- Viola riviniana Rchb. – metsäorvokki
- Viola L. – orvokit
- Violaceae – orvokkikasvit
Metsäorvokki, Viola riviniana, on monivuotinen, pysty tai koheneva ja yksi- tai yleisemmin useampivartinen sekä lehtiruusukkeellinen ruoho, joka on tavallisesti noin 10-25 cm korkea. Juurakko on pysty ja tiheästi ruskeiden suomujen päällystämä. Varret ovat lehdekkäät ja yleensä haarattomat. Varret, lehtiruodit ja kukkaperät ovat kaljut tai harvoin karvaiset. Tankeakarvaiselle muodolle on aikanaan annettu nimeksi f. villosa.
Ruusukelehtien ruoti on kukintavaiheessa noin 3-10 cm pitkä. Varsilehtiä on kukkivissa varsissa kierteisesti useimmiten 3-6, ja niiden ruoti on vartta ylöspäin lyheten noin 1-5 cm. Lehdet ovat korvakkeelliset. Ruusuke- ja varsilehtien lapa on leveän herttamainen, ruusukelehdissä jopa pyöreäpäisen munuaismainen ja ylemmissä varsilehdissä leveänpuikea. Niiden tyvi on matalammin tai syvemmin leveälovinen ja kärki terävä tai tylppä. Lapa on nyhälaitainen, puhtaanvihreä, päältä harvakseen tai tiheämmin hyvin lyhytkarvainen ja alta kalju tai suonia myöten vähä- ja lyhytkarvainen. Pituutta lehtilavalla on tavallisesti noin 1,5-5 cm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 1,5-4 cm pituuden suhteen ollessa leveyteen noin 1-1,4-kertainen. Lehtien korvakkeet ovat kapeansuikeat, pitkäsuippuisen teräväkärkiset tai ylempänä lähes äimämäiset ja laidoiltaan siirottavasti ripsihampaiset. Hampaat ovat pitkiä, ja niitä on yleensä runsaasti mutta toisinaan niukemmin. Korvakkeet ovat vihreä- tai ruskeasävyiset, tavallisesti noin 7-15 mm pitkät ja ilman hampaita leveimmältä kohtaa noin 0,5-2 mm leveät.
Varsissa on yleisimmin 1-2 kukkaa, ja ne ovat yksittäin varren lehtihangoissa. Kukat ovat nuokkuvia ja tuoksuttomia sekä yltävät hankansa lehden yläpuolelle. Kukkaperä on tavallisesti noin 3-10 cm pitkä. Perän yläosassa on kaksi rinnakkaista tai allekkain olevaa, kapean kolmiomaista tai äimämäistä esilehteä, jotka ovat yleensä noin 3-5 mm pitkät. Verholehtiä on 5, ja ne ovat lähinnä kapeanpuikeat, tasaisesti teräväksi kärjeksi suippenevat ja tyvilisäkkeelliset. Ne ovat tyvilisäkkeen kanssa yleensä noin 7-11 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1,5-2,5 mm leveät. Tyvilisäkkeet ovat pyöreä-, tylppä- tai hammaspäiset ja noin 2-3 mm pitkät.
Teriö on vastakohtainen, 5-lehtinen ja tavallisesti noin 15-25 mm pitkä ja suunnilleen pituutensa levyinen. Terälehdet ovat siniset ja hyvin harvoin valkoiset. Niiden tyvi on valkoinen ja suonitus ei ole sävyltään juurikaan pohjaväriä tummempi paitsi alimman terälehden valkoisessa tyviosassa. Terälehdistä kaksi on suuntautunut enemmän tai vähemmän taakse kaartuen ylös ja kaksi kyljittäin kääntyneinä alaviistoon. Nämä neljä ovat leveähkön vastapuikeat ja yleensä limittäiset sekä pyöreähköpäiset. Ne ovat useimmiten noin 13-18 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 6-10 mm leveät. Alaviistoon osoittavien terälehtien tyviosassa on tiheä ryhmä läpinäkyviä karvoja. Alimmainen, kannuksellinen terälehti on leveähkön vastapuikea, pyöreä-, tylppä- tai lovipäinen ja ilman kannusta noin muiden terälehtien pituinen ja noin 8-10 mm leveä. Kannus on noin 5-7 mm pitkä, tanakka, suora tai ylöspäin kaareva ja pyöreäpäinen sekä valkoinen tai vaaleansininen. Kannuksen pää ulottuu hyvin selvästi verholehtien tyvilisäkkeitä ulommaksi. Oranssinvärisiä ja tiiviisti sikiäimen ympärillä olevia heteitä on 5. Emiö on yhdislehtinen, 1-vartaloinen ja -luottinen.
Edellä on kuvattu metsäorvokin ns. avopölytteisiä kukkia, joiden pölytyksen hoitavat hyönteiset. Alimman terälehden peräosan tumma suonitus valkoista väriä vasten toimii mesiviittoina kohti kannusta. Siementuotannon varmistamiseksi lajilla on muiden monivuotisten orvokkien tavoin myös umpipölytteisiä kukkia. Ne kasvavat useimmiten kukintakauden loppupuolella ja ovat lyhytperäisiä sekä yleensä noin 3-4 mm pitkiä. Kukat eivät avaudu ollenkaan, vaan niissä tapahtuu itsepölytys. Hedelmä on pitkänpyöreä tai munanmuotoinen, kolmiliuskaisesti alas asti avautuva ja kalju kota, joka on tavallisesti noin 8-12 mm pitkä ja noin 5-6 mm paksu. Siemenet ovat soikeahkon pisaramaiset, ruskeat ja sileät sekä noin 2 mm pitkät. Niissä on pieni, vaalea ja rasvapitoinen lisäke, elaiosomi, jonka ansiosta muurahaiset levittävät siemeniä uusille kasvupaikoille. Normaali kukinta-aika on touko-kesäkuu.
Metsäorvokki on alkuperäinen laji Suomessa. Se on etelästä päin yleinen Etelä-Pohjanmaan, Pohjois-Hämeen, Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan eliömaakuntien linjalle saakka. Sitä pohjoisempana se on harvinainen Perä-Pohjanmaan ja Koillismaan eliömaakuntiin saakka, tosin Perä-Pohjanmaalla se on jonkin verran yleisempi. Kasvupaikkoja ovat lähinnä tuoreet metsät ja lehdot sekä jossain määrin myös niittymäiset alueet, pientareet ja metsänreunat. Muissa Pohjoismaissa metsäorvokkia esiintyy Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja Islannissa sekä Tanskan Färsaarilla.
Metsäorvokin läheisin laji on Suomessa vain Ahvenanmaalla harvinaisena ja rauhoitettuna kasvava pyökkiorvokki, V. reichenbachiana. Sen terälehdet ovat sinipunaiset ja kapeahkot, eivätkä sen vuoksi yllä juurikaan limittäin. Alinta terälehteä lukuun ottamatta muut terälehdet ovat tyveen saakka sinipunaiset. Myös kannus on tummahkon sinipunainen. Verholehtien tyvilisäkkeet ovat vain noin 0,8-1,3 mm pitkät. Metsäorvokin voi äkkiä katsomalla sekoittaa myös aho-orvokkiin, V. canina, erityisesti sen isompaan ja yleiseen alalajiin isoaho-orvokkiin, subsp. ruppii, mutta myös harvinaisempaan nimialalajiin pikkuaho-orvokkiin, subsp. canina. Aho-orvokilla ei kuitenkaan ole ruusukelehtiä ja sen ylemmät varsilehdet ovat selvästi kapeamman puikeita. Myös harjuhietaorvokki, V. rupestris subsp. rupestris, voi kukinnan jälkeen muistuttaa pienikasvuista metsäorvokkia, koska sen pienet, herttamaiset lehdet suurenevat silloin merkittävästi. Määritysongelmia aiheuttaa myös metsäorvokin risteytyminen kaikkien edellä mainittujen taksonien kanssa ja erityisesti isoaho-orvokin kanssa se on yleistä (risteymä). Pyökkiorvokin ja metsäorvokin risteymään voi tutustua omassa artikkelissaan, jonka kuvasarjassa on myös vertailu kantalajien ja risteymän teriöistä keskeisine tuntomerkkeineen.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle metsäorvokin esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Viola riviniana – metsäorvokki on kukintansa alkuvaiheessa hento ja pienilehtinen sekä näyttää lähes vanakasvilta. Vaikutelma johtuu vielä hyvin lyhyistä varsista ja niihin nähden suhteettoman pitkistä kukkaperistä. Kukkaperien pituus vaihtelee yleensä välillä 3-10 cm. Metsäorvokki on alkuperäinen laji Suomessa. Se on etelästä päin yleinen Etelä-Pohjanmaan, Pohjois-Hämeen, Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan eliömaakuntien linjalle saakka. Sitä pohjoisempana se on harvinainen Perä-Pohjanmaan ja Koillismaan eliömaakuntiin saakka. St, Sastamala, Vammala, Kaltsila, Poukonvuoren lehtometsärinne, 16.5.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola riviniana – metsäorvokki on kukintansa eri vaiheissa noin 10-25 cm korkea ja ruusukelehtien ruoti on noin 3-10 cm pitkä. Lajin kasvupaikkoja ovat lähinnä tuoreet metsät ja lehdot sekä jossain määrin myös niittymäiset alueet, pientareet ja metsänreunat. St, Sastamala, Vammala, Kaltsila, Poukonvuoren lehtometsärinne, 16.5.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola riviniana – metsäorvokin hyvä tuntomerkki erotuksena aho-orvokista, V. canina, on lehtiruusuke, jota jälkimmäisellä ei ole. Kuvan lehtometsässä kasvavalla yksilöllä ruusuke on tavallista runsaslehtisempi. EH, Tampere, Pyynikki, etelärinne Pyynikintien pohjoispuolella, lehtometsärinteen alaosa, luonnonsuojelualue, 19.5.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola riviniana – metsäorvokin teriö on lähes aina sininen ja tavallisesti noin 15-25 mm pitkä sekä suunnilleen pituutensa levyinen. Kaikkien terälehtien tyviosa on valkoinen. A, Lemland, Nåtö, saaren pohjoisosan luonnonsuojelualue, pähkinälehto, 19.5.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola riviniana – metsäorvokin teriön värissä on jonkin verran vaihtelua. Kuvassa olevalla yksilöllä väri on epätavallisen vaalea. Lajille ominainen terälehtien tyven valkoisuuskin on lähes olematonta. Myös lehdet ovat poikkeuksellisen vaaleat. Metsäorvokin teriö voi tosin joskus harvoin olla aivan valkoinenkin. EH, Asikkala, Hillilä, Syrjänsupat, suppa-alueen metsäpolun laita, 7.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola riviniana – metsäorvokin kukan neljä ylempää terälehteä ovat leveähkön vastapuikeat ja yleensä limittäiset sekä pyöreähköpäiset. Ne ovat useimmiten noin 13-18 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 6-10 mm leveät. Alaviistoon osoittavien terälehtien tyviosassa on tiheä ryhmä läpinäkyviä karvoja. Alimmainen, kannuksellinen terälehti on leveähkön vastapuikea, pyöreä-, tylppä- tai lovipäinen ja ilman kannusta noin muiden terälehtien pituinen ja noin 8-10 mm leveä. A, Lemland, Nåtö, saaren pohjoisosan luonnonsuojelualue, pähkinälehto, 18.5.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola riviniana – metsäorvokin terälehtien suonien väri ei juurikaan poikkea pohjaväristä muualla paitsi alimman terälehden peräosassa, jossa yleisväriä tummemmat suonet näkyvät hyvin valkoista taustaa vasten ja ohjaavat hyönteisiä kohti teriön nielua. Oranssinvärisiä ja tiiviisti sikiäimen ympärillä olevia heteitä on viisi ja uloimpana on emin ainokainen luotti. A, Lemland, Nåtö, saaren pohjoisosan luonnonsuojelualue, pähkinälehto, 18.5.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola riviniana – metsäorvokin teriön kannus on noin 5-7 mm pitkä, tanakka ja pyöreäpäinen. Sen muodossa ja värissä on vaihtelua. Kuvan yksilöllä kannus on suora ja valkoinen. Kannuksen pää ulottuu hyvin selvästi verholehtien tyvilisäkkeitä ulommaksi. A, Lemland, Nåtö, saaren pohjoisosan luonnonsuojelualue, pähkinälehto, 18.5.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola riviniana – metsäorvokin teriön kannus voi olla myös ylöspäin kaareva ja väriltään vaalean sininen. Viidestä heteestä kahden alimmaisen tyvellä on mesiäinen, joka erittää kannukseen mettä. Mesi houkuttelee lentäviä hyönteisiä, jotka kukissa vieraillessaan samalla pölyttävät ne. Muurahaisiakin mesi kiinnostaa. Kuvan kukassa ne ovat purreet kannukseen kaksikin reikää mesivarkaissa käydessään. St, Sastamala, Vammala, Kaltsila, Poukonvuoren lehtometsärinne, 16.5.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola riviniana – metsäorvokin verholehdet ovat lähinnä kapeanpuikeat, tasaisesti teräväksi kärjeksi suippenevat ja tyvilisäkkeelliset. Ne ovat lisäkkeen kanssa yleensä noin 7-11 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1,5-2,5 mm leveät. Tyvilisäkkeet ovat pyöreä-, tylppä- tai hammaspäiset ja noin 2-3 mm pitkät. Kukkaperän yläosassa on kaksi rinnakkaista tai allekkain olevaa, kapean kolmiomaista tai äimämäistä esilehteä, jotka ovat yleensä noin 3-5 mm pitkät. A, Lemland, Nåtö, saaren pohjoisosan luonnonsuojelualue, pähkinälehto, 18.5.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola riviniana – metsäorvokin kota on pitkänpyöreä tai munanmuotoinen ja kalju sekä kolmiliuskaisesti alas asti avautuva. Se on tavallisesti noin 8-12 mm pitkä ja noin 5-6 mm paksu. Ylimmät varsilehdet ovat herttamaisen puikeita ja niiden kärki on yleensä lyhyt tai kuvan tavoin pitempi ja terävähkö. EH, Kouvola, Kuusankoski, Sipilänmäki, metsänreuna moottoriradan lähellä, 1.7.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.
Viola riviniana – metsäorvokin Lehtien korvakkeet ovat suikeat, pitkäsuippuisen teräväkärkiset tai ylempänä lähes äimämäiset ja laidoiltaan siirottavasti ripsihampaiset. Hampaat ovat pitkiä, ja niitä on yleensä runsaasti mutta toisinaan niukemmin. Korvakkeet ovat tavallisesti noin 7-15 mm pitkät ja ilman hampaita leveimmältä kohtaa noin 0,5-2 mm leveät. A, Lemland, Nåtö, saaren pohjoisosan luonnonsuojelualue, pähkinälehto, 19.5.2025. Copyright Hannu Kämäräinen.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 