Viola hirta – karvaorvokki

  • Viola hirta L. – karvaorvokki
  • Viola L. – orvokit
  • Violaceae – orvokkikasvit

Karvaorvokki, Viola hirta, on monivuotinen, pysty ja yleensä noin 5-15 cm korkea, pintarönsytön ruoho, jonka juuristo on pysty tai vino, noin 3-5 mm paksu ja ruskeiden suomujen peittämä sekä yläpäästään haarova. Laji on varreton, sillä ruusukelehdet ja kukat nousevat suoraan juuren tai sen haarojen kärjestä. Yksilöt ovat usein moniruusukkeisia ja voivat kasvaa tiheinä kasvustoina.

Ruusukelehtiä on yleensä runsaasti. Niiden ruoti on tavallisesti tiheään ja siirottavasti karvainen, mistä laji todennäköisesti on saanut tieteellisen ja suomalaisen nimensä. Karvoituksen pituus on noin 0,5 mm. Yllättävää kuitenkin on, että näiden hyvin karvaisten ruotien joukossa on aika usein myös vähäkarvaisia tai jopa kaljuhkoja ruoteja. Kukintavaiheessa ruotien pituus on yleensä noin 2-8 cm, mutta voi kukinnan jälkeen pidetä jopa 20 cm:iin. Lehtilapa on tavallisesti kapean herttamainen ja tyvestä leveimmillään sekä yleensä noin 1,2-1,5 kertaa leveyttään pitempi. Tyvilovi on useimmiten matala ja leveä sekä kärki terävä – tylpän pyöreä. Lapa on nyhälaitainen, puhtaan vihreä ja päältä vähäkarvainen tai erityisesti suonista ja laidoilta lyhytkarvainen sekä alta varsinkin suonista runsaskarvainen. Lehtien ja ruotien karvoitus on valkoista. Kukintavaiheessa lehtilapa on tavallisesti noin 2-5 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 1,5-4 cm leveä. Kukintavaiheen jälkeen lapa voi kasvaa mitoiltaan jopa kaksinkertaiseksi. Lehtien korvakkeet ovat suikeita ja teräväkärkisiä, laidoiltaan harvakseen ja hyvin lyhyesti (alle 1 mm) hampaisia tai lähes hampaattomia sekä yleensä kaljuja. Ne ovat tavallisesti noin 10-15 mm pitkiä ja leveimmältä kohtaa noin 2-3,5 mm leveitä.

Kukat ovat tuoksuttomia, nuokkuvia ja tyveltä nousevan peränsä kärjessä yksittäin. Kukkaperä on hieman karvainen tai lähes kalju ja tavallisesti noin 3-10 cm pitkä. Kukintavaiheessa se on useimmiten hieman ruusukelehtiä pitempi. Perän alaosassa, alimmassa kolmanneksessa, on kaksi rinnakkaista tai allekkain olevaa, kapeansuikeaa ja pitkäsuippuisen teräväkärkistä esilehteä, jotka ovat yleensä noin 4-5 mm pitkiä. Verholehtiä on 5 ja ne ovat puikeat, lyhyesti tylppäkärkiset, kaljuhkot sekä tyvilisäkkeelliset. Pituutta niillä on tyvilisäkkeen kanssa tavallisesti noin 5-7 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 2,5-3,5 mm. Verholehtien tyvilisäkkeet ovat lähes pyöreämuotoiset ja noin 0,5-1 mm pitkät.

Teriö on vastakohtainen, 5-lehtinen ja tavallisesti noin 15-22 mm pitkä ja suunnilleen saman levyinen. Terälehdet ovat vastapuikeat ja pyöreähkö- tai usein hieman lovipäiset sekä väriltään sinipunaiset, siniset tai hyvin harvoin valkoiset. Tyviosa on aina valkoisehko. Suonitus ei ole juurikaan terälehden pohjaväriä tummempi, paitsi alimman terälehden tyviosassa. Kaksi terälehteä on suuntautunut enemmän tai vähemmän taakse kaartuen ylös ja kaksi kyljittäin kääntyneinä alaviistoon. Nämä neljä ovat yleensä noin 8-13 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 6-8 mm leveät. Alaviistoon osoittavien terälehtien tyviosa on kaljuhko tai siinä on vaihtelevasti läpinäkyviä karvoja. Alimmainen, kannuksellinen terälehti on ilman kannusta muiden terälehtien pituinen ja leveimmältä kohtaa noin 5-8 mm leveä. Kannus on tavallisesti noin 2-4 mm pitkä, lieriömäinen, suora tai päästään jyrkästi ylöspäin kääntynyt ja yleensä punavioletti. Kannuksen pää ulottuu selvästi verholehtien tyvilisäkkeitä ulommaksi. Oranssinvärisiä ja tiiviisti sikiäimen ympärillä olevia heteitä on 5 ja emiö on yhdislehtinen 1-vartaloinen ja -luottinen.

Edellä on kuvattu karvaorvokin ns. avopölytteisiä kukkia, joiden pölytyksen hoitavat hyönteiset. Siementuotannon varmistamiseksi lajilla on usean muun monivuotisen orvokin tavoin myös ns. umpipölytteisiä kukkia. Ne kasvavat kukintakauden loppupuolella ja ovat lyhyehkö- ja rentoperäisiä ja yleensä vain 1-3 mm pitkiä. Kukat eivät avaudu ollenkaan, vaan niissä tapahtuu itsepölytys. Hedelmä on pallomainen, kolmiliuskaisesti avautuva, karvainen ja tummapilkkuinen kota, joka on tavallisesti noin 8-10 mm pitkä. Siemenet ovat soikeat, vaaleanruskeahkot ja sileät sekä noin 2-3 mm pitkät. Niissä on selvästi havaittava, rasvapitoinen ja valkoinen lisäke hyönteislevinnän helpottamiseksi. Normaali kukinta-aika on huhtikuun loppu – toukokuu.

Karvaorvokki on Suomessa koristekasvi, joka toisinaan villiytyy luontoon, vakiintuu ja voi säilyä hyvinkin pitkään kasvupaikallaan. Vakiintuneita kasvupaikkoja on Varsinais-Suomen, Uudenmaan ja Satakunnan eliömaakunnissa. Kasvupaikkoina ovat mm. asutuksen liepeillä olevat metsänlaiteet, joihin laji päätyy lähinnä puutarhajätteen mukana. Lisäksi sitä voi tavata pihojen ja puistojen reunoilta, joutomailta, pientareilta sekä tien- ja radanvarsilta. Muissa Pohjoismaissa laji on alkuperäinen eteläisessä Ruotsissa ja Norjassa sekä Tanskassa.

Tuntomerkeiltään karvaorvokin lähilaji on mäkiorvokki, V. collina. Sen lehdet ovat leveän herttamaiset ja niiden tyvilovi on syvempi ja kapeampi. Kukkaperän esilehdet ovat perän yläosassa. Suomessa lajien sekoittamisesta ei liene kuitenkaan vaaraa, koska hyvin harvinaista ja rauhoitettua mäkiorvokkia esiintyy vain muutamalla, metsäisellä kasvupaikalla. Ulkonäöltään samantyyppinen koristekasvikarkulaislaji on tuoksuorvokki, Viola odorata. Se kasvattaa pitkiä maanpäällisiä rönsyjä. Kukintavaiheen ruusukelehdet ovat pyöreäpäisen munuaismaiset tai leveän herttamaiset sekä leveimmillään keskikohdalta. Lisäksi kukkaperän esilehdet ovat perän puoliväliä ylempänä.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle karvaorvokin esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (The Euro+Med Plantbase Projekt).

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto

Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Viola hirta - karvaorvokki on Suomessa alkujaan koristekasvi, joka villiytyneenä näyttää menestyvän karussakin ympäristössä ja voi kasvattaa tiheitä ja laajoja yksilöryhmiä. Se on kasvanut kuvasarjan kapealla kaistaleella ainakin jo vuonna 2003 ja on laajentanut kasvualuettaan, joka kuvausvuonna oli noin 23 m pitkä ja 2 m leveä. V, Turku, Iso-Heikkilä, teollisuusalue, Aakenkadun ja radan välinen ojapainanne laita-alueineen. 9.5.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola hirta – karvaorvokki on Suomessa alkujaan koristekasvi, joka villiytyneenä näyttää menestyvän karussakin ympäristössä ja voi kasvattaa tiheitä ja laajoja yksilöryhmiä. Se on kasvanut kuvasarjan kapealla kaistaleella ainakin jo vuonna 2003 ja on laajentanut kasvualuettaan, joka kuvausvuonna oli noin 23 m pitkä ja 2 m leveä. V, Turku, Iso-Heikkilä, teollisuusalue, Aakenkadun ja radan välinen ojapainanne laita-alueineen. 9.5.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola hirta - karvaorvokki näyttää lähes ainoana lajina pärjäävän myös paahteisella ratasepelillä. V, Turku, Iso-Heikkilä, teollisuusalue, Aakenkadun ja radan välinen ojapainanne laita-alueineen. 9.5.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola hirta – karvaorvokki näyttää lähes ainoana lajina pärjäävän myös paahteisella ratasepelillä. V, Turku, Iso-Heikkilä, teollisuusalue, Aakenkadun ja radan välinen ojapainanne laita-alueineen. 9.5.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola hirta - karvaorvokki on varreton laji. Sen lehdet ja kukat nousevat suoraan pystyn ja yläpäästään usein haarovan juurakon kärjistä. Näin ollen runsaslehtisiä ja -kukkaisia ruusukkeita voi olla useita vierekkäin. Pintarönsyt sen sijaan puuttuvat. Toisinaan ruskeasuomuisen juurakon kärjet nousevat, kuten kuvassa, myös maanpinnan yläpuolelle. V, Turku, Iso-Heikkilä, teollisuusalue, Aakenkadun ja radan välinen ojapainanne laita-alueineen. 9.5.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola hirta – karvaorvokki on varreton laji. Sen lehdet ja kukat nousevat suoraan pystyn ja yläpäästään usein haarovan juurakon kärjistä. Näin ollen runsaslehtisiä ja -kukkaisia ruusukkeita voi olla useita vierekkäin. Pintarönsyt sen sijaan puuttuvat. Toisinaan ruskeasuomuisen juurakon kärjet nousevat, kuten kuvassa, myös maanpinnan yläpuolelle. V, Turku, Iso-Heikkilä, teollisuusalue, Aakenkadun ja radan välinen ojapainanne laita-alueineen. 9.5.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola hirta - karvaorvokki on kukkiessaan yleensä noin 5-15 cm korkea. Sen lehdet ovat tässä vaiheessa lavaltaan kapeahkon herttamaiset, noin 2-5 cm pitkät ja leveimmältä kohtaa eli tyvestään noin 1,5-4 cm leveät. Kärjen malli vaihtelee terävästä tylpän pyöreään. V, Turku, Iso-Heikkilä, teollisuusalue, Aakenkadun ja radan välinen ojapainanne laita-alueineen. 9.5.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola hirta – karvaorvokki on kukkiessaan yleensä noin 5-15 cm korkea. Sen lehdet ovat tässä vaiheessa lavaltaan kapeahkon herttamaiset, noin 2-5 cm pitkät ja leveimmältä kohtaa eli tyvestään noin 1,5-4 cm leveät. Kärjen malli vaihtelee terävästä tylpän pyöreään. V, Turku, Iso-Heikkilä, teollisuusalue, Aakenkadun ja radan välinen ojapainanne laita-alueineen. 9.5.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola hirta - karvaorvokin teriö on sinipunainen, sininen tai hyvin harvoin valkoinen. Tyviosa on aina valkoisehko. Suonitus ei ole juurikaan terälehden pohjaväriä tummempi, paitsi alimman terälehden tyviosassa. V, Turku, Iso-Heikkilä, teollisuusalue, Aakenkadun ja radan välinen ojapainanne laita-alueineen. 9.5.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola hirta – karvaorvokin teriö on sinipunainen, sininen tai hyvin harvoin valkoinen. Tyviosa on aina valkoisehko. Suonitus ei ole juurikaan terälehden pohjaväriä tummempi, paitsi alimman terälehden tyviosassa. V, Turku, Iso-Heikkilä, teollisuusalue, Aakenkadun ja radan välinen ojapainanne laita-alueineen. 9.5.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola hirta - karvaorvokin terälehdet ovat vastapuikeat ja usein kuvan tavoin hieman lovipäiset. Malliltaan ne ovat vastapuikeat ja tavallisesti noin 8-13 mm pitkät (ilman kannusta) sekä leveimmältä kohtaa noin 5-8 mm leveät. V, Turku, Iso-Heikkilä, teollisuusalue, Aakenkadun ja radan välinen ojapainanne laita-alueineen. 9.5.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola hirta – karvaorvokin terälehdet ovat vastapuikeat ja usein kuvan tavoin hieman lovipäiset. Malliltaan ne ovat vastapuikeat ja tavallisesti noin 8-13 mm pitkät (ilman kannusta) sekä leveimmältä kohtaa noin 5-8 mm leveät. V, Turku, Iso-Heikkilä, teollisuusalue, Aakenkadun ja radan välinen ojapainanne laita-alueineen. 9.5.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola hirta - karvaorvokin teriö on tavallisesti noin 15-22 mm (kuvassa 21 mm) pitkä ja suunnilleen saman levyinen. Kukan nielusta pilkistää oranssinvärinen hetiö, joka on tiiviisti sulkeutunut sikiäimen ympärille. Emin ainokainen luotti on kuvan kukassa vain hieman heteitä pitempi. V, Turku, Iso-Heikkilä, teollisuusalue, Aakenkadun ja radan välinen ojapainanne laita-alueineen. 9.5.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola hirta – karvaorvokin teriö on tavallisesti noin 15-22 mm (kuvassa 21 mm) pitkä ja suunnilleen saman levyinen. Kukan nielusta pilkistää oranssinvärinen hetiö, joka on tiiviisti sulkeutunut sikiäimen ympärille. Emin ainokainen luotti on kuvan kukassa vain hieman heteitä pitempi. V, Turku, Iso-Heikkilä, teollisuusalue, Aakenkadun ja radan välinen ojapainanne laita-alueineen. 9.5.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola hirta - karvaorvokin verholedet ovat puikeat, lyhyesti tylppäkärkiset ja kaljuhkot. Pituutta niillä on tyvilisäkkeen kanssa tavallisesti noin 5-7 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 2,5-3,5 mm. Tyvilisäkkeet ovat lähes pyöreämuotoiset ja noin 0,5-1 mm pitkät. Kannus on noin 2-4 mm pitkä, suora tai kuvan tavoin päästään jyrkästi ylöspäin kääntynyt ja yleensä punavioletti. Kannuksen pää ulottuu selvästi verholehtien tyvilisäkkeitä ulommaksi. V, Turku, Iso-Heikkilä, teollisuusalue, Aakenkadun ja radan välinen ojapainanne laita-alueineen. 9.5.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola hirta – karvaorvokin verholedet ovat puikeat, lyhyesti tylppäkärkiset ja kaljuhkot. Pituutta niillä on tyvilisäkkeen kanssa tavallisesti noin 5-7 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 2,5-3,5 mm. Tyvilisäkkeet ovat lähes pyöreämuotoiset ja noin 0,5-1 mm pitkät. Kannus on noin 2-4 mm pitkä, suora tai kuvan tavoin päästään jyrkästi ylöspäin kääntynyt ja yleensä punavioletti. Kannuksen pää ulottuu selvästi verholehtien tyvilisäkkeitä ulommaksi. V, Turku, Iso-Heikkilä, teollisuusalue, Aakenkadun ja radan välinen ojapainanne laita-alueineen. 9.5.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola hirta - karvaorvokin lehtiruoti on tavallisesti tiheään ja siirottavasti karvainen. Seassa on aika usein myös vähäkarvaisia tai jopa kaljuhkoja ruoteja. Kukkaperä on hieman karvainen tai lähes kalju ja tavallisesti noin 3-10 cm pitkä. Kukintavaiheessa se on useimmiten hieman ruusukelehtiä pitempi. Kuvassa näkyvät hyvin myös lähes koukkupäiset teriöiden kannukset. V, Turku, Iso-Heikkilä, teollisuusalue, Aakenkadun ja radan välinen ojapainanne laita-alueineen. 9.5.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola hirta – karvaorvokin lehtiruoti on tavallisesti tiheään ja siirottavasti karvainen. Seassa on aika usein myös vähäkarvaisia tai jopa kaljuhkoja ruoteja. Kukkaperä on hieman karvainen tai lähes kalju ja tavallisesti noin 3-10 cm pitkä. Kukintavaiheessa se on useimmiten hieman ruusukelehtiä pitempi. Kuvassa näkyvät hyvin myös lähes koukkupäiset teriöiden kannukset. V, Turku, Iso-Heikkilä, teollisuusalue, Aakenkadun ja radan välinen ojapainanne laita-alueineen. 9.5.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola hirta - karvaorvokin lehtilapa voi kukintavaiheen jälkeen kasvaa mitoiltaan jopa kaksinkertaiseksi. Lehti on nyhälaitainen ja päältä vähäkarvainen tai erityisesti suonista ja laidoilta lyhytkarvainen. V, Turku, Kärsämäki, Paltta, Kärsämäentien ja Puustellinkadun risteyksen länsipuolella olevan jyrkkäreunaisen laaksopainanteen kaakkoisreuna, 25.6.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola hirta – karvaorvokin lehtilapa voi kukintavaiheen jälkeen kasvaa mitoiltaan jopa kaksinkertaiseksi. Lehti on nyhälaitainen ja päältä vähäkarvainen tai erityisesti suonista ja laidoilta lyhytkarvainen. V, Turku, Kärsämäki, Paltta, Kärsämäentien ja Puustellinkadun risteyksen länsipuolella olevan jyrkkäreunaisen laaksopainanteen kaakkoisreuna, 25.6.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola hirta - karvaorvokin lehtilapa on alta varsinkin suonista runsas- ja lyhytkarvainen. V, Turku, Kärsämäki, Paltta, Kärsämäentien ja Puustellinkadun risteyksen länsipuolella olevan jyrkkäreunaisen laaksopainanteen kaakkoisreuna, 25.6.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola hirta – karvaorvokin lehtilapa on alta varsinkin suonista runsas- ja lyhytkarvainen. V, Turku, Kärsämäki, Paltta, Kärsämäentien ja Puustellinkadun risteyksen länsipuolella olevan jyrkkäreunaisen laaksopainanteen kaakkoisreuna, 25.6.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola hirta - karvaorvokin lehtien korvakkeet ovat suikeita ja teräväkärkisiä, laidoiltaan harvakseen ja hyvin lyhyesti hampaisia tai lähes hampaattomia. Ne ovat tavallisesti noin 10-15 mm pitkiä. Kukkaperän alaosassa on kaksi rinnakkaista tai allekkain olevaa, kapeaa ja yleensä noin 4-5 mm pitkää esilehteä. Lehtiruotien karvoitus voi vaihdella suuresti. Kuvan yksilöllä enemmistö ruodeista on vähäkarvaisia tai kaljuhkoja. V, Turku, Iso-Heikkilä, teollisuusalue, Aakenkadun ja radan välinen ojapainanne laita-alueineen. 9.5.2020. Kuva näytteestä, copyright Hannu Kämäräinen.
Viola hirta – karvaorvokin lehtien korvakkeet ovat suikeita ja teräväkärkisiä, laidoiltaan harvakseen ja hyvin lyhyesti hampaisia tai lähes hampaattomia. Ne ovat tavallisesti noin 10-15 mm pitkiä. Kukkaperän alaosassa on kaksi rinnakkaista tai allekkain olevaa, kapeaa ja yleensä noin 4-5 mm pitkää esilehteä. Lehtiruotien karvoitus voi vaihdella suuresti. Kuvan yksilöllä enemmistö ruodeista on vähäkarvaisia tai kaljuhkoja. V, Turku, Iso-Heikkilä, teollisuusalue, Aakenkadun ja radan välinen ojapainanne laita-alueineen. 9.5.2020. Kuva näytteestä, copyright Hannu Kämäräinen.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto

Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto