Viola palustris – suo-orvokki

  • Viola palustris L. – suo-orvokki
  • Viola L. – orvokit
  • Violaceae – orvokkikasvit

Suo-orvokki, Viola palustris, on monivuotinen, pystyhkö tai koheneva ja kukkiessaan yleensä noin 5-10 cm korkea ruoho, jonka juurakko on suikertava ja rönsyjä muodostava. Kasvustot voivat näin ollen levitä tiheinä laajallekin. Laji on varreton, sillä ruusukelehdet ja kukat nousevat suoraan juurihaarojen kärjestä tai nivelistä.

Ruusukkeessa on yleensä 2-4 lehteä, joiden ruoti on kalju tai harvoin yläpäästään harvakarvainen ja yleensä noin 3-7 cm pitkä. Hedelmävaiheessa ruoti voi venyä jopa 15 cm pitkäksi. Lehtilapa on munuaismainen tai pyöreähkömuotoinen ja pyöreäpäinen sekä nyhälaitainen. Se on vaaleahkon vihreä, päältä hieman kiiltävä ja kalju sekä alta kalju tai toisinaan erityisesti avautuvien lehtien tyviosasta lyhytkarvainen. Tyvilovi on matala tai syvä ja täysin avoimessa, samassa tasossa olevassa lehtilavassa yleensä leveähkö. Kukintavaiheessa lehtilapa on tavallisesti noin 2-5 cm pitkä ja suunnilleen saman levyinen tai munuaismaisissa lavoissa vähän leveämpi. Hedelmävaiheessa lapa voi kasvaa jopa 8 cm pitkäksi ja leveäksi. Lehtien korvakkeet ovat yleensä puikeat ja teräväksi kärjeksi suippenevat sekä vihreät tai toisinaan punaruskeat. Ne ovat ehytlaitaiset ja laidoiltaan kaljut tai hieman lyhytripsiset sekä tavallisesti noin 5-10 mm pitkät ja noin 2-3 mm leveät.

Kukkia on ruusukkeessa yleensä 1-3 ja ne ovat lähinnä hunajantuoksuisia, nuokkuvia ja juurakosta nousevan peränsä kärjessä yksittäin. Kukkaperä on kalju tai harvoin niukkakarvainen ja tavallisesti noin 5-10 cm pitkä. Noin perän puolivälissä tai yleisemmin sen alapuolella on kaksi rinnakkaista tai allekkain olevaa, kapeaa ja teräväksi kärjeksi suippenevaa sekä noin 2-3 mm pitkää esilehteä. Verholehtiä on 5 ja ne ovat puikeat tai suikeat, tylppä- tai terävähkökärkiset ja kaljut sekä tyvilisäkkeelliset. Pituutta niillä on tyvilisäkkeen kanssa tavallisesti noin 3,5-5,5 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 1-2 mm. Verholehtien tyvilisäkkeet ovat tylpät ja noin 0,5-1 mm pitkät.

Teriö on vastakohtainen, 5-lehtinen ja tavallisesti noin 10-15 mm pitkä ja suunnilleen yhtä leveä. Terälehdet ovat vaalean sinipunaiset ja niiden suonitus ei sävyltään poikkea pohjaväristä muissa kuin alimmassa terälehdessä, jossa se on näkyvän tummanvioletti lähes kärkeen saakka. Terälehdistä kaksi on suuntautunut taakse kaartuen ylös ja kaksi kyljittäin kääntyneinä alaviistoon. Viides on kannuksellinen ja alaspäin suuntautunut. Neljä ylempää terälehteä ovat vastapuikeat ja pyöreä- tai joskus suippopäiset sekä yleensä noin 5-11 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 2,5-5 mm leveät. Alaviistoon osoittavien terälehtien tyviosassa on läpinäkyvien karvojen ryhmä tai toisinaan se voi puuttua kokonaan. Alimmainen, kannuksellinen terälehti on vastapuikea ja pyöreä-, tylppä- tai lovipäinen sekä ilman kannusta yleensä noin 8-12 mm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 4-7 mm leveä. Kannus on noin 1 mm pitkä, paksu ja pyöreäpäinen sekä vaalean sinipunainen. Kannuksen pää on noin samalla tasolla tai hieman ulompana kuin verholehtien tyvilisäkkeiden päät. Oranssinvärisiä ja tiiviisti sikiäimen ympärillä olevia heteitä on 5 ja emiö on yhdislehtinen 1-vartaloinen ja -luottinen.

Edellä on kuvattu suo-orvokin avopölytteisiä kukkia, joiden pölytyksen hoitavat hyönteiset. Alimman terälehden tumma suonitus vaaleampaa väriä vasten toimii mesiviittoina kohti kannusta. Siementuotannon varmistamiseksi lajilla on usean muun monivuotisen orvokin tavoin myös umpipölytteisiä kukkia. Ne kasvavat kukintakauden loppupuolella ja ovat lyhyehköperäisiä ja vain noin 4 mm pitkiä. Kukat eivät avaudu ollenkaan, vaan niissä tapahtuu itsepölytys. Hedelmä on pitkänpyöreä, kolmiliuskaisesti avautuva ja kalju kota, joka on tavallisesti noin 8-11 mm pitkä ja noin 5 mm paksu. Siemenet ovat soikeat, kellanruskeat ja sileät sekä noin 1,5 mm pitkät. Niissä on pieni rasvapitoinen lisäke hyönteislevinnän helpottamiseksi. Normaali kukinta-aika on touko-kesäkuu.

Suo-orvokki on alkuperäinen laji Suomessa. Sitä esiintyy kaikissa eliömaakunnissa ja se on muualla yleinen mutta Lapin eliömaakunnissa harvinaisempi. Kasvupaikkoja ovat lähinnä rannat, kosteat niityt, ojanvarret, kosteat lehdot ja rehevät korvet sekä suot. Muissa Pohjoismaissa lajia esiintyy Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja Islannissa sekä Tanskan Färsaarilla.

Suo-orvokin lähilaji on korpiorvokki, V. epipsila, joka myös kasvaa samantyyppisillä paikoilla. Sen ruusukkeessa on tavallisesti kaksi lehteä, jotka ovat leveän herttamaisia ja ainakin toisessa niistä on selvä kärki. Toinen hyvä erottava tuntomerkki löytyy kukkaperän esilehdistä, jotka korpiorvokilla ovat vanan yläosassa. Lajit risteytyvät keskenään ja risteymä, viitaorvokki, V. xfennica, voi esiintyä myös itsenäisesti ilman kantalajien seuraa. Risteymä usein muistuttaa suo-orvokkia. Risteymää on syytä epäillä, jos pyöreäpäisten lehtien joukossa on lehtiä, joissa on kärjen muodostusta ja sen myötä herttamaisuutta. Risteymän kukkaperän esilehdet ovat noin vanan puolivälissä tai hieman sen yläpuolella.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle suo-orvokin esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (The Euro+Med Plantbase Projekt).

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto

Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Viola palustris - suo-orvokin tapaa nimensä mukaisten kasvupaikkojen lisäksi usein myös ojanpientareilta ja kosteilta niityiltä. EH, Hämeenlinna, Hauho, Torvoila, Pasuntien laitaojan piennar Pasunmäen kohdalla, 21.5.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola palustris – suo-orvokin tapaa nimensä mukaisten kasvupaikkojen lisäksi usein myös ojanpientareilta ja kosteilta niityiltä. EH, Hämeenlinna, Hauho, Torvoila, Pasuntien laitaojan piennar Pasunmäen kohdalla, 21.5.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola palustris - suo-orvokin juuristo on suikertava ja rönsyjä muodostava. Niinpä kasvustot ovat usein tiheitä ja laajankin laikkumaisia. Lehdet ovat munuaismaisia tai pyöreähkömuotoisia ja pyöreäpäisiä. EH, Hämeenlinna, Hauho, Torvoila, Pasuntien laitaojan piennar Pasunmäen kohdalla, 21.5.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola palustris – suo-orvokin juuristo on suikertava ja rönsyjä muodostava. Niinpä kasvustot ovat usein tiheitä ja laajankin laikkumaisia. Lehdet ovat munuaismaisia tai pyöreähkömuotoisia ja pyöreäpäisiä. EH, Hämeenlinna, Hauho, Torvoila, Pasuntien laitaojan piennar Pasunmäen kohdalla, 21.5.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola palustris - suo-orvokki on varreton laji. Sen lehdet ja kukkaperät eli vanat nousevat suoraan juurihaarojen kärjestä tai nivelistä. U, Hyvinkää, Mätälammin ja Vaskivuoren luonnonsuojelualue, Mätälammin länsipuolisen puron tai ojan laide, 21.5.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola palustris – suo-orvokki on varreton laji. Sen lehdet ja kukkaperät eli vanat nousevat suoraan juurihaarojen kärjestä tai nivelistä. U, Hyvinkää, Mätälammin ja Vaskivuoren luonnonsuojelualue, Mätälammin länsipuolisen puron tai ojan laide, 21.5.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola palustris - suo-orvokin ruusukkeessa on tavallisimmin kolme tai neljä lehteä ja yhdestä kolmeen kukkaa. U, Hanko, Santala, Luhtakorpi, tervaleppäluhta, luonnonsuojelualue, 30.5.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola palustris – suo-orvokin ruusukkeessa on tavallisimmin kolme tai neljä lehteä ja yhdestä kolmeen kukkaa. U, Hanko, Santala, Luhtakorpi, tervaleppäluhta, luonnonsuojelualue, 30.5.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola palustris - suo-orvokin lehtiruoti on yleensä noin 3-7 cm pitkä ja kukkaperä noin 5-10 cm pitkä. Kukkaperän pienet esilehdet (nuoli) ovat useimmiten sen alaosassa. EH, Hämeenlinna, Hauho, Torvoila, Pasuntien laitaojan piennar Pasunmäen kohdalla, 21.5.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola palustris – suo-orvokin lehtiruoti on yleensä noin 3-7 cm pitkä ja kukkaperä noin 5-10 cm pitkä. Kukkaperän pienet esilehdet (nuoli) ovat useimmiten sen alaosassa. EH, Hämeenlinna, Hauho, Torvoila, Pasuntien laitaojan piennar Pasunmäen kohdalla, 21.5.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola palustris - suo-orvokin kukkaperän kaksi esilehteä (nuoli) ovat rinnakkain tai allekkain perän alaosassa (kuten edellisessä kuvassa) tai lähempänä sen puoltaväliä. Ne ovat kapeat ja teräväksi kärjeksi suippenevat sekä noin 2-3 mm pitkät. Kukan verholehdet ovat puikeat tai suikeat ja tyvilisäkkeelliset. Pituutta niillä on tyvilisäkkeen kanssa tavallisesti noin 3,5-5,5 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 1-2 mm. Tyvilisäkkeet ovat tylpät ja noin 0,5-1 mm pitkät. EH, Hämeenlinna, Hauho, Torvoila, Pasuntien laitaojan piennar Pasunmäen kohdalla, 21.5.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola palustris – suo-orvokin kukkaperän kaksi esilehteä (nuoli) ovat rinnakkain tai allekkain perän alaosassa (kuten edellisessä kuvassa) tai lähempänä sen puoltaväliä. Ne ovat kapeat ja teräväksi kärjeksi suippenevat sekä noin 2-3 mm pitkät. Kukan verholehdet ovat puikeat tai suikeat ja tyvilisäkkeelliset. Pituutta niillä on tyvilisäkkeen kanssa tavallisesti noin 3,5-5,5 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 1-2 mm. Tyvilisäkkeet ovat tylpät ja noin 0,5-1 mm pitkät. EH, Hämeenlinna, Hauho, Torvoila, Pasuntien laitaojan piennar Pasunmäen kohdalla, 21.5.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola palustris - suo-orvokin teriö on tavallisesti noin 10-15 mm pitkä ja suunnilleen yhtä leveä. Terälehdet ovat vaalean sinipunaiset ja niiden suonitus ei sävyltään poikkea pohjaväristä muissa kuin alimmassa terälehdessä, jossa se on tummanvioletti lähes kärkeen saakka. U, Hanko, Santala, Luhtakorpi, tervaleppäluhta, luonnonsuojelualue, 30.5.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola palustris – suo-orvokin teriö on tavallisesti noin 10-15 mm pitkä ja suunnilleen yhtä leveä. Terälehdet ovat vaalean sinipunaiset ja niiden suonitus ei sävyltään poikkea pohjaväristä muissa kuin alimmassa terälehdessä, jossa se on tummanvioletti lähes kärkeen saakka. U, Hanko, Santala, Luhtakorpi, tervaleppäluhta, luonnonsuojelualue, 30.5.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola palustris - suo-orvokin kukan terälehdistä kaksi on suuntautunut taakse kaartuen ylös ja kaksi kyljittäin kääntyneinä alaviistoon. Viides on kannuksellinen ja alaspäin suuntautunut. Neljä ylempää terälehteä ovat vastapuikeat ja yleensä pyöreäpäiset sekä noin 5-11 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 2,5-5 mm leveät. Alaviistoon osoittavien terälehtien tyviosassa on läpinäkyvien karvojen ryhmä tai toisinaan se voi puuttua kokonaan. Alimmainen, kannuksellinen terälehti on vastapuikea ja pyöreä-, tylppä- tai kuten kuvassa, lovipäinen sekä ilman kannusta noin 8-12 mm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 4-7 mm leveä. EH, Hämeenlinna, Hauho, Torvoila, Pasuntien laitaojan piennar Pasunmäen kohdalla, 21.5.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola palustris – suo-orvokin kukan terälehdistä kaksi on suuntautunut taakse kaartuen ylös ja kaksi kyljittäin kääntyneinä alaviistoon. Viides on kannuksellinen ja alaspäin suuntautunut. Neljä ylempää terälehteä ovat vastapuikeat ja yleensä pyöreäpäiset sekä noin 5-11 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 2,5-5 mm leveät. Alaviistoon osoittavien terälehtien tyviosassa on läpinäkyvien karvojen ryhmä tai toisinaan se voi puuttua kokonaan. Alimmainen, kannuksellinen terälehti on vastapuikea ja pyöreä-, tylppä- tai kuten kuvassa, lovipäinen sekä ilman kannusta noin 8-12 mm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 4-7 mm leveä. EH, Hämeenlinna, Hauho, Torvoila, Pasuntien laitaojan piennar Pasunmäen kohdalla, 21.5.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola palustris - suo-orvokin ylimmät terälehdet voivat toisinaan olla myös suippopäiset. Alimman terälehden tumma suonitus toimii mesiviittoina hyönteisille kohti kukan nielua, jossa odottavat kannuksen lisäksi tiiviisti sikiäimen ympärillä olevat viisi oranssinväristä hedettä ja yksi ulkoneva luotti. Kukan houkuttelevuutta lisännee mieto hunajantuoksu. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, Näsiäntien takainen, osin märkäpohjainen ja lehtoinen metsä, 5.6.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola palustris – suo-orvokin ylimmät terälehdet voivat toisinaan olla myös suippopäiset. Alimman terälehden tumma suonitus toimii mesiviittoina hyönteisille kohti kukan nielua, jossa odottavat kannuksen lisäksi tiiviisti sikiäimen ympärillä olevat viisi oranssinväristä hedettä ja yksi ulkoneva luotti. Kukan houkuttelevuutta lisännee mieto hunajantuoksu. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, Näsiäntien takainen, osin märkäpohjainen ja lehtoinen metsä, 5.6.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola palustris - suo-orvokin teriön kannus on vain noin 1 mm pitkä, paksu ja pyöreäpäinen sekä vaalean sinipunainen. Kannuksen pää on noin samalla tasolla tai hieman ulompana kuin verholehtien tyvilisäkkeiden päät. EH, Hämeenlinna, Hauho, Torvoila, Pasuntien laitaojan piennar Pasunmäen kohdalla, 21.5.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola palustris – suo-orvokin teriön kannus on vain noin 1 mm pitkä, paksu ja pyöreäpäinen sekä vaalean sinipunainen. Kannuksen pää on noin samalla tasolla tai hieman ulompana kuin verholehtien tyvilisäkkeiden päät. EH, Hämeenlinna, Hauho, Torvoila, Pasuntien laitaojan piennar Pasunmäen kohdalla, 21.5.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola palustris - suo-orvokin lehtilapa on nyhälaitainen ja kukintavaiheessa tavallisesti noin 2-5 cm pitkä ja suunnilleen saman levyinen. Hedelmävaiheessa lapa voi kasvaa jopa 8 cm pitkäksi ja leveäksi. Lapa on päältä hieman kiiltävä ja kalju sekä alta kuvan tavoin kalju tai toisinaan erityisesti avautuvien lehtien tyviosasta lyhytkarvainen (tällainen karvoitus nähtävissä kuusi kuvaa taaksepäin). U, Hanko, Santala, Luhtakorpi, tervaleppäluhta, luonnonsuojelualue, 30.5.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola palustris – suo-orvokin lehtilapa on nyhälaitainen ja kukintavaiheessa tavallisesti noin 2-5 cm pitkä ja suunnilleen saman levyinen. Hedelmävaiheessa lapa voi kasvaa jopa 8 cm pitkäksi ja leveäksi. Lapa on päältä hieman kiiltävä ja kalju sekä alta kuvan tavoin kalju tai toisinaan erityisesti avautuvien lehtien tyviosasta lyhytkarvainen (tällainen karvoitus nähtävissä kuusi kuvaa taaksepäin). U, Hanko, Santala, Luhtakorpi, tervaleppäluhta, luonnonsuojelualue, 30.5.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola palustris - suo-orvokin ruusukelehtien korvakkeet ovat yleensä puikeat ja teräväksi kärjeksi suippenevat. Ne ovat ehytlaitaiset ja tavallisesti noin 5-10 mm pitkät. Kuvassa näkyy juurihaaran kärkiosassa myös edellisten kasvukausien kuihtuneita korvakkeita. Kukkaperien esilehdet ovat tyypillisesti vanojen alaosassa. EH, Janakkala, Janakkalan kirkonkylä, Laurinmäe ja Määkynmäen välinen kostea metsäkaista, 23.5.1989. Kuva näytteestä, copyright Hannu Kämäräinen.
Viola palustris – suo-orvokin ruusukelehtien korvakkeet ovat yleensä puikeat ja teräväksi kärjeksi suippenevat. Ne ovat ehytlaitaiset ja tavallisesti noin 5-10 mm pitkät. Kuvassa näkyy juurihaaran kärkiosassa myös edellisten kasvukausien kuihtuneita korvakkeita. Kukkaperien esilehdet ovat tyypillisesti vanojen alaosassa. EH, Janakkala, Janakkalan kirkonkylä, Laurinmäe ja Määkynmäen välinen kostea metsäkaista, 23.5.1989. Kuva näytteestä, copyright Hannu Kämäräinen.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto

Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto