- Viola collina Besser – mäkiorvokki
- Viola L. – orvokit
- Violaceae – orvokkikasvit
Mäkiorvokki, Viola collina, on monivuotinen, pysty ja yleensä noin 5-15 cm korkea ruoho, jonka juuriston noin 5 mm paksut maavarret usein suikertavat pintamaassa, karikkeessa tai jopa näkyvissä karikkeen päälläkin. Laji on varreton, sillä ruusukelehdet ja kukat nousevat suoraan maavarren kärjistä. Ruusukkeet eivät useinkaan erikseen juurru maaperään. Haarovan maavarren ansiosta yksilöt ovat usein moniruusukkeisia.
Ruusukelehtiä on yleensä vähintään 5. Kukintavaiheessa ne ovat pienilapaisempia ja lyhytruotisempia, mutta kasvavat suuremmiksi loppukeväästä. Ruoti on tiheästi ja useimmiten alaspäisesti valkokarvainen ja yleensä noin 3-10 cm pitkä. Lehtilapa on tavallisesti leveän herttamainen ja leveimmillään vähän keskikohdan tyvipuolella. Se on nyhälaitainen, puhtaan vihreä ja molemmin puolin valkokarvainen. Tyvilovi on syvä ja kapea sekä lehden kärki tylppä tai terävähkö. Pituutta täysikasvuisella lehtilavalla on tavallisesti noin 4-7 cm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 3,5-6 cm. Lehtien korvakkeet ovat suikeita ja yleensä pitkäsuippuisen teräväkärkisiä, karvaisia ja laidoiltaan ripsihampaisia sekä tavallisesti noin 10-15 mm pitkiä ja leveimmältä kohtaa noin 1,5-3 mm leveitä.
Kukat ovat heikosti tuoksuvia, nuokkuvia ja tyveltä nousevan peränsä kärjessä yksittäin. Kukkaperä on kalju tai vaihtelevasti karvainen ja tavallisesti noin 4-7 cm pitkä. Kukintavaiheessa se on useimmiten ruusukelehtiä pitempi. Perän yläosassa on kaksi rinnakkaista tai allekkain olevaa, suikeaa tai puikeaa ja karvaista sekä tyveltään sepivää esilehteä, jotka ovat tavallisesti noin 4-6 mm pitkiä. Verholehtiä on 5 ja ne ovat suikeat tai puikeat, tylppäkärkiset, karvaiset sekä tyvilisäkkeelliset. Pituutta niillä on tyvilisäkkeen kanssa tavallisesti noin 6-9 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 2,5-3 mm. Verholehtien tyvilisäkkeet ovat yleensä lähes pyöreämuotoisia ja noin 1-2 mm pitkiä.
Teriö on vastakohtainen, 5-lehtinen ja sen pituus vaihtelee suurehkosti noin välillä 15-25 mm. Normaalisti avautunut kukka on pituuttaan kapeampi. Terälehdet ovat vastapuikeat ja pyöreähkö- tai lovipäiset sekä väriltään sinipunaiset, siniset, vaaleansiniset tai hyvin harvoin valkoiset sekä tyviosastaan vaaleammat tai valkoiset. Niiden suonitus ei ole juurikaan terälehden pohjaväriä tummempi, paitsi alimman terälehden tyviosassa. Kaksi terälehteä on suuntautunut enemmän tai vähemmän taakse kaartuen ylös ja kaksi kyljittäin kääntyneinä alaviistoon. Nämä neljä ovat yleensä noin 8-14 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 4-6 mm leveät. Alaviistoon osoittavien terälehtien tyviosa on kaljuhko tai siinä on vaihtelevasti läpinäkyviä karvoja. Alimmainen, kannuksellinen terälehti on ilman kannusta muiden terälehtien pituinen ja leveimmältä kohtaa noin 6-8 mm leveä. Kannus on noin 2,5-4 mm pitkä, lieriömäinen, suorahko ja valkoinen tai hieman sinertävä. Kannuksen pää ulottuu huomattavasti kauemmaksi kuin verholehtien tyvilisäkkeiden päät. Oranssinvärisiä ja tiiviisti sikiäimen ympärillä olevia heteitä on 5 ja emiö on yhdislehtinen 1-vartaloinen ja -luottinen.
Edellä on kuvattu mäkiorvokin ns. avopölytteisiä kukkia, joiden pölytyksen hoitavat hyönteiset. Alimman terälehden peräosan tumma suonitus valkoista väriä vasten toimii mesiviittoina kohti kannusta. Siementuotannon varmistamiseksi lajilla on usean muun monivuotisen orvokin tavoin myös ns. umpipölytteisiä kukkia. Ne kasvavat kukintakauden loppupuolella ja ovat lyhyehkö- ja rentoperäisiä ja yleensä vain muutaman millin mittaisia. Kukat eivät avaudu ollenkaan, vaan niissä tapahtuu itsepölytys. Hedelmä on lähes pallomainen, kolmiliuskaisesti avautuva, karvainen ja tummapilkkuinen kota, joka on tavallisesti noin 8-10 mm pitkä. Siemenet ovat soikeat, ruskeahkot ja sileät sekä noin 3 mm pitkät. Niissä on selvästi havaittava rasvapitoinen lisäke hyönteislevinnän helpottamiseksi. Normaali kukinta-aika on noin huhtikuun loppupuoli – toukokuun puoliväli.
Mäkiorvokki on alkuperäinen laji Suomessa, vaikka se löydettiinkin täältä ensimmäisen kerran vasta 1956. Esiintymiä on kaikkiaan vain muutamia. Satakunnan eliömaakunnan Sastamalassa, entisessä Vammalassa, on ollut neljä kasvupaikkaa joista kolme on vielä jäljellä. Saman eliömaakunnan Hämeenkyröstä on löydetty kaksi erillistä kasvupaikkaa, jotka tosin voivat olla istutusperäisiä. Lisäksi Etelä-Hämeen eliömaakunnan Sysmässä on yksi kasvupaikka ja Etelä-Karjalan eliömaakunnan Miehikkälässä yksi kasvupaikka, joka on todennäköisesti jo hävinnyt. Lajin kasvupaikkoja ovat harvapuustoiset, riittävän valoisat moreenirinteet, kallion tyviosat tai multavat hyllyt ja lehtomaiset mäet. Laji on rauhoitettu.
Vuonna 2019 julkaistussa uhanalaisuusarvioinnissa mäkiorvokki on todettu erittäin uhanalaiseksi (EN). Luokitukseen ovat vaikuttaneet lähinnä suppea esiintymisalue ja taantuminen, esiintymisen voimakas pirstoutuminen tai erittäin suuret kannanvaihtelut. Uhkatekijänä on mainittu metsien puulajisuhteiden muutokset. Muissa Pohjoismaissa lajia esiintyy Ruotsissa ja Norjassa.
Tuntomerkeiltään mäkiorvokin lähilaji on karvaorvokki, V. hirta. Sen lehdet ovat kapean herttamaiset ja niiden tyvilovi on matalampi ja selvästi leveämpi. Kukkaperän esilehdet ovat perän alaosassa. Suomessa lajien sekoittamisesta ei liene kuitenkaan vaaraa, koska mäkiorvokkia esiintyy vain muutamalla, metsäisellä kasvupaikalla ja karvaorvokki on täällä alunperin koristekasvi, joka on villiintynyt lähinnä asutuksen liepeille.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle mäkiorvokin esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 