviniana, kasvavat erityisesti ihmistoiminnan muokkaamilla alueilla, kuten metsänreunoissa, metsäurien laiteilla ja pientareilla yhdessä, jolloin ne myös herkästi risteytyvät keskenään. Risteymä voi olla täysin välimuotoinen tai muistuttaa enemmän jompaa kumpaa kantalajiaan. Risteymän kasvutapa ja yleishabitus poikkeaa usein kantalajeista. Yksilötupas on tavallisesti moni- jopa monikymmenvartinen, kaikin puolin hyvin reheväkasvuinen ja kookas. Korkeus on tavallisesti noin 15-50 cm ja lähes aina mahdollisesti paikalla olevia kantalajejaan kookkaampi. Varsi ja lehtiruodit ovat yleensä kaljut sekä lehtilapa molemmin puolin kalju tai kaljuhko.
Risteymällä voi olla joitakin ruusukelehtiä tai ne puuttuvat kokonaan. Isoaho-orvokin ylimpien lehtien lapa on useimmiten noin 2 kertaa leveytensä pituinen, kun se metsäorvokilla on noin 1-1,4-kertainen. Risteymällä suhdeluku näyttäisi liikkuvan noin välillä 1,2-2. Isoaho-orvokilla ylempien lehtien lapa on pitkän- ja kapeanpuikea ja metsäorvokilla leveänpuikea. Risteymä vaihtelee tällä välillä. Kuitenkin yksilön monivartisuuden, koon ja rehevyyden ohella ylempien lehtien yleisvaikutelma on usein risteymän hyvä tuntomerkki. Kun tuppaan latvassa on tiheä joukko kookkaita, leveähkönpuikeita ja kukilta lähes päähuomion varastavia, reheviä lehtiä, kyse on melkoisella varmuudella risteymästä. Lähemmässä tarkastelussa lehtien korvakkeet ovat tärkeä tuntomerkki, joskin erottelun tekeminen vaatii jonkin verran harjaannusta. Isoaho-orvokin korvakkeet ovat kapeanpuikeat tai suikeat ja kärkeä kohti suuntautuneesti harva- ja terävähampaiset. Toisinaan hampaat voivat olla lyhyesti ripsipäiset. Metsäorvokin korvakkeet ovat kapeansuikeat ja pitkäkärkiset tai ylempänä lähes äimämäiset ja laidoiltaan siirottavasti ripsihampaiset. Hampaat ovat pitkiä ja niitä on yleensä runsaasti. Risteymällä korvakkeet vaihtelevat edellisten välillä ollen kapeanpuikeita tai suikeahkoja ja usein pitkäkärkisiä. Laitahampaat ovat enimmäkseen kärkeä kohti suuntautuneita, pitkä- ja kapeakärkisiä tai lähes ripsimäisiä.
Risteymä yleensä kukkii runsaasti. Kukkaperä näyttäisi olevan noin 3-12 cm pitkä eli toisinaan kantalajejaan pitempi johtuen ilmeisesti keskimäärin isommasta koosta ja tiheämmästä kasvutavasta. Kukkaperän esilehdet ovat yläosassa, lähellä kukkaa ja ovat samankaltaiset kuin kantalajeillakin. Verholehdet tyvilisäkkeineen näyttäisivät tämän artikkelin kirjoittajan mittausten mukaan olevan noin 10-11 mm pitkät eli sijoittuvan kantalajien vaihteluvälien yläpäähän. Samoissa mittauksissa tyvilisäke oli noin 2 mm pitkä. Malliltaan verholehdet tyvilisäkkeineen ovat kantalajeilla ja risteymällä samankaltaiset.
Teriö on noin 15-25 mm pitkä ja suunnilleen saman levyinen eli samaa suuruusluokkaa kuin kantalajeillakin. Värikin on sama eli sininen tai sinipunainen. Myöskään terälehtien koko tai muoto eivät poikkea kantalajien vaihtelusta. Metsäorvokilla terälehdet ovat yleensä enemmän limittäiset kuin isoaho-orvokilla. Risteymällä ne ovat erilliset tai limittäiset. Alimman terälehden kannus on yleensä valkoinen tai kellanvalkoinen ja harvoin sinipunainen. Pituutta sillä on useimmiten noin 3-5 mm, joka sopii molempiin kantalajeihin. Kannus yltää tavallisesti huomattavasti verholehtien tyvilisäkkeitä ulommaksi, mutta voi näköjään joskus jäädä samalle tasollekin, kuten alla oleva kuvasarja osoittaa. Risteymään ei yleensä kehity kotia eikä siemeniä. Se kuitenkin kasvullisesti muodostaa laajenevia, monivartisia yksilöitä, kuten edellä on jo todettu. Normaali kukinta-aika on toukokuun loppupuoli – heinäkuu.
Isoaho-orvokki ja metsäorvokki ovat alkuperäisiä ja yleisiä Suomessa. Myös niiden risteymä on yleinen erityisesti eteläisessä Suomessa. Pohjoiseen päin harveten sitä on tavattu Perä-Pohjanmaan ja Koillismaan eliömaakuntiin saakka. Risteymää esiintyy erityisesti metsänreunoissa, metsämaastossa kulkevien urien varsilla, pientareilla ja niittymailla. Täysin luonnontilaisessa kasvuympäristössä nämä lajit yleensä pysyvät erillään. Risteymä kasvaa kantalajien seurassa tai läheisyydessä mutta myös yksinään vallitsevana. Niinpä paikallisesti voi esiintyä orvokkikantoja, joista ei löydä tyypillisiä kantalajien edustajia enää ollenkaan. Risteymää esiintyy muissa Pohjoismaissa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa sekä mahdollisesti myös Islannissa.
Viola canina subsp. ruppii x riviniana – isoaho-orvokin ja metsäorvokin risteymäyksilö, joka lehtiensä puolesta sopisi lähes puhtaaksi isoaho-orvokiksikin. Kuitenkin tiheä, yli 20-vartinen kokonaisuus kielii risteymästä jo kauempaakin katsoen ilman, että välttämättä tarvitsee kumartua tutkimaan lehtikorvakkeiden hampaita. Myös ylimpien lehtien tyviloven syvyys viittaa risteymäsyntyisyyteen. EH, Hämeenlinna, Vuorentaka, Kuralasta Vähä-Tertin ohi menevän metsätieuran laita, 7.6.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.Viola canina subsp. ruppii x riviniana – isoaho-orvokin ja metsäorvokin risteymäyksilö, jossa myös on yli 20 vartta. Risteymiin harvoin kasvaa metsäorvokin perimävaikutuksena ruusukelehtiä. 7.6.2012 EH, Asikkala, Hillilä, Syrjänsupat, suppa-alueen laidalla kulkevan metsäpolun laita, 7.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.Viola canina subsp. ruppii x riviniana – isoaho-orvokin ja metsäorvokin risteymä, joka on lehdiltään lähempänä metsäorvokkia. Myös terälehdet ovat metsäorvokin tapaan limittäiset. Leveän herttamaiset lehdet kuitenkin puuttuvat ja ylemmät lehdet ovat liian pitkäsuippuisen puikeita. U, Helsinki, Tuomarinkylä, Haltiala, Haltianpolun varrella oleva luonnonsuojelualue, metsäpolun varsi, 21.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.Viola canina subsp. ruppii x riviniana – isoaho-orvokin ja metsäorvokin risteymäyksilö, joka on niin välimuotoinen, että se on helppo havaita risteymäksi. Myös varsikon tiheys ja suuri koko helpottavat tulkintaa. Etualalla kasvaa yksittäinen ruusukelehti. Puolivälin varsilehdistä löytyy metsäorvokille sopivia, herttamaisia lehtiä. Ylälehdet ovat pitkäsuippuisen puikeita, mutta kuitenkin aho-orvokille liian leveitä. 7.6.2012 EH, Asikkala, Hillilä, Syrjänsupat, suppa-alueen laidalla kulkevan metsäpolun laita, 7.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.Viola canina subsp. ruppii x riviniana – isoaho-orvokin ja metsäorvokin sekamuotoiselle risteymälle on usein tyypillistä lehtien yletön rehevyys, joka jättää kukat hieman sivurooliin. EH, Hämeenlinna, Vuorentaka, Kuralasta Vähä-Tertin ohi menevän metsätieuran laita, 7.6.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.Viola canina subsp. ruppii x riviniana – isoaho-orvokin ja metsäorvokin sekamuotoisen risteymän lehdistä saa parhaan käsityksen ylhäältä päin kuvattuna. Samassakin yksilössä ylälehtien muoto vaihtelee herttamaisesta leveämmän tai kapeamman puikeaan sekä lyhyempi- ja pitempikärkiseen. Myös lehtien tyviloven syvyys vaihtelee voimakkaasti. Mielessään voi kuvitella, kuinka kahden, lehdiltään erinäköisen lajin perintötekijät ovat vatkautuneet sekaisin luomisen kirnussa, mutta lopputulos on kuitenkin jäänyt vähän kokkareiseksi. EH, Hämeenlinna, Vuorentaka, Kuralasta Vähä-Tertin ohi menevän metsätieuran laita, 7.6.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.Viola canina subsp. ruppii x riviniana – isoaho-orvokin ja metsäorvokin risteymän ylälehtien usein ilmenevä massiivisuus syntyy isoaho-orvokin perimästä tulevasta pituuskasvupaineesta ja vastaavasta metsäorvokin leveyskasvuvaikutuksesta. EH, Hämeenlinna, Vuorentaka, Kuralasta Vähä-Tertin ohi menevän metsätieuran laita, 7.6.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.Viola canina subsp. ruppii x riviniana – isoaho-orvokin ja metsäorvokin risteymän teriöt ovat siniset tai sinipunaiset. Niistä ei löydy sellaisia tuntomerkkejä, joiden perusteella voisi varmistua risteymästä, koska kantalajienkin teriöiden vaihteluväli menee päällekkäin. Kuvan keskimmäisen kukan terälehtiin tosin hyönteistoukka on luonut joitakin erityispiirteitä. 7.6.2012 EH, Asikkala, Hillilä, Syrjänsupat, suppa-alueella kulkevan metsäpolun laita, 7.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.Viola canina subsp. ruppii x riviniana – isoaho-orvokin ja metsäorvokin risteymän teriö on noin 15-25 mm pitkä ja suunnilleen saman levyinen. Kantalajeillakin koon vaihteluväli on sama. Terälehtien tyven valkoisuus ja karvoitus sekä suoniväritys ovat myös kantalajeilla samanlaiset. 7.6.2012 EH, Asikkala, Hillilä, Syrjänsupat, suppa-alueen laidalla kulkevan metsäpolun laita, 7.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.Viola canina subsp. ruppii x riviniana – isoaho-orvokin ja metsäorvokin risteymän teriönielusta pilkistävät sikiäimen ympärille tiiviisti puristuneet viisi hedettä ja yksiluottinen emi. Ne ovat normaalisti muodostuneita, mutta yleensä kotaa ja siemeniä ei kehity. EH, Hämeenlinna, Vuorentaka, Kuralasta Vähä-Tertin ohi menevän metsätieuran laita, 7.6.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.Viola canina subsp. ruppii x riviniana – isoaho-orvokin ja metsäorvokin risteymän kukkaperässä, usein lähellä kukkaa, on kantalajien tapaan kapeat esilehdet. Verholehdet tyvilisäkkeineen ovat usein noin 10-11 mm pitkät, mistä tyvilisäkkeen osuus on noin 2 mm. Malliltaan ja mitoiltaan verholehdet tyvilisäkkeineen ovat kantalajien kaltaiset. Alimman terälehden kannus on yleensä valkoinen tai kellanvalkoinen. Pituutta sillä on useimmiten noin 3-5 mm. Kannus yltää yleensä huomattavasti verholehtien tyvilisäkkeitä ulommaksi, mutta voi joskus jäädä kuvan tavoin samalle tasollekin. Kannuksessakaan ei ole kantalajeista poikkeavia erityispiirteitä. EH, Hämeenlinna, Vuorentaka, Kuralasta Vähä-Tertin ohi menevän metsätieuran laita, 7.6.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.Viola canina subsp. ruppii x riviniana – isoaho-orvokin ja metsäorvokin risteymän lähemmässä tarkastelussa lehtien korvakkeet ovat tärkeä tuntomerkki. Isoaho-orvokin korvakkeet ovat kapeanpuikeat tai suikeat ja kärkeä kohti suuntautuneesti harva- ja terävähampaiset. Metsäorvokin korvakkeet ovat kapeansuikeat ja pitkäkärkiset tai ylempänä lähes äimämäiset ja laidoiltaan siirottavasti pitkä- ja ripsihampaiset. Risteymällä korvakkeet ovat kapeanpuikeita tai suikeahkoja ja usein pitkäkärkisiä. Laitahampaat ovat enimmäkseen kärkeä kohti suuntautuneita, pitkä- ja kapeakärkisiä tai lähes ripsimäisiä. EH, Hämeenlinna, Vuorentaka, Kuralasta Vähä-Tertin ohi menevän metsätieuran laita, 7.6.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Pohjolan kasvien pauloissa 